puolipsykoottisessa tilassa, jotta hän voisi kirjoittaa? En ymmärrä, miten muutenkaan. Tietokirjat erikseen.
Sellaiset kirjat, jotka on kirjoitettu laskelmoivasti ajatuksella 'minäpä alan tässä kohta keksimään jonkin tarinan' ja 'menenpä kustantajani kanssa tekemään sopparin tulevasta kirjastani' eivät ole mistään kotoisin.
Sellaiset kirjat, jotka on kirjoitettu laskelmoivasti ajatuksella 'minäpä alan tässä kohta keksimään jonkin tarinan' ja 'menenpä kustantajani kanssa tekemään sopparin tulevasta kirjastani' eivät ole mistään kotoisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
näin se on...
Itsekin olen kirjoittanut parhaimmillani, luulisin, kun olen ollut "kriisissä".
Siitähän Alankokin laulaa Taiteilijaelämässä: kriisiin....
Mutta kun käsikirjoitusta alkaa työstää, niin ei enää olla kriisissä vaan kriittisessä tilassa, jolloin se järki alkaa putsata vääriä asioita pois. Tulos ei ole niin luonnollinen vaan kuin naapurin pojan kouluaineesta.
Toisaalta; kukapa haluaisi ehdoin tahdoin olla puolihulluuden tilassa. Ei tarvita kuin yksi sekunnin sadasosa ja ihminen sekoaa lopullisesti.
Mieluummin pysyy järjissään eikä haikaile mitään.
Olen tullut siihen tulokseen, että ymmärtääkseen ihmistä parhaiten, on luettava kirjoja. Parhaimmat psykologit löytyvät kirjailijoitten parista ja useimmiten kirjojen luku on terapeuttista, koska kirjailijahan usein menee perimmäisten kysymysten äärelle silloin kun hän on aito kirjailija. Kirjailija on selvänäkijä ja totuuden puhuja parhaimmillaan, tähän liittyy juuri kirjoittamisen pakkokin.
Usein kirjan luettua tuntuu, että itselle on avautunut uusi ovi.