en tiedä mitä teen..

Moi, mulla on vähän sama tilanne, tosin oon sua vähän vanhempi.
Eka pitää kyl sanoo, että hienoa, että oot jaksanu yrittää! :) Helposti sitä jää sängynpohjalle makaamaan, enkä sitä kyllä ihmettele, koska useimmilla on kuitenki takanaan paljon epäonnistumisia, ja ne lannistaa kyl voimakkaitakin ihmisiä.. Mut kyllä tuo yritteliäisyys on aina positiivinen merkki :) Kerron tähän vähän omaa tarinaa, jos saisit jotain vinkkiä!

Mulla itellä taustalla keskivaikea masennus, ahdistus ja sos. fobia. Takana on 3 keskeytynyttä koulutusta, joista suurin osa ehti edetä vain puoli vuotta. Hetken yritin töitä kahdessa eri paikassa ja (yllätyys), eipäs ne ottanut onnistuakseen. Nyt oon sit ollu reilu 7kk sairaslomalla erittäin epäonnistuneen työhönyrityksen jälkeen, ja lisää saikkua pukkaa ilmeisesti. Sain opiskelupaikan AMK:sta nyt viime syksyn haussa, mutta pitää siirtää aloitusajankohtaa, koska ei nämä oireet ole mihinkään kadonneet, ja kuilu vuorovaikutteispainotteisen opiskelun ja 7kk sairaslomallaolon (=yksinolon) välillä on liian suuri.

Tällä hetkellä mulla on mietinnässä, että mitäs sitä seuraavaksi aletaan kokeilla. Oon vuosien ajan käyny säännöllisesti psykologilla, syöny erilaisia lääkkeitä masennukseen, ahdistukseen, jännitykseen jne, kokeillu intensiivistä terapiaa, osastoa, itsehoitoa ja luontaistuotteita, valmentavia ja ohjaavia kursseja.. Se on tosi yksilöllistä, et mistä on kullekin eniten apua. Mulle on selvinny vaan kokeilemalla eri vaihtoehtoja. Kuntouttavasta työtoiminnasta ollaan psykologin kanssa paljon puhuttu, ja tuntuu siltä, että sitä lähdetään seuraavaksi kokeilemaan.

Usein sairaslomalta palaaminen työ-/opiskeluelämään on hyvin vaikeeta, eikä sitä kovin moni ymmärrä (ainakaan, jos ei ole kokenut sitä itse). Palaaminen pitäis olla mun mielestä asteittaista ja vähän helpotettua. Opintoihin palaamista helpottaa se, kun käy juttelemassa vaikka opinto-ohjaajalle tai terveydenhoitajalle omasta vaikeasta elämäntilanteesta. Monesti voidaan löytää ratkaisuja esim. pidentämällä opiskeluaikaa ja vähentämällä suoritettavien kurssien määrää sillä hetkellä. Ja sit kun on sairaslomalla, niin olisi hyvä olla jotain aktiviteettia, hyvänä esimerkkinä liikunta. Mulla itsellä ainakin motivoituminen näin talvella liikkumiseen on tosi heikkoa.. Yhdistelen (tylsään) kävelyyn mukaan vaikka valokuvausta, niin se on sitten jo paljon mielekkäämpää.

Voisit vaikka miettiä seuraavia asioita / pohtia niitä yhdessä hoitokontaktin kanssa: tarvitsetko sairaslomaa (silloin saa Kelalta sairauspäivärahaa), millanen lääkitys sulla on, pitäiskö annosta nostaa / lääkettä vaihtaa, millasta tukea sulle on tarjolla (just nää KELAn kuntoutuskurssit, työharjottelut ja kokeilut, terapiat yms. Myös työkkärilla on jotain kursseja tarjolla, Mielenterveysseura ja -liitto, paikallisyhdistykset), millaista tukea kaipaisit, jaksatko olla töissä lähihoitajan tehtävissä jos valmistut, mikä auttas sua jaksamaan opiskeluissa ja muussa elämässä. Ainakin täällä PK-seudulla on paljon erilaista toimintaa masentuneille. Oletko harkinnut mielialapäiväkirjan pitämistä? Se voi auttaa selkiyttämään ajatuksia.

Vähän sekava teksti, mut toivottavasti löysit jotain itseäsi kiinnostavaa.. Ja hurjasti tsemppiä sulle! :)

en tosiaan tiedä mitä teen. oppisopimuspaikka on mutta koen etten voi mennä sinne :/ ....

mutta ilman rahaa en voi elää... en tiedä.. kuolema tuntuu hyvältä.

Hei

Mistä masennuksesi johtuu(ujous, julkisenpaikan kammo, sos fobia tai joku muu) masennusta lievittää se että käsittelee sen ongelman josta masennus johtuu.
Sinulla on enään yksi vuosi koulua käymättä mutta yritä käydä se loppuu niin alat ainakin saamaan rahaa. Kyllä se elämä jossain vaiheessa valoisamlaksi muuttuu:)

mulla on todella monia eri syitä. menneet rakkaus asiat, jatkuva syyllisyyden tunto kaikista menneistä valheista ja paskoista, mitä oon tenhnyt läheisille tai ei niin läheisille ihmiselle... mulla on myös huono itsetunto..vihaan itteeni enkä nää tulevaisuutta.... tällaisia ja PALJON muuta....

ja helppohan se sillei on sanoa.. tai siis onhan yks vuosi oikeesti lyhyt aika ... mut nyt jo huomisen miettiminen on suuri saavutus........ tai et siitäki edes pääsee läpi :(

Rakkautta tulee ja menee sitä ei kannata jäädä haikailemaan se oikea kyllä tulee kohdalle ja voithan sinä pyytää anteeksi niitä asioita mitä olet läheisillesi tehnyt. Ne ei niin läheiset on sen jo unohtanut äläkä vihaa itseäsi vaan ole ylpeä itsestäsi kaikkihan me ollaan niin sanotusti uniikkeja virheitä tulee tehtyä ja ne virheet voi myös korjata.

Tuosta koulusta viellä että mene sinne ja keskity yritä olla miettimättä muuta tai mieti mitä sinusta voisi tulla kun olet päässyt kuolusta ja millainen tulevaisuus sinulla tulee olemaan. Omakotitalo, koira, kissa, 7 lasta ja joku jota rakastaa.
Tulevaisuus antaa toivoa