eli.. oon 15v tyttö. Joskun mul oli asiat ihan hyvin, kehuttii iloseks, pirtsakaks, sosiaaliseks yms. nyt se kaikki on teeskentelyä.. elämänilo on kadonnu kokonaan, en vaa jaksa iloita samoist asioist ku ennen... kaikki alko varmaan siitä, ku parhaat kaverini puukotti selkään aika pahast, ja sen jälkee kolmaskii kaveri petti luottamuksen. joku aika sen jälkee jätkä kaveri pisti poikki... siint on nytte puolisen vuotta. joulun jälkee olin viel jonkuu näkösissä väleissä näiden kolmen "kaverin" kanssa, mut nytte oon saanu kuulla että musta levitellää juttuja et kuinka vittumainen huora yms oon... ja nää jutut on lähtösin kahest entisest kaverista. kotonakaa ei oo menny nyt kovin hyvin. Välil vaa tuntuis helpommalt et kuolis pois, ahdistaa niin paljo...
en muista pitkää aikaa yhtää sellasta iltaa, etten ois itkeny, ilman syytä. Tuntuu et muistikii pätkis välillä...
Ainut mikä on saanu jaksamaa eteepäin on se ajatus, et jos sittenkii ois joku joka välittäis...
täl hetkel ei oo ketää kehen luottaisin, tai kelle voisin puhuu... Kirjottamal runoi oon saanu vähä purettuu ajatuksii....
En nyt tiiä, miks kirjotin tän tänne..... mut tuntu et jonnee oli pakko kirjottaa...
en muista pitkää aikaa yhtää sellasta iltaa, etten ois itkeny, ilman syytä. Tuntuu et muistikii pätkis välillä...
Ainut mikä on saanu jaksamaa eteepäin on se ajatus, et jos sittenkii ois joku joka välittäis...
täl hetkel ei oo ketää kehen luottaisin, tai kelle voisin puhuu... Kirjottamal runoi oon saanu vähä purettuu ajatuksii....
En nyt tiiä, miks kirjotin tän tänne..... mut tuntu et jonnee oli pakko kirjottaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä kun kirjoitit. Tiedän, että kuulostan ihan psykologitätiseltä, mutta sanon nyt silläkin uhalla; Puhuminen tai jollain muulla tavalla asian purkaminen helpottaa usein oloa kummasti. Oletko harkinnut alkaa käymään terapiassa? Se että joku kuuntelee ja katsoo ymmärtäväisesti voi tietyissä tilanteissa olla helpottavaa. Minullakin on tuo runojen kirjoitus ollut jo kauan keinoni purkaa synkkiä ja sekavia assosiaatioitani. Jatka sitä ihmeessä. Samoin voisit vaikka aloittaa uuden harrastuksen, jospa saisit siitä uutta elämäniloa. Tai kuuntele CMX:ää. ^^ Sillä bändillä on sana hallussaan ja loistava keino pukea kielikuvaksi kipeitä asioita. Ja selkäänpuuottajat on niin tyhmiä ettei niihin liittyviä kipeitä muistoja tarvitse edes muistella. Älä alennu edes ajattelemaan niitä, se on ihan turhaa päänvaivaa.
Valoisampia aamuja sinulle!
murrosiän kuohunnalta kuullostaa.muistuu mieleen oma murrosikä,ku laitettii hitaita levyltä soimaa ja kyynelehdittiin ja KENELLÄKÄÄN ei voinnu olla nii vaikeeta ku itellä.
häntä pystyyn ja menoks.
p.s ei ne kaverit ollu sun ystävyyden arvosia jos ne tollasia pystyy tekee.