Mielikuvitukseni laukkaa liian paljon . Siitä johtuu että pelkään pimeää. Tai en oikeastaan pimeää vaan sitä että tuntuu että joku katselee minua pimennosta.
Neuvoja? Psykologille en halua mennä, en osaa luottaa oikein kehenkään aikuiseen.(Työskenteleviin)(tekevät työtä palkan takia )....
Vaivannut 10v , nyt olen 16v
Ei ole lapsuuden traumoja, ei mitään...
Neuvoja? Psykologille en halua mennä, en osaa luottaa oikein kehenkään aikuiseen.(Työskenteleviin)(tekevät työtä palkan takia )....
Vaivannut 10v , nyt olen 16v
Ei ole lapsuuden traumoja, ei mitään...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pimeän pelko on tosi yleistä, ja itsekkin kärsin siitä silloin tällöin mutta nyt on radikaalisti vähentynyt. Itse olen uskovainen ja olen rukoillut siihen apua, ja toki oon ystävienkin kans jutellut siitä ja rukoillut heidän kanssa. Mää en tiiä mikä rukoilua vois vastata jos et oo kristitty, eli voin vaan suositella sitä ja juttelu jollekkin hyvälle ystävälle, luottohenkilölle kannattaa aina. Minkään yölampun käyttöä ei oo kielletty, ja jos vaikka joudut käveleen pimeässä jonnekki nii mulla auttaa aina laulaminen/hyräily. Ja mää luulen, että pimeänpelko karisee iänmyötä pois. Jospa omien pelkojen kohtaaminen auttais jotenkin? Jos järjestät itelle varman turvallisen ympäristön jossa tiiät että ei oo mitään mikä vois vaania sieltä pimeästä, ja laitat valon pois, sillain että oot katkasijan lähellä. Heti kun alkaa tuntumaan pahalle laitat valot takasi päälle ja alat pikkuhiljaa pitämään huonetta pimiän pitemmän aikaa. Niin eiköhän se siitä. Toivottavasti tästä oli apua:)