Missä valtavat vapaapainijat

ja noillekko pitäisi liiton antaa rahaa, Kävis nyt ihan ekana kisoissa..

treeniä...Vai miksi pitää amerikassa asti leireillä? syökö ne vaan pullaa siellä leireillä?

muukin vammainen kuin vain kyynerpäästä.

Kisat on parasta kirjoitti:

treeniä...Vai miksi pitää amerikassa asti leireillä? syökö ne vaan pullaa siellä leireillä?

Ei leireile Heino ameriikassa vaan opiskelee siellä / kilpailee.
Suomalaiseen ruisleipään verrattuna ameriikassa syödään "pullaa".

taitaa olla kirjoitti:

muukin vammainen kuin vain kyynerpäästä.

"Vuonna 751 jKr. Frankkien valtakunnan majordomus Pippin, eräänlainen suurvisiiri tai kansleri, syrjäytti hallitsevan kuninkaan, viimeisen merovinki-monarkin Ranskan valtaistuimelta. Tähän päättyi Klodovigin 486 jKr. Ranskan valtaisistuimelle nostama dynastia. Merovinki-suku oli johtanut frankkeja jo ennen Ranskan valloitusta, legendaarisesta Merovecista alkaen. Nimi "Merovec" on kirjaimellisesti suomennettuna merisyntyinen. Hänen oikeutensa kruunuun ja frankkien johtajuuteen perusteltiinkin jumalallisella alkuperällä. Merestä noussut hirviö oli tarun mukaan maannut hänen äitinsä. Nykyisen Ranskan perustajina ja muovaajina pidettävän hallitsijasuvun esi-isä, kyseinen meri-olio, esiintyy monissa kuvissa eri aikoina. Otsikon pikku veitikka on Olaus Magnukselta 1539 jKr., mutta sama hahmo esintyy myös länsisuomalaisisten loistomiekkojen nupeissa tutkijoiden merovingi-ajaksi nimittämältä kaudelta. Meillä suomalaisilla on siis jokin suhde tähän merkittävään mutta eriskummalliseen dynastiaan. Mitä siitä tiedetään?
Frankkien kuninkaaksi jumalallista alkuperäänsäkin hyödyntäen nouseen Merovecin tarvitsi vain levittää sormensa, jos joku epäili hänen jalosukuisuuttaan, sillä merisyntyisyyden todisteena hänen käsissään oli räpylät. Näin ainakin kerrotaan.
Asian ymmärtämiseksi onkin kysyttävä miksi nykyihmiselle käsittämätön tarina auttoi frankkilaista kruununtavoittelijaa legitimoimaan asemansa. Jos hänen "kampanjapäällikkönsä" olisi tuonut esiin frankki-rahvaalle ennen tuntemattoman tarinan, vaikutus olisi ollut hyvin epäedullinen. Prinssi Merovec oli rujo, ja toistuviin sotiin tottuneet frankit arvostivat fyysistä voimaa. Heikkous voitiinkin kääntää eduksi, mutta vain vanhan kaikille tutun tarun avulla. Merihirviö, joka makaa kuningattaren ja siittää hallitsijan, lienee siis hyvin vanha myytti, eikä se voi olla mikä tahansa tarina. Otus, joka tekee frankkien hovissa sen minkä tallirenki tms. myöhemmässä Romanovien dynastiassa, on ilmeisesti ollut frankeille yhtä keskeinen identiteettiä ja kansallistunnetta rakentava kertomus kuin Egyptistä lähtö juutalaisille. Prinssi Merovecin puoluelaiset siis tukeutuivat propagandassaan kansallisen mytologian keskeiseen teemaan: Kansakunnan perustamiskertomukseen ??.
Olaus Magnus laati kirjansa ja karttansa 1500-luvun alussa, tuhannen vuotta Merovecin jälkeen. Tieto merihirviöstä oli yhä jäljellä, mutta se eli nyt omaa elämäänsä irrallaan frankki-dynastioista. "Carta Marinan" kuvituksen otus ja Merovecin myyttinen biologinen(?) isä ovat kuitenkin sama hahmo. Siihen viittaavat Suomesta löydettyjen merovinkiaikaisten miekkojen nuppien koristekuvioissa esiintyvät "makaavat hahmot". Näitä oman aikansa arvokkaimpiin esineisiin kuuluneita miekkoja ei ollut kaikilla. Niitä saattoivat kantaa vain päälliköt, tai hallitsijan asioilla liikkuvat arvohenkilöt. Tarkasteltava koristekuvio esittää nelijalkaista eläintä ikäänkuin kontallaan. Asento on tuttu vanhemmista löydöistä Venäjän suomalais-ugrilaiselta alueelta, missä kuvattu eläin oli yleensä karhu. Suomen miekkalöytöjen nuppi-koristeen oletetaan esittävän mursua, merieläintä, joka rautakauden ihmisille oli ilmeinen hirviö, joka asuikin myyttisessä pelottavassa Pohjolassa. Ruijassa ja Kuollan niemimaan rannikoilla. Nämä seudut olivat niihin aikoihin vahvasti Kainuun ja Bjarmian valtapiirissä.
Miekannuppien "mursu" on kuvattu siis nelinkontin, selkä köyryssä, ja parrakkaat kasvot kohti katsojaa. Eläinhahmon lonkkiin on kuvattu vielä ylimääräiset kasvot, joiden silmiin voi olla upotettuna granaatti-puolijalokivet, tai sitten kasvo-aihe on korvattu soikeilla granaateilla. O.Magnuksen kuvituksen meripedon oudot silmät pitkin kehoa voidaan katsoa em. kasvojen kanssa samaksi piirteeksi. Kun synnynäistä sormien välistä ihopoimua esiintyy Länsi-Suomessa, huomaamme olevamme hyvässä seurassa."

Jaa vai niin kirjoitti:

ja noillekko pitäisi liiton antaa rahaa, Kävis nyt ihan ekana kisoissa..

Mitä oikeastaan tiedämme historiasta suomen muinaishistoriasta ja sen ajan voimamiehistä ja sotureista? Sieltäkö juontaa juurensa nykypäiviin asti säilynyt, pohjalaisten vahva kamppailu- ja soturigeeni, joka näkyy mm. painiurheilussa? Selvättimätön luku on Pohjanmaan murteen myös X-tekijä. Pohjanmaalla on ollut rikas rautakautinen asutus, joka eräässä vaiheessa hävisi, ja em. aikaan myös virolaista maahanmuuttoa. Birger Jaarlin useat sotaretket 1250-luvulla suomalaisia ja hämäläisiä vastaan saivat Pohjanmaan rannikolla etnisen puhdistuksen luonteen, mutta jo Kyröjoen keskijuoksulla Ruotsin valtaa edeltenyt väestö jäi henkiin. Eräät nykyaikaan asti säilyneet pohjalaiset henkilö- ja paikannimien erikoisuudet viittaavat sellaiseen yhteyteen Keski-Eurooppaan, mikä ei koskettanut esim. Hämettä, josta pohjanmaata myöhemmin asutettiin.
Vanhojen saagojen mukaan pohjanmaalta kainuuseen ulottunut alue (Kvenland) on ollut viikinkien aluetta, josta saagojen mukaan mm. Norri ja Gorri lähtivät Norjan löytöretkelleen, toinen maitse ruotsin läpi ja toinen meritse, saapuakseen Norrin vuonoon, joka sijaitsee Norjan rannikolla.Jos asiat on, kuten saagoissa kirjoitetaan, niin kaikki euroopan kuningas-suvut polveutuvat suomalaisista!

"Vanhat skandinaaviset saagat ovat historiallisina lähteinä hyvin kiisteltyjä. mutta suurin osa yleisestä "viikinkejä" koskevasta mielikuvasta on peräisin juuri saaga-tarinoista. Siksi onkin kiinnostavaa tietää, mitä ne kertovat Suomesta ja suomalaisista.
Norjan ja muun Skandinavian pieniä tai suuria maaplänttejä hallitsevat kuninkaat ylläpitivät laulajien ja runoilijoiden joukkoa, joka esiintyi juhlissa ym. väenkokouksissa ja viihdytti läsnäolijoita. Heidän sanoituksensa käsittelivät perinteisiä myyttejä ja ajankohtaisia tapahtumia, eivätkä he luonnollisesti laulaneet epäkunnioittavasti mesenaateistaan tai puhuneet heistä perättömiä.
Siksi Svean, Norjan, Tanskan, Islannin, Orkney-saarten ja Normandian hoveissa ja kartanoissa skaldi-laulajat ylistivätkin päälliköitään laulamalla näiden todellisesta tai myyttisestä syntyperästä ylistävin sanoin. Muinaisskandinaavinen yhteisöhän arvosti ylhäistä syntyperää.
Vain vanhimmat ja kuuluisimmat suvut saattoivat ylpeillä esi-isillä, jotka kuuluivat tarujen sankariaikaan: Jumalat, jättiläiset ja Suomen kuninkaat. On selvää, ettei skaldi olisi pitkään nauttinut kuninkaallista vieraanvaraisuutta pitopöydän ääressä, jos paikallinen valtaherra, Norjan kuningas tai Orkneyn jaarli, ei olisi pitänyt tuollaisesta puheesta. Kuninkaallisten sukujen suomalaiset esi-isät olivat siis ilmeisimmin senaikaisen rahvaan historiankäsityksen mukaan todella olleet olemassa, ja hallinneet Norjaa ja pohjolaa.
Viikinkiajan suhtautuminen suomalaisiin näyttää tämän perusteella olleen hyvin kunnioittavaa. Jos hallitsija saattoi uskottavasti esiintyä maineikkaiden Suomen kuninkaiden jälkeläisenä, se nosti hänen arvostustaan ja samalla paransi hänen hallituksensa legitimiteettiä. Antoihan "veri" silloisen käsityksen mukaan oikeuden valtaan.
Saaga-runouden parasta aikaa lienee ollut 600-800 -luku, mutta ne kirjoitettiin muistiin vasta 1200-luvulla. Eräs vanhan perinnön tallettajia oli Snorri Sturluson, islantilainen katolinen pappi ja valtiomies. Mm. Orkeney-saarten jaarlien saagan säilynyt versio on hänen kynästään. Snorri noudatti kirjoittaessaan ja editoidessaan vanhaa perinnettä: Jaloimmat kuninkaat ja sankarit esiteltiin Norjan valloittaneiden ja valtakunnan perustaneiden tarunomaisten suomalaissotureiden ja kuninkaanpoikien, Nórrin ja Górrin jälkeläisinä.
Tarkkaanottaen emme aivan varmasti tiedä, olivatko skaldit ja Sturluson oikeassa

täsä vastaus kirjoitti:

"Vuonna 751 jKr. Frankkien valtakunnan majordomus Pippin, eräänlainen suurvisiiri tai kansleri, syrjäytti hallitsevan kuninkaan, viimeisen merovinki-monarkin Ranskan valtaistuimelta. Tähän päättyi Klodovigin 486 jKr. Ranskan valtaisistuimelle nostama dynastia. Merovinki-suku oli johtanut frankkeja jo ennen Ranskan valloitusta, legendaarisesta Merovecista alkaen. Nimi "Merovec" on kirjaimellisesti suomennettuna merisyntyinen. Hänen oikeutensa kruunuun ja frankkien johtajuuteen perusteltiinkin jumalallisella alkuperällä. Merestä noussut hirviö oli tarun mukaan maannut hänen äitinsä. Nykyisen Ranskan perustajina ja muovaajina pidettävän hallitsijasuvun esi-isä, kyseinen meri-olio, esiintyy monissa kuvissa eri aikoina. Otsikon pikku veitikka on Olaus Magnukselta 1539 jKr., mutta sama hahmo esintyy myös länsisuomalaisisten loistomiekkojen nupeissa tutkijoiden merovingi-ajaksi nimittämältä kaudelta. Meillä suomalaisilla on siis jokin suhde tähän merkittävään mutta eriskummalliseen dynastiaan. Mitä siitä tiedetään?
Frankkien kuninkaaksi jumalallista alkuperäänsäkin hyödyntäen nouseen Merovecin tarvitsi vain levittää sormensa, jos joku epäili hänen jalosukuisuuttaan, sillä merisyntyisyyden todisteena hänen käsissään oli räpylät. Näin ainakin kerrotaan.
Asian ymmärtämiseksi onkin kysyttävä miksi nykyihmiselle käsittämätön tarina auttoi frankkilaista kruununtavoittelijaa legitimoimaan asemansa. Jos hänen "kampanjapäällikkönsä" olisi tuonut esiin frankki-rahvaalle ennen tuntemattoman tarinan, vaikutus olisi ollut hyvin epäedullinen. Prinssi Merovec oli rujo, ja toistuviin sotiin tottuneet frankit arvostivat fyysistä voimaa. Heikkous voitiinkin kääntää eduksi, mutta vain vanhan kaikille tutun tarun avulla. Merihirviö, joka makaa kuningattaren ja siittää hallitsijan, lienee siis hyvin vanha myytti, eikä se voi olla mikä tahansa tarina. Otus, joka tekee frankkien hovissa sen minkä tallirenki tms. myöhemmässä Romanovien dynastiassa, on ilmeisesti ollut frankeille yhtä keskeinen identiteettiä ja kansallistunnetta rakentava kertomus kuin Egyptistä lähtö juutalaisille. Prinssi Merovecin puoluelaiset siis tukeutuivat propagandassaan kansallisen mytologian keskeiseen teemaan: Kansakunnan perustamiskertomukseen ??.
Olaus Magnus laati kirjansa ja karttansa 1500-luvun alussa, tuhannen vuotta Merovecin jälkeen. Tieto merihirviöstä oli yhä jäljellä, mutta se eli nyt omaa elämäänsä irrallaan frankki-dynastioista. "Carta Marinan" kuvituksen otus ja Merovecin myyttinen biologinen(?) isä ovat kuitenkin sama hahmo. Siihen viittaavat Suomesta löydettyjen merovinkiaikaisten miekkojen nuppien koristekuvioissa esiintyvät "makaavat hahmot". Näitä oman aikansa arvokkaimpiin esineisiin kuuluneita miekkoja ei ollut kaikilla. Niitä saattoivat kantaa vain päälliköt, tai hallitsijan asioilla liikkuvat arvohenkilöt. Tarkasteltava koristekuvio esittää nelijalkaista eläintä ikäänkuin kontallaan. Asento on tuttu vanhemmista löydöistä Venäjän suomalais-ugrilaiselta alueelta, missä kuvattu eläin oli yleensä karhu. Suomen miekkalöytöjen nuppi-koristeen oletetaan esittävän mursua, merieläintä, joka rautakauden ihmisille oli ilmeinen hirviö, joka asuikin myyttisessä pelottavassa Pohjolassa. Ruijassa ja Kuollan niemimaan rannikoilla. Nämä seudut olivat niihin aikoihin vahvasti Kainuun ja Bjarmian valtapiirissä.
Miekannuppien "mursu" on kuvattu siis nelinkontin, selkä köyryssä, ja parrakkaat kasvot kohti katsojaa. Eläinhahmon lonkkiin on kuvattu vielä ylimääräiset kasvot, joiden silmiin voi olla upotettuna granaatti-puolijalokivet, tai sitten kasvo-aihe on korvattu soikeilla granaateilla. O.Magnuksen kuvituksen meripedon oudot silmät pitkin kehoa voidaan katsoa em. kasvojen kanssa samaksi piirteeksi. Kun synnynäistä sormien välistä ihopoimua esiintyy Länsi-Suomessa, huomaamme olevamme hyvässä seurassa."

Eräs amerikkalainen liikemies lähti lääkärin määräyksestä lomalle pieneen meksikolaiseen rannikkokylään. Ensimmäisen aamun kiireellinen puhelu toimistosta vei hänen yöunensa, ja hän käveli laiturille selvittelemään ajatuksiaan. Eräs kalastaja oli juuri kiinnittänyt pienen veneensä laituriin, ja veneessä oli useita suuria keltaevätonnikaloja. Mies kehui meksikolaisen kalojen hienoa laatua.
“Kauanko niiden pyytämiseen meni?” kysyi amerikkalainen.
“Ihan vähän aikaa”, vastasi kalastaja hämmästyttävän hyvällä englannin kielellä.
“Mikset sitten jää pyytämään lisää kalaa?” kysyi amerikkalainen.
“Minulla on jo riittävästi perheeni elatukseen ja ystävillekin” sanoi meksikolainen lastatessaan kaloja koriin.
“Mutta… mitä sinä sitten teet loppuajan?
Meksikolainen katsahti ylös ja hymyili. “Nukun pitkään, kalastan hiukan, leikin lasteni kanssa, vietän siestaa vaimoni Julian kanssa ja kävelen joka ilta kylälle, jossa siemailen viiniä ja soita kitaraa ystävien kanssa. Minulla on kovasti tekemistä, señor.”
Amerikkalainen naurahti ja ojensi ryhtiään. “Hyvä herra, minulla on liikkeenjohdon tutkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun itäisi kalastaa enemmän ja ostaa tienesteillä suurempi vene. Ennen pitkää voit ostaa lisää veneitä ja lopulta omistaa kokonaisen kalastuslaivueen.”
Hän jatkoi: “Sinun ei kannata myydä saalistasi välittäjille vaan suoraan kuluttajille, ja sitten voit ostaa oman säilyketehtaan. Voisit johtaa tuotantoa, valmistusta ja jakelua. Sinun täytyisi tietysti muuttaa Maxico Cityyn ja myöhemmin Los Angelesiin ja lopulta ehkä New Yorkiin, jossa voisit johtaa yritystäsi ammattimaisesti.”
Kalastaja kysyi: “Mutta señor, miten kauan tähän menisi?”
Ja amerikkalainen vastasi: “10-20 vuotta, korkeintaan 25.”
“Mutta entä sitten, señor?”
Amerikkalainen sanoi nauraen: “Tässäpä onkin paras osuus. Kun aika on kypsä, voit järjestää osakeannin ja myydä koko yrityksen osakeannin ja rikastua. Ansaitsisit miljoonia.”
“Miljoonia, señor?” Mitä sitten?”
“Sitten voisit jäädä eläkkeelle ja muuttaa pieneen rannikkokylään, voisit nukkua pitkään, kalastella hiukan, leikkiä lasten kanssa, viettää siestaa vaimosi kanssa ja kävellä iltasella kylälle siemailemaan viiniä ja soittamaan kitaraa ystäviesi kanssa…”
Tämä on ilmeisesti alunperin eteläamerikkalainen kansantarina. Tämä versio ja suomennos on kirjasta Timothy Ferriss:4 tunnin työviikko.

Pain ugh kirjoitti:

Eräs amerikkalainen liikemies lähti lääkärin määräyksestä lomalle pieneen meksikolaiseen rannikkokylään. Ensimmäisen aamun kiireellinen puhelu toimistosta vei hänen yöunensa, ja hän käveli laiturille selvittelemään ajatuksiaan. Eräs kalastaja oli juuri kiinnittänyt pienen veneensä laituriin, ja veneessä oli useita suuria keltaevätonnikaloja. Mies kehui meksikolaisen kalojen hienoa laatua.
“Kauanko niiden pyytämiseen meni?” kysyi amerikkalainen.
“Ihan vähän aikaa”, vastasi kalastaja hämmästyttävän hyvällä englannin kielellä.
“Mikset sitten jää pyytämään lisää kalaa?” kysyi amerikkalainen.
“Minulla on jo riittävästi perheeni elatukseen ja ystävillekin” sanoi meksikolainen lastatessaan kaloja koriin.
“Mutta… mitä sinä sitten teet loppuajan?
Meksikolainen katsahti ylös ja hymyili. “Nukun pitkään, kalastan hiukan, leikin lasteni kanssa, vietän siestaa vaimoni Julian kanssa ja kävelen joka ilta kylälle, jossa siemailen viiniä ja soita kitaraa ystävien kanssa. Minulla on kovasti tekemistä, señor.”
Amerikkalainen naurahti ja ojensi ryhtiään. “Hyvä herra, minulla on liikkeenjohdon tutkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun itäisi kalastaa enemmän ja ostaa tienesteillä suurempi vene. Ennen pitkää voit ostaa lisää veneitä ja lopulta omistaa kokonaisen kalastuslaivueen.”
Hän jatkoi: “Sinun ei kannata myydä saalistasi välittäjille vaan suoraan kuluttajille, ja sitten voit ostaa oman säilyketehtaan. Voisit johtaa tuotantoa, valmistusta ja jakelua. Sinun täytyisi tietysti muuttaa Maxico Cityyn ja myöhemmin Los Angelesiin ja lopulta ehkä New Yorkiin, jossa voisit johtaa yritystäsi ammattimaisesti.”
Kalastaja kysyi: “Mutta señor, miten kauan tähän menisi?”
Ja amerikkalainen vastasi: “10-20 vuotta, korkeintaan 25.”
“Mutta entä sitten, señor?”
Amerikkalainen sanoi nauraen: “Tässäpä onkin paras osuus. Kun aika on kypsä, voit järjestää osakeannin ja myydä koko yrityksen osakeannin ja rikastua. Ansaitsisit miljoonia.”
“Miljoonia, señor?” Mitä sitten?”
“Sitten voisit jäädä eläkkeelle ja muuttaa pieneen rannikkokylään, voisit nukkua pitkään, kalastella hiukan, leikkiä lasten kanssa, viettää siestaa vaimosi kanssa ja kävellä iltasella kylälle siemailemaan viiniä ja soittamaan kitaraa ystäviesi kanssa…”
Tämä on ilmeisesti alunperin eteläamerikkalainen kansantarina. Tämä versio ja suomennos on kirjasta Timothy Ferriss:4 tunnin työviikko.

Eräs amerikkalainen liikemies lähti lääkärin määräyksestä lomalle pieneen meksikolaiseen rannikkokylään. Ensimmäisen aamun kiireellinen puhelu toimistosta vei hänen yöunensa, ja hän käveli laiturille selvittelemään ajatuksiaan. Eräs kalastaja oli juuri kiinnittänyt pienen veneensä laituriin, ja veneessä oli useita suuria keltaevätonnikaloja. Mies kehui meksikolaisen kalojen hienoa laatua.
“Kauanko niiden pyytämiseen meni?” kysyi amerikkalainen.
“Ihan vähän aikaa”, vastasi kalastaja hämmästyttävän hyvällä englannin kielellä.
“Mikset sitten jää pyytämään lisää kalaa?” kysyi amerikkalainen.
“Minulla on jo riittävästi perheeni elatukseen ja ystävillekin” sanoi meksikolainen lastatessaan kaloja koriin.
“Mutta… mitä sinä sitten teet loppuajan?
Meksikolainen katsahti ylös ja hymyili. “Nukun pitkään, kalastan hiukan, leikin lasteni kanssa, vietän siestaa vaimoni Julian kanssa ja kävelen joka ilta kylälle, jossa siemailen viiniä ja soita kitaraa ystävien kanssa. Minulla on kovasti tekemistä, señor.”
Amerikkalainen naurahti ja ojensi ryhtiään. “Hyvä herra, minulla on liikkeenjohdon tutkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun itäisi kalastaa enemmän ja ostaa tienesteillä suurempi vene. Ennen pitkää voit ostaa lisää veneitä ja lopulta omistaa kokonaisen kalastuslaivueen.”
Hän jatkoi: “Sinun ei kannata myydä saalistasi välittäjille vaan suoraan kuluttajille, ja sitten voit ostaa oman säilyketehtaan. Voisit johtaa tuotantoa, valmistusta ja jakelua. Sinun täytyisi tietysti muuttaa Maxico Cityyn ja myöhemmin Los Angelesiin ja lopulta ehkä New Yorkiin, jossa voisit johtaa yritystäsi ammattimaisesti.”
Kalastaja kysyi: “Mutta señor, miten kauan tähän menisi?”
Ja amerikkalainen vastasi: “10-20 vuotta, korkeintaan 25.”
“Mutta entä sitten, señor?”
Amerikkalainen sanoi nauraen: “Tässäpä onkin paras osuus. Kun aika on kypsä, voit järjestää osakeannin ja myydä koko yrityksen osakeannin ja rikastua. Ansaitsisit miljoonia.”
“Miljoonia, señor?” Mitä sitten?”
“Sitten voisit jäädä eläkkeelle ja muuttaa pieneen rannikkokylään, voisit nukkua pitkään, kalastella hiukan, leikkiä lasten kanssa, viettää siestaa vaimosi kanssa ja kävellä iltasella kylälle siemailemaan viiniä ja soittamaan kitaraa ystäviesi kanssa…”
Tämä on ilmeisesti alunperin eteläamerikkalainen kansantarina. Tämä versio ja suomennos on kirjasta Timothy Ferriss:4 tunnin työviikko.

Painiplus kirjoitti:

Ei leireile Heino ameriikassa vaan opiskelee siellä / kilpailee.
Suomalaiseen ruisleipään verrattuna ameriikassa syödään "pullaa".

jotain linkkejä mistä voisi seurata kuinka maailman paras vaappuja pärjää? ettei kato jää vain parranpärinäksi jutut kuten vapureilla yleensä.

siitä svedupetterilläkin alkaa kun kaikki se hiljalleen katoaa, millä kusettaa hölmöjä suomalaisia..

kommentoimaan itsekkää kuteen taas saimme huomata, jos saan huomattaa täydelliselle ihmiselle:DD