Oltiin pitkään ystäviä/ puoli tuttuja nykyiseni kanssa ja päädyttiin yhteen kun odotin esikoistani ex-miehen lähdettyä kävelemään raskauden alkumetreillä.
Eli sellanen soppa, mutta kuitenkin. Ollaan nyt pyöritty kimpassa nykysen kanssa jonkin aikaa, mut itse olen jotenkin etääntynyt miehestäni. En siis tunne enään samoin kun alkujaan, en ole rakkauden osoituksia osannut antaa ja seksiä en ole halunnut pitkään aikaan... Mies on päivät töissä tai siis tekee niin pitkään ja paljon kun niitä on tarjolla, eli olen pienen vauvan kanssa kotona "no luonnollisesti"
Otin tuntemukseni puheeksi kun mies ensin luuli että olen masentumassa. Mies reakoi aika voimakkaasti, kun sanoin että hän on kovin etäisen tuntunen minulle ja että en osaa sanoa kunka suhdetta jatkaa. Enemmän mietin sitä että nyt pilasin hyvän ystävyys suhteen. :/ Synnytyksestäni on kuitenkin jo 5kk aikaa joten hormoonien ei pitäisi enään olla sekaisin.
Mies on herttainen ja rakastava. Minä taas vähän kovaluonteinen ja mieluiten yksin rauhassa, mutta nykyään lapsi niin ei oikeen mahdollisuus.
Eli kirjaimellisesti sanottuna haluaisin asua lapsen kanssa yksin, mutta syvimmässäni harmittaa miehen hylkääminen. :( En vain tunteelleni mahda mitään, enkä taas halua suhdetta joka on pakkopullaa...
Eli sellanen soppa, mutta kuitenkin. Ollaan nyt pyöritty kimpassa nykysen kanssa jonkin aikaa, mut itse olen jotenkin etääntynyt miehestäni. En siis tunne enään samoin kun alkujaan, en ole rakkauden osoituksia osannut antaa ja seksiä en ole halunnut pitkään aikaan... Mies on päivät töissä tai siis tekee niin pitkään ja paljon kun niitä on tarjolla, eli olen pienen vauvan kanssa kotona "no luonnollisesti"
Otin tuntemukseni puheeksi kun mies ensin luuli että olen masentumassa. Mies reakoi aika voimakkaasti, kun sanoin että hän on kovin etäisen tuntunen minulle ja että en osaa sanoa kunka suhdetta jatkaa. Enemmän mietin sitä että nyt pilasin hyvän ystävyys suhteen. :/ Synnytyksestäni on kuitenkin jo 5kk aikaa joten hormoonien ei pitäisi enään olla sekaisin.
Mies on herttainen ja rakastava. Minä taas vähän kovaluonteinen ja mieluiten yksin rauhassa, mutta nykyään lapsi niin ei oikeen mahdollisuus.
Eli kirjaimellisesti sanottuna haluaisin asua lapsen kanssa yksin, mutta syvimmässäni harmittaa miehen hylkääminen. :( En vain tunteelleni mahda mitään, enkä taas halua suhdetta joka on pakkopullaa...
Vastaukset 26
Vanhimmat
"Synnytyksestäni on kuitenkin jo 5kk aikaa joten hormoonien ei pitäisi enään olla sekaisin."
Voi,kuule mulla oli vielä vuosi synnytyksestä hormoonit sekaisin!
Ajatusleikki: Näet miehesi ensi kesänä kävelevän sinua vastaan käsi kädessä jonkun naisen kanssa. Sinä työnnät itkevää vauvaa vaunuissa.
Miltä tuntuu?
Ajatusleikki2: Asut lapsesi kanssa viiden vuoden kuluttua kerrostalokolhoosissa. Naapurin lapset hakkaavat ja pilkkaavat lastasi siitä, että hänellä ei ole isää.
Miltä tuntuu?
Ajatusleikki3: Lapsesi käy alakoulua ja häntä syrjitään. Sinulla ei ole ketään, jonka kanssa puhua. Lapsesi on yksinäinen ja sinäkin olet kylmä ja kova.
Miltä tuntuu?
Ajatusleikki4: Lapsesi on yläkoulussa. Rehtori kutsuu sinut palaveriin, sillä lapsellasi on paljon poissaoloja. Itket palaverissa. Lapsesi jää luokalle. Poliisi soittaa illalla ovikelloa; lapsesi on jäänyt kiinni näpistyksestä. Ilmoitus sossuun. Poliisi tuo lapsesi kotiin humalassa; ilmoitus sossuun. Lapsesi ei tule yöksi kotiin, soitat poliisille. Ilmoitus sossuun. Sossut tulevat kotiisi ja perheesi asetetaan tarkkuiluun kuukausiksi.
Miltä tuntuu?
Itse asiassa epäilen, että syvällä sisimmässäsi sinä haluaisit eroon lapsestasi, mutta koska se on pois laskuista jo sosiaalisiin normeihin vedoten, sinä päätät haluta eroon miehestäsi. Sinun täytyisikin päästä eroon lapsestasi ja onnistuuko tämä mitenkään esim. biologisen isänsä avulla tai vanhempiesi avulla edes silloin tällöin?
Yksi mahdollisuus on, että ilmoitat neuvolaan, ettei sinulla ole oikein haluja hoitaa lastasi. He kyllä huolehtivat matalalla kynnyksellä eteenpäin ilmoittamisesta eli tieto välittyy ls-viranomaisille. Saatat saada perhetyöntekijän kotiisi ja sossutkin vieraillenevat luonasi tarkkailemassa, että olet järjissäsi. Ehkä joku laitospaikkakin avautuu teille? Kohta pääset eroon sekä miehestäsi että lapsestasi.
Mistähän revit nuo johtopäätöset että lapsesta muka olisin haluamassa luopua? En ikinä antaisi lasta pois!
Kirjoitit siihen tyyliin.
*Minä taas vähän kovaluonteinen ja mieluiten yksin rauhassa, mutta nykyään lapsi niin ei oikeen mahdollisuus*
*Eli kirjaimellisesti sanottuna haluaisin asua lapsen kanssa yksin*
Oli, miten oli, sinulla on aikamoinen soppa takana suhdekuvioinesi. Tuo soppa ei ratkea sillä, että hankkiudut ihmisistä ympärilläsi eroon. Toivottavasti kerrot lapsellesi varhaisessa vaiheessa, että kuka hänen biologinen isänsä on. On nähty ja kuultu traumatisoituneita aikuisia, jotka ovat 10v ikäisenä saaneet kuulla, ettei kotona asuva isi olekaan oikea isi.
Ethän nyt heittäydy lapsirakkaaksi siksi, ettei sinulle tällä palstalla oltaisi vihaisia? Parasta on olla rehellinen.
Haet nyt sellaista asiaa mikä ei liity aloitukseen milläänlailla, anteeksi vaan. :D
Kyse oli minun omista tuntemuksista miestäni kohtaan.
Lapseni biologinen isä ei tähän kuulu ja en siitä rupea tänne avautumaan. Ja vaikka sanoinkin että olen yksinäni mieluiten ei tarkota sitä ettäkö lapsen haluisin sen takia antaa pois.
Minusta tuntuu, että kaltaistasi kovanaamaa olisi hyvä näin anonyymisti vähän tönäistä. Eikö olekin parempi niin, kuin että viralliset tahot sen tekisivät? Neuvolakäyntejäkin lienee vielä tuon tuosta ja siellä udellaan ummet ja lammet ja selostapa siellä sitten, että lapsen biologinen isä häipyi ja nyt häipyi kakkosisi ja yksin tässä asun ja yksin olen vastuussa eikä kavereitakaan ole jne.
Nyt on ihan virallisesti välitetty neuvoloihin, hoitopaikkoihin jne. sellainen info, että ottavat _matalalla_ kynnyksellä yhteyttä ls-viranomaisiin. _Ennaltaehkäisy_ on päivän sana.
Kyllä monelle naiselle kelpaisi mies, joka huolehtii toimeentulosta, toisen miehen lapsesta, odottaa kärsivällisesti että nainen on valmis seksiin, tukee henkistä hyvinvointia jne. Että anna mennä vaan.
Mitä viranomaisilla on siihen asiaa jos oma suhteeni ei mieheni kanssa toimi? Mielestäni täällä on muitakin jotka ovat tulleet yksin toimeen, kasvattanut lapsensa hyvin ym.
Käsittääkseni suhteenne ei toimi sinun puoleltasi, mutta miehen puolelta toimii?
Miten kokenut lastenhoitaja olet? Riittääkö kylmyys ja kovuus luomaan oikean kasvatusilmapiirin lapselle vai olisiko joskus hyvä olla herttainen ja rakastavakin?
Jos joutuisin nyt kuukaudeksi sairaalaan, kehtaisitko röyhkeästi pyytää miestäsi hoitamaan lastasi, vaikka itse olet miehesi tunnetasolla hyljännyt? Antaisitko hänen kiintyä lapseen lisää ja potkisit sitten perseelle, kun hyväksikäyttö on saavuttanut kliimaksinsa?
Kuka hoitaa lastasi, jos sinulle tapahtuu jotain sitten, kun olet autuaassa yksinäisyydessäsi, ulkomaailmasta eristyksissä?
http://www.sosiaalikollega.fi/asiakkaat/toimeentulotukilaskuri2
https://easiointi.kela.fi/aylaskenta_app/AYLaskentaApplication
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/020708161610HL
48,55 € lisää - JEEEEEEEEEE!!!!!
Surettaa, kun ajattelen, kuinka mies töissä ajattelee menettävänsä perheensä... miten raskasta tämä hänelle on...
Käännät asian niin että olisin joku paha ihminen. Enkä elä eristyksessä toki on kavereita ja vanhemmat.
Väännät sen asian nyt sellaiseksi. En halua miehelleni kun hyvää ja sen että saa mahdollisesti rakastavan vaimon. Jos minä en sitä hänelle pysty olemaan nytten.
Osaan hoitaa lapseni ja että on puhtaat vaatte ruoka. Osaan antaa rakkautta ja hellyyttä...
Ilmeisesti olet aika nuori vielä ja pompit siksikin tunnetilasta toiseen. Onko miehesi henkisesti kehittyneempi? Onko hän liian kiltti ja kaipaisit miestä, joka kurittaa sinua? Joku mp-jengiläinen?
Saman ikäisiä olemme.
Miksi minun pitäisi miestäni kiusata suhteella jos se on vain yksipuolinen? Kyse ei ole koskaan ollut rahan takia yhdessä olosta, vaan että olen minäkin joskus rakastanut... tunteet ei ole päivässä kadonnut vaan pitkän ajan myötä ja siitä että olen kokoajan ollut lapsen kanssa yksin miehen ollessa pois kotoa ja käymässä vain nukkumassa.
Kokeeko miehesi sinun kiusaavan häntä vai oletko nyt marttyyri, kun vapautat hänet suhteesta?
Ahaa! Tulihan se sieltä -> miehesi on liikaa pois kotoa ja sinua masentaa. Eikö hän tosiaan tee muuta kuin nukkuu? Ottaako koskaan lasta tai sinua syliin?
Olet vähän ristiriitainen. Kerrot haluavasi olla yksin, mutta petyt, kun miehesi vain nukkuu kotona. Tuleeko miehesi aina työskentelemään näin?
Epäilen, että tunnet vihaa sisimmässäsi. En tiedä, mitä tai ketä kohtaan, mutta todistelen asian siten, että sait puristettua miehesi vihaiseksi. Sitä ihminen niin mielellään peilaa omat tunnetilansa muihin ihmisiin.
Tunnet vihaa ja surua.
Miksi tuntisin vihaa ja surua. Minulla on kaikki mitä elämään tarvitaan ja näen lapseni kasvavan.
Et vissiin näe sitä puolta että kiusaisin miestä toden teolla, olemalla hänen kanssa rakastamatta kuitenkaan... Teet vaan suuren numeron tästä ja vedät sossut ym. Millä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä!
Ei näistä mitään herneitä tarvii nenään vetää... Olen minäkin kaikkea kuullut ja tulen kuulemaan. Tälläinen on tilanne piste.
Kiellä pois kaikki tunteesi. Eihän tässä ole mitään syytä tuntea mitään ja lapsikin kasvaa, vaikka sille ei mitään tunteita osoittaisikaan...
Turhaa sitä toisen kasvatusta tulee arvostelemaan. Oletko sinä sitten täydellinen? Ehkä tunnen mitä oma lapseni tarvitsee ja huomion häntä kokoajan.
Sulla on omat vankat mielipiteet ja kiitos niistä...
Kenelle osoitat negatiivisia tunteita sitten, kun olette lapsen kanssa kahdestaan?
Ei jumaliste! :D En nyt pahalla mut mitä sinä ees ajat enään takaa? missää vaihees mikään negatiivinen ole ollut, en ainakaan lasta kohtaan. Kyse ollut vaan tunteiden kuolemisesta omaa miestäni kohtaan ja siitä etten tunne suhteen liikkuvan mihinkään suuntaan.
Sinulla on 5 kk ikäinen lapsi ja missä välissä suhteenne olisi ehtinyt liikkumaan mihinkään suuntaan? Eiköhän suhde ole pääsääntöisesti jäässä tuossa ennen ja jälkeen lapsen syntymän, sillä vauva vaatii kaiken huomion osakseen.
Avaa se kaunis suusi ja kerro miehellesi, että haluat lisää huomiota. Lappiin?
Siis mitä?!? Voitko muka väittää etten lapsen syntymän jälkeen ole tuntenut mitään miestäni kohtaan. Minkä takia väännät asiaa mistä et oikeestaan tiedä mitään/ näköjään ymmärrä.
Väität lapsen hoitoni olevan puutteellinen, sitten sysäät jtn viranomaisia juttuun ja nyt sanot että suhde ollut jäissä jo ennen lasta.
Miten ihmeessä nämä liittyvät ihmissuhteeseen?
Hyviä neuvoja kiitos vaan. :)
Tai liittyyhän nekin ihmissuhteisiin, mutta pikkasen eri tavalla.
Sinulla on liikaa energiaa. Kannattaisi mennä johonkin jumppaan tai salille. Elämä hidastuu lapsen myötä ja sitten täytyy alkaa väkisin keksimään jotain suuria muutoksia. Kyllä vähän kuulostaa hätäiseltä toiminnalta.
Oikean ratkaisu nimimerkin esimerkkitapaukset sopivat täydellisesti asuinalueeni hienostoperheiden lapsiin, joiden vanhemmat ovat muka "aina töissä ". Eikä yh.perheisinn, joita tarkoitit. Kauheimpia ovat nuoret, jotka saavat kaiken ja eivät tee mitään kotonaan. Siivoojat käy yms.