Äitini antoi aikanaan kirjallisen lupauksen, että suvun omistamaan ja äidille siirtyneeseen maatilaan on hänen veljellään etuosto-oikeus, jos äiti jonain päivänä tilasta luopuu.
Äitini meni sitten uusiin naimisiin ja tuossa yhteydessä teki nimenomaan meitä lapsia suojelemaan uuden miehen kanssa avioehdon, jossa todettiin, ettei kummallakaan ole oikeutta toisen omaisuuteen.
Äiti kuoli joulun jälkeen ja nyt paljastui, että hänen jo alzhaimeria sairastaessa oli uuden miehen tuttu juristi tehnyt äidille testamentin, jossa koko omaisuus on määrätty tälle uudelle miehelle, mukaanlukien tila, josta tuo sitoumus äidin veljelle oli annettu.
Testamentin tehnyt juristi on sanonut, ettei hänellä ollut tietoa äidin sairaudesta.
Onko tällainen testamentti pätevä? Testamenttihan rikkoo selkeästi äidin aiemmin toiselle antamaa kirjallista lupausta eli voiko testamentata omaisuutta, josta on jo antanut etuosto-oikeuden toiselle?
Eikö avioehto tarkoita sitä, että erotilanteessa tai kuollessa ei toisella puolisolla ole toisen omaisuuteen oikeutta. Onko tällöin testamentti pätevä?
Äitini meni sitten uusiin naimisiin ja tuossa yhteydessä teki nimenomaan meitä lapsia suojelemaan uuden miehen kanssa avioehdon, jossa todettiin, ettei kummallakaan ole oikeutta toisen omaisuuteen.
Äiti kuoli joulun jälkeen ja nyt paljastui, että hänen jo alzhaimeria sairastaessa oli uuden miehen tuttu juristi tehnyt äidille testamentin, jossa koko omaisuus on määrätty tälle uudelle miehelle, mukaanlukien tila, josta tuo sitoumus äidin veljelle oli annettu.
Testamentin tehnyt juristi on sanonut, ettei hänellä ollut tietoa äidin sairaudesta.
Onko tällainen testamentti pätevä? Testamenttihan rikkoo selkeästi äidin aiemmin toiselle antamaa kirjallista lupausta eli voiko testamentata omaisuutta, josta on jo antanut etuosto-oikeuden toiselle?
Eikö avioehto tarkoita sitä, että erotilanteessa tai kuollessa ei toisella puolisolla ole toisen omaisuuteen oikeutta. Onko tällöin testamentti pätevä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastaajat ehkä vielä hommissaan tai ei ole mukavaa vastauksessa epäillä mahdollisuuksianne saada äitinne testamentti pätemättömäksi. Varmaan lakimies on tehnyt testamentin muodollisesti oikein ja todistanut sen sihteerinsä kanssa. Eikä ainakaan myöntäisi, etteikö molemmat todistajat (hän toisena) olleet yhtäaikaa paikalla, kun äitinne on allekirjoittanut tai tunnustanut nimikirjoituksensa. Todistajien on myös pitänyt tuntea äitinne tai hänen henkilöllisyytensä on pitänyt tarkistaa tilaisuudessa.
Terveydestä pitäisi olla lääkärinlausunto ja vieläpä melko vahva sellainen, että oikeus katsoisi äitinne olleen ymmärtämätön testamentin tarkoituksesta jne.
Yksityishenkilöillä ei päde lupaus etuosto-oikeudesta, eikä avioehto vaikuta testamentin pätevyyteen.
Vaikka en voi arvioida moitekanteen menestymistä, niin älkää hyväksykö testamenttia, että säilytätte rintaperillisinä oikeutenne vaatia 6kk kuluessa lakiosianne, eli puolta siitä mitä olisitte saanut ilman testamenttia. Avioehdon ansiostahan olisitte saanut äitinne koko perinnön ilman testamenttia.
Testamentin kanssa olisi hyvä käydä melko pian (6kk myös moiteaikaa) eri lakimiehen puheilla, ettei asia vanhene ja jää kaivelemaan vuosikausiksi.
Testamentti voi olla pätemätön jos pystyt näyttämään että joku perintökaaren 13 luvun pätemättömyysperusteista on voimassa. Lähinnä tähän soveltuvat nämä kaksi:
"3) jos testamentin tekemiseen on vaikuttanut mielisairaus, tylsämielisyys tai testamentin tekijän muu sieluntoiminnan häiriö; tai
4) jos testamentin tekijä on pakotettu tekemään testamentti tai hänet on siihen taivutettu käyttämällä väärin hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa taikka jos hänet on petollisesti vietelty tekemään testamentti tahi jos hän on muutoin sillä tavoin erehtynyt, että se on määräävästi vaikuttanut hänen tahtoonsa."
Tarpeeksi paha Altzheimer voi viedä testamenttauskompetenssin, mutta tästä pitää olla riittävä näyttö kuten potilaskertomuksia ja lääkärintodistuksia. Yleensä nämä vaatimukset eivät menesty oikeudessa kovin hyvin. Aarnio-Kangas, Suomen Jäämistöoikeus, osa II kirjasta löytyy lisätietoa tästä.
Lupaus etuosto-oikeudesta voi olla sitova vain jos se on Maakaaren tarkoittama kiinteistökaupan esisopimus.
Maakaaren 2 luvun 7 pykälä: "Osapuolet voivat sopia aikomastaan kiinteistön kaupasta tekemällä esisopimuksen. Esisopimuksessa voidaan sopia, että se sitoo vain toista osapuolta.
Esisopimus on tehtävä 1 ja 3 §:ssä säädetyllä tavalla ja siitä on muutoinkin soveltuvin osin voimassa, mitä kiinteistön kaupasta säädetään. Sopimuksessa on lisäksi mainittava se päivä, jona kiinteistön kauppa on viimeistään tehtävä, sekä ne ehdot, joiden täyttyessä kauppa tehdään. Kauppahinta ja muu vastike voidaan kuitenkin jättää myöhemmin sovittaviksi esisopimuksessa mainittujen perusteiden mukaisesti. Jollei esisopimuksen voimassaoloaikaa ole määrätty, se on voimassa viisi vuotta sopimuksentekopäivästä.
Osapuolella on oikeus 2 §:n 2 momentissa tarkoitetussa määräajassa kanteella vaatia toista osapuolta tekemään kiinteistön kauppa esisopimuksessa sovituilla ehdoilla. Osapuolella on lisäksi oikeus saada korvaus esisopimuksen rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta. Jos kiinteistö on vastoin esisopimusta luovutettu jollekin muulle, esisopimuksessa tarkoitetulla ostajalla on oikeus saada korvaus vahingostaan myyjältä."
Lahjanlupauslain mukainen sitova lahjanlupaus menisi myös testamentin edelle, mutta siitä ei liene olevan kysymys eikä pelkkä etuosto-oikeus taida lahjanlupauksesta käydä koska tilan lahjoittamistahto puuttuu.
Avioehto ei vaikuta testamentin pätevyyteen millään lailla (se vaikuttaa uuden miehen verotukseen, mutta se ei ole sinun ongelmasi)
Sinä tai joku sisaristasi voisi ryhtyä PK 25-luvun tarkoittamaksi tilanpidon jatkajaksi, jos tila on lähelläkään toimivaa maatilaa. Tällähän ne tilat kaapataan! Veljesi ei tule kysymykseen ellei hän ole *jakohetkellä* perillisasemassa oleva perillinen (so. sinun ja mahdollisten sisaruksiesi sukuhaarojen täytyisi sammua ennen perinnönjakoa - teoreettinen vaihtoehto siis)
Testamenttia ei kannata kaavamaisesti hyväksyä niin saat 6kk miettimisaikaa, jonka kuluessa käyt näyttämässä papereita lakimiehelle. Asia ei selvinne ilman ammattiapua.
Ai niin, unohtui kysyä että onko ositus tehty entisten aviomiesten tai rekisteröidyssä parisuhteessa olleiden entisten kumppaneiden kanssa? Jos ei, niin sehän sitten tietysti menee testamentin edelle ja tilan voi joutua jakamaankin.