Olin aina halunnut lemmikin. Niinpä sain marsun. Se oli todella pieni ja arka meille tullessaan. Se kiintyi meihin kuitenkin todella nopeasti. Lattialla marsu ei liikkunut joten se vietti suurimman ajan puolenmetrin mittaisessa häkissään. Se tykkäsi olla sylissä. Luin marsukirjoja. "Marsun pitää päästä jaloittelemaan mahdollissimman paljon" ---mutta marsuni ei liikkunut lattialla. Marsu oli ollut meillä 3 kk. Edelleenkään se ei liikkunut lattialla. Päätimme ottaa sille kaverin. Parin viikon päästä lähdimme eläinkauppaan ostamaan marsua. Tulimme kotiin ja hain "vanhan" marsumme olohuoneen lattialle pikkuisen kanssa. Marsumme täyttyi onnesta... se nuoli vauva marsun korvia, tokki sitä nokallansa.Koko illan. Laitoimme marsut yöksi samaan häkkiin. Pientä kähinää niillä oli koko yön mutta siihen se jäi. Lattialla "vanha" marsumme liikkui ja pikkuinen surasi perässä. Ne eivät hetkeksikään jättäneet toisia yksin. Siitä lähtien ne ovat olleet parhaat kaverit, vaikka joskus hieman tappeleekin mutta se menee parissa päivässä ohi.
ÄLÄ pidä marsuasi yksin. Se on paljon paljon onnellisempi lajitoverin kanssa
ÄLÄ pidä marsuasi yksin. Se on paljon paljon onnellisempi lajitoverin kanssa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.