et ees vilkassu

Tunteet laimeni, ja suutuin sulle/hänelle tässä pari päivää sitten. Tuskimpa se itse huomaa mitä teki/tekee ja on jo aikaisemminkin loukannut mutta ei samalla tavalla.

Minne päin menee? Tapahtuiko tänään?

et vaa huomaa ku katon aina sillon ku et nää :-D ja jos kattelisit useemmin nii olisin HETI messissä

Voi sinuu, ihana oot. Tuu tänne ni halataan!

Ujot ei vilkuile.

Huuda ens kerralla. Rohkeammin vaan kontaktia. Vaikka sinä näkisit, toinen ei välttämättä huomaa tai ajattelee omiaan.

Kyllä mä ainakin vilkuilen koko ajan, kunhan oon tarkistanut ettei kukaan huomaa ;)

istu sitä vastapäätä ja koita pitää katsekontaktia tai hipaise ohimennessäsi

Mä ajattelin tänään ihan samaa luennolla. Penteleen touho kun ei voi tykätä minusta. :(

Anna anteeksi.

En mä aina pysty kun sun vaimo huomais. Ja sitten muutenkin vaikuttaisi epäilyttävältä kun en sitten meinaa saada silmiäni irti jos alan pällistellä. Katson kyllä salaa aina kun vain pystyn.

Älä masennu. En huomannut siinä kaikki.
Ei pidä tehdä liian pitkällisiä analyyseja.

En uskalla katsoa, kun pelkään sun reakointia? Näissä kun voi tulla niin helposti ns. kärpäsestä härkänen? En halua mitään showta, vaan kärsin ja unhoitan? Haluasin jättää positiivisen mielikuvan sinulle minusta (toive), mut voi olla vaikeata, kun kommunikointi enempi telepaattista? Tapahtuneesta en syytä ketään muuta kuin itseä, enkä halua katkeroitua. Haluan olla optimisti ja positiivinen luonne totisen ilmeeni takana.
Tsemppiä sinulle (n) sporttailun merkeissä, tervettä ja piristävää tekemistä arkeen!
Tähän pyrin myös itse mm.luistellen!

Kommentoin anonyyminä ja yleisesti täällä :) epätoivottavaa... kokemus tilanteesta, että tulee huonot fiilikset jollekin? Tohon muuhun on paha mennä sanomaan täällä mitään? Voisit olla hän, mut...?
Aloittajan kommentti ei suorannaisesti osunut minuun, mutta tietyllä tapaa kuvastaa minun tilannetta viimeaikoina?

Parempi, kun en enempää kommentoi, kaikkihan me läheisyyttä kaivataan, ja toivotaan, että löydetään se oikea ihminen rinnalle, mutku....?

Toivon, ettei minun tekemisten tai tekemättä jättämisten takia kukaan kärsisi!

Tämä kuulostaa täällä varmaan aika hömpän pömpältä, mut so what?

Olihan Notre Damen kellonsoittajakin arka kohtaamaan toisia, näin jos kärjistetään asiaa. Vanhempana varsinkin rinnastettavissa tähän em:uun. suuri itsensä häpäisisyn riski olemassa, jos lähestyisi reilut 10v. nuorempaa naista.

Rakkaus/ihastuminen pehmentää kommunikointia, nyt kommentointi täällä aika etäistä ja voi kuulostaa jyrkältä, ehdottomalta ja kovaltakin? Jollen tuntisi mitään niin
tuskin täälläkään mitään kirjoittelisin? Tällä toivottavasti pehmennän aiempia kirjoituksiani.

m 40, tavallaan kuulostat mieheltä, jota kohtaan tunnen jonkinlaista outoa vetovoimaa. Tai sanasi kuulostavat siltä mitä sisimmissäni toivoisin hänen ajattelevan. Tai jotain sinne päin, sekavaa kun koittaa selittää. :) En ota yhäkään selvää, mitä tämä on, vai onko tämä mitään, puhun siis omista tuntemuksistani. Tätä on kestänyt jo useamman kuukauden. Ja oma elämäntilanteeni tekee asioista vaikeampia. Itse olen mielestäni töpännyt ja hölmöillyt kun otin yhteyttä häneen ja käyttäydyin niin hölmösti. Nyt en itse uskalla katsoa häneen päinkään, koska menen lukkoon enkä saa sanaa suustani. Ja toisaalta, en edes osaa arvailla mitä hän sanoisi. Ja ehkä eniten kaikesta - pelkään mitä seuraamuksia sillä voisi olla, miten ne katseet ja mahdolliset juttelut voisivat muuttaa tilanteita.

Jos löytyy kemiaa eli saat vastakaikua toiselta, muttet uskalla kohdata naamatusten, kandee lähestyä, vaikka kirjoittamalla tuntemuksistaan hänelle? Itsekontrolli on haasteellista, jos tunteet liikaa pinnassa toinen ei välttämättä tiedosta ainakaan siinä hetkessä sinun tilaasi, voi tällöin saada väärän kuvan niinkuin ymmärrän yo. tekstistäsi.

Miehet tekevät päätelmiä spontaanisti siinä hetkessä, mikä minusta on kokemuksen puutetta ja vaikeuttaa jatkossa lähestymisiäsi, siksi toi kemia juttu on hyvä olla pohjalla, ennenkuin alkaa yrittämään lähestymisiä? Minä ainakin olen ollut nuormpana aika itsekäs, enkä ole osannut asettua toisen asemaan ja tukalassa tilanteessa ottanut enempi jalat alle, kun olen kokenut tilanteen kiusalliseksi omalta osalta.

Tsemppiä vaan, itse ainakin arvostan aloitteen tekijöitä, itsekin luulisin olevani parempi aloitteen tekijä, jos olisin tyytyväinen nykytilanteeseeni?
Flirttailu ja hymyily helpottaa lähestymistä, relaa ja ole oma itsesi, roolileikkeihin ei kannata ryhtyä, älä lupaa liikoja! Nämä minun mielipiteitä. Toivottavasti tekstistäni on jotain apua sinulle?

Ilman muuta tekstistäsi oli apua. :) Minulla olisi hirveästi kommentoitavaa ja kerrottavaa omista tuntemuksistani, mutta juuri tällä hetkellä on varmaan viisainta antaa sekä omien lukuisten ajatusten että tuomiesi mielipiteiden muhia hetken ettei tule kirjoitettua mitään sekavaa ajatustenpomppimispyörrettä :).. hmm.

Olen todennut useaan otteeseen itselleni ettei tämä toinen tunne minua kohtaan samanlaista vetovoimaa ja ystävällisistä sanoistaan huolimatta toivoo ettei enää törmäisi minuun tai kuulisi minusta. Sitten toisinaan (luultavasti haaveiltuani vain liikaa) alan pyörittelemään päässäni ajatusta että ehkä sittenkin? Ehkä sittenkin hänkin miettii minua joskus? Antaisi vastakaikua jos vielä ottaisin yhteyttä? Flirttailua ja hymyilyä on toisaalta ollut haastavaa toteuttaa viime aikoina, kun emme ole törmänneet. Kunpa tietäisin mitä me juttelimme silloin kerran puhelimessa, kun olin nauttinut liikaa viisastenjuomaa. Liikaa, muistaakseni kaiken, harmi. :)