KOLUMNI
100 syytä inhota humalaisia
20.1.2013
Anna-Stina Nykänen
HELSINGIN SANOMAT
Humalaiset ovat inhottavia. Se pätee niin minuun itseeni kuin muihinkin. Mitä sitä kaunistelemaan. Turha on kannustaa, ettei niitä rikkinäisiä sukkahousuja ja sössötyksiä kukaan muista. Tietysti muistaa.
Minä en ole vuosiin ollut humalassa. Muistan silti monet mokani. Kiitän onneani, että lopetin baarissa käymisen ennen kännykkäkameroiden aikaa. En kestäisi katsoa itseäni.
Voin heti listata ainakin sata asiaa, joita inhoan humalaisissa. Tässä vähän alkua.
Sylkisyys. Humalaiset puhuvat niin, että märkää lentää toisia päin.
Lähelle tunkeminen. Reviirin taju katoaa: vaikka itse kuinka peruuttaisi ja vetäytyisi, humalainen tunkee liki.
Hengityksen haju. Viinan haju ei sinänsä ole paha. Se muuttuu löyhkäksi vasta, kun se nousee toisen ihmisen mahasta. Lämmin lemahdus. Tai kun humalainen haisee viinalle ja valkosipulille. Viinalle ja tupakalle. Vanhalle viinalle. Viinalle ja oksennukselle. Pahalle.
Tyhmyys. En tiedä yhtään ihmistä, joka muuttuisi humalassa fiksummaksi. Jos pitää itseään muita älykkäämpänä, kannattaa juoda viinaa, ja ongelma poistuu.
Teennäisyys. Humalaisen tunteet syttyvät ja sammuvat viinan voimasta. Jos juodessa tuijottaisi tapettia, saisi loppuillasta riidan aikaan sen raitojen kanssa. Vaikka nousuhumalassa niitä juuri hellästi hipelöi.
Lähdön vaikeus. Joskus on vaikeaa saada lapsia puetuksi ja ulos. Mutta se ei ole mitään siihen verrattuna, miten vaikeaa on saada humalaista ovesta ulos.
Humalainen haluaa aina lähteä samaa matkaa – ihan kohta. Mutta aina on juttu kesken, lasi kesken, tanssi kesken. Eteisessäkin.
Humalaisenkin vaatteet ovat aina hukassa. Ei löydy takkia, ei kenkiä, ei käsineitä. Ja kun ne löytyvät, ne eivät silti mene päälle. Koko ajan pitää vieressä vahtia, menevätkö kengät oikeaan jalkaan. On oikaistava myttyräistä takin hihaa, että käsi pääsee sisään. Jos hiha on jumissa, lähtö ei etene. Pitää auttaa ärsyttämättä, tai hän ei liikahda mihinkään.
Aina voi myös käydä niin, että jokin ulkoinen ärsyke tai sisäinen impulssi houkuttaa humalaisen sittenkin jäämään juhliin tai kertomaan vielä yhden hauskan jutun. Sitä kutsutaan U-käännökseksi.
Kun vihdoin on saatu kaikki vaatteet päälle, tulee pissahätä. Tai väsy yllättää. Väsyneen lapsen voi kantaa ulos. Humalaisen raahaaminen on raskaampaa.
Rumuus. Humala on kasvojen kohotuksen vastakohta. Kuin olisi vähän halvaantunut. Naama roikkuu, luomet lurpattavat, suu on turpea ja koko ajan auki.
Tätä ei kaverille voi sanoa: "Älä ota enää, sä näytät niin hirveeltä kännissä."
http://www.hs.fi/sunnuntai/100 syytä inhota humalaisia/a1358576045840
100 syytä inhota humalaisia
20.1.2013
Anna-Stina Nykänen
HELSINGIN SANOMAT
Humalaiset ovat inhottavia. Se pätee niin minuun itseeni kuin muihinkin. Mitä sitä kaunistelemaan. Turha on kannustaa, ettei niitä rikkinäisiä sukkahousuja ja sössötyksiä kukaan muista. Tietysti muistaa.
Minä en ole vuosiin ollut humalassa. Muistan silti monet mokani. Kiitän onneani, että lopetin baarissa käymisen ennen kännykkäkameroiden aikaa. En kestäisi katsoa itseäni.
Voin heti listata ainakin sata asiaa, joita inhoan humalaisissa. Tässä vähän alkua.
Sylkisyys. Humalaiset puhuvat niin, että märkää lentää toisia päin.
Lähelle tunkeminen. Reviirin taju katoaa: vaikka itse kuinka peruuttaisi ja vetäytyisi, humalainen tunkee liki.
Hengityksen haju. Viinan haju ei sinänsä ole paha. Se muuttuu löyhkäksi vasta, kun se nousee toisen ihmisen mahasta. Lämmin lemahdus. Tai kun humalainen haisee viinalle ja valkosipulille. Viinalle ja tupakalle. Vanhalle viinalle. Viinalle ja oksennukselle. Pahalle.
Tyhmyys. En tiedä yhtään ihmistä, joka muuttuisi humalassa fiksummaksi. Jos pitää itseään muita älykkäämpänä, kannattaa juoda viinaa, ja ongelma poistuu.
Teennäisyys. Humalaisen tunteet syttyvät ja sammuvat viinan voimasta. Jos juodessa tuijottaisi tapettia, saisi loppuillasta riidan aikaan sen raitojen kanssa. Vaikka nousuhumalassa niitä juuri hellästi hipelöi.
Lähdön vaikeus. Joskus on vaikeaa saada lapsia puetuksi ja ulos. Mutta se ei ole mitään siihen verrattuna, miten vaikeaa on saada humalaista ovesta ulos.
Humalainen haluaa aina lähteä samaa matkaa – ihan kohta. Mutta aina on juttu kesken, lasi kesken, tanssi kesken. Eteisessäkin.
Humalaisenkin vaatteet ovat aina hukassa. Ei löydy takkia, ei kenkiä, ei käsineitä. Ja kun ne löytyvät, ne eivät silti mene päälle. Koko ajan pitää vieressä vahtia, menevätkö kengät oikeaan jalkaan. On oikaistava myttyräistä takin hihaa, että käsi pääsee sisään. Jos hiha on jumissa, lähtö ei etene. Pitää auttaa ärsyttämättä, tai hän ei liikahda mihinkään.
Aina voi myös käydä niin, että jokin ulkoinen ärsyke tai sisäinen impulssi houkuttaa humalaisen sittenkin jäämään juhliin tai kertomaan vielä yhden hauskan jutun. Sitä kutsutaan U-käännökseksi.
Kun vihdoin on saatu kaikki vaatteet päälle, tulee pissahätä. Tai väsy yllättää. Väsyneen lapsen voi kantaa ulos. Humalaisen raahaaminen on raskaampaa.
Rumuus. Humala on kasvojen kohotuksen vastakohta. Kuin olisi vähän halvaantunut. Naama roikkuu, luomet lurpattavat, suu on turpea ja koko ajan auki.
Tätä ei kaverille voi sanoa: "Älä ota enää, sä näytät niin hirveeltä kännissä."
http://www.hs.fi/sunnuntai/100 syytä inhota humalaisia/a1358576045840
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyysiksen media-aateliset vetävät tietty illat kokkelia DTM:ssä ja pureksivat päivät khattia akvaariossa.
Työnnä muovinen löylykauha peräsuoleesi, jotta rauhoitut.