Olen 8 luokkaa käyvä tyttö joka kärsii paniikkihäiriöstä, syömishäiriöstä, jatkuvasta pelosta ja jännityksestä, ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Isoin ongelmani on, kun opettajat urputtavat että minun on oltava rohkeampi tunnilla ja viitata enemmän. Tästä pienestä lumipallosta kehkeytyi paniikkihäiriö, syömishäiriö jne yllä mainitut.
Olen persoonallisuudeltani ujo sosiaalisissa tilanteissa ja hyvin herkkä. Kun opettajilta tuli moitteita etten ole tarpeeksi aktiivinen tunnilla, ( numerot myös tipahtivat yhdellä alaspäin) niin maailmani yksinkertaisesti romahti kun minua painostettiin liikaa. Paniikin lisäksi kärsin myös yli korkeasta stressistä ja paniikkihäiriöni on pahentunut. Wiime viikolla kun olin tunnilla aloin saada hengitysvaikeuksia, alkoi huimata, ja tunne oli että meinasin oksentaa. Näin kun katsotaan aikajanaa seiskaluokan alusta lähtien niin tilanteeni on mennyt ainoastaan pahempaan suuntaan.
En enää pysty nukkumaan kun mietin opettajien laukomia ilkeyksiä, moitteita.
Olen hiljattain alkanut myös tekemään liikaa koulutöitä.
Seuraava askel jonka otan on todennäköisesti ,itsetuhoisuus, käytännössä.
Houkuttaa ottaa terä ja viiltää niin syvät haavat että ahdistus ja stressi lähtisi edes hetkeksi pois.
En osaa olla sosiaalinen ja rohkea tunnilla, en osaa!! Vaikka opettajien mielestä on pakko!!!
Kiltti ja hyväkäytöksinen toki olen.
Miksi se ei riitä että saan hyviä numeroita kokeista, seuraan tunneilla ja teen tehtävät hoidan kaikki VITUN koulupaskat, otan muut huomioon tunneilla, autan toisia, luen kokeisiin liiankin hyvin, teen KAIKKI hommat KUNNOLLA JA HYVIN. TÄMÄN ROSKAN LISÄKSI MINUN OLTAVA SOSIAALINEN JA ROHKEA. EN ENÄÄ PYSTY.
Niin sairaalta kuin se kuulostaakin tarvitsen neuvoja, kuinka olla joku toinen sosiaalisissa kanssakäymisissä. Minun on pakko muuttua jotta voisin päästä haluamaani jatko-opiskelupaikkaan. Pakko.
Saan apua tällä hetkellä kyseiseen paniikkihäiriöön jne, joten tällä palstalla en hae apua ongelmiini, vaan siihen kuinka voin (edes yrittää) olla rohkeampi, sosiaalisempi ja "parempi" opettajien ja järjestelmän silmissä-(jos se on edes mahdollista) ,mutta yrittäkää antaa edes vinkkejä.
Se on välttämätöntä sillä, muuten jatko-opiskelupaikkani asema on uhattu.
Ymmärrän tilanteeni vakavuuden, mutta ei muu auta kuin seistä paskat housuissa seuraavat puolitoista vuotta. Se armelias päivä kun menen haluamaani lukioon(jos siis sinne pääsen), niin voin jo kuvitella kuinka paha oloni puolittuu.
Puhun siis nyt viittamisesta, sillä sitähän ei painoteta lukiossa niin paljoa kuin peruskoulussa.
Pyydän apua teiltä.
Olen persoonallisuudeltani ujo sosiaalisissa tilanteissa ja hyvin herkkä. Kun opettajilta tuli moitteita etten ole tarpeeksi aktiivinen tunnilla, ( numerot myös tipahtivat yhdellä alaspäin) niin maailmani yksinkertaisesti romahti kun minua painostettiin liikaa. Paniikin lisäksi kärsin myös yli korkeasta stressistä ja paniikkihäiriöni on pahentunut. Wiime viikolla kun olin tunnilla aloin saada hengitysvaikeuksia, alkoi huimata, ja tunne oli että meinasin oksentaa. Näin kun katsotaan aikajanaa seiskaluokan alusta lähtien niin tilanteeni on mennyt ainoastaan pahempaan suuntaan.
En enää pysty nukkumaan kun mietin opettajien laukomia ilkeyksiä, moitteita.
Olen hiljattain alkanut myös tekemään liikaa koulutöitä.
Seuraava askel jonka otan on todennäköisesti ,itsetuhoisuus, käytännössä.
Houkuttaa ottaa terä ja viiltää niin syvät haavat että ahdistus ja stressi lähtisi edes hetkeksi pois.
En osaa olla sosiaalinen ja rohkea tunnilla, en osaa!! Vaikka opettajien mielestä on pakko!!!
Kiltti ja hyväkäytöksinen toki olen.
Miksi se ei riitä että saan hyviä numeroita kokeista, seuraan tunneilla ja teen tehtävät hoidan kaikki VITUN koulupaskat, otan muut huomioon tunneilla, autan toisia, luen kokeisiin liiankin hyvin, teen KAIKKI hommat KUNNOLLA JA HYVIN. TÄMÄN ROSKAN LISÄKSI MINUN OLTAVA SOSIAALINEN JA ROHKEA. EN ENÄÄ PYSTY.
Niin sairaalta kuin se kuulostaakin tarvitsen neuvoja, kuinka olla joku toinen sosiaalisissa kanssakäymisissä. Minun on pakko muuttua jotta voisin päästä haluamaani jatko-opiskelupaikkaan. Pakko.
Saan apua tällä hetkellä kyseiseen paniikkihäiriöön jne, joten tällä palstalla en hae apua ongelmiini, vaan siihen kuinka voin (edes yrittää) olla rohkeampi, sosiaalisempi ja "parempi" opettajien ja järjestelmän silmissä-(jos se on edes mahdollista) ,mutta yrittäkää antaa edes vinkkejä.
Se on välttämätöntä sillä, muuten jatko-opiskelupaikkani asema on uhattu.
Ymmärrän tilanteeni vakavuuden, mutta ei muu auta kuin seistä paskat housuissa seuraavat puolitoista vuotta. Se armelias päivä kun menen haluamaani lukioon(jos siis sinne pääsen), niin voin jo kuvitella kuinka paha oloni puolittuu.
Puhun siis nyt viittamisesta, sillä sitähän ei painoteta lukiossa niin paljoa kuin peruskoulussa.
Pyydän apua teiltä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mene puhumaan asiasta koulukuraattorille. Hän osaa neuvoa ja tukea tällaisissa asioissa. Terapiaa on myös mahdollista saada. Ovatko vanhempasi kontrollovia ja manipuloivia?
No, lukio on aivan toinen maailma kuin peruskoulu. Siellä saat olla rauhassa.
samaa mieltä, että asiasta kannattaa puhua koulussa. varmaan koulukuraattori olisi sopiva henkilö. häntä voisi pyytää selittämään tilannetta opettajille, jotta he osaisivat toimia paremmin.
Itsemurha olisi aivan paras ratkaiu ja nykyäänhän se ei edes ole kriminalioitu kuten siihen kehoittaminenkaan.
Hyvästi.
vitun idiootti.
Oletko itse?
No ei tosimiehen päätä järki paljon pakota. Otappa omasta neuvosta vaadin..KIITOS.
Ei ole sen juutalaisen päätä koskaan järki pakottanutkaan. Tyypillinen natsijutku joka tahtoisi hävittää kaiken mielestään "heikon aineksen".
Vaadit minun tekevän itsarin mutta minun ehdottaessani sitä jollekulle olen väärässäkö?
Aika kaksinaismoralistista varsinkin kun ottaa huomioon sen seikan että aloittaja on trolli.
Kaikki te vitun älykääpiöt jotka uskotta aloitusta olette,, hmm vitun älykääpiöitä.
"gheft"
Tuijotat liikaa itseäsi. Ethän sinä ole esiintyjä. Sinun itsesi ulkopuolella oleva maailma ja ihmiset ovat näyttämö. Sinun tulee katsoa niitä. Ulkopuolisena.
Katso kuinka he jännittävät, kuinka he panikoivat, kuinka he ahmivat ja oksentavat.
Katso kuinka niillä on paha olo. Kuinka he haukkovat happea. Naura niille. Myös opettajille. Niillä se vasta onkin paha olo jota he purkavat oppilaisiin.
Ja kiitä itseäsi ettet ole heidän kaltainen vaan terve.
Ota mies itsellesi ja pyydä sitä panemaan itsesi ja asiasi kuntoon.
Myös tuonne särkyneiden sydänten ja haaveiden palstoille voit kirjoitella.
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3618
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/38
Jos nyt edes tosissasi olet...
"kuinka olla joku toinen sosiaalisissa kanssakäymisissä. Minun on pakko muuttua jotta voisin päästä"
Ei onnistu, ei ilman viinaa tai huumeita.
"En enää pysty nukkumaan kun mietin opettajien laukomia ilkeyksiä, moitteita."
Jos opettajat laukovat sinulle ilkeyksiä, niin nehän on pantava vastuuseen ilkeilyistään, tee ensinnä ilmoitus rehtorille, ellei se auta tee tutkintapyyntö poliisille !
Late Lapista. SSSS Ry!
Rukoiltu aloittajan puolesta. Amen
Ensinnäkin, älä huomio noita ilkeyksiä, niitä laukoo epäonnistuneet
ihmiset jotka tarvitsevat itsekin apua, mutta eivät pyydä.
Minä olin kouluaikoina toivottoman ujo,esim, laulukokeisiin piti
mennä laulamaan luokan eteen, se on yksi kauheimpia kokemuksia
kouluajalta,en nimittäin osannut yhtään laulaa ja näin miten muut oppilaat
virnuilivat luokassa, kerran en sitten kestänyt vaan pakenin paikalta,
opettaja tuli perässä ja tapasi minut itkemässä.
Hän oli ymmärtäväinen, kun kerroin miltä minusta tuntuu, niinpä
laulukokeet järjestettiin jatkossa vain open ollessa kuulemassa.
Opettajasi ovat varmaan oikein ylpeitä sinusta, ja luulevat auttavansa
sinua, mutta ujous on hankala asia, eikä kaikki sitä tajua.
Aloita esim, viittaaminen vähitellen, silloin kun olet varma vastauksesta,
koska luulen ,että pelkäät jotenkin itsesi nolaamista.
Kun sitten selviät siitä muutaman kerran ja huomaat että hyvinhän
se meni, siitä se lähtee, saat varmuutta ja ajan kanssa huomaat
ettei vääräkään vastaus kaada maailmaa, niitä antaa moni muukin,
oletko huomannut?
Opettele nauramaan virheillesi, ujoudesta pääsee eroon kun
kokemusta karttuu.
Käyn kuraattorilla, ei siitä sen enempää. Tai no en enää kun en saa olla tunneilta pois.
Koulu ensin, sitten lasten hyvinvointi. Tietysti.
Ei siis onnistu ilman viinaa tai huumeita?
"Aloita esim, viittaaminen vähitellen, silloin kun olet varma vastauksesta,
koska luulen ,että pelkäät jotenkin itsesi nolaamista.
Kun sitten selviät siitä muutaman kerran ja huomaat että hyvinhän
se meni, siitä se lähtee, saat varmuutta ja ajan kanssa huomaat
ettei vääräkään vastaus kaada maailmaa, niitä antaa moni muukin,
oletko huomannut?"
No kyllä silloin pystyn viittaamaan kun olen Varma vastauksesta.
Se taas vaatii monta tuntia varmistamista kotona (ennen nukkumaanmenoa)
, että VARMASTI osaan kertoa vastauksen moitteetoman onnistuneesti.
Muuten itsehillintäni petti eilen ja tuli sohittua vähän veitsen kanssa, terkkarillekaan en voi mennä kun on tullut sellaista kokemusta että
ei terkkarilla tai opettajilla mitään perkeleen vaitiolovelvollisuutta ole. Tämä
on myös osa syy siihen miksi välttelen kuraattorilla käymistä.
Täytynee odotella täysi-ikäiseksi tulemista vielä muutama vuosi, että voin hakea apua luottamuksellisesti.
"Rukoiltu aloittajan puolesta. Amen " Jos mitään merkitystä on, olen ateisti.
Koetahan nyt vain alentaa tuota rimaasi, miksi hitossa sinun
pitäisi olla täydellinen, kysypä sitä nyt hiljaa itseltäsi,
ei täydellistä ihmistä ole eikä tule.
Tuntikausien pänttääminen on turhaa, opit sen mitä opit vähemmäläkin,
kun vain tyydyt itse siihen, ettet ehkä ole paras, mutta ihan
kelvollinen yksilö.
Otat turhan raskaasti kaikkien sanomiset, opettele hyväksymään
itsesi sellaisena kuin olet, sinähän olet jo paras ja kaunein, se
pitää riittää, muut olkoon mitä mieltä lystää.
Sinä haluaisit olla kiltti, tunnollinen, sosiaalinen, ym. kaikkea positiivista. Kukaan ei voi pitemmänpäälle olla sellainen. Eikä tarvitse. Keräät vain vihaa ja jännitystä itseesi kun et anna normaalin vihan tulla esille aina siloin kun on tarpeen.
Jos tuntuu, että et ole sosiaalisella päällä niin haistata pitkät sosiaalisuudelle. Sen aika tulee sitten kun on tullakseen. Sama pätee kaikkeen muuhun tunnollisuuteen. Nuorena tosin siinäkin asiassa voi helposti mennä toiseen äärimmäisyyteen, mutta kyllä se keskitie sieltä löytyy. Se löytyy vain kokeilemalla. Anna palaa vaan!
en hae täydellisyyttä, mutta voi paska.Miksi en kelpaa? Miksi olen täysi nolla opettajien ja järjestelmän silmien edessä? Olo on niin paska ja niin syvältä kuollut että on kyllä ihme jos olen vielä hengissä koulun loputtua.
Erota toisten puheet sinusta niistä, joita luulet toisten puhuvan sinusta.
Erota puheet ja puheet sinusta. Esim. Se on sellainen... >>Ei koske sinua. Maija on sellainen (nimi muutettu ;) ). >>Koskee sinua (ehkä) jos olet Maija.
Erota puhe ja sanat merkityksistä: älä tulkitse väärin tai kielteisesti, yritä ymmärtää se että se sanottu voi olla tarkoitettu myönteiseksi, huumorilla, rentoudella... tai jotain aivan muuta. Älä mieti ja kaivele liikaa asioita, tee mieluummin paperilennokkeja tai ruusuja. Näin aluksi.
Asia erikseen suora kiusaus ja väkivalta.
Mene katselemaan TV7:n ohjelmia...nuorille on oma TVplus -kanava! Olen ihan VARMA, että apu tulee sinullekin ylhäältä! Kuuntele, katsele ja vertaile ohjelmia ja eri ihmisten tarinoita omasta elämästään!
Tässä sinulle kirjoittamani runo...kirjoitin sen tänään.
PELONOTE KIRPOAA
Kaiken Hän loi sanallaan ja ihmisen iloksi toisen; mitä tapahtui varjossa siellä, puun takana pimeän puolla?
Ilo katosi, muoto synkäksi muuttui, jäi elämä taakse, piikki pensaasta pisti, työ raskas rasitti, jokin korvensi rintaa?
Lapsi kivulla synyy, maailma tuskalla täyttyy...vieläkö on jotain uutta... viisautta jota ehkä en tiedä?
Synkässä kuoleman korven Luojan kuva ihmisen katoaa; vain pilkkalaulu kaikaa; kuka muka pelastaa?
Valonhohde valaisia taivaan; ristinmuotoinen varjo ilmestyi, vapisi kuolemanportit; häpesi hämyjen mies, pois pakeni paikalta Ristin Kuninkaan!
Ken käykin ristin varjoon saa turvan taivaan Herran, ilon ihanan, vapauden taivaan, jonka lahjoitti syvä tuska ikiaikojen Herran!
Jumala auttaa sinua, kun pyydät!
Moi,
itse olin tosi ujo, kiusattu ja paniikkinen peruskoulussa. En koskaan, ikinä, missään tilanteessa viitannut. Panostin kirjallisiin tehtäviin ja kokeisiin ja pääsin lukioon. Lukioonhan katsotaan arvosanat, ei viittauksia. Jos on tunnilla muuten tarkkaavainen ja katsoo opettajaa silmiin kun se puhuu, ei häiriköi ja osoittaa osaamisensa kokeissa ja tekemällä läksyt ajallaan niin kyllä sen pitäis kuule riittää ja kenen tahansa pitäis kyllä nähdä että lapsi on vain ujo eikä mitenkään vastahakoinen tai vastaavaa. Tärkeintä on, että olet oma itsesi eikä että yrittäisit muuttua joksikin muuksi. Sä riität kyllä ihan juuri sellaisena kuin olet, älä ole itsellesi julma. Jos muut vaatii sulta liikoja ni älä sä lisää niitä muiden vaatimuksia vaan anna itsellesi armoa ja opettele rentoutumaan.