Ex-vaimoni jätti minut 2 vuotta sitten, ensin petettyään vuoden päivät, ja eräänä kirkkaana päivänä päätti potkaista minut pellolle, ja lähes samalla ovenaukaisulla kotiin minun tilalle muutti tämä uusi miekkonen.
Pian tulee päivälleen 2 vuotta täyteen taistelua minun oikeuksista omiin lapsiini ja lasteni oikeudesta omaan isäänsä. Näihin kahteen vuoteen on mahtunut kyllä toivottomuuden tunteita laidasta laitaan, epätoivoa, surua, epäuskoisuutta. Ex-vaimoni on päättänyt, että minä, ennen niin hyvä isä, olen kelvoton luuseripaska, josta ei ole enää isäksi. Olen tavallinen mies, lempeä ja hyvä isä, en juo enkä polta, en ole väkivaltainen. Ex-vaimo on vain sitä mieltä, että hänen uusi miekkosensa olisi minun lapsilleni parempi isä, ja että heidän perheidyllinsä olisi ydinperheen kaltainen ja täydellinen, jos minut kytkettäisiin pois koko kuviosta.
Ex-vaimoni on valitettavasti pikkuhiljaa saamassa tahtonsa läpi: hän on pian myrkyttänyt omat pienet tyttöni minua vastaan. Olen menettämässä omat lapseni, enkä tunne pystyväni tekemään asialle mitään, vaikka koko 2 vuotta olen tehnyt kaikkeni ja teen edelleen. Mikään ei vain tunnu muuttuvan ja tuntuu kuin päivä päivältä omat lapseni lipeäisivät otteestani, kohta lopullisesti.
Heti eron jälkeen tehtiin sossussa tapaamissopimukset, välittömästi sain huomata, ettei ex-vaimolla ollut aikomustakaan noudattaa niitä. Sovimme asioita, mutta minulle tehtiin ohareita jatkuvasti. Menin useana perjantaina hakemaan tyttöjä tarhasta vain kuullakseni, että ex-vaimo olikin lähtenyt aiemmin töistä ja hakenut heidät jo. Olen mennyt ex-vaimoni kodin ovelle tyttöjä hakemaan, ja ajanut pimeänä olevan talon pihaan. Ketään ei kotona. Olen yrittänyt soittaa, puhelin kiinni, tai luuria korvaan. Parin päivän päästä lyhyitä viestejä: meillä olikin menoja, katotaan joskus toiste.
Kun harvoin onnistuin saamaan tytöt luokseni, ex-vaimo saattoi sanoa tytöille, että onpa harmi, ajateltiin just lähteä hampurilaiselle/leffaan/eläintarhaan/tivoliin/leikkimaahan, ja te jouduttekin menemään isälle. Ex-vaimo puhuu minusta pahaa tytöille, sanoo etten oikeasti rakasta, että hän tulee heti hakemaan jos isän luona on paha olla. Vanhempi tytöistä ei vastaa enää puhelimeen kun soitan.
Otin yhteyttä sosiaaliin, ja meni puoli vuotta -puoli vuotta!!!- ennen kuin onnistuimme saamaan ex-vaimon tapaamiseen, saman pöydän ääreen kanssani. Ex-vaimo selitti, että minä häiriköin ja ahdistelen soittelemalla, vaikka minä vain herran tähden yritän nähdä omia lapsiani! Sossutapaamisen jälkeen ex-vaimo sanoi, että jos en jätä hänen perhettään (!!!) rauhaan, hän ottaa yhteyttä viranomaisiin ja väittää, että olen uhkaillut hänen uutta miestään väkivallalla.
Pelkäänpä pahoin, että olen menettämässä omat lapseni. Olen aina ollut hyvä isä, osallistuin tyttöjen arkeen ja olin läsnä täysillä ennen eroa, ja olisin mielelläni ollut sitä myös eron jälkeen. Isyyteni ja panokseni kelpasi ex-vaimolle oikein hyvin ennen eroa. Hän vain löysi uuden miehen, ja kai hänellä on sitten haaveena savustaa minut nyt ulos koko kuviosta.
Näin lapsiani viimeksi jouluna. En taaskaan saa yhteyttä ex-vaimoon enkä toiseen tytöistäni. Olen ottanut yhteyttä sosiaaliin, ovat siellä kovin vaitonaisia. Olen ottanut yhteyttä myös tuttuun asianajajaan, ja hän on puhunut jotain olosuhdeselvityksistä...Toivon, että hän keksii jonkinlaisen ratkaisun tähän tilanteeseen. Miksi luovuttaisin, kun kyseessä ovat omat lapseni, joita rakastan enemmän kuin mitään koko maailmassa, ja joille enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa haluaisin olla isä?
Onko täällä muita, joilla samantyyppisiä kokemuksia? Onko taistelu isyyden puolesta kesken, vai päättynyt, miten kävi? Mitä mahdollisuuksia minulla on? Mistä kumpuaa ex-vaimojen suunnaton viha, joka saa vieroittamaan lapset omasta isästään? Lapsihan siinä kärsii myös. Minä en koskaan kohdellut ex-vaimoani huonosti, en pettänyt, en lyönyt, en mitään vastaavaa. Olinko liian tylsä ja arkinen perheenisi? Miksi hän päätti tehdä tällaista minulle ja lapsille?
Pian tulee päivälleen 2 vuotta täyteen taistelua minun oikeuksista omiin lapsiini ja lasteni oikeudesta omaan isäänsä. Näihin kahteen vuoteen on mahtunut kyllä toivottomuuden tunteita laidasta laitaan, epätoivoa, surua, epäuskoisuutta. Ex-vaimoni on päättänyt, että minä, ennen niin hyvä isä, olen kelvoton luuseripaska, josta ei ole enää isäksi. Olen tavallinen mies, lempeä ja hyvä isä, en juo enkä polta, en ole väkivaltainen. Ex-vaimo on vain sitä mieltä, että hänen uusi miekkosensa olisi minun lapsilleni parempi isä, ja että heidän perheidyllinsä olisi ydinperheen kaltainen ja täydellinen, jos minut kytkettäisiin pois koko kuviosta.
Ex-vaimoni on valitettavasti pikkuhiljaa saamassa tahtonsa läpi: hän on pian myrkyttänyt omat pienet tyttöni minua vastaan. Olen menettämässä omat lapseni, enkä tunne pystyväni tekemään asialle mitään, vaikka koko 2 vuotta olen tehnyt kaikkeni ja teen edelleen. Mikään ei vain tunnu muuttuvan ja tuntuu kuin päivä päivältä omat lapseni lipeäisivät otteestani, kohta lopullisesti.
Heti eron jälkeen tehtiin sossussa tapaamissopimukset, välittömästi sain huomata, ettei ex-vaimolla ollut aikomustakaan noudattaa niitä. Sovimme asioita, mutta minulle tehtiin ohareita jatkuvasti. Menin useana perjantaina hakemaan tyttöjä tarhasta vain kuullakseni, että ex-vaimo olikin lähtenyt aiemmin töistä ja hakenut heidät jo. Olen mennyt ex-vaimoni kodin ovelle tyttöjä hakemaan, ja ajanut pimeänä olevan talon pihaan. Ketään ei kotona. Olen yrittänyt soittaa, puhelin kiinni, tai luuria korvaan. Parin päivän päästä lyhyitä viestejä: meillä olikin menoja, katotaan joskus toiste.
Kun harvoin onnistuin saamaan tytöt luokseni, ex-vaimo saattoi sanoa tytöille, että onpa harmi, ajateltiin just lähteä hampurilaiselle/leffaan/eläintarhaan/tivoliin/leikkimaahan, ja te jouduttekin menemään isälle. Ex-vaimo puhuu minusta pahaa tytöille, sanoo etten oikeasti rakasta, että hän tulee heti hakemaan jos isän luona on paha olla. Vanhempi tytöistä ei vastaa enää puhelimeen kun soitan.
Otin yhteyttä sosiaaliin, ja meni puoli vuotta -puoli vuotta!!!- ennen kuin onnistuimme saamaan ex-vaimon tapaamiseen, saman pöydän ääreen kanssani. Ex-vaimo selitti, että minä häiriköin ja ahdistelen soittelemalla, vaikka minä vain herran tähden yritän nähdä omia lapsiani! Sossutapaamisen jälkeen ex-vaimo sanoi, että jos en jätä hänen perhettään (!!!) rauhaan, hän ottaa yhteyttä viranomaisiin ja väittää, että olen uhkaillut hänen uutta miestään väkivallalla.
Pelkäänpä pahoin, että olen menettämässä omat lapseni. Olen aina ollut hyvä isä, osallistuin tyttöjen arkeen ja olin läsnä täysillä ennen eroa, ja olisin mielelläni ollut sitä myös eron jälkeen. Isyyteni ja panokseni kelpasi ex-vaimolle oikein hyvin ennen eroa. Hän vain löysi uuden miehen, ja kai hänellä on sitten haaveena savustaa minut nyt ulos koko kuviosta.
Näin lapsiani viimeksi jouluna. En taaskaan saa yhteyttä ex-vaimoon enkä toiseen tytöistäni. Olen ottanut yhteyttä sosiaaliin, ovat siellä kovin vaitonaisia. Olen ottanut yhteyttä myös tuttuun asianajajaan, ja hän on puhunut jotain olosuhdeselvityksistä...Toivon, että hän keksii jonkinlaisen ratkaisun tähän tilanteeseen. Miksi luovuttaisin, kun kyseessä ovat omat lapseni, joita rakastan enemmän kuin mitään koko maailmassa, ja joille enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa haluaisin olla isä?
Onko täällä muita, joilla samantyyppisiä kokemuksia? Onko taistelu isyyden puolesta kesken, vai päättynyt, miten kävi? Mitä mahdollisuuksia minulla on? Mistä kumpuaa ex-vaimojen suunnaton viha, joka saa vieroittamaan lapset omasta isästään? Lapsihan siinä kärsii myös. Minä en koskaan kohdellut ex-vaimoani huonosti, en pettänyt, en lyönyt, en mitään vastaavaa. Olinko liian tylsä ja arkinen perheenisi? Miksi hän päätti tehdä tällaista minulle ja lapsille?
Vastaukset 21
Vanhimmat
On kyllä. Nainen oikeuteen ja sakkouhka päälle sopimuksen rikkomisen takia. Äiti yritti kaikkensa mm lapset pelkäävät isää jne. Valvotut tapaamiset ja sen kautta lausunto että vuorovaikutus toimii hyvin eivätkä lapset pelkää isää. Sama kuvio. Nainen heitti ulos ja kun löysin uuden naisen alkoi haluta takaisin ja kun paluuta entiseen ei ollut, katkeroitui ja aloitti sodan. Edellenkään en saa naista edes kiinni puhelimella. Olen luovuttanut, kun lapset kasvavat osaavat he itse kertoa mielipiteensä kenen kanssa haluavat elää jne.
No joo, ero ottaa koville, mutta ei tarvi omaa laiskuuttaa sysätä ex vaimon päälle. Se on susta kiinni tapaatko lapsia vai et, älä viitsi iso mies alkaa tommoseen. Vikaa on samoin sussa kuin muissakin, jos itse et tee mitään, ei tarvi toistenkaan tehdä.
Luitkohan nyt lainkaan minun aloitusviestiäni? Vähän vaikuttaisi siltä, että et lukenut. Lähtökohtaisesti on aika turhaa, ihan yleisestikkin, kommentoida keskustelua jos ei ole ollenkaan asiassa kärryillä.
Väität siis, että minä olen vain laiska? Ja etten ole laiskuuttani tehnyt itse mitään lasteni tapaamiseksi? Ja että ex-vaimoni ei ole toiminut väärin, vaan vika on minussa? Anteeksi nyt vain, mutta mihin perustat nämä väitteesi, kuulisin mielelläni?
Kun juuri nimenomaan aloitustekstissäni kerron, että olen taistellut aktiivisesti lasteni tapaamisen ja isyyteni puolesta 2 vuotta.
HAISTA LISSU VITTU.
Aika huvittava tämä Lissun "voi sua nössöä" kommentti...
Katsokaas kun hänen mielestä KAIKKI mitä äiti tekee on ok. Vaikka äiti olisi pettänyt, roudannut heti eron jälkeen kotiin uuden isäpuolen, josta yrittää kaikin tavoin tehdä uuden isän lapsilleen, ja vaikka äiti olisi käyttäytynyt kuinka törkeästi.
Mutta auta armias, jos kyseessä olisikin lasten isä, joka on roudannut kotiin heti uuden äitipuolen ja yrittää tehdä tästä lapsille uutta äitiä, ja yrittäisi savustaa lasten äidin pois lasten elämästä, niin johan olisi eri ääni kellossa!!!
Ihan sama mitä täällä kirjoitetaan, ihan sama mitä vääryyttä isälle olisi tehty, ihan sama mitä törkeyksiä äiti olisi tehnyt, niin Lissun mielestä isä on aina se paha ja äiti on aina oikeassa!
Lasten toisesta vanhemmasta vieroittaminen on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan, henkistä väkivaltaa tätä toista vanhempaa kohtaan, pian toivottavasti kriminalisoitavaa toimintaa, ja Lissu kehtaa vastata noin törkeästi isälle, joka on menettämässä omat lapsensa.
Lissu, olet sairas ja kaksinaamainen.
Olen ihan kauhuissani luettuani tekstisi ap. Ihan järkyttävää ettei mistään saa kunnolla apua. Kirjaat varmaan kaikki yhteydenottosi ylös sekä peruuntuneet tapaamiset ? Lähetä kaikki asiat meilillä ja asiallisesti äläkä vastaa exäsi muihin yhteydenottoihin. Eikö viranomaiset sukulaiset tai joku luotettava ystävä voi tulla mukaasi lapsia hakemaan? Kuinka usein sinulla on tapaamiset ?
Eikö niissä ole tarkat hakupaikat ja ajat sovittuna? Nyt kaikki kirjaat ylös ja todistajat mukaan kun haet lapsia. Mene jatkossa päiväkotiin hakemaan lapset jos se on mahdollista ja jonkun kanssa.
Teeppä niinkuin yksi isä jokataisteli lapsien tappamisistä monta vuotta ja luovutti mutta oli pitänyt kirjanpitoa miksi tapaamiset eivä toteutuneet. Kun lapsi oli täysi-ikäinen ja syytteli isäänsä kun ei tavannut häntä riittävästi lapsna ja lapsella oli vian äidin versio tapahtuneesta niin isä antoi sen kansion missä oli kaikki muistiinpanot tapaamisten peruuntumisistä ja muusta. Kun lapsi luki kansion läpi ja kertoi tutuuden ädilleen ja hän yritti puolustella mutta laspi tiesi totuuden meni lapsella ja äidilla sukset ristiin kun totuus tuli ilmi. Pitäisi saada sellainen lakiettä jos toinen puoliso estää tapaamiset niin ei tarttis elareita maksaa vaan se lähi elättäisi kokonaan lapsensa kun hankaloittaa etävanhemman ja lapsen tapaamisia niin tulisi ryhtiä näihinkin asioihin.
Se on ihan hyvä ettei se isä onnistunut lastensa tappamisessa sitten kuitenkaan.
Minusta tuo olis hyvä että estävä vanhempi maksaa elatuksen kokonaan yksin ja samaten tapaamisista luistava etä maksaisi tuplaelarit. Tulis ryhtiä näihinkin asioihin.
Hyvä neuvo mek jo ihan vastaavissa tilanteissa oleville etä-vanhemmille!
Näistä on valtakunnallinen lastensuojelujärjestö ajamassa asiaan muutoksia:
www.isatlastenasialla.fi
Lukekaa sivut. Paljon asiaa!
"Mistä kumpuaa ex-vaimojen suunnaton viha, joka saa vieroittamaan lapset omasta isästään?"
Onko sulla siis useampi ikävä ex-vaimo vai oletatko että kaikki ovat sellaisia kun kerta sinullakin?
"Olinko liian tylsä ja arkinen perheenisi? Miksi hän päätti tehdä tällaista minulle ja lapsille? "
Tätä ehkä kannattaisi kysyä siltä ex-vaimolta. Tai ainakin joltain heistä.
Heh heh, olitpas nokkela :)
Myhäilet nyt varmaan tyytyväisenä ja hierot käsiäsi yhteen, sainpas vähän näsäviisasteltua.
Tutultapa kuulostaa.Tuossa mainittiin jo ila. Mielestäni järjestö ajaa juuri kaltaistesi isien asiaa.
Olet surkeassa tilanteessa.Sosiaalipuolesta ei isälle ole juurikaan apua.Itse ajattelisin että sinun kannattaisi mennä käräjille huoltajuudesta.Todennäköisimmin sinut teilataan siellä ja rahaa kuluu, mutta saisit virallisen päätöksen siitä että olet todellakin lastesi vanhempi.Tämä voi tulevaisuudessa helpottaa tapaamisten toteutumista.Koskaanhan ei tiedä miten laki muuttuu ja silloin sinulla on ainakin näyttöä siitä että olet yrittänyt.
Edessäsi on pitkä ja raskas tie.Olet lastesi isä ja sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella.Voimia sinulle.
kyllä kusessa olet. Tuossa aiemmin on Etä.aiti antanut hyvät neuvot. Et voi tehdä mitään muuta kuin kerätä näyttöä tulevaa riitelyä varten. Tuolla sinun uudella napalangolla voi myös olla jotain tekemistä asian kanssa. Äänitä kaikki puhelut eksäsi kanssa, onnistuu joka kännykällä. Loppupeleissä sinun on pystyttävä näyttämään toteen oma toimintasi. Äläkä missään tilanteessa puhu pahaa eksästäsi, edes yksin ollessa. Lapset kärsii kuullessaan puhuttavan pahaa toisesta vanhemmasta. Jos äidillä on "muka" suunniteltu jotain ihanaa tekemistä lasten kanssa juuri tapaamispäivänä niin tarjoudu vaihtamaan tapaamista seuraavaan viikonloppuun ja ehdottomasti lasten kuullen. Lapset kuulee ja näkee ympärilleen, se vaikuttaa heihin ja heidän koko loppuelämäänsä. Unohda itsesi ja toimi lasten parhaaksi. Meni saarnaamiseks! Erosin itse kun lapset oli 12 ja 14, vaimoni oli löytänyt "ihanan miehen". Jostain kumman syystä olin varma ettei lapset halua lähtee kotoa mihinkään jos osaan pelata korttini oikein. He haalusivat jäädä minun luo ja jäivät. Alku aikana heitä oli vaikea saada käymään äitinsä luona, lopulta kaikki lähti rullaamaan kivasti. Oli välillä vastenmielistä houkutella heitä menemään kun itselläkin oli "sielu sappee täynnä". Nyt he ovat nuoria-aikuisia ja hyvät välit meihin molempiin. Ero on kova juttu aikuisillekin, en osaa kuvitella mitä se on lapsille, mutta sitä mälliä kannatta- ja täytyy yrittää pehmentää.
Törkeää :/ Itse olen tilanteessa, jossa miehelläni on alkoholiongelma, ei välttämättä määrien suhteen vaan ongelmana on käytös. 10 vuoteen mahtuu kymmeniä pettämisiä, kylmää ja itsekästä käytöstä, tyhjiä lupauksia muuttumisesta ja juomisen loppumisesta. Ei todellakaan mikään arkinen ja tylsä perheenisi. Syy miksi en jätä on lapset. Mikään ei ole inhottavampaa kun vanhemman erottaminen lapsista, mun mies on juurikin niin tunnekylmä ihminen että juo itsensä hengiltä eikä varmaan ikinä enää tapaisi lapsia jos hänet jätän. Olen siis tehnyt päätöksen elää hänen kanssaan , antaen kaikki aina anteeksi ja aloittaen joka vuosi puhtaalta pöydältä. Vaikka olenkin varmasti jo " vioittunut", en luovuta ennenkuin lapset lähtevät kotoa. Kamalinta mitä voi tapahtua on se ettei he isäänsä näkisivät. Kuitenkin tarvitsevat molemmat vanhemmat jaisäänsä kovasti rakastavat. En voi ymmärtää miksi ex-vaimosi noin tekee jos et mitään pahaa ole tehnyt kerran?
No sinä kyllä et tunnu olevan mikään järjen jättiläinen, alkoholiongelma ukolla ja annat lastes sitä kattella! Nythän lapses vasta kärsivätkin! voi herranjestas sentään! Tuossa aloittajalla on kyl hankala tilanne ja toivonkin, et asianajaja nyt auttais sua parhaansa mukaan, törkeää käytöstä exältä tuo! TSEMPPIÄ SULLE SINNE! JA JAKSAMISIA TAISTELUUN!
Jotain olet tehnyt jota et nyt tässä kerro. Onnellisista liitoista ei erota. Olisi hauska lukea vaimosi tilitys samasta aiheesta.
kun ihmiset eroaa alkaa uusi elämä uudelta pohjalta, ei kannata katsoa taaksepäin, vain eteenpäin, lasten hyväksi.
jos rakkaus loppuu ja vain toinen on ollut onnellinen niin tietenkin se johtaa eroon.
Voimassaolevan tapaamissopimuksen rikkomisesta voi tehdä aika nopeassa aikataulussa käräjäoikeuteen (maksuton) sakkouhkavaatimuksen. Siinä siis joku tuomari sitten päättää, että jos tapaamissopimus rikotaan siitä seuraa niinjaniinpaljon sakkoa, yleisesti se on aika suuri summa, ja nousee jokaisen rikkomuksen myötä.
Tämän sakkouhankin aikana tietenkin äiti pystyy venkoilemaan aivan hirveeesti mutta kyllä se vähä voi rauhoittaa.
Sossu ei välitä, se on itsekoettu minulla. Se ei välitä paskaakaan, se vaan sanoo että voi voi nämä ovat niin hankalia tilanteita. hohhoijaa taitaa tulla kahvitunti moi.
Minulla on kokemus kymmenen vuoden taistelusta, ja olen täysin hävinnyt ja menettänyt lapseni jotka siis nyt vihaavat minua ja ovat jo aikuisia- ehkä joskus kirjoitan vielä johonkin koko stoorin....
Silti sanoisin sinulle, että oman mielenterveyden takia täytyy taistella, vie asia oikeuteen!!!!!! jos sakkouhka ei toimi, hanki asiaan perehtynyt asianajaja. Muuten syytät itseäsi ettet ole tehnyt tarpeeksi.
Sitten sanoisin sinulle, että älä taistele liikaa, muuten saat vatsahaavan ja verenpainetaudin ym. ja päälle vielä syvän masennuksen. Ja rahasi ovat menneet ja olet velkainen. Joskus pitää luovuttaa... ainakin toviksi
EXäsi nauttii suunnattomasti kaikista sinun epäonnistuneista yrityksistäsi saada yhteyttä lapsiisi. Jos et yritä nyt mitään yhteydenottoja vaan teet sen sakkouhan.
Tiedän totisesti miltä sinusta tuntuu.
harmi kun jotkut äidit käyttäytyvät näin..meillä ero vastikään tullut ja pieni poika8kk ja toivoin isältä kirjallista sopimusta tapaamista yhteishuoltajuuden lisäksi että hänellä pysyisi kiinteä suhde poikaan ja ettei tule tilannetta että riidellään tapaamisista jos välit tulehtuvat..mutta isä ei halua kirjallisia sopimuksia tapaamisista koska ne sitovat liikaa lapsen tapaamiseen jos hänellä sattuu olemaan "tärkeitä" menoja eikä voi lasta ottaa vaik sanoin että tietty niistä voidaan sopia tarpeen mukaan jos este tulee vaikka sopimushan olisi hänelle oikeus lapsen tapaamiseen säännöllisesti..eli käytännössä tulee varmaan olemaan silleen et isä ottaa silloin kun huvittaa..suullisesti yhdessä ensin sovittiin että 2krt vkossa pari tuntia illalla tapaa lasta ja 2krt kuussa yötä..kun alkaa ihan just tapaamiset niin yllättäen ei ole aikaa..menoja vkoloppuna ja vkolla jo valmiiksi kiireitä ja pelkään ettei käytännössä toteudu isän puolelta..eli saa tässä tilanteessa isä syyttää itseään jos pieni lapsi vieraantuu isästä minä haluan antaa mahdollisuuden olla mukana lapsen elämässä tukena ja turvana..kiteytettynä että on meitä äitejäkin jotka haluavat antaa isälle mahdollisuuden lapseen erotilanteissa ja lapselle isään!!eriasia on haluaako toinen..
pidä puolesi ! sossuhan on kanssa näköjään tietoinen hänestä ja hänen tavasta kiemurella tapaamista. asianajajalle kanssa vauhtia että hommat hoituu.
olen ollut samassa tilanteessa sivusta katsojana kun avomieheni ei saanut tavata lapsiaan. valitettavasti toiseen lapseen ei ole yhteyttä enään ollenkaan. elä anna näin tapahtua sinulle ja lapsillesi.
nykyisin miehellä on kuitenkin enemmän laki puolellaan kuin ennen. on huomattu ettei se äiti aina ole se paras... yritä myös todistaa että hän ei pidä sopimuksesta
kiinni.