Painoin vahingossa tämän saitin kohdalla, vaikka piti painaa masennus. Jäin lukemaan ja yllätyin. Ihan samanlaisia oireita löytyy 1.bipoilta kuin exältäni! Ihmettelin kovasti, mikä sitä ihmistä vaivasi.
Välillä ex vaikutti narsistilta. Itsekäs, röyhkeä, muista piittaamaton, häpeämätön... Mutta välillä tuli esiin jotain vähän inhimillistäkin, joka ei sitten oikein sopinut kuvioon. Masennusta hänellä oli vähän väliä ja omien sanojensa mukaan söi siihen lääkkeitä.
Se mikä ei sopintut masennukseen, oli ne älyttömät sekoilut. Hankki työpaikan jostain Lapista, vaikka asui perheineen Etelä-Suomessa. Jatkuvasti seksihurjasteluita, sopi netissä seksitreffejä, kävi maksullisilla, piti olla kimppakivaa ja kaikkea mahdollista, mikään ei ollut tarpeeksi, käytti toisia häikäilemättömästi hyväkseen. Valheessa elämistä, valehtelua, pettämistä. Jätti perheensä, osti vääränlaisen mökin hetken mielijohteesta, vaihtoi työpaikkaa, lyhyitä parisuhteita... lista olisi loputon. Tänään yhtä, huomenna toista ja neljättä, eilen kissaa ja koiraa... Ei siinä pysynyt mukana, eikä ymmärtänyt yhtään mitään.
Sairastuin masennukseen. Oli melkein parin vuoden tauko, kunnes herra palasi vonkaamaan suurilla lupauksilla mahtavasta tulevaisuudesta. Olisi avioliitto, yhteinen asunto, kaikki niin upeaa-hienoa-mahtavaa. Epäilin kovasti, mutta halusin uskoa. Kertoi pitkäaikaiselle avovaimolleen, että halusi erota ja että hänellä on ollut toinen nainen jo vuosia. Tuosta noin vaan. Heippa.
Olin päässyt juuri jaloilleni masennuksesta ja elämä vaikutti taas elettävältä. Eihän siitä mitään tullut. Mies muutti luokseni ja viikon päästä oli vienyt tavaransa pois kun palasin töistä. Ei mitään puhetta, ei minkäänlaista ennakkovaroitusta.
Sen jälkeen tapailimme vielä muutaman kuukauden, kun mies ei voinut olla yksin. Hänellä oli itsetuhoisia ajatuksia ja suunnitteli mm. vaimonsa vakavaa vammauttamista koska vaimo voi hyvin. Minä voin huonosti, yritin pysyä selvillä missä mennään. Nämä pari kuukautta aktiivinen ja urheilullinen mies vain makasi, ei puhunut mitään, ja valitti kun minä en avaudu hänelle. Niin mistä? Jos kerroin että minulla oli ollut huono päivä, hän ei halunnut kuunnella eikä halunnut olla tekemisissä kanssani jos olin alla päin. Niin tai näin, aina väärin päin. Hurja seksi latistui suorastaan tekniseksi itsetyydytykseksi, jossa toinen oli väline.
Painostin häntä terapiaan jossa oli jo vuosia käynyt aikaisemmin. Hän ei suostunut menemään. Eikä suostunut kertomaan, miksi hän oli siellä käynyt. Kaatoi kaiken minun päälleni.
Nyt ymmärrän jälkikäteen, että hän ei halunnut kertoa sairastavansa bipolaarista. Sillä väkisinkin psykologi saa vuosien terapiassa selville sellaisen häiriön, uskoisin ainakin.
Tällä kertaa voin erossa hyvin. Ymmärrän, että mies oli sairas. Olen pettynyt, ettei hän jakanut minun kanssaan elämäänsä, mutta näillä mennään. Olen onnellinen nyt, mutta olin ahdistunut ja onneton hänen kanssaan.
Kiitos teille jotka kirjoittelette tänne. Uskon saaneeni selvyyden asiaan, joka vaivasi minua vuosikaudet. Kun on jokin selitys, helpottaa.
Välillä ex vaikutti narsistilta. Itsekäs, röyhkeä, muista piittaamaton, häpeämätön... Mutta välillä tuli esiin jotain vähän inhimillistäkin, joka ei sitten oikein sopinut kuvioon. Masennusta hänellä oli vähän väliä ja omien sanojensa mukaan söi siihen lääkkeitä.
Se mikä ei sopintut masennukseen, oli ne älyttömät sekoilut. Hankki työpaikan jostain Lapista, vaikka asui perheineen Etelä-Suomessa. Jatkuvasti seksihurjasteluita, sopi netissä seksitreffejä, kävi maksullisilla, piti olla kimppakivaa ja kaikkea mahdollista, mikään ei ollut tarpeeksi, käytti toisia häikäilemättömästi hyväkseen. Valheessa elämistä, valehtelua, pettämistä. Jätti perheensä, osti vääränlaisen mökin hetken mielijohteesta, vaihtoi työpaikkaa, lyhyitä parisuhteita... lista olisi loputon. Tänään yhtä, huomenna toista ja neljättä, eilen kissaa ja koiraa... Ei siinä pysynyt mukana, eikä ymmärtänyt yhtään mitään.
Sairastuin masennukseen. Oli melkein parin vuoden tauko, kunnes herra palasi vonkaamaan suurilla lupauksilla mahtavasta tulevaisuudesta. Olisi avioliitto, yhteinen asunto, kaikki niin upeaa-hienoa-mahtavaa. Epäilin kovasti, mutta halusin uskoa. Kertoi pitkäaikaiselle avovaimolleen, että halusi erota ja että hänellä on ollut toinen nainen jo vuosia. Tuosta noin vaan. Heippa.
Olin päässyt juuri jaloilleni masennuksesta ja elämä vaikutti taas elettävältä. Eihän siitä mitään tullut. Mies muutti luokseni ja viikon päästä oli vienyt tavaransa pois kun palasin töistä. Ei mitään puhetta, ei minkäänlaista ennakkovaroitusta.
Sen jälkeen tapailimme vielä muutaman kuukauden, kun mies ei voinut olla yksin. Hänellä oli itsetuhoisia ajatuksia ja suunnitteli mm. vaimonsa vakavaa vammauttamista koska vaimo voi hyvin. Minä voin huonosti, yritin pysyä selvillä missä mennään. Nämä pari kuukautta aktiivinen ja urheilullinen mies vain makasi, ei puhunut mitään, ja valitti kun minä en avaudu hänelle. Niin mistä? Jos kerroin että minulla oli ollut huono päivä, hän ei halunnut kuunnella eikä halunnut olla tekemisissä kanssani jos olin alla päin. Niin tai näin, aina väärin päin. Hurja seksi latistui suorastaan tekniseksi itsetyydytykseksi, jossa toinen oli väline.
Painostin häntä terapiaan jossa oli jo vuosia käynyt aikaisemmin. Hän ei suostunut menemään. Eikä suostunut kertomaan, miksi hän oli siellä käynyt. Kaatoi kaiken minun päälleni.
Nyt ymmärrän jälkikäteen, että hän ei halunnut kertoa sairastavansa bipolaarista. Sillä väkisinkin psykologi saa vuosien terapiassa selville sellaisen häiriön, uskoisin ainakin.
Tällä kertaa voin erossa hyvin. Ymmärrän, että mies oli sairas. Olen pettynyt, ettei hän jakanut minun kanssaan elämäänsä, mutta näillä mennään. Olen onnellinen nyt, mutta olin ahdistunut ja onneton hänen kanssaan.
Kiitos teille jotka kirjoittelette tänne. Uskon saaneeni selvyyden asiaan, joka vaivasi minua vuosikaudet. Kun on jokin selitys, helpottaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.