Rakkaus, seurustelu ja avioliitto

hei. olen 19-vuotias tyttö, ei-lestadiolainen ja seurustelen vl:n kanssa. kumppanini vanhemmat eivät tiedä seurustelustamme, sillä emme ole vielä kuitenkaan avioitumassa, joten koemme, että on parempi kertoa, kun teemme jotakin lopullista. varoituksen sanana voin sanoa sen, että on hankalaa tulla hyväksytyksi perheeseen, joka on lestadiolainen, kun itse ei ole. Sinä tosin mainitsit eläväsi lestadiolasten arvojen mukaan, joten ongelmia on varmaan todella paljon vähemmän. Toivotan onnea sinulle, kero ihmeessä tunteistasi. sillä se joka ei pelaa, ei pelkää. tarkoitan tällä sitä, että sydämmesi saattaa saada kolhaisun, jos sinut torjutaan, mutta usko pois, se on riskin arvoista. ainakin tiedät, ja sitäpaitsi kuka tietää mikä ihana yhteinen elämä teillä saattaa olla edessänne :) . voimia sinulle!

Hei!

Hienoa, että olet ollut ennakkoluuloton ja ihastunut tuohon poikaan. Uskoisin, että hänen vanhempansa saattavat katsella sinua alkuun karsaasti, sillä he varmaan toivoisivat pojalleen puolisoa "omien parista". Toisaalta, jos sinut tunnetaan uskovana tyttönä, ei asia liene heille niin vaikea. Tähän ainakin kannattaa varautua. Kuten myös siihen, että pitkiä seursteluaikoja ei katsota hyvällä silmällä, vaan pian tulisi kihlautua ja mennä naimisiin. Siis, tapailla voi, mutta joukolla, ja kun kahdenkeskiset tapaamiset alkavat tulla ajankohtaisiksi, tulisi seurustelu miellään pian virallistaa. Kaikki, joka tapahtuu tämän psotokollan ulkopuolella voi perheestä riippuen olla "pahasta".

Mieti vielä, mitkä ovat omat rajasi. On paljon asioita joista olisi hyvä keskustella avoimesti. Toivooko poika, että myös sinä osallistut lestadiolaiseen uskonnolliseen elämään, ts. käännyt? Voiko hän tai hänen perheensä hyväksyä sinua jos et niin halua tehdä? Toivovatko he sinun noudattavan omia tapojaan, jättämään mahdollisen meikkaamisen, pop-ym. musiikin, television jne..? Mitä jos sinä haluatkin tulevaisuudessa säännöstellä lasten saantia käyttämällä ehkäisyä?

Itse olen lestadiolais-sukulaisteni luona kokenut ihania kokemuksia siitä, kuinka voi viettää tervehenkistä elämää ilman sitä ainaista rellestämistä. Naurua ja laulua, letunpaistoa nuotiolla, veneretkiä jne. Olen myös kokenut uskomatonta vanhoillista ajattelutapaa, enkä itse voisi seurustella uskossa olevan lestadiolaisen kanssa, ei hänkään varmaan minun kanssani.

Onnea matkaan, muista että voit myös tutustua poikaan ihan vain ystävänä ja sitä kautta mahdollisesti myös lestadiolaiseen kulttuuriin. Jos päädytte yhteen, muista pitää kiinni omasta vakaumuksestasi.

Ehkä sinun olisi viisainta lähestyä tätä poikaa ensin ystävämä, ilman kiirehtimistä. On luonnollista, että lestadiolainen toivoisi saavansa vierelleen toisen lestadiolaisen, jolla on samanlainen ajattelutapa ja samanalaiset arvot.
Sinulla on siis käsitys, että heti täytyy kihlautua lyhyen seurustelun jälkeen?! Väärin. Kukaan ei ole asettanut lestadiolaisillekaan mitään tiettyä aikarajaa kihlautumisen suhteen, vaan se on yksilöllistä. Tottahan se kuitenkin lestadiolaisten keskuudessa on, että ei sitä loputtomiin voi seurustella - avoliitosta tms puhumattakaan. Korostaisin, että lestadiolaisilla EI OLE mitään pakotteita, sääntöjä tai omia lakipykäliä, vaan sanoisin heillä olevan ennemminki kehotuksia, varoituksia ja neuvoja(sekä omatunto) raamatusta, uskosta. Juttele tämän pojan kanssa, yritys hyvä kuitenkin! Tsemiä!

Taidat olla aika lapsellinen, jos luulet tietäväsi, että voisit elää sen pojan kanssa, jos et ole vielä edes uskaltanut lähestyä. Mietihän ensin, miten lähestyt poikaa, ennenkuin rakentelet pilvilinnoja. Mistä tiedät millainen aviomies hän olisi?