Kysymys sijaisvanhemmille :)

Valitettavasti se, että sinä voisit ottaa toisen kahdesta, ei vielä tarkoita meidän yhteiskunnassa, että häntä annetaaan sinulle. Ja jos vielä tarvitsisit tukiperhettäkin. Sekin voi olla miinus.

Mikset antaisi lapsen jäädä tukiperhe ykköseen sijaisperheeseen ja tukiperhe kakkoseen tukiperheeseen. Kyllä hän varmasti välillä ennättäisi sinunkin luona pyörähtää.

Niin, jos häntä huvittaisi.

hely74
Ei ole ollut meillä vastaavaa tilannetta, ebkä ole muiltakaan tuntemiltani sijareilta
vastaavasta kuullut.
En kyllä näe mitää syytä miksi ei toinen lapsesi voisi muuttaa luoksesi, jos häntä sitä haluaa. Jos huostan syyt ovat poistuneet, niin sehän pitäisi olla selvä juttu. Tuon ikäisten lasten mielipidettä jo kuullaan joten...
Voihan se toinenkin lapsesi sitten kyläillä luonasi lomilla ja viikonloppuina, kuten on kai ollut käytäntönä jo aiemminkin.

Onkos teillä sitten kotiutettu omien vanhempien luo yksittäisiä lapsia tai sisaruksia. Se on todella edistyksellistä, jos näin on tapahtunut.

meillä on sijoitettuna kaksi sisarusta joista toinen ehdottomasti haluaa viettää aikaa bioäidin luona aina lomien ja muiden aikataulujen niin salliessa ja toinen sisaruksista ei halua kuin käydä muutaman tunnin kuukaudessa tapaamassa äitiään.. Luulen ettei meilläkään olisi mahdoton ajatus ajan kuluessa ja tilanteiden niin salliessa tämän toisen palaaminen omaan kotiin, toisen kohdalla näen kotiutumisen olevan melko utopistinen ajatus. Sitä en tiedä voisiko näin toimia vai ei, mutta ajattelen että lasten parasta joka kantilta ajateltuna ei mahdoton ajatus ollenkaan.

Olen havainnut, että sijaisvanhemmalla on loistava mahdollisuus joko eristää lasta sukulaisistaan ja vanhemmistaan tai sitten tukea lapsen ja läheisverkoston yhteyttä.

Joten jos puhutaan aikojen kuluessa, tuulikilla on paljon aikaa alkaa tukea lapsen ja vanhemman yhteyttä.

Vai mitä?

Olet aivan oikeassa. Olen kuullut sijareista, jotka systemaattisesti eristävät lapsia vanhemmistaan ja muista sukulaisistaan. Todellisesti sijarin tehtävänä olisi tukea niitä yhteydenpitoja mahdollisuuksien mukaan. Aina se ei tosiaankaan onnistu, mutta silloin, kun se on mahdollista, niin sijari ei saa tapaamisia ja muita yhteydenpitoja estellä.i
Meiltå yksi lapsi kotiutui koko sijoituksen ajan sen eteen työskenneltiin ja se oli meillä tiedossa alusta lähtien, että joku päivä se voi onnistua, kuten sitten kävikin.
Sos.viranomaiset tekivät omat arvionsa ja lisäksi lasta ja vanhempia haastateltiin perheneuvolassa ja hekin antoivat ilmeisesti jonkin arvion. Kyllä minunkin mielipidettäni kysyttiin lähinnä siitä, miten arvelen lapsen kotiutus suunnitelmiin suhtautuvan. Kyselin lapselta vähän eri tavoin hänen toiveistaan, jotta voin olla varma siitä mitä lapsi todella haluaa. Kun lapsi sai minut vakuuttumaan siitä, että haluaa muuttaa vanhempiensa luo, ei minulla ollut mitään syytä sitä estellä. Tässä tapauksessa lapsi ei palannut kotiinsa, koska ei omaa kotia ollut koskaan ollutkaan, joten se oli hänelle aivan uusi tilanne. Veri on vettä sakeampaa ja periaatteessa kaikki lapset toivovat, että heidän omat vanhempansa pystyisivät heistå huolehtimaan, vaikka ymmärtävätkin, ettei se olisi mahdollista, mutta ihmettelevät kuinka omat vanhemmat eivät välitä, kun kerran ihan vieraatkin heistä välittää.
Sama välinpitämättömyys oli meidän kaikkien lasten muidenkin sukulaisten kohdalla, paitsi tämän yhden, joka kotiutui.

Välttäisin tuota välinpitämättömyys - termiä. Kuinka paljon itse panostit siihen, että erilaiset vanhemmat kokivat tulevansa kohdelluiksi inhimillisesti.

sisarukset ovat kuitenkin eri ihmisiä ja heillä oma persoonallisuus, minun mielestäni olisi väärin jos lapsi mikä juurtunut sijais perheeseen joutuisi muuttaa äidille kun toinenkin haluaa ja vastaavasti jos toinen haluaa muuttaa äidilleen niin väärin ettei pääsis muuttaa , tällä hetkellä lisätään toisen lapsen ja minun tapaamisia ja olen sanonutkin lapsille että vielä ei mietitä kotiin muuttoa vaan otetaan pieni askel kerrallaan

Eikös enää olekaan tärkeää sisarusten suhteen säilyttäminen. Kyllä minä jättäisin molemmat lapset sijaisperheeseen ennemmin, kuin riistäisin heidät toinen toisiltaan. Sisaruussuhde on kuitenkin yksi elämän pisimmistä suhteista.

Tällöin ajattelisin todella lasten parasta. Vai mitä Hely?

Onko sisaruus vai vanhemmuus tärkeämpää, vai voisiko olla molempia samalla kertaa kukaties?

Onko yksivuotiaalle tärkeämpi äiti- ja isäsuhde vai suhde sisaruksiinsa? Sossun mielestä jälkimmäinen.

Mutta jos huostaanoton perusteet ovat poistuneet on molemman lapsen etu siirtyä omalle vanhemmalle. Aika ristiriitaista mielestäni ottaa kotiin vain toinen. Jos sijaisvanhempi on ammattitaitoinen - jollaisia onneksi on olemassa - työstää hän molemman lapsen kanssa kotiin lähtemistä. Kyseessä tullee olemaan kuitenkin pitkä prosessi, mitä ne aina ovat.

Meillä ei ole syytä miksi nuori ei pääsisi kotiin.Ei alko eikämuitakaan ongelmia.Nyt vedotaan siihen jotta nuori saisi käydä samassa lukiossa vielä 2 vuotta.Ajan kanssa aina pelataan,ensin yritetään laittaa mahdollisimman pitkät tapaamis ajat jotta lapsi vieraantuisi omasta kodistaan veljestään ja sisaruksistaan jotka jo ovat aikuisi.Samoin ihmettelen jotta olen 2 lasta saanut yksin kasvatettua työelämään.Onneksi meillä kaikilla on tosilämpöiset välit ja nuorimmainen on meille kaikkein tärkein.Tapaamiset ovat yhtä juhlaa.eroamiset hirvittäviä joka kerta vuodesta toiseen,ero on kuin pieni kuolema sisältä aina menee rikki ja odottaa jo seuraavaa tapaamista.