Ulkonäkö oikeasti niin tärkeä?

"Olen hiljainen, ujo, en-niin-kiinnostava, en mikään pitkä, en ole lihaskimppu. Toisin sanoen minulla ei ole oikein mitään annettavaa."
Anteeksi kun sanon, mutta tuo on törkeää itsensä aliarvostamista.
Sinulla on tarjottavaa tasan saman verran kuin kaikilla ikäisilläsi nuorilla miehillä. Kunhan vain uskot siihen itse.

Olet uniikki ihminen, juuri niin kiinnostava, salaperäinen, rauhallinen, puhelias, utelias, eloisa, positiivinen jne. kuin haluat olla.
Saat kokemusta likkojenkin kanssa olosta ja keskustelusta joka kerta kun sut ns. isketään. Käytä ne tilaisuudet. Kokeile joka kerta jotain uutta taktiikkaa.
Kysele, vastaile, kehu, hymyile, kommunikoi. Joku kerta se vielä onnistuu. :)

Se on tärkeää, että kannat sen annetun ruhon ylpeänä etkä ruikuttaen omaa surkeuttasi. Itsevarma saa elämässä niin paljon enemmän.

Ei tarvii olla mikään lihaskimppu tai pitkä ollakseen komea, tai hirveän puhelias että olisi kiinnostava.

Mä taas pohdin just miksi kukaan ei tavallisesti omaaloitteisesti ota minuun yhteyttä ja ne jotka ottaa, on niitä villisti, jotka ottaa kontaktia jokaiseen. Mikä mussa nyt on vikana. Olisinko RUMA? On ujoja vaikea ottaa itse kontaktia, mutta tästä lähin yritän... Vai olisinko vain tavallinen ulkonäöstäni, siis liian tavallinen. Peilistä minua tosin katsoo mielestäni toisinaan jopa kaunis nainen.

Mun mielestä ulkonäkö itsessään ei voi mitenkään vaikuttaa niin paljoa etteikö ihmisen kanssa yhteyksissä voisi olla..

Paitsi joillekin pinnallisille luuserinkaltaisille ehkä