viha nousee. Se hyökyy valtavina aaltoina kaukaa ulapan takaa ja vie kaiken hyvän rannoilta mennessään. Tapahtui jotain, minkä vuoksi en voi vielä vähään aikaan unohtaa. Jokin toi Hänet takaisin arkeneeni, raivona ja häpeänä. Vaikka ihminen katosi, jäi kirvelevät muistot. Tiedän, että unohdan ajan myötä. Unohdan raivon ja häpeän. Eniten haluan unohtaa sen, millainen ihminen olin hänen kanssaan. Pahin mahdollinen. Siitä ihmisestä en voinut olla ylpeä. Kuitenkin viimeinen tekoni oli suurin rakkauden ja luottamuksen osoitus, jonka toiselle voi antaa näissä olosuhteissa. Jokainen päivä sen jälkeen on ollut hyvä päivä. Olen saanut ihmisyyteeni takaisin. Silti joskus, myrsky nousee. Joka kerta lievempänä.
Ja yhtä nopeasti kuin myrsky nousee, se myös laantuu. Sitten hiekasta paljastuvat helmet, pienet ilon hetket, uuden odotus. Käsi ihmisen kädessä. Suudelma, jota odottaa. Millainen se on, ensimmäinen. Kihelmöivä jännitys. Oletko se sinä. Oletko se sinä.
Ja yhtä nopeasti kuin myrsky nousee, se myös laantuu. Sitten hiekasta paljastuvat helmet, pienet ilon hetket, uuden odotus. Käsi ihmisen kädessä. Suudelma, jota odottaa. Millainen se on, ensimmäinen. Kihelmöivä jännitys. Oletko se sinä. Oletko se sinä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
On aika unohtaa, on aika anteeksi antaa, on aika jatkaa elämää, on aika uudelle ihmiselle. Kumpa tietäisinkin olenko se minä??
Vaikka myrsky nousee, vaikka pahat tuulet puhaltavat, vaikka sisu kuohahtaa, en vielä aikoihin ole valmis. Täytyy tulla monta voimakasta keväistä puhuria, paljon myötätuulta, ennen kuin voimani ovat ennallaan. Ja ennen kuin ne ovat, en tee mitään. Olen, odotan pahan tuulen tyyntymistä, yritän pysyä hengissä ja tukea muita ympärillä. Siihen asti olen itse vain hiekanjyvä kallion kolossa. Mitään en halua, kunpa maailma ei haluaisi mitään minulta. Piti tämäkin kai kokea, jokin merkitys tällä on, jotain täytyy oppia. Koskaan ennen en ole ollut täysin ilman haaveita. Se tunne on kuolettava.
En tiedä, miksi olin niin mahdoton. Sillloin joskus, kun kaikki oli mahdollista. Kaipa toisen meistä täytyi. Niin olit sinäkin välillä. Siitä en ole katkera, että emme olisi yrittäneet tarpeeksi. Siksi on hyvä antaa ajan hoitaa haavat. Paljon onnistumisia ja hyviä kokemuksia toivon kuitenkin meille molemmille tahoillamme. Tämä oli kai jonkinlainen meriselitys.
katkeroitunut siitä, että emme jaksaneet vaikeiden aikojen yli. Meidän olisi pitänyt. Olisi pitänyt. Me koimme kumpikin elämämme suurimman menetyksen, koska emme jaksaneet. Se on anteeksiantamatonta elämää ja rakkautta kohtaan.
Minäkin ajattelin jossain vaiheessa noin. Mutta ei se kannata. On asioita, joista olen vieläkin vihainen. Siitä olen kuitenkin vakuuttunut, että molemmat yritti. Ei vaan pystytty muuttumaan, yhteensopivaksi, elinkelpoiseksi kahden ihmisen yksiköksi. Olen nähnyt ystävien suhteissa, miten he selviävät vaikeuksista. Ei juuri sen suuremmista kuin meillä oli, puhumalla ja puhumalla. Me ei siihen pystytty. Se pitää hyväksyä. Asioita ei pystytty selvittämään.
Tiedätkö sinä edellinen kirjoittaja, että itselleen pitää antaa anteeksi ja sitten sille toiselle. Siitä se lähtee. Tee hyviä tekoja ja on helpompi antaa anteeksi. Tietää että on hyvä ihminen, vaikka epäonnistui. Tietää ettei voinut onnistua yksin. Ja pikku hiljaa nähdä, miksi se toinen kenties toimi niinkuin toimi. Siitä se lähtee.
kanssasi samaa mieltä. Enemmän olenkin katkera hänelle, josta ei ollut yrittämään. Joka kuvitteli, että meidän vaikeutemme olivat niin paljon suurempia kuin muilla. Eivät ne olleet. Eikä niiden ratkomiseen paljon annettu aikaa, kun kaikki olikin jo ohi.
Ehkä se todistaa vain, että olimme liian erilaisia. Sitä tässä yhäkin sulattelen. Miksi jotkut saavat mahdollisuuden, toiset eivät?
Samassa veneessä ollaan. Raivo ja häpeä ei ole minultakaan kadonnut. Tai se on muuttunut salaitkuiseksi suruksi ja syväksi ahdistuneisuudeksi. Olen umpikujassa ja yritän epätoivoisesti löytää ulospääsyä.
anteeksipyyntö? Auttaisiko toisen lähestyminen? Vaikka miten on mokannut tai toinen on mokannut, elämä on hyvä, ihmiset ymmärtävät, joustavat. Voivat joskus jopa itkeä yhdessä.
Auttaisi varmaan, mutta hän välttelee minua kaikin tavoin (niinkuin minäkin). Aluksi pystyin puhumaan tästä muutamalle läheiselle ystävälle, mutta nyt olen vain turtunut. Koko ajan suru on taka-alalla ja se syö ihmistä. Itken aika helposti, että se on hyvä purkukeino. Olen sairaslomalla. Periaatteessa fyysisestä syystä, mutta olen myös henkisesti uupunut. Olen tehnyt anteeksiantoharjoituksia omassa mielessäni ja on niistä ollut apuakin.
Vihasta ap:lle: Miksi vihaat häntä? Kuinka kauan suhde kesti?
En usko, että hän uhraa minuun ajatusenergiaansa. Niin kauan kun minusta ei koidu hänelle mitään ongelmia, niin kaikki on fine. Hän miettii tulevia ja menneitä ulkomaanmatkoja, urakehitystä jne.
Ei vihata vaan ajatellaan toisesta mukavia asioita. :) Rakasta älä vihaa, hymyile älä murjota. :)
hah hah varmaan se on todella tervehdyttävää että rakastaa vaan jotain joka satuttaa
vihaan tekopyhiä ihmisiä, lopeta lässytys vaikutat psykolta
-sivusta-
En tiedä enää, mitä on rakkaus. Siitä olen varma, että se tekee ihmisen haavoittuvaksi. Senkin tiedän, että se ei kestä, jos sitä ei hoida ja jos se ei saa ravintoa. Ja kun se kuolee, ihminen hetken hirmumyrskyn silmässä. Viha velloo ja raivoaa. Kunnes tyyntyy, hiljenee. Jäljelle jää vain laineen painama syvänne hiekassa. Jonka tuuli hyväilee hellästi pois. Alkutuuli. Maailma syntyy uudestaan.
Nut kun rakkautesi on kuollut?
Rakkautta.
Naiselle petos ei merkitse mitään - intohimon tekojaan ei voi pettää (Coco Chanel)
Anna anteeksi jo itsellesi kaikki.
Luota minuun. En aio tehdä mitään pahaa.
Luotanhan minä. Teit vihasi selväksi. Kohta nukahdan. Uni jo tuntuu. En ole nähnyt enää uniakaan. Olen kuin kivi. Jatkuvasti liikkeessä oleva graniitinpalanen. Kivelle ei edes voi tehdä pahaa, se ei hajoa.
Hyvää yötä. Rauhallista unta.
Mikä oli tuo viimeinen tekosi, suurin rakkautesi osoitus? Ettekö voisi tehdä sovintoa?
Kerroin salaisuuden. Osoitin, että luotan. Arvelin sen auttavan häntäkin. Minusta se oli oikein tehty. Sovinto on minunkin tavoitteeni. Niin ettei jää paha mieli kummallekaan.