oulun psykiatrinen osasto

OI! oulun nuorten osasto.... Itse PÄÄSIN osastolle 72 onnekseni sijoituspaikastani missä henkistä ja fyysistä väkivaltaa jnejne... Itse tykkäsin olla, mukavaa seuraa sai, uusia kavereita joihin yhä yhteydes. Tavarat tarkistetaan aina kun tulee osastolle(ettei oo mitään teriä, pillereitä jne), avattuja karkkipusseja ja pulloja ei saanu viedä... sänky pedataan päivittäin. kännykän sai iltapäivällä ja illalla täyty palauttaa toimistoon (jos puhelimessa on kamera se vaihetaan osaston kamerattomaan kännykkään).. siel on erilaisia ryhmiä esim. liikunta, taide ja täytyy valita yks ryhmä missä alkaa käymään.. viikonloppuisin leffa, limsaa, karkkia, sipsiä... erilaisia reissuja esim vaik keilaamaan... ja tälläst... omat pesuaineet pitää ottaa mukaan... Tietokone on käytössä ja tietokone varauslappu mihin käyt kirjottaa et oot konella kello siihen ja siihen aikaan... näin mun aikanani eli reilu vuos sitte...
Jos 80 osastol oot menos nii siellä taitaa olla paljon vapaampaa...

Juu,varmaan meen vapaampaan. Koska mulla on lähinnä sellasta minun menneisyyden kaivelua,koska olen ollu koulukiusattu aika pahasti,ja se nyt vaikuttaa nykyiseen elämääni. Että en ole mitenkää itse tuhonen tai masentunu ihminen. Oman tulevaisuuden koulunkäynnin kannalta menen,koska jo ahistaa pelkästään koulu. Että ihan sillain olen päästäni järjillä että en oo ittelle tai muille tekemässä mitään. Ihan kiva jos jollaki on sieltä positiivisiä kokemuksia,koska oon kuullu vähän ristiriitasta tietoa siitä paikasta. Ja mulla ei oo mitään hajua kuinka kuan se kartotus kestää? Mutta jos tästä on minun tulevaisuuden kannalta hyötyä,niin "kärsin" tarvittavan ajan :) ja kaikki tieto tosta paikasta ois vaan tarpeen :) Että kiitos nyt tostaki! :)

itehä jouduin käymää kaikki nuorisopsykiatrian osastot läpi ja se oli aivan kamalaa. ahdistuskohtaukset ja masennus pahenivat, jouduin siellä sadanprosentin valvontaan itsemurhayrityksen takia, ja aina kun oli paha olla, siitä vain rankaistiin. ei yritetty auttaa vaan menetti vapauksia jos edes sanoi että masentaa tai ahdistaa.

Auswitch kuvaa parhaiten tätä kyseistä Peltolan psykiatrian yksikköä. Siellä on aivopesty ihmisiä, myrkyillä aiheutettu aivovaurioita ja raiskattu potilaita henkisesti.

Puhdasta HELVETTIÄ

77 on perseestä

Osasto 77 OYS Oli aivan täyttä helvettiä koko paikka.En voi suositella Kenellekään oli niin täyttää paskaa kaikki säännöt esim puhelin piti antaa puoli 8 joka oli ihan perseestä.No ok ystäviä sai mutta jouduin olemaan tuolla paikassa yhteensä 6kk ja olen vieläkin..Psykiatrinen sairaala=Mielisairaala

Okei oli siellä välillä ihan kivaa

Hoitajat kertovat lääkäreille kaikkea paskaa ja sen takia lääkärit arvioivat kaikenlaista. Hoitajat älkää puuttuko lääkäreitten hoitamiin asioihin koska sekotatte sitä entistä enemmän ja laittakaa vaa ne penskat kouluun. Kiitoksia. :/

Millä sairaalat perustelevat sen että potilaita pidetään kuukausikaupalla osastolla makaamassa? Mitä tällaisella löhöilyllä oikein parannetaan? Jos Oulussa löhöillään pitkään niin samaa on myös Tayssin hoito, ainakin pitkäniemessä ja sastamalassa. Kun pitkäniemessä tulee aika täyteen siirretään jatkoille makaamaan sastamalaan. Näin on kertonut useat tuttavani. Kuka on parantunut ja mistä sairaudesta olisi mielenkiintoista tietää.

Ei tosta osasto jaksosta oo mitään hyötyä päivät menee siihen kun käyt koulussa sit sul on jotai turhia aikoja ja joudut makaamaan omassa huoneessasi päivät pitkät. Ja mikä pahinta siel on vitun ärsyttävät ja creepyt hoitajat.





Ewwwrhhh

Oon menossa osastolle koska en elämäntilanteeni takia pärjää kotona vaikka olenkin ollut sairaslomalla. Vointi on ollu niin huono että en oo syöny tai nukkunu kunnolla noin kuukauteen, ja oon sen takia laihtunu melko alipainoseksi. Pakotetaanko siellä syömään jos ei halua? Saako ulkona käydä tupakilla? Onko päiville mitään tekemistä?
Mietin myös että oon nyt menossa vapaaehtoisesti (koska uhattiin että jos en mene niin laitetaan pakkohoitoon), pääseekö sieltä ikinä pois? Varsinkin kun itsetuhoisuus ja itsemurhayritykset on ollu osa elämää vuosien ajan, ja tuskin ovat menossa poiskaan heti.

Itse olen ollut myös osastolla78 ja 88 ja se pelasti minut takaisin elämään.

Tuo Peltolantie ja sen osastot ovat pakkolaitos, jossa poistettiin minulta Dexamfetamiini, metyylifenidatti, concerta, diapam, xanor ja zopicloni-lääkereseptit. Tekivät mielivaltaisesti tyhjäksi adhd-diagnoosini ja diagnosoivat aivan valhetta kohdallani olevat psykoosi ja erilaistumaton skitsofrenia diagnoosit. Tilalle myrkkylääkeitä abilifya, aiemmin xeplionia, sitä aiemmin zyprexaa. Noi lääkkeet tuhonneet ainakin minun aivojani ja huonontaneet elämänlaatua. Ei noillla osastoilla tunnuta hoitavan tai tiedettävän kuin samaa huonoa ammattitaitoa osoittavaa yhtä samaa:Kaikilla on psykoosi. Ei siellä tunnuta tuntevan et on ihmisiä joilla on masennus, tai add, tai adhd, tai ahdistus, ym. Todella turha paikka joka tulisi lakkauttaa.

99% mielenterveysongelmista on VALTION teille tahallaan aiheuttamia. Ne ihan oikeasti MYRKYTTÄÄ teidät huumeidenkäyttäjien avulla. Näin toimii Suomen POLIISI.

Yhteydenottoja vaan valtiolle, maailmanlaajuinen ongelma.

Kommentoin "hieman" jälkijunassa.. Pääsin osastolle 72 (nykyään jo 77; 72 & 80 yhdistyi) päivälleen kahdeksan vuotta sitten - ja se pelasti elämäni. Olin niin sairaalloisen laiha, että ellen olisi päässyt suljetulle, olisin suurella todennäköisyydellä kuollut sydänpysähdykseen.. Hoitajista ja toisesta lääkäristä minulla on pelkästään hyvää sanottavaa, mutta toisesta lääkäristä teimme hoitosuhteeni päätyttyä virallisen valituksen epäammattimaisesta käytöksestä. Pääosin meno oli varsin rentoa, toki joitakin asioita rajoitettiin omaksi parhaakseni. Nykyinen elämäntilanteeni on sen verran kaoottinen, että yritän päästä lyhyelle osastojaksolle mahdollisimman pian - tosin tällä kertaa kyseessä olisi aikuisosasto (ikää 24)..

Siellä pohjoisessa ei taida viihtyä ns. muunsukupuolen hoitajat. Nuoret ovat niin herkkiä, että eivät kestäisi kohdallaan siedätyshoitoa.

ite olin yli kuukauden osastolla 70 ja mut siirrettiin vähän vajaa kuukausi sitten osastolle 77, en voi suositella kenellekkään. itselläni vierihoito on ollut toistakuukautta ja ulos en pääse

Ite oon oulun osastolla rn Nii tavarat katotaa enne ku tänne tulee et ei oo teriä yms vessan ovi on lukossa se pitää aina pyytâä hoitajalta et aukasee oven laturit pitää pitää kaapissa lukkojen takana ja ei saa olla langallisii kuulokkeita ja ite en ainakaa saa mennä yksin ulos ja vesipulloja ei saa olla

Tilaus
Avioero kyydit Risto nimi linjasto amis, Mehtälä Raamattu lähetystyö ohjaus.
Avioero suunnittelu,.
Aviotulostus
Aki Uusitalo Kari Lehtinen psykiatri, sosiaalityöntekijä, Ylivieska liiketalous alue pakko toteutus.
Voi kauheaa puhe jatkot silmätipat lääkemäöräys keksintö ao lääkärit.
Puheella päälle vamma syöttö.
Voi hakea sana loputus sanelin puhelut, Palolaitos korvaliitäntä

Oulun psykiatrin osaston psykiatrinen.sairaanhoitaja tekee laittomia hypnooseja

Mulla kokemuksia uudesta 86 osastosta, B ja A puolesta. A puoli akuutti osasto jossa hoitajat kiireisiä ja äksyjä eikä niitä kiinostanu potilaiden vointi ja viihtyvyys. B puolen hoitajat vähän mukavempia mutta sekin aika kuollut osasto muutama ryhmä jotka aina peruttiin ja ei minkäänlaista ohjelmaa tai yhteisöllisyyttä. B puolella olin pitempään ja siellä välillä hoitajilla erilaisia hoitovirheitä esim unohtivat pyytää syömään vaikka olin itse siellä osin syömishäiriön vuoksi. Lisäksi itse hoito olematonta lääkehoidon lisäksi, pari omahoitaja aikaa kuussa ja lääkärin tapaamisia mutta se siitä.

Uskon kyllä,että osastoilla voi saada tosi huonojakin kohtelua ja osa hoitajista on epäempaattisia,kylmiä ja vailla tarvittavaa tieto- taitoa.Kertakaikkiaan alalle epäsopivia.Samansuuntaisia piirteitä voi lääkärissä myös esiintyä ,osasyynä on usein myös liian vähäinen pätevöityminen psykiatrian,alalle opiskelevia lääket.lisenssiaatteja löytyy kyllä monia.Toki on päteviä ja osaavia psykiatreja myös.

Itse menin sinne joitakin kuukausia sitten, kun minut lähetettiin Raahesta sinne ambulanssissa itsetuhoisuuden riskin ja psykoosiepäilyn vuoksi (täysin selvinpäin). Vastassa kolme hoitajaa jotka istuivat rivissä noin kolmen metrin päässä minusta. Heidän olemuksensa oli kuin jostain sketsistä, hyvin stereotyyppinen asetelma epätoimivasta psykiatrisesta vastaanotosta. Vähättelivät oireitani, sanoivat että olen vain herkkä, herkkä taiteilija, kun kerroin että heidän sanomisensa saavat oloni tuntumaan uhatulta. Mutta tottakai olen herkkä, ja jos en muuten niin erittäin herkässä tilassa, joten mikseivät he osaa puhua sellaiselle haavoittuvassa tilanteessa olevalle ihmiselle sen mukaan? Sanoivat, että koska kerron asioistani selkeästi ja jäsennellysti niin en vaikuta yhtään että minulla olisi mikään hätä, ja kun sanoin, että 'kuulen sitä usein ja että ei se että osaan jäsennellä sanallisesti vointiani vie oireitani ja ongelmiani pois' (rauhallisella tasaisella äänensävyllä), eli nimenomaan koitan kasata kaikki voimani ollakseni "hoitajille" mahdollisimman selkeä, jotta he osaisivat auttaa minua parhaiten ja saisivat tarvitsemaansa tietoa voinnistani, ja nimenomaan kerroin tarkennetusti oireistani ja voinnistani. Tähän yksi hoitajista sanoi, että sanoin tuon "puolustelevasti". Olin tullut sinne asti, ja psykiatri kehtasi sanoa, että kyllä sitä potilaanakin pitää omaa motivoitumistaan osoittaa. Sanoivat paljon muitakin täysiä itsestäänselvyyksiä, kuten "päihteet on huonoksi" ja "kyllähän sun pitää ottaa huomioon, että sun traumat vaikuttaa sun tilanteeseen", eivätkä osoittaneet myötätuntoa vaan syyllistivät siitä, että itsepähän olet elämän valintasi tehnyt, ja huom. he tosiaan ovat hoitajia, eivät minkäänlaisia tuomareita. Heidän sanomisensa olivat ristiriitaisia, ensin sanotaan että sähän käsittelet ja tiedät hyvin omista asioista, ja sitten kerrotaan kaikkia näitä itsestäänselvyyksiä niinkuin kuulisin niistä ensimmäistä kertaa. Kerroin heille kyllä että olin hoitanut traumojani jo noin kymmenen vuoden ajan erilaisilla terapiajaksoilla, myös kelan tukemana ja hoitanut myös itse itseäni erilaisin keinoin, senkin takia se "kyllähän sun traumat vaikuttaa sun tilanteeseen" ja "pitää sunkin omaa motivoituneisuutta (hoidon suhteen) osoittaa" oli sellasia että no vittu joo joo juttuja. Niinku voitaisko mennä asiassa jo eteenpäin. Välillä tuntui kuin yrittäisi seinälle puhua. Ja se seinä oli vieläpä ilkeä. Kerroin myös, että päihteet olivat olleet viimeinen oljenkorteni, että kestäisin oloani, ja että olin jo runsaasti vähentänyt niiden käyttöä ja tahtoisin käsitellä sitä aikaa elämässäni kun käytin alkoholia ja kannabista, koska en ollut odottanut päätyväni siihen tilanteeseen. Diagnosoi minulle kuitenkin virheellisesti vakavan alkoholismin, joka ei missään kohtaa ollut ollut totta, alkoholin käyttö oli minulla korkeimmillaan kerran viikossa tyyppistä joitakin kuukausia, minulle se oli liikaa suhteessa siihen että tapasin olla täysin raitis ennen sitä. Vakava alkoholiongelma taitaa olla vähän eri juttu. Tätä diagnoosia saikin sitten selitellä ja avata kun jatkoin a-klinikalle ja tehostettuun avohoitoon. Psykiatrin oli myös vaikea käsittää, että olin käyttänyt samaan aikaan sekä alkoholia että kannabista. Oli myös kirjoittanut kantaan "unirytmi sekaisin". Minulla tapaa vuoden pimeimpänä aikana unirytmi kääntyä myöhäisemmäksi mutta se pysyi silti tasaisena, eli menin nukkumaan samaan aikaan, heräsin samaan aikaan ja nukuin yleensä hyvin (tämänkin heille selvitin), mutta se että menin aamuyöllä nukkumaan riitti siihen, että unirytmini oli "sekaisin", ei kovin ammattitaitoinen tapa ilmaista asiaa. Latelivat elämänohjeita, kuten "pitää syödä hyvin, nukkua, mielekästä tekemistä päiviin, liikuntaa"...aijaa oikeesti??Olinkin ihan unohtanut kun halusin niin paljon tappaa itseni mutta kiitos!!! Passittivat minut yksin lähtemään Oulusta kotiin siinä tilassa ja sanoivat että "ja korkki kiinni!". Raahen tehostetussa avohoidossa eivät ottaneet tosissaan kokemustani tuosta Oulun reissusta ja pyrkivät pysymään puolueettomina ja olemaan kommentoimatta asiaa. Sanoivat vaan että "hyvä silti että kävit siellä" ja useasti että "jos olo taas heikkenee niin sitten PITÄÄ mennä sinne Ouluun uudestaan". Mutta en ikinä ikinä mene sinne uudestaan. He myös puhuivat hyvin kuivaan sävyyn. Missä syvyys? Missä lämpö? Yleensä asioin yhden ihmisen kanssa mutta välillä tapaamisissa oli toinenkin henkilö, joka aina katseli muualle ja haukotteli, välillä saattoi sanoa jotakin. Saahan sitä katsella muualle ja haukotella mutta se tuntui sekavalta, että miksi hän välillä tulee sinne vain oleilemaan. Lopetin käynnit, koska lähdin sieltä usein niin turhautuneena pois. A-klinikalla minulle sattui mukava henkilö, joten ne käynnit ovat olleet hyödyllisiä, mutta toki parannettavaa sielläkin. Annan suoraa palautetta käynneillä, jos tarve. Mutta joo, minulla huono kokemus tuosta Oulun psykiatrisesta päivystyksestä, ja voimia kaikille, joilla myös ikävät kokemukset.

Ennenkaikkea tilanteessa jossa joutuu turvautumaan mielenterveyspuoleen on yritettävä kaikin voimin pitää kiinni viimeisistä järjen hivenistään, ja kuunnella niiden kertomaa. Sillä jos päästää itsensä aivan tolkuttomaan tilaan saattaa vetää puoleensa laitokseen joutuneena jopa monenmoista saalistajaa, joko henkisen yliotteen perään olevaa tai ihan fyysiseen kiinni käyvää, omine pyyteineen. Parhaiten säilyttää asemiaan kieltäytymällä tarpeettomasta osastojaksosta ja pitäytymällä juttelussa jonkun turvalliseksi havaitsemansa kanssa. Sellaisen joka pysyy melko pintatasolla ongelmien ratkisuissa antamalla enemmänkin vain ihan elämäntavallista ohjausta tyyliin nuku, syö, liiku. Valmentajan tavoin. Mielen syvyyksien luotaajat tahtovat usein horjuttaa psyykeä enemmän kuin vakauttaa. Ja lopettaa lyhyeen hoitokontakti joka tuntuu pahalta. Laitosoloissa ollessaan haavoittuvimmillaan pelkkä hoitokontaktien määrä ja vaihtuvuuskin vaikeuttaa sen arvioimista kenen varaan kannattaa laskea mitään oman henkisen tilan parantumisensa suhteen. Ja kuka voi vain pahentaa entisestään huonoa oloa omalla epäoätevyydellään tai jollain vielä pahemmalla.