kuulitko koskaan, miten kauniisti vapaus soi minussa. Sen sävel oli kovin hiljainen, mutta se vain odotti hiljaa oikeaa hetkeä. Se löysi äänensä ja kajahti ilmoille haikeana, mutta vahvana. Se soi kerran sinulle. Kauniimmin kuin koskaan ennen. Kaiku vastasi, jossain kallion kaarteessa sanat katosivat, jäljelle jäi vain jäistä helinää. Minä kuulin sen äänen. Sitä korvissani kannattelin, hellin ja kaijuttelin. Jostain löysin sen taas. Ja se soi. Joskus päästän sen ilmoille uudestaan. Niille jotka kuuntelevat sanomatta yhtään ylimääräistä sanaa, ääniaallot sen jo kuljettaa. Vesi virtaa välissämme. Kun kevät tulee taas.
En tiedä
Kuulitko sen
6388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Keväinen puro solisee
soljuen virtaavana
pientä kaarnalaivaa kuljetti
keinutti..kannatteli
Terveiset sinulta toi...
Ja tiedän, että vapaana ja yksin vain olet onnellinen. Pääsin hetkeksi vapauteen, täydelliseen riemuun, siksi yhdeksi ainoaksi kesäksi. Sitten syksyllä sotkeuduimme verkkoon, jonka itse kudoimme. Se verkko kuristaa yhä, mutta jonain päivänä huomaan, että yhtäkään säiettä ei enää ole jäljellä.
Voi hulluutta, voi linnun hyvää uskoa! Ole onnellinen, sinä matkallasi hetkeksi eksynyt.
voi jos joskus sen vielä kuulisin, yhteisen vapaan laulumme. Ehkä sinä palaat keväällä, ehkä vielä päästät minut tästä häkistä, jossa vain suru kuiskaa. Siipeni ovat rikki, vain sinä saat ne ehjiksi. Tulisitko vielä kerran hakemaan, jotta pystymme lentämään yhdessä kirkkauteen?
runoilijan ainesta on
Se olisi varmasti yksi maailman kauneimmista äänistä. Joskus äänen vieno helähdys hukkuu hälyyn ja meteliin vaikka vastaanottaja niin toivoisi äänen kuulevansa.
Kuulin.. äänen hiljaisen, kauniin,
yksinäisen.
Siksi siihen vastata mä tahdoinkin, sillä yksinäisyyden tunnen itsekin.
Ellei itseään sitoa tahdo, - vaan olla vapaa ja ”saada kaiken”,
pettyy! -
Ei elämä anna siten kaikkea, kaunista ja parasta.
Siksi odotan sitä vieläkin..
jos kuulisin sen, yksinäisyyden laulun kaukaisen.
Siihen jos voisin vastata, omalla heleällä laululla
ja jos yhteen saattaisi äänet sointua.
Mitä muuta mä elämältä voisin toivoa.
Hänet, joka omansa antaisi minulle, saattaisin minäkin antaa kaikkeni hänelle.