Käsien tärinä iski taas!

Tuo on todella ikävä vaiva..kokemusta asiasta löytyy. Minulle iski sama tärinä nuorempana. Sit rupesin vältteeleen kaikkia tilanteita missä olis pitäny esim.ruokailla. siitäkös elämä suppeutuu.
Sit iski masennus ja sain siihen cipramiiliä ja masennuksen lisäksi katos myös tuo sosiaalisten tilanteiden pelko.

Nyt keväällä jouduin aloittamaan taas vuorostaan seronil lääkityksen kun pukkas ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko kimppuun.
Aloitin juuri työt ja on taas kiva huomata että lääkitys auttaa ja ruokailutilanteet on muuttuneet ihan normaaleiksi jutuiksi.. eli minulle on masennuslääkkeet tuonut avun.

Lisäksi minulle on propral nimistä lääkettä, jonka pitäs hillitä käsien tärinää ja sydämmen tykytystä. Tämä lääke ei aiheuta riippuvuutta.En ole kuitenkaaan vielä kokeillut lääkettä kun oon pärjännyt näin hyvin!

Se on hassua kun ihminen tekee kärpäsestä härkäsen, eli kun kerran kädet tärjää, sitä alkaa pelkäämään ja jännittään, ja noidankehä on valmis.

Eli kannattais kääntyä lääkärin tai sit vaikka koulu terveydenhoitajan puheille, jos tilanne alkaa mennä pahaksi!

Kaikkee hyvää sulle opiskeluun! ja toivottavasti saat apua inhottavaan :) ongelmaasi!!!!

Joskus jos verensokeri laskee liian rajusti eli on pitkän aikaa syömättä, niin voi käydä siten että hikoilee ja kädet alkavat täristä. Jännityspelkoihin taas vois auttaa beetasalpaajat. Lääkärin kanssa kannattaisi neuvotella asiasta, mikä olisi paras ratkaisu tohon sun pulmaan.

kuulosti ihan omalta tarinaltani. olen myös opiskelija ja kärsin samasta ongelmasta!musta tuntuu etten vois mennä ees ruokalaan jos en "varalta" ota tätä ihme lääkettä nimeltä propral. se on beetasalpaaja ja turvallinen lääke käyttää poistamaan vapinan ja muita jännityksen oireita.jo pieni annos auttaa ainakin minulla, todella huojentavaa ja elämää helpottavaa kun kahvikuppineuroosi yhtäkkiä häviää! oon kyllä itekkin miettiny omia tilanteitani ja miten ne vaan paheni kun ite huomas tärinän, sydänkin rupes hakkaan ihan vimmatusti. en sitte tiiä onko se lievää paniikkihäiriötä. sama homma oli jos piti tehä jotai tarkkaa ja joku kyttäs vieressä, tuli suorituspaineita! mut mee ihmeessä lääkäriin niin saat reseptin beetasalpaajiin :)

Tarinasi on hyvin tuttu kertomus, kuinka tuollainen sosiaalinen jännitys saa alkunsa.
Elämän muutokset ja stressi altistavina tekijöinä ja sitten tuollainen yksittäinen tilanne, jossa syystä tai toisesta alkoi tulla jännitysoireita. Niihin kiinnittää huomiota ja yrittää niitä kontrolloida, jolloin jännittää lisää lihaksiaan ja vapina voimistuu. Kokeilepa jännittää kätesi nyrkkiin ja pidä sitä tiukasti nyrkissä puoli minuuttia. Mitä huomaat.... aivan. Siinä yksinkertainen mekanismi koko ongelmalle. Sosiaalinen puoli tulee sitten peliin mukaan ja kuten hyvin kuvasit mielikuva "huomaakohan... mitähän ne ajattelee minusta"... ja pelko arvostelusta, häpeä on valmis.
Tuollaisen tilanteen jälkeen pelkää sen tulevan uudelleen ja alkaa sitä etukäteen jännittää. No mitä seuraa... kun olet jännittynyt jo valmiiksi ja pelkäät kohtauksen tulevan, jännität vielä enemmän pitääksesi tuntemuksesi aisoissa (sydän jyskyttää, tukala olo, hikoiluttaa, käsi tärisee, pää tärisee, kasvot punottaa)... entä jos joku huomaa... Mitä enemmän yrittää kontrolloida ja hallita itseään (autonominen hermosto ylireagoi, sitä ei helposti tahdon voimalla saa kuriin, kun siellä on sisäinen hälytys päällä, että tilanne on vaarallinen ja täytyy olla valmis juoksemaan karkuun tai taistelemaan, siitähän nuo oireet kertovat), sitä enemmän jännittää ja kierre on valmis... Välttämällä tilannetta ahdistus pysyy poissa, mutta itseluottamus on mennyt. Tämä alkaa sitten masentaa ja alkaa nähdä itsensä epäonnistujana.
Peloilla on taipumuksena yleistyä ja laajentua ja sitä tunnut pelkäävän.
Hoitoa kannattaa hakea. Psykoterapia, erityisesti kognitiivinen psykoterapia (kts. esim. kirjasta kognitivinen psykoterapia, Duodecimin toimittama)
jossa käydään läpi tarkkaan näitä tilanteita ja niissä herääviä uskomuksia ja rakennetaan uudenlaista toimintamallia ja harjoitellaan asteittain erilaisissa tilanteissa opittua, saattaa olla hyvä apu (tuli pitkä lause, sori).
Betasalpaajat voivat pitää noita oireita poissa ja auttaa itse tilanteissa selviämistä.
EFT:stä olen kirjoittanut toisessa yhteydessä, joten siitä ei enempää. Voisi auttaaa.
Eli tuommoinen hoitosuhde olisi paikallaan. Kouluissa on useimmiten opiskelijaterveydenhuolto järjestetty. miten kohdallasi,onko esim. psykologia käytettävissä. Ellei niin terveyskeskuksen kautta paikallisiin hoitopisteisiin ohjaus olisi paikallaan. Kannattaa hakea apua melko nopeasti, muutoin vaarana ongelman laajentuminen. On toki mahdollista, että oire jää spontaanisti pois, mutta siihen tarvitaan kyllä voimaa altistaa itseä uudelleen ja uudelleen tilanteille. Tsemppiä sinulle, ongelma on kyllä hyivn hoidettavissa.