Olen henkilö, jota pidettiin narsistina ja joka itsekkin mietti sitä silloin.
Käytökseni oli aivan päätöntä ja tein tosi pahaa tuhoa läheisilleni, ihan samalla tavalla kuin oma vanhempani oli tehnyt lapsuudessani (pidin myös vanhempaani aikaisemmin narsistina).
Onnekseni en kuitenkaan ollut narsisti (vaikka ensimmäinen puolisoni olisi voinnut vaikka lyödä sen puolesta vetoa). Olin borderline -persoona samoin kuin vanhempani.
Minun koheltamiseni päätti suhde oikean narsistin kanssa, joka tiputti minut ihan pohjalle ja hakeuduin sen seurauksena terapiaan. Koska en ollut narsisti, niin pystyin lopulta kohtaamaan itseni ja ongelmani ja neljän vuoden terapia (kiitos hyvän terapeutin) tuotti tulosta ja sain elämän (se aikaisempi koheltaminen ei ollut elämää vaan jotain muuta, painajaista).
Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että mitä narsistisempi ihminen on, niin sitä epätodennäköisemmin henkilö on oikea narsisti. Oikea narsisti pitää kulissit kunnossa ja uhrejaan lukuunottamatta kukaan ei uskoisi hänen olevan narsisti. Yleensä uhrikaan ei ymmärrä hänen olleen narsisti.
Minun ensimmäinen puolisoni tiesi heti erotessaan minun olevan narsisti, koska narsistinen käytökseni oli niin näkyvää (mitä se ei siis oikealla narsistilla olisi ollut). Häiriköin myös pitkään ensimmäistä puolisoani (toisin kuin oikea narsisti olisi tehnyt).
Vaikka nyt olenkin tässä maailmassa ja tein tekoni "sairauden" alaisena, niin olen silti vastuussa tekemistäni. Uhreilleni ei myöskään ollut merkitystä sillä etten ollutkaan oikea narsisti ihan yhtä pahaa tuhoa (tai pahempaakin) tein.
Laitan vielä linkin alle, sillä uskon suuren osan tänne kirjoittajista olevan narsistin sijasta borderline -persoonan uhreja.
http://www.youtube.com/watch?v=SQyvSRkauwo&list=SP2CB712AE09C264EB
Käytökseni oli aivan päätöntä ja tein tosi pahaa tuhoa läheisilleni, ihan samalla tavalla kuin oma vanhempani oli tehnyt lapsuudessani (pidin myös vanhempaani aikaisemmin narsistina).
Onnekseni en kuitenkaan ollut narsisti (vaikka ensimmäinen puolisoni olisi voinnut vaikka lyödä sen puolesta vetoa). Olin borderline -persoona samoin kuin vanhempani.
Minun koheltamiseni päätti suhde oikean narsistin kanssa, joka tiputti minut ihan pohjalle ja hakeuduin sen seurauksena terapiaan. Koska en ollut narsisti, niin pystyin lopulta kohtaamaan itseni ja ongelmani ja neljän vuoden terapia (kiitos hyvän terapeutin) tuotti tulosta ja sain elämän (se aikaisempi koheltaminen ei ollut elämää vaan jotain muuta, painajaista).
Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että mitä narsistisempi ihminen on, niin sitä epätodennäköisemmin henkilö on oikea narsisti. Oikea narsisti pitää kulissit kunnossa ja uhrejaan lukuunottamatta kukaan ei uskoisi hänen olevan narsisti. Yleensä uhrikaan ei ymmärrä hänen olleen narsisti.
Minun ensimmäinen puolisoni tiesi heti erotessaan minun olevan narsisti, koska narsistinen käytökseni oli niin näkyvää (mitä se ei siis oikealla narsistilla olisi ollut). Häiriköin myös pitkään ensimmäistä puolisoani (toisin kuin oikea narsisti olisi tehnyt).
Vaikka nyt olenkin tässä maailmassa ja tein tekoni "sairauden" alaisena, niin olen silti vastuussa tekemistäni. Uhreilleni ei myöskään ollut merkitystä sillä etten ollutkaan oikea narsisti ihan yhtä pahaa tuhoa (tai pahempaakin) tein.
Laitan vielä linkin alle, sillä uskon suuren osan tänne kirjoittajista olevan narsistin sijasta borderline -persoonan uhreja.
http://www.youtube.com/watch?v=SQyvSRkauwo&list=SP2CB712AE09C264EB
Vastaukset 12
Vanhimmat
Terve tätini luki lääkärinkirjaa ja löysi sieltä joka vaivalleen vakavan sairauden.
Mielenvikaisuuksien diagnostiikassa voi käydä samoin.
Diagnoosi ei ole se tärkein, oli mitä oli, vaan se, kuinka uhrit selviytyvät mieleltään ja jaksamiseltaan terveenä.
kiitos viestistäsi :)
Näissä keskusteluissa usein huomaa sen, että osaa puhuu oikeista narsisteista ja osa narsistisista henkilöistä.
Eihän siinä mitään pahaa muuten olisi, mutta kun yrittää keskustella, jostain oikean narsistin ominaisuudesta, niin keskustelun valtaavat narsistisen ihmisen uhrit (tai uhri), joilla ei ole mitään käsitystä mistä oikeasti puhutaan.
Ehkä selvin esimerkki on se peilimaailma.
"Eihän siinä mitään pahaa muuten olisi, mutta kun yrittää keskustella, jostain oikean narsistin ominaisuudesta, niin keskustelun valtaavat narsistisen ihmisen uhrit (tai uhri), joilla ei ole mitään käsitystä mistä oikeasti puhutaan."
niin...kuka mahtaa tuntea sen oikean narsistin...kun käsittääkseni sillä oikeallakin narsistilla on väärät luulot itsestään...
jos puhutaan oikeiden narsistien ominaisuuksista niin kaiketi pitäisi pysyä näissä...ns. virallisissa kriteereissä...
DSM-IV:n kriteerit
DSM-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:[5]
suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;
keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;
uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;
vaatii korostunutta ihailua;
oikeus erityiskohteluun;
muiden hyväksikäyttö
empatian puute;
kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja
ylimielisyys ja röyhkeys.
Tai jos haluaa keskustella ikäänkuin syvällisemmin/laajemmin ...niin kaiketi sitten esim. Vakninin tai muiden narsimia käsittelevien tekstien pohjalta...
Käsittääkseni maallikon on hyvin vaikea tietää...onko hänen narsistinsa oikea vaiko väärä...ja taas narsisti tuskin uskalta edes katsoa siihen omaan peiliinsä...
Kun käsittääkseni hän katselee vaan toisten peileistä...sitä itse itselleen luomaa kuvaa itsestään...
Entinen puolisoni olisi varmasti katsonut minun täyttävän nuo kaikki kriteerit.
En kuitenkaan onnekseni ollut.
Unohtakaa nuo diagnoosit! Ne ovat vaan psykonoituutta, jolla kirotaan ihmisiä. Ihmisen hyvissä ja pahoissa teoissa ei ole kysymys sairaudesta ja on aivan typerää nimittää inhimillistä pahuutta esim. narsismiksi. Se on vaan pahuutta. Piste.
Pahuudesta pääsee, kun hankkiutuu synnin KIERTEESTÄ Jumalan huomaan. Hyvyys lisää hyvyyttä, pahuus pahuutta. Niin simppeliä, mutta niin vaikeaa.
"ja on aivan typerää nimittää inhimillistä pahuutta esim. narsismiksi. Se on vaan pahuutta."
Noh...minun käsitykseni mukaan narsismi ei ole pelkästään pahuutta...vaan ihmiselle luotu ominaisuus...kehoittaahan raamattukin ihmistä rakastamaan lähimmäistä niinkuin itseään...
ja käsittääkseni Jumala on antanut ihmiselle ns. vapaan tahdon, järjen ja mielen...
Mutta tietyllä lailla ymmärrän kyllä pointtisi...ja osin olen samaa mieltäkin, että me ihmiset ehkä liikaa psykologisoimme kaikki asiat...
syystä, että haluamme ymmärtää/selittää kaiken...että periaatteessa niidenkin asioiden suhteen kannattaa olla tarkkana..
Me ihmiset monesti unohdamme että "aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat meitä kaikkia"...halusimme tai emme...
elämä tuo eteemme kaikenlaista...kuten joku jossain toisessa keskustelussa mainitsikin..."Shit happens."
Olen kyllä itsekin jonkin verran tutustunut aiheeseen...jota nimität psykonoituudeksi...laitan tähän linkin jossa asiaa myös pohditaan...
http://www.tieteessatapahtuu.fi/996/selin.htm
"ja on aivan typerää nimittää inhimillistä pahuutta esim. narsismiksi. Se on vaan pahuutta. Piste"
niin lisään vielä jos pitäydytään tuossa sinun ylläolevassa ajatuksessasikin...
Niin käsittääkseni tuo narsismi jota inhimilleseksi pahuudeksi kutsut...koskee myös sinua...on osa sinuakin...siinä kuin kaikkia muitakin ihmisiä...on se perisynti, että olemme kaikki syntisiä...
Mutta jäin kyllä miettimään edelleen...että tämänkin aiheen/pahuuden/narsismin pohtiminenkin lisää kyllä sitä pahuutta...
Mutta toisaalta voisin ajatella...että jos ei koskaan mieti...mikä on pahuutta...vaan sulkee siltä silmänsä...niin mistä voi edes aavistaa mikä on hyvää...
että kyllä...jo alkukertomuksessa maailma luotiin hyvin kaksijakoiseksi...kaikelle löytyy vastakohtansa...
Narsismi ei ole todellisuudessa mikään on/off-tila/ominaisuus vaan pikemminkin jatkumo. Psykiatriassa diagnosoinnin takia raja johonkin tiettyyn kohtaan vain vedetään.
Joten et voi sanoa, ettet ole ollut narsisti. Voit sanoa, ettei narsistisen persoonallisuuden kriteerit kohdallasi ilmeisesti koskaan olisi täyttyneet. Silti sinussa on ollut ja ehkä on vieläkin narsistisesti häiriöisiä piirteitä. Se, että sinut on diagnosoitu rajatilapersoonaksi (epävakaaksi persoonallisuudeksi) ei tätä faktaa muuksi muuta, pikemminkin päinvastoin.
Tärkeämpää kuin tuijottaa jotain tiettyä diagnoosia (ja tässäkin lääkärit tekevät karkeita virheitä) olisi kiinnittää huomiota tekoihin, joita ihmiset toisilleen (ja itselleen) tekevät ja yrittää niitä muuttaa parempaan ("terveempään") suuntaan.
Tässä tulee se suurin ongelma näillä sivuilla!
Ihmiset, jotka eivät ole oikeiden narsisitien uhreja, ei ymmärrä eroa oikean narsistin ja narsistisen henkilön välillä.
Tämä on asia, mistä on kiistelty vuosia isossakin maailmassa ja tästä on erilaisia "koulukuntia".
Milloin puhutaan extreame narsistista kun tarkoitetaan oikeaa narsistia, milloin psykopaatti termillä... jne.
On kuitenkin olemassa aivan selvä ero ihmisten välillä, jotka elää peilimaailmassa ja ihmisten välillä jotka eivät elä peilimaailmassa.
Kyseinen aloittaja ei selvästi elänyt peilimaailmassa, eikä näin ollen ollut oikean narsisti.
Hoidon kannalta on aika iso merkitys, että onko henkilö oikea narsisti vai ei ja tämä kyseinen henkilö pystyi kohtaamaan ongelmansa ja näkemään omat ongelmansa, koska hän ei ollut oikea narsisti. Oikea narsisti ei olisi kyennyt tähän.
Voisitko tuoda oman näkemyksesi/esimerkin tuosta peilimaailmassa elämisestä?
Olisi aiheella tarvetta.
Mikä ongelma tuo oikean ja väärän narsisitin ero on näilllä sivuilla...v mäisiä ovat monet borderlinet, asosiaaliset yms ja ihmiset tarvitsevat vertaistukea. Tärkeää on se, että ihminen ymmärtää milloin kysessä on persoonallisuuden rakenteiden vinous ja milloin esimerkiksi "kommunikaatio ongelmat" tai "Stressi". Ei se bordelinekaan koskaan parannu, oppii vaan hallitsemaan oireitaan.
Tuo peilimaailma kuulostaa huuhaalta, kerrotko sen teoreettiset taustat, tarkoitiko projektiota (joka on haasteellinen puolustusmekanismi terapiatyössä).
Hoidon kannalta on ymmärettävää, että diagnoosi tarkentuu.
No ehkäpä psykiatrit ja psykoterapeutit tietää asian paremmin kuin joku keskustelija näillä sivuilla.
Läheisriippuvuus menee aina harmittomasta toiminnasta aina borderlaine luokitukseen asti... ja yllätys yllätys, läheisriippuvuus on hoidettavissa (jopa bordelineluokituksen omaavat) ja hoitoennuste on jopa aika hyvä. Jos henkilö pystyy näkemään itsessään vikaa ja haluaa parantua, niin toivoa on.
Tommy Helsten on hyvä esimerkki ja läheisriipuvuusryhmät pitää sisällään paljon, paljon pahempiakin tapauksia, jotka on parantuneet. Yleensä borderline persoona vaatii todella syvän pohjakosketuksen, ennen kuin pystyy kohtaamaan itsensä. (valtaosa heistä ei pysty koskaan, mutta he eivät pystykkään näkemään mitään vikaa itsessään.)
Annan esimerkin siitä narsistisesta lähteestä, joka on oikealle narsistille huume.
Henkilö kärsii lähteiden puutteesta ja saman sukupuolen edustaja alkaa flirttailemaan. Narsisti tarttuu tähän kuin huumeeseen, koska tarvitsee kuvajaisen, ihmisen, joka kehuu häntä.
Juuri naimisiin mennyt narsisti tapaa julkkiksen, joka flirttailee hänelle, hänen on pakko vastata, koska kuvajainen on niin "hyvä".
Entinen lähde alkaa arvostelemaan, (antaa väärää kuvajaista) aiheuttaen narsistisen romahduksen, narsisti lähtee metsästämään uutta lähdettä, mutta siihen asti kunnes se löytyy hän pitää entisestä lähteestä kiinni ja tarvittaessa suostuu melkein mihin vain pitääkseen lähteen toiminnassa.