ulkonäkö

Ulkonäöllä on tietysti merkitystä. Kyllähän sitä itseään laittaa ihmisen näköiseksi aina kun jonnekin menee. Tosin itse en enää pynttää niin paljon kuin nuorempana. En tarkoita meikkaamista vaan sellaista tuntien pituista hiusten laittoa jne.
Ruma kumppani...hmmm...Mitäpä minä naimattomana tuohon sanoisin. Itse en kelpaa kellekään kun rumilus olen joten jätän tuon kohdan vastausta vaille.
Ystävät. Ei ole merkitystä miltä ystävä näyttää. Minulle siis ainakaan.

Oma ulkonäköon tietysti tärkeä ja siihen kiinnittää huomiota mm. seuroihin mennessä. Murrosiässä ja vähän sen jälkeenkin minulla oli todellinen neuroosi, että hiusten tulee olla hyvin aina kun on "ihmisten ilmoilla". En pukeudu "itseäni varten" vaan naisten takia. Miehiä ei yleensä haittaa epäsiistit vaatteet.
Ystävien ulkonäöllä ei ole paljoakaan merkitystä, kunhan on sen verran siisti ettei tarvitse seuraansa hävetä. Kumppanin ulkonäöstä on vaikea sanoa, mutta ainakin minä ihastun useammin kauniisiin ihmisiin. Naimisiin mennään yleensä rakastuneina ja silloinhan on tunnetusti "sokea".

Eihän kukaan ruman kanssa naimisiin mene, mutta se johtuu siitä, että kun ihminen rakastuu, hän alkaa näkemään rakkaassaan ne kaikki kauniit piirteet. Jokaisessa ihmisessä on kauniitakin piirteitä.

Kaikki piittaa ulkonäöstänsä oli lesta tai tai. Ei sillä oo välttämättä mitään tekemistä uskon kanssa, tosin me ei vain meikata. HArmikseni voin sanoa että useat vl-naiset pynttäävät maskia naamaan ja tulevat seuroihin.. Ja luuleavat ettei kukaan huomaa. HOhhoijaa.. Teille nauretaan, valitettavasti!