niin, että jos sinulla (n) on oikeasti niitä tunteita, (joka on vain jonkinlainen olettamus koska olet kirjoittanut tänne palstalle), niin haluaisit myös minun kanssa jossain vaiheessa jutella/kirjoitella. Minä olen aika selkeästi antanut vinkkiä omasta kiinnostuksestani. En ole kuitenkaan mikään rohkeuden perikuva näissä asioissa ja siksi tarvitsee tulla reippaasti vastaan, jos jotain haluaa. Ei sinun kuitenkaan varsinaista treffikutsua tarvi tehdä.
Minä taas
ajattelen
34843
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
No mitä sitten? ;)
Se vaan harmittaa, jos asiat jää selvitystä vaille ja jotain olisi oikeasti voinut ollakin.
hän on antanut tosin ymmärtää ettei mitään voi enää olla. siksi en mielelläni enää ottaisi yhteyttä. olisin halunut jutella, mutta hän ei. harmittaa se minuakin tosi paljon, ettei asioita voinut selvittää. haluaisin vieläkin, mutta en kai väkisinikään voi.
Minulla (n) on monenlaisia tunteita. Löytyy iloa, surua, rakkautta ja riettautta. Järkevää tunnepohjaa, intohimoa, hellyyttä ja hulvattomuutta.
Kyllä minulla on lämpiä tunteita erästä miestä kohtaan, keskustelakkin haluaisin. ajatuksia vaihtaa, puhdistaa ilmaa ja ehkäpä nemmänkin... ;)
Mutta millaisen avauksen herra haluaakaan, mikä onkaan reippaasti vastaan tulemista sinun mittakaavallasi...?
Laita viestiä. Et tule pettymään.
Onko sillä nnumeroa?
Hänellä on numeroni (tai oli joskus).
on se numero vieläkin
hän ja tämä nettikirjoittaja. kannattaa muistaa.
ajattelen minäkin. Tunteet, ne on. Ei ole nappia, mitä painamalla toinen katoaa mielestä. Delete?
delete
Kiinnostusta on kyllä paljonkin mutta tarvitsen jonkun sillan, pienen ja arkisen asian jonka varjolla voisin lähestyä häntä.
Tässä on jotain niin.. sellaista etten koko selvitystä viitsi tähän laittaa nyt, koska tiedän ettei täällä palstalla kukaan usko kuitenkaan, mutta sen sillan olen meidän välille "rakentanut" ja toisen ei tarvis paljonkaan tehdä, kun vaan jotain, niin tulisi se ihan kunnon treffikutsukin tältä suunnalta.
No tää ei ainakaan mulle voi olla, koska hänelle se moikkaaminenkin tuntuu tuottavan suuria vaikeuksia.
Toivoisin, että tämä viestiketju olisi juurikin Häneltä... Minkälaisen sillan olet rakentanut, jotta toinen tekisi jotain, ja se treffikutsusi lähtisi? Minun ja minun Hänen tilanne on jumiutunut, tahtoisin päästä eteenpäin. En ymmärrä miksei hän ole jo treffeille minua kutsunut....
Mitä siis toisen pitäisi tehdä?
Miksi luulet, että toinen ymmärtää, että pitäisi tehdä jotain?
Luulisin, että Hän on se Oikea minulle, mutta vanhanaikaisena (vaikkakin innovaatinen olen) en ole tosiaankaan tyrkky. Miehen pitää ottaa ratkaiseva askel ainakin omalla kohdalla.
Tänne kirjoittaminen ei valitettavasti tee mitään tulosta. Ilmoita tunteesi suoraan
hänelle itselleen, niin minäkin tein vaikka sainkin "rukkaset":(....
Mutta kuitenkin se pitemmän päälle on parempi kuin tänne kirjoittaminen...hmm...kirjoitan kyllä vielä itsekin, mutta tiedän jo hänen tunteensa, joten valittelen vain omaa ikävääni...ajan kanssa varmaankin minullakin helpottaa. Ehkä. Vaikka syvälle on haavat juurtuneet.
sitten olet kirjoittanut täällä jos et hänelle ?
Juurikin hänelle.
Niinhän se menee, että sen on helpompi unohtaa, jolle sitä pahaa on tehty.
Paha tuhoaa rakkautta hitaasti ja varmasti. Usko yhteiseen tulevaisuuteen katoaa
eikä missään ole enää mitään järkeä. Aika parantaa haavat kaikilla. Niin, on se sääli,
kun jotain niin järisyttävää kokee ja luultavasti ei toiste ja mistään ei tule mitään.
Mut on se hyväksyttävä ihan oman hyvinvoinnin takia, ei loputonta vääntämistä jaksa kukaan.
Olen samaa mieltä. Joskus on vaan parempi hyväksyä tosiasiat ja päästää irti. Pahaa tulee yleensä tehtyä puolin ja toisin. Joskus muistuu mieleen ikäviä asioita ja ihmettelee, miten ihmeessä mä siihen vielä jäin. Rakkaus on sokea. Kun se tapetaan suurella vihalla, jää jäljelle tyhjä tila. Ja tyhjällä tilalla on tapana täyttyä. Näin uskon.
Kai se pitää paikkansa, et vastakohdat vetää puoleensa mut toimiiko se
muuten niin???
Joo, olen ollut ajoittain typerys kun olen leikkinyt niin metsä vastaa...
eihän minusta ole sellaiseen, mut hermot ne on kiltilläkin.
Ei ole mitään järkeä tehdä pahaa sellaiselle joka on tärkeä.
Luulo ei ole tiedon väärti. Sun selkeä vinkki on kaikkea muuta kuin selkeä toiselle. Toinen voi olla epävarma koko jutusta.
On se..ne, aika selkeää vinkkiä, ellei sitten toinen ole tosi epäluuloinen, tai jotain semmoista, mutta selvää saa ja kannattaa ottaa kuitenkin.
Minkähän takia hän sitten voisi olla tosi epäluuloinen???? Oletko tehnyt jotain sellaista, että tämä olisi hyvin todennäköistä????
No en varsinaisesti. Ei vaan ole ihan niin paljon rohkeutta, että voisin heti suoraan sanoa, että moi, lähtisitkö mun kanssa kahville, tjsp.
voi esittää kahvikutsun,jos kiinnostaa.tuskin toinen reagoi ei-toivotulla tavalla,varsinkaan aikuinen,hän sanoo joko ei tai lähden.
Epäluuloiseksi tulee selän takana toimimisesta, etenkin kun se jatkuu vuosia, sekä halveksivasta käytöksestä. Kun tähän ei ole tiedossa eikä nähtävissä mitään muutosta, niin silloin on parempi, että pysyt siellä nurkassasi häpeämässä. On hyvä pitää kiinni siitä, että on itse arvokas eikä suostua aina vaan toisen tarpeita ja mukavuutta pönkittämään.
Ja kaiken lisäksi, aikuiset osaa toimia irl, eikä aina tarvi odottaa, että nainen hoitaa kaikki hankalat tilanteet finaaliin. Ja: en ole luontaiseti epäluuloinen, luomasi tilanne on tähän johtanut.
Millaisia vinkkejä olet antanut? Pitäiskö niistä tajuta?
Itse en ainakaan tänne tunnustaisi omia tunteitani. Mielummin puhuisin suoraan itse henkilölle.
Kerroin sulle jo omat tunteeni sua kohtaan, nyt on sun vuoro!
Tee sinä se treffikutsu. varmasti suostuisin..
onko se linakinen tusina nyt pesty? : )
likainen
Voi hyvänen aika. Mikä sulla on hätänä? Sulla on kotona vaimo ja töissä vakipano, eikö se riitä yhdelle miehelle?
Tiedät entuudestaan, ettei minusta ole vakipanoksi, vaikka nautin erotiikasta suuresti, myös työympyröissä. Ja se, mitä en erityisesti halua on olla kolmantena tai ties monentenako pyöränä jossain asetelmassa, jota en edes hahmota. Mun psyyke ei yksinkertaisesti kestä noita virityksiä. Olen ratkaissut ongelmani pysymällä mahdollisimman kaukana sinusta ja vakipanostasi (joka jopa kävi pyllistämässä minulle töissä!), ja säilytän minulle tärkeän mielenrauhani näin.
Minä arvostan ystävyyttä, joka toimii suorilla periaatteilla, ei näytellen ja selän takana naisjuttuja hoidellen. Töissä ei voi hoidella kahta naista, ei edes sillä tasolla, jota minä tavoittelen. Jos tästä voidaan pitää kiinni, niin sitten voin katsoa, mitä meidän välillämme olisi tehtävissä.
Kun pysyttelen loitolla sinusta ja hänestä, niin täytän myös vakipanosi toiveen paremmin kuin hyvin! Eikö sinun pitäisi olla tyytyväinen tähän, vai mistä nyt on kyse? Ahdistaako vakisuhteet? Haluatko rusinat kaikista pullista? Monesko kerta tämä on, kun käännät kelkkaasi naisesta toiseen? En ymmärrä, mitä haet. Voisitko kertoa sen ihan suoraan kahden kesken, jos haluat muutosta tähän tilanteeseen?