Sinä aamuna taivas oli sadetta enteilevä, ilma sumuinen. Paul heräsi kellosna tikitykseen ja avasi uniset silmänsä. Nora oli taas kadonnut hänen kainalostaan, tuo kaunis vaaleaverikkö sinisine palavine silmineen. Niin ihanaa kuin seksi naisen kanssa olikin, toivoi mies joskus saavansa kokeilla jotakin uutta. Nora toki teki kaiken, mitä Paul vain ikinä pyysi, mutta jotakin siitä puuttui...
Käsivarsiaan kattoa kohti ojennellen Paul nousi vuoteensa reunalle, hieraisi silmiään ja huokaisten asteli vaaekaapilleen. Jotakin kevyttä tänään, vaikka sää näyttääkin raskaalta. Vaalea kravatti korosti hänen keltaisen paitansa sävyä, jonka päälle vielä musta takki toi hieman rauhallisuutta. Housut suorat ja tiukat... Ähkäisten hän hieraisi sisäreittään, Noran jättämää mustelmaa särki.
Työpäivä oli tavallinen, tylsä. Haukotellen Paul istui työpöytänsä ääressä, tuijotti valkoista näyttöä ja yritti jotenkin saada selvää viestistä, jonka johtaja oli lähettänyt. Paulin seuraksi saapuisi nuori 24- vuotias, juuri kauppaopiston toisen asteen lopettanut neitokainen. Ulkonäöstä Paul olisi lisää halunnut tietää, mutta pettyi. Jotenkin hänen sisimpänsä kuitenkin heräsi eloon. Oli ihanaa kuvitella vaalea punatukkainen, sirorakenteinen nainen hänen työpöytänsä reunalle istumaan, upeat, sukkahousujen peittämät sääret kauniisti ristissä, pehmä ääni kutsumassa miestä luokseen... Nämä ajatukset keskeytti napakka koputus Paulin toimistohuoneen puuovelta. "Niin?", Paul aloitti, huomasi kuinka ovi avautui hiljaa ja sisään asteli nainen. Paulin katse kulki tämän mustista korkokengistä sääriä pitkin lyhyeksi leikatun skotti-hameen helmaan, siitä kauniille lantiolle (Paulin sydän hakkasi hurjasti, jalkovälissä tuntui kutinaa), yhä ylemmäs valkoisen paidan peittämille rinnoille ja tästä kaunista kaulaa pitkin kasvoille. Nekin olivat sirot kuin koko muu vartalo, kasvojen pyöreyttä korostivat mustat paksukiharaiset hiukset. "Hei! Olen uusi avustajasi. Nimeni on Helen", nainen esittäytyi, niiata niksautti ja jäi katsomaan Paulin silmiin vilpitön hymy kasvoillaan. Hetken paul nieleksi tyhjää. Tämä nainenhan oli oikea kaunotar! "Niin, anteeksi... Tervetuloa taloon. Minä olen Paul Thindman, voit kutsua vain Pauliksi. Esittelenkö sinulle paikkoja vai aletaanko heti hommiin?" Paul ei uskaltanut nousta työpöytänsä takaa, sillä kohouma hänen housuissaan olisi erottunut liian selvästi. Kasvot lehahtivat kirkkaan punaisiksi ja kuin jotakin tehdäkseen mies kumartui pöytänsä taakse ja avasi viimeisen laatikon ottaakseen sieltä asiapapereita. Helen seisoi, odotti ensimmäistä tehtäväänsä edelleen tuo enkelimäinen hymy kasvoillaan. Paul oli huomannut, että tätä naista ei kai valloitettaisikaan niin helpolla... Vasemmassa nimettömässä kiilteli kaunis timanttisormus. Joku toinen omisti Helenin, jonka Paul niin kovin tahtoi omakseen, edes yhdeksi illaksi.
Asiapaperit vaihtoivat moneen kertaan omistajaansa sinä päivänä, levottomien ajatusten merkeissä, varsinkin Paulin suhteen. Tämä kuikuili aina kun vain ehti Helenin suuntaan ja yritti nähdä edes vilauksen tuon jalkovälistä. Suunnitelma kehkeytyi hänen mielessään ja virne kohosi hänen kasvoilleen. "Mikä noin hymyilyttää?", Helen kysyi lempeään sävyyn ja katseli miestä avoimesti huoneeseen tuodun pöydän takaa. Häkeltyneenä Paul käänsi katseensa pois ja signeerasi nimensä yhteen papereistaan.
Helenin ensimmäinen päivä alkoi olla päätöksessä. Paul nousi seisomaan ja asteli ovelle. "Helen, sinä olet tehnyt hyvää työtä tänään, mutta tarvitsisin vielä vähän apuasi." Helen katsoi häntä odottavana ja ihmeissään hän katseli kuinka Paul asteli työhuoneensa puiselle ovelle, lukitsi sen ja kääntyi naisen puoleen. Kauhistuneena nainen kiersi pöytänsä, pyrki ovelle mutta vahvat kädet tarttuivat häneen, pitelivät häntä. "Ei, ei!! Paul, älä..." Paul puristeli hänen rintojaan paidan läpi, tunsi niiden pyöreyden, pehmeyden. "Mmmmm... Haluan sinua Helen..." Nainen rimpuili vastaan miehen repiessä raivolla hänen vaatteensa pois, vapautti myös itsensä noista hiostavista kankaista. Penis sykähteli valtavana, kovana hänen jalkovälissään, terska kosteana... Paul piteli naista käsivarsista, nosti tämän rimpuilevan vartalon pöydän reunalle ja väkisin avasi naisen jalkovälin...
Kertokaa, mitä pidätte. Haluatteko että jatkan? Ensimmäinen novellini, joten haluaisin mielipiteet mahdollisimman suoraan :)
Kiitos!
Käsivarsiaan kattoa kohti ojennellen Paul nousi vuoteensa reunalle, hieraisi silmiään ja huokaisten asteli vaaekaapilleen. Jotakin kevyttä tänään, vaikka sää näyttääkin raskaalta. Vaalea kravatti korosti hänen keltaisen paitansa sävyä, jonka päälle vielä musta takki toi hieman rauhallisuutta. Housut suorat ja tiukat... Ähkäisten hän hieraisi sisäreittään, Noran jättämää mustelmaa särki.
Työpäivä oli tavallinen, tylsä. Haukotellen Paul istui työpöytänsä ääressä, tuijotti valkoista näyttöä ja yritti jotenkin saada selvää viestistä, jonka johtaja oli lähettänyt. Paulin seuraksi saapuisi nuori 24- vuotias, juuri kauppaopiston toisen asteen lopettanut neitokainen. Ulkonäöstä Paul olisi lisää halunnut tietää, mutta pettyi. Jotenkin hänen sisimpänsä kuitenkin heräsi eloon. Oli ihanaa kuvitella vaalea punatukkainen, sirorakenteinen nainen hänen työpöytänsä reunalle istumaan, upeat, sukkahousujen peittämät sääret kauniisti ristissä, pehmä ääni kutsumassa miestä luokseen... Nämä ajatukset keskeytti napakka koputus Paulin toimistohuoneen puuovelta. "Niin?", Paul aloitti, huomasi kuinka ovi avautui hiljaa ja sisään asteli nainen. Paulin katse kulki tämän mustista korkokengistä sääriä pitkin lyhyeksi leikatun skotti-hameen helmaan, siitä kauniille lantiolle (Paulin sydän hakkasi hurjasti, jalkovälissä tuntui kutinaa), yhä ylemmäs valkoisen paidan peittämille rinnoille ja tästä kaunista kaulaa pitkin kasvoille. Nekin olivat sirot kuin koko muu vartalo, kasvojen pyöreyttä korostivat mustat paksukiharaiset hiukset. "Hei! Olen uusi avustajasi. Nimeni on Helen", nainen esittäytyi, niiata niksautti ja jäi katsomaan Paulin silmiin vilpitön hymy kasvoillaan. Hetken paul nieleksi tyhjää. Tämä nainenhan oli oikea kaunotar! "Niin, anteeksi... Tervetuloa taloon. Minä olen Paul Thindman, voit kutsua vain Pauliksi. Esittelenkö sinulle paikkoja vai aletaanko heti hommiin?" Paul ei uskaltanut nousta työpöytänsä takaa, sillä kohouma hänen housuissaan olisi erottunut liian selvästi. Kasvot lehahtivat kirkkaan punaisiksi ja kuin jotakin tehdäkseen mies kumartui pöytänsä taakse ja avasi viimeisen laatikon ottaakseen sieltä asiapapereita. Helen seisoi, odotti ensimmäistä tehtäväänsä edelleen tuo enkelimäinen hymy kasvoillaan. Paul oli huomannut, että tätä naista ei kai valloitettaisikaan niin helpolla... Vasemmassa nimettömässä kiilteli kaunis timanttisormus. Joku toinen omisti Helenin, jonka Paul niin kovin tahtoi omakseen, edes yhdeksi illaksi.
Asiapaperit vaihtoivat moneen kertaan omistajaansa sinä päivänä, levottomien ajatusten merkeissä, varsinkin Paulin suhteen. Tämä kuikuili aina kun vain ehti Helenin suuntaan ja yritti nähdä edes vilauksen tuon jalkovälistä. Suunnitelma kehkeytyi hänen mielessään ja virne kohosi hänen kasvoilleen. "Mikä noin hymyilyttää?", Helen kysyi lempeään sävyyn ja katseli miestä avoimesti huoneeseen tuodun pöydän takaa. Häkeltyneenä Paul käänsi katseensa pois ja signeerasi nimensä yhteen papereistaan.
Helenin ensimmäinen päivä alkoi olla päätöksessä. Paul nousi seisomaan ja asteli ovelle. "Helen, sinä olet tehnyt hyvää työtä tänään, mutta tarvitsisin vielä vähän apuasi." Helen katsoi häntä odottavana ja ihmeissään hän katseli kuinka Paul asteli työhuoneensa puiselle ovelle, lukitsi sen ja kääntyi naisen puoleen. Kauhistuneena nainen kiersi pöytänsä, pyrki ovelle mutta vahvat kädet tarttuivat häneen, pitelivät häntä. "Ei, ei!! Paul, älä..." Paul puristeli hänen rintojaan paidan läpi, tunsi niiden pyöreyden, pehmeyden. "Mmmmm... Haluan sinua Helen..." Nainen rimpuili vastaan miehen repiessä raivolla hänen vaatteensa pois, vapautti myös itsensä noista hiostavista kankaista. Penis sykähteli valtavana, kovana hänen jalkovälissään, terska kosteana... Paul piteli naista käsivarsista, nosti tämän rimpuilevan vartalon pöydän reunalle ja väkisin avasi naisen jalkovälin...
Kertokaa, mitä pidätte. Haluatteko että jatkan? Ensimmäinen novellini, joten haluaisin mielipiteet mahdollisimman suoraan :)
Kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
lupaava alku
Ihan hyvä.
En kyllä rukoilisi sinua jatkamaan, mutta ihan hyvä
Eikös sitä sanota, että harjoitus tekee mestarin?
anna paulin panna sitä kovaa ja pohjaan asti, jos ei muuten onnistu niin senkun nyrkillä hujauttaa niin johan on naikkonen myöntyväisempi ja pauli voi keskittyä pillun runnomiseen!! ja niitä tissejä sen sopisi purra ja puristella koko suurten kouriensa voimalla. ei sihteeristä muuten kuuliaista saa.