Allergioiden pelko?

Minä olen kärsinyt paniikkihäiriöistä yli 20 vuotta. Välillä oli erittäinkin pahoja kohtauksia. Pitkän aikaa kohtaukset olivat poissa tai vain vähäisiä.
Nyt kuitenkin elämäntilanteeni on erittäinkin stressaava ja paniikit ovat tulleet takaisin ja pahempina.
Minulla on myös nimenomaan näitä allergiakohtausten pelkoja. Kehittelen kurkun turpoamis tunnetta ihan tavanomaisista ruuista, joille en todellakaan voi olla allerginen, vaikka minulla niitä ihan oikeita todettujakin allergioita on.
Tilanne on mennyt niin pahaksi, etten uskalla enää syödä missään muualla kuin kotona ja itse tekemiäni ruokia. Todella ahdistavaa. Tarkkailen itseäni koko ajan ja suorastaan odotan milloin mikäkin kohtaus iskee. Nyt loppuhuipentumana en enää uskalla syödä edes omia eväitäni missään muualla kuin kotona kohtausten pelossa.
Lääkärissä en ole paniikkini takia käynyt. Pelkään leimautuvani seinähulluksi.
Elämä on todella ahdistavaa. :(

Ihminen voi kestää tiettyyn pisteeseen saakka esim. jotain lääkeainetta ja tulla sitten sille allergiseksi, itselläni tämä lääkeaine oli penisilliini, vuosikausia sitä silloin tällöin käytin kunnes tuli viimeinen kerta, sain an.shokin ja siihen jäi penisilliinin käyttö.

Ja mitä tulee ruoka-aineallergioihin, toisilla ne menee ohitse, toisilla ei koskaan, itse olen ollut mm. kananmunalle allerginen koko ikäni.

Sairastan paniikkihäiriötä, sairastanut jo yli 25 vuotta, _sekä_ myöskin mm. allergioita.


Paniikkia paniikkia; ei kukaan paniikkihäiriöön apua hakiessaan miksikään seinähulluksi laimaudu. Onko tuo diagnoosi omasi vai lääkärin joskus antama? Apua on saatavilla, sitä kannattaa hakea.

Voih. onpa helpottava huomata etten ole yksin..
Ensimmäistä kertaa uskaltauduin tälläiselle nettipalstalle tulla katselemaan löytyykö kohtalotovereita,
paniikkihäiriöistä olen kärsinyt viimeiset 7 vuotta, mutta aivan "uutena juttuna" mukaan kuvioihin on astunut tämä allergia-pelko...
Kurkunturpoamistunne on aivan sanoinkuvaamattoman kamala. Itselläni on lapsesta saakka ollut paljon allergioita, ja suurin osa niistä on edelleen osa elämääni, ja esimerkiksi jos vahingossa vaikkapa sattuisi niin, että söisin jotain mikä on ollut kosketuksissa kalaan, kurkkuni turpoaisi välittömästi ja sairaalaan olisi hoppu. Tämä seikka, että minulla vaikeita allergioita on, pahentaa noita paniikkikohtauksia. Koskaan en voi tietää varmaksi onko kyse pelkästään paniikkikohtauksesta vai oikeasta allergisesta reaktiosta. Mistä tietää millon tulee soittaa apua, ja milloin tulee vain taas nolatuksi, kun ambulanssin on monien kymmenien kilometrien päästä hälytetty "turhaan" toteamaan, että en kuolekaan..
Nämä kurkunturpoamiskohtaukset alkoivat minulla vasta ihan hiljattain, mutta pahenevat päivä päivältä. tuntuu ettei enää kotonakaan uskalla mitään syödä..
Ahdistaa!

Eikä tilannettasi helpota laisinkaan se, että sinulla on Epipen kynä ensiavuksi? Koska sehän sinulla on jos kerran olet noin allerginen mainitsemallesi kalalle.

Itselläni kynä kulkee aina mukana.

Ei helpota ei. Asun muutenkin aivan terveyskeskuksen naapurissa, ja tiedän, että apu on siinäkin mielessä lähellä jos todellinen hätä tulee, mutta mikään ei siltikään helpota.
Syömisestä alkaa tulla melkoinen ongelma jo pikkuhiljaa.. Hetki sitten juuri vähän yritin syödä, ja välittömästi kurkussa alkoi tuntumaan epämiellyttävältä. Ryntäsin sitten äkkiä koneelle, jospa tämä kirjoittaminen ja tilanteesta puhuminen auttaisi, eikä kohtaus yltyisi niin rajuksi kuin yleensä.
Onko teillä muilla muuten miten pitkäkestoisia nuo kohtaukset, etenkin nämä "allergiapelkojen" aiheuttamat? Minulla kun tuntuu, ettei kohtaus meinaa loppua millään, ja kun pahin ahdistus ja paniikki on hävinnyt, kurkku tuntuu edelleen tukkoiselta ja turvonneelta..
Millä tavoin selviätte paniikkikohtauksen ajan ja sen yli?
Neuvoja kaivattaisiin, pussiin hengittäminen ei ainakaan minulla auta. tuntuu että pahentaa tukehtumistunnetta entisestään..

itse olen 13. v ja olen saanut paniikki kohtauksia jo jonkin aikaa, ja mulla taitaa olla allergia phobia. itse en ole millekkn allerginen, ja aitinikin on vain lievsti mansikoille allerginen. Syomien on epamiellyttavaa ja tuuntuu etta saisi reaktion, ja se on pelottavaa. aina kun syon, otan haarukallisen ja odotan noin 10 minaa ja sitten syn ruuan loppuun. mutta mun pelko ruokaa kohtaa vaan pahenee, ja terkkarin mukaan se kuuluu murrosikaan, eli sille ei tarvitse tehda mitaan.