Olenko jo seonnut vai kannattaako vielä yrittää?
Asun pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tietävät toistensa asiat ja parhaillaan koko kylä puhuu minusta.
Kaikki alkoi kaksi vuotta sitten, kun jouduin työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Minun mm väitettiin varastelevan työnantajalta. Mitään syytettä ei voitu nostaa, koska näyttöä tuolle väitteelle ei ollut.
Vuoden jaksoin olla piinattavana esimiehen silmien alla.. minua nöyrytettiin julkisesti työpaikalla; naurunalaiseksi saattamista ja tekemisiäni kritisoitiin viikottain. Olin julkinen pilkankohde. Sanoin itseni irti ja lähdin toiselle paikkakunnalle, mutta liian myöhään olin jo vaipunut psykoossin ja yritykseni työskennellä toisella paikkakunnalla meni pieleen. Olin seonnut, minut oli ahdistettu henkisesti sellaiseen tilaan, josta nouseminen on ollut äärettömän työlästä.
Hain apua psykiatrilta, mutta sain vain neuroleptejä ja kauhean kasan diagnooseja joista en itseäni enää tunnista. Neuroleptien syömisen lopetin parin kuukauden jälkeen ja entisen tuskan päälle taistelin vielä irti neurolepteistä. Sain mm 2-suuntaisen dg ja jokaista tekoani ja sanaani paikallinen mt-toimisto peilasi sairauden kautta. En ollut enää ihminen vaan diagnoosi jota hoidetaan diagnoosina.
Minä kaipaan työelämää, mutta tässä kylässä en töitä voi tehdä, koska täällä olen hullu ja varas. Läheiseen isompaan kaupunkiinkaan en voi mennä, koska maineeni kantautuu kohta sinnekin.
Paikallinen mt-toimisto inhoaa minua, koska he ovat kuulleet maineeni ja mitään terapiaa tai kurssia ei paikallinen psykiatri minulle suo, vaan hän odottaa minun häviävän kuvioista. Olen rasite ja kamala vaiva. En saa enempää sairaslomaa ja tämän kylän mt-toimiston kautta on turha odottaa mitään koulutusta tai tukea.
Olen ajatellut lähteä toiselle puolelle Suomea kuntoutumaan, tämä tarkoittaa sitä, että joudun jättämään lapseni puolisolleni. Lasten puolesta pelkään, koska opettajat ja viranomaiset vainoavat heitä maineeni vuoksi.
Tiedän kaikkien kärsivän ratkaisusta, mutta poismuuttoni toiseen kaupunkiin on ainoa tapa saada tähän hommaan järkeä.
Toki mt-toimistossa on minut jo peloiteltu, että muuttosuunnitelmani ovat maanista touhua.. enkä saa muuttaa heidän mielestään. Jos haluan pysyä kunnossa minun on jäätävä tähän kylään ja elettävä mieheni rahoilla.
Pelkään =((
Asun pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tietävät toistensa asiat ja parhaillaan koko kylä puhuu minusta.
Kaikki alkoi kaksi vuotta sitten, kun jouduin työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Minun mm väitettiin varastelevan työnantajalta. Mitään syytettä ei voitu nostaa, koska näyttöä tuolle väitteelle ei ollut.
Vuoden jaksoin olla piinattavana esimiehen silmien alla.. minua nöyrytettiin julkisesti työpaikalla; naurunalaiseksi saattamista ja tekemisiäni kritisoitiin viikottain. Olin julkinen pilkankohde. Sanoin itseni irti ja lähdin toiselle paikkakunnalle, mutta liian myöhään olin jo vaipunut psykoossin ja yritykseni työskennellä toisella paikkakunnalla meni pieleen. Olin seonnut, minut oli ahdistettu henkisesti sellaiseen tilaan, josta nouseminen on ollut äärettömän työlästä.
Hain apua psykiatrilta, mutta sain vain neuroleptejä ja kauhean kasan diagnooseja joista en itseäni enää tunnista. Neuroleptien syömisen lopetin parin kuukauden jälkeen ja entisen tuskan päälle taistelin vielä irti neurolepteistä. Sain mm 2-suuntaisen dg ja jokaista tekoani ja sanaani paikallinen mt-toimisto peilasi sairauden kautta. En ollut enää ihminen vaan diagnoosi jota hoidetaan diagnoosina.
Minä kaipaan työelämää, mutta tässä kylässä en töitä voi tehdä, koska täällä olen hullu ja varas. Läheiseen isompaan kaupunkiinkaan en voi mennä, koska maineeni kantautuu kohta sinnekin.
Paikallinen mt-toimisto inhoaa minua, koska he ovat kuulleet maineeni ja mitään terapiaa tai kurssia ei paikallinen psykiatri minulle suo, vaan hän odottaa minun häviävän kuvioista. Olen rasite ja kamala vaiva. En saa enempää sairaslomaa ja tämän kylän mt-toimiston kautta on turha odottaa mitään koulutusta tai tukea.
Olen ajatellut lähteä toiselle puolelle Suomea kuntoutumaan, tämä tarkoittaa sitä, että joudun jättämään lapseni puolisolleni. Lasten puolesta pelkään, koska opettajat ja viranomaiset vainoavat heitä maineeni vuoksi.
Tiedän kaikkien kärsivän ratkaisusta, mutta poismuuttoni toiseen kaupunkiin on ainoa tapa saada tähän hommaan järkeä.
Toki mt-toimistossa on minut jo peloiteltu, että muuttosuunnitelmani ovat maanista touhua.. enkä saa muuttaa heidän mielestään. Jos haluan pysyä kunnossa minun on jäätävä tähän kylään ja elettävä mieheni rahoilla.
Pelkään =((
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Olet kokenut ikäviä asioita ja pahoja puheita. Voisitko olla välittämättä niistä? Voisit vaikka mielikuvituksessasi muuttaa ne kärpäsenkakan kokoiseksi ja sitten pyyhkäistä pois. Voit kulkea hyvällä itsetunnolla paikkakunalla, koska itse tiedät, ette ole tehnyt vääryyttä.
Tosiasia on sekin, että eivät ihmiset jaksa koko ajan puhua toisten asioista. Kun he huomaavat, että sinua ei niin vain lannisteta, asia unohtuu. Ole oma itsesi, luota itseesi.
Mene työvoimatoimistoon ja pyydä päästä työkokeiluun. Älä lähde lastesi luota, se on kuitenkin myös sinulle psyykkisesti kuormittava ratkaisu.
Sinä kärsit syyttä toisten psykopaattien kustannuksella. Eikö mitenkään voisi selvittää noita juttuja kun olet itse rehellinen. Ole vain paikallasi ja älä ota päälle turhaa syytöstä. < syyttömän nuttu ei vapise> ennen sanottiin.
Toivottavasti pääset asioiden yli ja nuo syyttäjät tulevat omantunnontuskiin.