Emme enää palaisi..
Onko siitä neljännes vuosisata? aikaa---
kulunut kun viimeksi nähtiin?
Emme enää palaisi koskaan.
Ei meistä kukaan..nuoruuteen...
Merelle, sen lukuisiin saariin..emme nuoruutemme kesiin..
Ei meistä olisi...yhdestäkään.
Meillä on kuitenkin yhteiset muistomme..
Katson, sinua...ystäväni...
Tekin sitten erositte...sinun selkäsi..
Kuinka jaksat?
En minä enää kiville edes pääsisi..sanot..
Minunkin jalkani näytän sinulle...katsot nyt..hitaasti menen minäkin jo..
Muistatko kun silloin satutin kun putosin kunnolla kalliolta oli satanut koko pitkän päivän, aamusta iltaan.. kallio oli niin liukas..ja sitten laitettiin se nuotio ei niitä vaatteita koskaan täysin kuivaksi saatu..mutta illat nuotiolla.....silloin kerran..
Siitä on aikaa.. Ei minustakaan ole..enää merelle..enää lähtijäksi...
Täytyy tyytyä jäämään rantaan..
Toisinaan vielä kaipuu keväisin iskee..
Ei siitä mihinkään pääse...
Ilonaa ei enää sitten ole, Harry ei jaksanut enää pitää...sanot kuitenkin..
Harry kuitenkin...voi toisinaan hyvin...
Ja minä halaan sinua.
Lujemmin kuin ketään muuta..koskaan..
Kun vihdoin eroamme sen kirotun
torin kulmassa, missä aina tuulee..
Oli niin mukana nähdä sinua.
Pitkästä aikaa, tässä on numeroni...
Ajattele neljännes vuosisata siitä piti kulua..
Kaikesta. Niin pitkä aika...ennenkuin tavattiin taas..
ja pikku-Ullakin meni sitten naimisiin..
Voi meitä..
Minä katson sinua.
Mietin milloin vanhenin..
Milloin lakkasin ajattelemasta...
Huomenna et enää tulisi minua vastaan..
Milloin unohdin ystäväni..joiden kanssa
elin nuoruuteni parhaat vuodet..
Minne he katosivat..
Minne katosin itse...
Entä jolleme koskaan näkisikään tässä torin kulmassa...
jossa aina tuulee..
Emme lähtisi muistossamme enää merelle,
hakisi torilta tuoreita makeita mansikoita..vasta kypsyneitä..
Emme kaupasta vastapaistettua leipää..
Emme odottaisi kärsimättömästi..
Jokaista uuden Kevään tuloa venetelakalla..
Valmiina...rapsuttamaan ja hiomaan..
Mutta, tuoksun sen minä muistan. Venetelakan
tuoksun, tervan ja lakan kostean puun..ja moottoriöljyn..kaiken sen sekoituksen huumaavan tuoksun..raikkaan ja samalla kummallisen meren tuoksun..meren tuoksun sen kutsun....ja lämpimän auringon..tihkuvan sateen tuoksun, märkien vaatteiden...kosteiden pressujen..
Minä toinen aina sinne pannukakkuja sanon...ei minusta muuta hyötyä ollut..
ja sinä olit tehnyt hilloa..
Miten hyvältä kahvi silloin maistuikaan..ja kylmä olut..
Meillä olisi kuitenkin muistoissa yhteinen kesämme.
Sinä ystäväni..älä siis sure mennyttä.
Minä muistan vielä kesän lämpöiset tuulet
ajoittain ihollani..minä muistan meren...ja
auringon laskun... ja kauniit saaret niiden kultaisen ikuisen..lämmön..meriheinät kallioiden koloissa..ja minä muistan...
Ajoittain...
Voi meitä.
Tsau:Friidu
Onko siitä neljännes vuosisata? aikaa---
kulunut kun viimeksi nähtiin?
Emme enää palaisi koskaan.
Ei meistä kukaan..nuoruuteen...
Merelle, sen lukuisiin saariin..emme nuoruutemme kesiin..
Ei meistä olisi...yhdestäkään.
Meillä on kuitenkin yhteiset muistomme..
Katson, sinua...ystäväni...
Tekin sitten erositte...sinun selkäsi..
Kuinka jaksat?
En minä enää kiville edes pääsisi..sanot..
Minunkin jalkani näytän sinulle...katsot nyt..hitaasti menen minäkin jo..
Muistatko kun silloin satutin kun putosin kunnolla kalliolta oli satanut koko pitkän päivän, aamusta iltaan.. kallio oli niin liukas..ja sitten laitettiin se nuotio ei niitä vaatteita koskaan täysin kuivaksi saatu..mutta illat nuotiolla.....silloin kerran..
Siitä on aikaa.. Ei minustakaan ole..enää merelle..enää lähtijäksi...
Täytyy tyytyä jäämään rantaan..
Toisinaan vielä kaipuu keväisin iskee..
Ei siitä mihinkään pääse...
Ilonaa ei enää sitten ole, Harry ei jaksanut enää pitää...sanot kuitenkin..
Harry kuitenkin...voi toisinaan hyvin...
Ja minä halaan sinua.
Lujemmin kuin ketään muuta..koskaan..
Kun vihdoin eroamme sen kirotun
torin kulmassa, missä aina tuulee..
Oli niin mukana nähdä sinua.
Pitkästä aikaa, tässä on numeroni...
Ajattele neljännes vuosisata siitä piti kulua..
Kaikesta. Niin pitkä aika...ennenkuin tavattiin taas..
ja pikku-Ullakin meni sitten naimisiin..
Voi meitä..
Minä katson sinua.
Mietin milloin vanhenin..
Milloin lakkasin ajattelemasta...
Huomenna et enää tulisi minua vastaan..
Milloin unohdin ystäväni..joiden kanssa
elin nuoruuteni parhaat vuodet..
Minne he katosivat..
Minne katosin itse...
Entä jolleme koskaan näkisikään tässä torin kulmassa...
jossa aina tuulee..
Emme lähtisi muistossamme enää merelle,
hakisi torilta tuoreita makeita mansikoita..vasta kypsyneitä..
Emme kaupasta vastapaistettua leipää..
Emme odottaisi kärsimättömästi..
Jokaista uuden Kevään tuloa venetelakalla..
Valmiina...rapsuttamaan ja hiomaan..
Mutta, tuoksun sen minä muistan. Venetelakan
tuoksun, tervan ja lakan kostean puun..ja moottoriöljyn..kaiken sen sekoituksen huumaavan tuoksun..raikkaan ja samalla kummallisen meren tuoksun..meren tuoksun sen kutsun....ja lämpimän auringon..tihkuvan sateen tuoksun, märkien vaatteiden...kosteiden pressujen..
Minä toinen aina sinne pannukakkuja sanon...ei minusta muuta hyötyä ollut..
ja sinä olit tehnyt hilloa..
Miten hyvältä kahvi silloin maistuikaan..ja kylmä olut..
Meillä olisi kuitenkin muistoissa yhteinen kesämme.
Sinä ystäväni..älä siis sure mennyttä.
Minä muistan vielä kesän lämpöiset tuulet
ajoittain ihollani..minä muistan meren...ja
auringon laskun... ja kauniit saaret niiden kultaisen ikuisen..lämmön..meriheinät kallioiden koloissa..ja minä muistan...
Ajoittain...
Voi meitä.
Tsau:Friidu
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.