Ystävät hävisivät

yksinäinenOdottaja

Hei muut odottajat :)
Tahtoisin kuulla kokemuksia ystävyyssuhteista ja niiden muuttumisesta odotusaikana ja lapsen synnyttyä. Minulla on aina ollut paljon ystäviä. Nyt raskauden edetessä ihmisistä, joita luulin ystäviksi, onkin paljastanut jotain ihan muuta. Voin rehellisesti sanoa, että minulla on tällä hetkellä aviomieheni lisäksi yksi ystävä. Hänkin eri elämäntilanteessa kuin minä.
Olemme 27-vuotias pariskunta, menimme viime kesänä naimisiin, ensimmäisenä ystäväporukastamme. Ostimme asunnon, esimmäisenä ystävistämme (joskin muutama ostanut meidän jälkeemme). Ja nyt.. Odotamme lasta ensimmäisenä ystävistämme. Eivät mieheni ystävät ole mihinkään hävinneet, he pitävät kyllä yhteyttä. Minun soittoihini ei juurikaan vastata, viestit ovat hyvin lyhyitä ja nykyään entisten ystäviemme kesken vaihdamme vain kuulumiset. En ymmärrä, olenko tehnyt jotain väärin. Minulla on kolme ystävää, jotka ovat näin alkaneet käyttäytyä (eivät ole samasta kaveriporukasta). Toki ihan alkuraskaudesta puhuin raskaudestani, olihan se silloin uusi juttu.. Tajusin itsekkin puhuvani siitä hyvin paljon ja pyysin anteeksi ystäviltäni. Nyt kuitenkin, kun raskauteni näkyy ulospäinkin, ystäväni eivät enää pidä minuun yhteyttä. Enkä viitsi seuraanikaan tyrkyttää. Tunnen oloni silti yksinäiseksi..
Onko muilla ollut samankaltaisia tilanteita? Korjaantuiko tilanne?
Kiitos vastauksistanne

34

1931

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • töppönen11

      Hei, olen 28-vuotias ensiodottaja ja juuri tänä aamuna misnusta tuntui, että nämä samat asiat "kaatuivat niskaani" kun huomasin, miten vähän olen ystäviäni nähnyt.
      Olen yrittänyt pitää yhteyttä ja kysellä kuulumisia sekä ehdottaa tapaamista, mutta tuntuu, että ketään ei erityisesti kiinnosta.
      Olen viikolla 13 ja olen tiennyt raskaudestani reilun kuukauden. Olen varmaan sitten jo siinä ajassa onnistunut olemaan tosi rasittava ja puhumaan paljon vauvasta, mutta olen kyllä mielestäni myös kuunnellut muita ja miettinyt parisuhdeongelmiaan ym.
      Olen kotoisin n.100km päästä ja siellä minulla on ystävä, jolla on lapsia sekä myös tuttuja, joilla on lapsia, mutta täällä pk-seudulla kellään ei vielä ole, eikä suunnitelmissakaan. Saanko kysyä missäpäin asut..?

      • YksinäinenOdottaja

        Hei,
        Ikävää, että sinulla on samankaltainen tilanne, vaikka toisaalta lohdullista (ikävä kyllä) kuulla että ystäväni eivät ole ainoita jotka käyttäytyvät kummallisesti.:( Asumme Lahdessa, eli juurikin sen samaisen 100-kilometrin päässä.. Tosin käyn töissä pk-seudulla, ja siskoni asuu Helsingissä.
        Yritin ensin ajatella, että ystävilläni menee vain aika sulatella asiaa ja annoin heille aikaa. Koitin pitää heihin silti viikottain jonkinlaista yhteyttä. Jos itse en soittelisi heille, tuskin kukaan minullekkaan.
        Sinäkin sanoit, että olet varmaan ehtinyt olemaan rasittava ja puhumaan vauvasta, kuten sanoin minäkin. Nykyään ajattelen asian niin, että miksi emme saisi puhua elämäämme mullistavasta tapahtumasta? Vaikka raskaus olisikin alussa, on se jo muuttanut elämämme. Toki liika on aina liikaa, mutta se on asia erikeen ja siitä on voitava keskustella ystävien kesken.
        Ystävälläni oli hyvin vaikea puoli vuotta. Hänen miehensä lähti ulkomaille töihin ja he erosivat siksi aikaa. Tuin häntä, autoin häntä hänen koiriensa kanssa ja vietin paljon aikaa hänen kanssaan päivittäin. Oma mieheni näki minua vähän, mutta olihan kyse hyvästä ystävästäni. Mies tuli takaisin ´3 kk sitten. He palasivat yhteen ja nyt en ole kelvannut kuin sataunnaiseksi kaveriksi. Kyllähän se pahalta tuntuu.
        Kai se pitäisi nostaa kissa pöydälle, mutta hyödyttäisikö se mitään?


    • töppönen11

      Joo, lohduttaa kyllä kuulla, että muillakin on sama tilanne ja, että satuit ottamaan tilanteen esiin, juuri kun alkoi ahdistaa toden teolla.
      Sieltä suunnaltahan minä siis olen myös kotoisin :)
      Asun pk-seudulla työn ja miehen lasten takia. Kun hänen lapsensa ovat meillä viikoittain, niin olisi pitkä matka tapaamisille..
      Minustakin tuntuisi, että jos joku näistä ystävistäni olisi aiemmin kertonut odottavansa, niin kyllä minä olisin ollut innostunut ja jaksanut varmaankin ainakin "alkuhössötyksen" ymmärtää, ultran ym :)
      Täällä kavereistani osa on homoseksuaaleja, eli eivät edes välttämättä ole hankkimassa lapsia ja osa nuorempia, niin ettei asia ole ajankohtainen ym.
      Minäkin tuin ystävääni, kun hänellä meni huonosti tapailemansa miehen kanssa, mutta nyt kun on kaikki hyvin, niin ei enää olekaan niin innokas tapaamaan minua, vaikka tätä miestä tapaa aika harvoin.

      Lähimmät työkaverini ovat n.45 vuotiaita naisia ja kaksi heistä tietää tästä ja he ovat innoissaan. Mutta eivät kuitenkaan ole sellaisia, joiden kanssa tulisi vapaa-aikaa vietettyä..Kivahan se olisi tehdä muutakin kun miettiä oman napansa kasvua, mutta tuntuisi kyllä hassulta suoraan kysyä kavereilta että "eikö raskaana oleva-minäni enää kiinnosta?" :D
      Vaikea tilanne kyllä..sitten kun vauva syntyy, niin on olemassa jotain perhekerhoja ja muita aktiviteetteja, mutta olisihan se tässä odotusvaiheessakin kiva tavata muita samassa tilanteessa olevia..

    • YksinäinenOdottaja

      Joo, oli pakko jo kirjoittaa ja kysyä muiden kokemuksia asiasta ja olisi kiva keskustella muiden odottajien kanssa. Vaikka sitten muutakin kun raskaudesta.
      Minua asia on vaivannut noin kuukauden ajan. Alusta asti ongelma varmaan on ollut, mutta minulla oli alkuraskaudesta pahat raskausoireet, että en olisi jaksanutkaan töiden jälkeen lähteä mihinkään. Kaverit kävi silloin vielä meillä.
      Nyt olen tämänkin aamun miettinyt, kuinka kiva oli lähteä kaverien kanssa illalliselle ravintolaan tai kylpylään. Nyt ei pyydetä mukaan. Ihan kuin tämä raskaus tarttuisi.

      Melkeinpä voisin väittää, että ajatuksesi ovat minun.. Minusta olisi ollut ihana höösätä jonkun ystäväni raskauden parissa, vaikken olisi itse ollutkaan raskaana. Minulla vaan nuo työkaverit ovat pääsääntöisesti miehiä, eivätkä varmaan olisi tajunneet raskauttani jos en olisi sanonut :)

      • voivihne

        Vanha keskustelu, mutta eniten kunnioitan ystävääni, joka ei halunnut huomiohuorata raskaudellaan ja ei kaivannut kaverien "höösäämistä". Samoin toimin itsekin, raskaus on vain minun ja mieheni välinen asia, sitä ei tarvitse ulkopuolisten höösätä missään.


    • töppönen11

      Saattaa olla, että minäkin alussa jouduin jättämään "tapaamisia" väliin kun oli koko ajan huono olo, eikä tehnyt mieli lähteä mihinkään. Ja sitten, jos jossain kaupungilla kävinkin, niin alkoi pyörryttää ja oksettaa vaan vielä enemmän.
      Nyt kun olisi fyysisesti mahdollista, niin kukaan ei tunnu haluavan. Juurikin noita samoja juttuja itsekin kaipaisin, ravintolassa käymistä, jotain pikku-reissua tai ihan vaikka kahvin ääressä jutustelua.

      Minunkin muut työkaverit ovat miehiä ja heitä on satoja, mutta onneksi sentään on nämä pari naista, jotka ovat ees vähän jaksaneet "hössöttää mukana" ja ihastella ultrasta saatuja kuvia. Minulla mahan koko vaihtelee turvotuksen mukaan ja välillä näyttää että olisin pitkälläkin jo (rv 12 6) ja välillä ei näy juuri mitään. Itse en ole pomolle uskaltanut sanoa, kun minulla on määräaikainen sopimus syyskuulle ja tämä katkaisee sen sitten jo aiemmin..Ja sopimukseni on vielä vuokrafirman kautta ja niin, ettei mitään irtisanomisaikaa kummankaan puoleta ole :/ Sekin tietysti hieman stressaa, kun viime vuoden tulot olivat paljon huonommat, niin pitäisi voida ja jaksaa olla täällä, jottei jää ihan nollille äistiysrahan suhteen..
      Kerroitko muuten jo, kuinka pitkällä olet..?

      • YksinäinenOdottaja

        Aika samanlaisessa tilanteessa siis ollaan.. Kiva että löytyi joka jolle jutella, en jaksa mieheni niskaan aina valituksiani samasta aiheesta kaataa. Hän välittää ehkä liikaakin, ei siis ole sama kun puhuisi asiasta ystävälle..
        Anteeksi en tainnut mainita raskausviikkojani :) Olen nyt viikolla 20 4 ja maanantaina saimme tietää, että odotamme pientä poikaa. Siitäkin olisi ollut ihana soittaa jollekulle. Onneksi äitini hössöttää mukana, välillä vähän liikaakin. :)
        Vaikka odotan esikoistanii, mahani pullahti esiin jo rv15. Turvotus oli minulla alussa aika kova, vieläkin iltaisin näytän välillä siltä, kuin olisin viimeisilläni.
        Ihanaa silti, että alkaa jo näkyä!
        Saanko kysyä, kuinka kauan olet ollut työssäsi? Puoli vuottahan taitaa olla se, minkä mukaan voi myös hakea äitiysrahaa, jos 2011 verotuksessa tulot ovat olleet pienet. Lisäksi, jos et ole enää koeajalla, miten on mahdollista, ettei sinullaole irtisanomisaikaa?
        Minä myös stressasin tuota samaa asiaa vielä vuoden vaihteessa. Valmistuin vasta keväällä ja joulukuun loppuun asti olin määräaikaisella sopimuksella. Nyt minut onneksi vakinaistettiin ja uskalsin raskaudesta kertoa. Ei olisi kuulemma vaikuttanut valintaani muutenkaan. Tosin työnkuvaani kuuluu matkustaminen, sitä olen nyt jo alkanut mahdoliisuuksien mukaan rajoittamaan ja jäänkin äitiyslomalle varhennettuna.
        Jännitää jo nyt äitiyslomalle jääminen.. Toki vauvan huoneen laittamiseen menee aikaa, vaikka sen remontti onkin aloitettu. Syksyllä ajattelin, että kun jään äitiyslomalle, niin minulla on ne vuorotyötä tekevät ystävät. Eipä taida olla niitäkään. Yksin, ilman vauvaa vielä kaksi kuukautta ennen LA:ta on pitkä aika.
        Ikävä tilanne meillä molemmilla..


      • Ei kiinnostaisi
        YksinäinenOdottaja kirjoitti:

        Aika samanlaisessa tilanteessa siis ollaan.. Kiva että löytyi joka jolle jutella, en jaksa mieheni niskaan aina valituksiani samasta aiheesta kaataa. Hän välittää ehkä liikaakin, ei siis ole sama kun puhuisi asiasta ystävälle..
        Anteeksi en tainnut mainita raskausviikkojani :) Olen nyt viikolla 20 4 ja maanantaina saimme tietää, että odotamme pientä poikaa. Siitäkin olisi ollut ihana soittaa jollekulle. Onneksi äitini hössöttää mukana, välillä vähän liikaakin. :)
        Vaikka odotan esikoistanii, mahani pullahti esiin jo rv15. Turvotus oli minulla alussa aika kova, vieläkin iltaisin näytän välillä siltä, kuin olisin viimeisilläni.
        Ihanaa silti, että alkaa jo näkyä!
        Saanko kysyä, kuinka kauan olet ollut työssäsi? Puoli vuottahan taitaa olla se, minkä mukaan voi myös hakea äitiysrahaa, jos 2011 verotuksessa tulot ovat olleet pienet. Lisäksi, jos et ole enää koeajalla, miten on mahdollista, ettei sinullaole irtisanomisaikaa?
        Minä myös stressasin tuota samaa asiaa vielä vuoden vaihteessa. Valmistuin vasta keväällä ja joulukuun loppuun asti olin määräaikaisella sopimuksella. Nyt minut onneksi vakinaistettiin ja uskalsin raskaudesta kertoa. Ei olisi kuulemma vaikuttanut valintaani muutenkaan. Tosin työnkuvaani kuuluu matkustaminen, sitä olen nyt jo alkanut mahdoliisuuksien mukaan rajoittamaan ja jäänkin äitiyslomalle varhennettuna.
        Jännitää jo nyt äitiyslomalle jääminen.. Toki vauvan huoneen laittamiseen menee aikaa, vaikka sen remontti onkin aloitettu. Syksyllä ajattelin, että kun jään äitiyslomalle, niin minulla on ne vuorotyötä tekevät ystävät. Eipä taida olla niitäkään. Yksin, ilman vauvaa vielä kaksi kuukautta ennen LA:ta on pitkä aika.
        Ikävä tilanne meillä molemmilla..

        Oletko sattunut ajattelemaan, että kavereitasi ei ehkä kiinnosta sinun p*skavaippa puheesi, minkä väristä tuli tällä kertaa jne. Koska todennäköisesti puheesi olisi juuri tätä luokkaa. Vai oletko niin itsekäs, ettet tätä tullut ajatelleeksi?


      • YksinäinenOdottaja
        Ei kiinnostaisi kirjoitti:

        Oletko sattunut ajattelemaan, että kavereitasi ei ehkä kiinnosta sinun p*skavaippa puheesi, minkä väristä tuli tällä kertaa jne. Koska todennäköisesti puheesi olisi juuri tätä luokkaa. Vai oletko niin itsekäs, ettet tätä tullut ajatelleeksi?

        En minä puhu vaipoista pelkästään. Juurihan sanoin, että pyysin alun hössötyksiä anteeksi ystäviltäni. Toivoin asiallisia kommentteja, ikävää ettet sellaiseen pysty.


      • ääliöghjk
        Ei kiinnostaisi kirjoitti:

        Oletko sattunut ajattelemaan, että kavereitasi ei ehkä kiinnosta sinun p*skavaippa puheesi, minkä väristä tuli tällä kertaa jne. Koska todennäköisesti puheesi olisi juuri tätä luokkaa. Vai oletko niin itsekäs, ettet tätä tullut ajatelleeksi?

        Osaatko lukea? Aloittaja ei ole lastaan edes synnyttänyt ja sinä sanot hänen todennäiköisestä puhuvan jo paskan väristä. Lue koko keskutelu ja tule sitten urputtamaan!!


      • töppönen11
        YksinäinenOdottaja kirjoitti:

        Aika samanlaisessa tilanteessa siis ollaan.. Kiva että löytyi joka jolle jutella, en jaksa mieheni niskaan aina valituksiani samasta aiheesta kaataa. Hän välittää ehkä liikaakin, ei siis ole sama kun puhuisi asiasta ystävälle..
        Anteeksi en tainnut mainita raskausviikkojani :) Olen nyt viikolla 20 4 ja maanantaina saimme tietää, että odotamme pientä poikaa. Siitäkin olisi ollut ihana soittaa jollekulle. Onneksi äitini hössöttää mukana, välillä vähän liikaakin. :)
        Vaikka odotan esikoistanii, mahani pullahti esiin jo rv15. Turvotus oli minulla alussa aika kova, vieläkin iltaisin näytän välillä siltä, kuin olisin viimeisilläni.
        Ihanaa silti, että alkaa jo näkyä!
        Saanko kysyä, kuinka kauan olet ollut työssäsi? Puoli vuottahan taitaa olla se, minkä mukaan voi myös hakea äitiysrahaa, jos 2011 verotuksessa tulot ovat olleet pienet. Lisäksi, jos et ole enää koeajalla, miten on mahdollista, ettei sinullaole irtisanomisaikaa?
        Minä myös stressasin tuota samaa asiaa vielä vuoden vaihteessa. Valmistuin vasta keväällä ja joulukuun loppuun asti olin määräaikaisella sopimuksella. Nyt minut onneksi vakinaistettiin ja uskalsin raskaudesta kertoa. Ei olisi kuulemma vaikuttanut valintaani muutenkaan. Tosin työnkuvaani kuuluu matkustaminen, sitä olen nyt jo alkanut mahdoliisuuksien mukaan rajoittamaan ja jäänkin äitiyslomalle varhennettuna.
        Jännitää jo nyt äitiyslomalle jääminen.. Toki vauvan huoneen laittamiseen menee aikaa, vaikka sen remontti onkin aloitettu. Syksyllä ajattelin, että kun jään äitiyslomalle, niin minulla on ne vuorotyötä tekevät ystävät. Eipä taida olla niitäkään. Yksin, ilman vauvaa vielä kaksi kuukautta ennen LA:ta on pitkä aika.
        Ikävä tilanne meillä molemmilla..

        Mietin myös ihan samaa, sillä mieheni on kyllä kiltisti kuunnellut, mutta ei hänkään varmasti jaksa, eikä koe tilannetta ihan samalla tavalla.
        Voi kun ihanaa! :) Saitteko tietää siitä rakenneultrassa..?
        Odotan jo innolla sitä, sillä vaikka ennen ajattelin, etten halua tietää sukupuolta, niin nyt ajattelen, että olisi se kuitenkin kiva juttu tietää ennakkoon..
        Minustakin olisi kiva jos näkyisi ja vieläpä niin ,ettei näytä vaan ylensyöneeltä :D

        Olen ollut syyskuusta asti täällä. Sopimus on kieltämättä erikoinen, kun siinä on sekä määräaikaisuus, ja silti se on irtisanottavissa koska vaan. Vuokrafirmat on kyllä ihmeellisiä noissa. Yritys, jossa työskentelen, on kyllä iso ja suoraan täällä olevilla on "tavalliset" työsopimukset ja ehdot.

        Tosi hyvä juttu, ettei tarvitse enää huolehtia moisesta :) Täällä oleva pomoni on kyllä kiltti, mutta silti pelottaa, että alkaisivat heti keksiä minulle seuraajaa..

        Minunkin äitini on onneksi ollut mukana hössöttämässä. Hänellä on ennestään 5 lastenlasta, siskopuoleni on ollut ehtiväinen..Isälleni on sen sijaan ensimmäinen, mutta hänestä ei aina ihan tiedä mitä mieltä on asioista.
        Mietin samaa tuosta äitiyslomasta ja kun jo nyt näyttää niin hiljaiselta, niin miten sitten jatkossa..


      • YksinäinenOdottaja
        töppönen11 kirjoitti:

        Mietin myös ihan samaa, sillä mieheni on kyllä kiltisti kuunnellut, mutta ei hänkään varmasti jaksa, eikä koe tilannetta ihan samalla tavalla.
        Voi kun ihanaa! :) Saitteko tietää siitä rakenneultrassa..?
        Odotan jo innolla sitä, sillä vaikka ennen ajattelin, etten halua tietää sukupuolta, niin nyt ajattelen, että olisi se kuitenkin kiva juttu tietää ennakkoon..
        Minustakin olisi kiva jos näkyisi ja vieläpä niin ,ettei näytä vaan ylensyöneeltä :D

        Olen ollut syyskuusta asti täällä. Sopimus on kieltämättä erikoinen, kun siinä on sekä määräaikaisuus, ja silti se on irtisanottavissa koska vaan. Vuokrafirmat on kyllä ihmeellisiä noissa. Yritys, jossa työskentelen, on kyllä iso ja suoraan täällä olevilla on "tavalliset" työsopimukset ja ehdot.

        Tosi hyvä juttu, ettei tarvitse enää huolehtia moisesta :) Täällä oleva pomoni on kyllä kiltti, mutta silti pelottaa, että alkaisivat heti keksiä minulle seuraajaa..

        Minunkin äitini on onneksi ollut mukana hössöttämässä. Hänellä on ennestään 5 lastenlasta, siskopuoleni on ollut ehtiväinen..Isälleni on sen sijaan ensimmäinen, mutta hänestä ei aina ihan tiedä mitä mieltä on asioista.
        Mietin samaa tuosta äitiyslomasta ja kun jo nyt näyttää niin hiljaiselta, niin miten sitten jatkossa..

        Kiitos, rakenneultrassa kyllä :)
        Silloin kun maha oli pienempi, eikä vain ylensyöneen näköinen, halusi pyöreän vauvamahan. Nyt kun vauvamahaa on alkanut ilmestymään, olisi se oma littana maha taas kiva :) Kun on joutunut jo soveltamaan lenkkivaatteita, kun koirien kanssa on ulos lähtenyt..

        On kyllä outo sopimus sinulla, jos koeaikakin on loppunut :o Luulisi, että kaikissa työpaikoissa samalla alalla, noudatettaisiin työehtosopimuksia.. Vaikka en laista yms. hirveästi tiedäkkään, niin kyllä on laitonta irtisanoa raskauden vuoksi. Vaikka irtisanomisaikaa ei olisikaan. Olen kuullut muutamastakin tapauksesta, jossa työsopimusta on määräaikaisuuden jälkeen jatkettu, vaikka työntekijä jäisi äitiyslomalle parin kk päästä. Toivottavasti sinullekkin kävisi hyvin! Voihan liitosta kai kysellä, vaikkei sellaiseen kuuluisikaan? Ajavat varmasti myös vuokratyöpaikkalaisten etuja :)

        Minun vanhemmilleni tuleva lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi. En minäkään osannut sanoa aluksi, mitä mieltä isäni oli (suomalaiset miehet :D).
        Mutta tällä viikolla hän tuli yllätysvierailulle puhumieni vaunujen kanssa, kuunnellut hyvin kun oli oikea kuosikin.. Eli kyllä hänkin taitaa innoissaan olla.

        Toivottavasti äitiysloma ei olisi pitkäveteinen siinä alussa. Sitten kun vauva syntyy, niin en usko, että tylsää tulee! Voi lähteä vaikka myös niihin mainitsemiisi perhekerhoihin yms. Mieheni kyllä heitti ilmoillle ajatuksen, että tekisi töistään osan kotona äitiyslomani aikana. Mutta saa nähä onnistuuko se.


      • töppönen11
        YksinäinenOdottaja kirjoitti:

        Kiitos, rakenneultrassa kyllä :)
        Silloin kun maha oli pienempi, eikä vain ylensyöneen näköinen, halusi pyöreän vauvamahan. Nyt kun vauvamahaa on alkanut ilmestymään, olisi se oma littana maha taas kiva :) Kun on joutunut jo soveltamaan lenkkivaatteita, kun koirien kanssa on ulos lähtenyt..

        On kyllä outo sopimus sinulla, jos koeaikakin on loppunut :o Luulisi, että kaikissa työpaikoissa samalla alalla, noudatettaisiin työehtosopimuksia.. Vaikka en laista yms. hirveästi tiedäkkään, niin kyllä on laitonta irtisanoa raskauden vuoksi. Vaikka irtisanomisaikaa ei olisikaan. Olen kuullut muutamastakin tapauksesta, jossa työsopimusta on määräaikaisuuden jälkeen jatkettu, vaikka työntekijä jäisi äitiyslomalle parin kk päästä. Toivottavasti sinullekkin kävisi hyvin! Voihan liitosta kai kysellä, vaikkei sellaiseen kuuluisikaan? Ajavat varmasti myös vuokratyöpaikkalaisten etuja :)

        Minun vanhemmilleni tuleva lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi. En minäkään osannut sanoa aluksi, mitä mieltä isäni oli (suomalaiset miehet :D).
        Mutta tällä viikolla hän tuli yllätysvierailulle puhumieni vaunujen kanssa, kuunnellut hyvin kun oli oikea kuosikin.. Eli kyllä hänkin taitaa innoissaan olla.

        Toivottavasti äitiysloma ei olisi pitkäveteinen siinä alussa. Sitten kun vauva syntyy, niin en usko, että tylsää tulee! Voi lähteä vaikka myös niihin mainitsemiisi perhekerhoihin yms. Mieheni kyllä heitti ilmoillle ajatuksen, että tekisi töistään osan kotona äitiyslomani aikana. Mutta saa nähä onnistuuko se.

        Minäkin eilen shoppaillessa mietin, että kyllä se maha alkaa jo hieman näkyä, mutta ei vielä ihan selvästi ole raskausmaha..
        Ulkoiluvaatteiden kanssa en ole vielä huomannut ongelmaa (toki ulkoillut hävettävän vähän viime aikoina) kun ovat niin matalalla (mahan alla :D) mutta miten olet ratkaissut "ongelman"..?

        Juu, sopimus on kyllä outo..Voivat aina vedota siihen, että töitä on vähemmän (mikä on tällä hetkellä jopa ihan totta) :/ Nyt arvonkin koko ajan mielessäni, että kertoako pomolle vai ei. Kun ei vielä olisi pakko, mutta jos olisi reilu ja kertoisi heti, niin olisiko paremmat jatkomahdollisuudet..vai ajattelisiko itseään ja suojelisi..niin kauan kun en ole sanonut, niin ei ole "muutosta" joka ajaisi työpaikan loppumiseen..äh, vaikeaa.

        Voi ei, ihana isä! :) Oikein osannut valita vaunut, eli on selvästi ollut kuulolla ja kiinnostunut..Itse vielä guuglailen, että millaiset ja uudet vai käytetyt ym..
        Meidänkin jurottava isä oli ensimmäiseksi kyllä kysynyt, että haluammeko vaihtaa hänen kanssaan autoja päittäin :D Meillä on pienempi ja uudempi, hänellä "perhemalli" jota eivät juuri tarvitse, kun ei asu lapsia kotona enää.

        Kampaajani täällä ehdotti, että lähtisin hänen ja kavereidensa kanssa johonkin iltaa viettämään, mutta tuntuisi ehkä hieman hassulta, kun olen oikeasti tavannut hänet kampaamossaan kaksi kertaa. Mutta kemiat kyllä synkkaa hyvin, vaikkei hän samassa tilanteessa olekaan. Eihän se toki ota jossei annakaan ja nyt ei ole varaa olla liian "ylpeä" vaan pitäisi ehkä "nöyrtyä" kysymään, että koska ja missä :D


      • ^..^
        Ei kiinnostaisi kirjoitti:

        Oletko sattunut ajattelemaan, että kavereitasi ei ehkä kiinnosta sinun p*skavaippa puheesi, minkä väristä tuli tällä kertaa jne. Koska todennäköisesti puheesi olisi juuri tätä luokkaa. Vai oletko niin itsekäs, ettet tätä tullut ajatelleeksi?

        Eiköhän ne itsekkäät ihmiset ole juuri niitä, jotka ovat ystävänsä hylänneet! Vieläpä silloin, kun toiselle on tulossa vauva! Yksi elämän ihanimmista asioista ja myös pelottavimista, jolloin tarvitsisi tukea ja ystävää!!! Surullista sanoa, mutt eivätpä nuo mitään oikeita ystäviä silloin edes olleetkaan. Oikea ystävä ei hylkää, koskaan.


    • Isojen äiti

      Se joka on tuttavapiirissään ensimmäinen perhettä perustava, joutuu aina kokemaan ns "erilaisuuden tunteen". Se menee ajallaan ohi, kunhan muut kaveripiirissä ehtivät samaan vaiheeseen. Ystävillä voi olla sellainen tunne, etteivät he osaa keskustella tuelvaa äitiä kiinnostavista aiheista, että heidän menonsa ja esim harrastuksensa ovat sellaisia, ettei ne sovi raskaana olevalle.... Syitä voi olla monia.
      Ei se haittaa, jos ystävyyssuhteissa tulee vähän taukoa raskausaikana. Asiat kyllä loksahtelevat kohdilleen. Hyvät ystävät jäävät ja ne muut - onko niillä sitten oikeasti väliäkään.
      ai niin, ja uusia ystäviä kyllä löytyy muista samassa elämänvaiheessa olevista.

      • YksinäinenOdottaja

        Kiitos viestistäsi :) Toivottavasti ystävyyssuhteet loksahtelevat paikoilleen.
        Olen myös yrittänyt ajatella, että hyvät ystävät jäävät. Mutta kyllä se tilanne silti harmittaa..


    • mama841

      Mulla on myös vähän samanlainen tilanne. Mietin just yks päivä, kuinka paljon aikaisemmin txtalin/soittelin kavereitten kanssa ja näin heitä. Nyt tuntuu suurimman osan ajasta tosi yksinäiseltä. Useimpiin illanviettoihin tms. ei pyydetä mua mukaan, eikä pahemmin kenestäkään kuulu, jos en ota itse yhteyttä. Silloinkin tuntuu, että ollaan aika nihkeitä tapaamaan. Onneksi on pari raskaana olevaa kaveria fb:ssä, joiden kanssa välillä vaihdetaan kuulumisia vauvajutuista.He asuvat kauempana, niin tapaamiseen ei ole oikein mahdollisuutta. Yksi vanha kaveri tosin pitää välillä yhteyttä ja sujuvasti kuuntelee/kyselee kuulumisia. Välillä kuitenkin sellanen fiilis, että kuinka paljon tästä asiasta voi puhua/hehkuttaa, kun hän itse lapseton sinkku ja tosi kova bilettämään yms. Mulla aikasemmin ollut myös paljon miespuolisia kavereita, he tuntuvat vetäytyneen vielä enemmän kuin naispuoliset. Toivottavasti jossain vaiheessa edes lapsen synnyttyä löytyisi vaikka mammakavereita, jotta olisi aikuistakin seuraa välillä. Oon aika aktiivinen ja sosiaalinen ihminen ja haluisin harrastaa ja nähdä ihmisiä.
      Oon läheltä pk-seutua ja 28

    • töppönen11

      Olet siis varmaan samaa vuosimallia kuin minä :)
      Minusta tuntuu, että miespuoliset kaverit enimmäkseen hävisivät jo kun aloin seurustella, mutta tämä vielä vähensi kaikkia suhteita..
      Sama tilanne, jonkun saa välillä "houkuteltua" tapaamaan, mutta kukaan ei juurikaan kysele itse tai kysele edes kuulumisia..
      Pitäis varmaan joku ryhmä ihan perustaa :D

    • Yksin

      Ei ne tosi ystävät hylkää. Elämä vaan on sellaista, kun pariudutaan ja perustetaan perheet, että arki rullaa eteenpäin omia kuvioita pyörittäessä, eikä ystäviä kertakaikkiaan ehdi nähdä, tai niihin pitää yhteyttä samaan rataan kuin nuoruudessa.. that's life!
      Ihmiset on tosi erilaisia ja sä olet varmaan vähän sellainen läheisriippuvainen, mutta sun ystävät voi olla toista maata. Itse olen aina ollut tosi huono soittelemaan kenellekään ja myös tapaan harvoin ystäviä. Nyt vasta odottelen ekaa, mutta näin on jatkunut jo vuosia. Kun on työ, parisuhde ja harrastuksia ja jossain välissä pitäisi ehtiä tehdä myös niitä arjen askareita, on yhteydenpito ystäviin se, mikä vähenee. Siltikin, vaikka tapaisin ystäviäni muutaman kerran vuodessa, enkä lätisisi puhelimessa sitäkään vähää, tuntuu siltä, että silloin harvoin kuin tavataan, juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin ja yhteys on edelleen säilynyt meidän välillä.
      Luota siis siihen, että tosi ystäviin yhteys säilyy, vaikka yhteydenpito vähenisikin! Jos taas kaipaat vertaistukea erityisesti raskausaikaan, hankkiudu siihen vertaiseesi seuraan ja saat uusia ystäviä samalla. Olen kuullut, että etenkin vauva-aikana tuolla leikkareilla ym. harrasteissa voi saada paljonkin hyviä uusia ystäviä, ketkä jaksaa jakaa niitä vauva-arki-kuulumisia enempi kuin mielellään. ;)

    • mama841

      Pitäis tosiaan varmaan perustaa ryhmä :) Me muutettiin miehen kanssa yhteen vasta raskausaikana, joka ehkä osaltaan vaikuttaa myös ystävien kaikkoomiseen. Myös tää raskaus mulla pahentaa yksinäisyyttä, koska harrastuksetkin aika pitkälti jääneet (alussa pahoinvoinnin ja nyt mahan takia). Ehkä oon vähän läheisriippuvainen, piristää tosi paljon mieltä nähä kavereita, olla yhteydessä ja jakaa asioita.

      • töppönen11

        Kyllä mäkin voin myöntää olevani hiukan läheisriippuvainen vaikka osaan ja tykkään yksinki olla :)
        Kukin tavallaa..
        Muttamutta, mites semmottis ryhmä onnistuis :D


    • YstäviäOn

      Me muutimme mieheni kanssa naapuripaikkakunnalle ja samoihin aikoihin sain tietää olevani raskaana. Vähän etukäteen osasin arvella, että etääntyminen ystävistä on hyvässä alussa, ja niinhän siinä sitten on käynyt että muuton ja vauvan jälkeen en ole juuri näitä ystäviäni kasvotusten nähnyt. Nykypäivänä heidän kanssaan kuulumiset vaihdetaan sosiaalisen median välityksellä, tylsää kyllä mutta minkäpä teet. Välimatkaa ei olisi kuin parikymmentä kilometriä mutta kun vauvan kanssa ei oikein ex-tempore kahvitteluille lähdetä kovin kauas niin pitäisi aina sopia etukäteen nämä ja harvoin sitten lapsettomien ystävien aikataulut sopii vauvan kanssa elävän rytmiin.

      ...vaan eipä se elämä kovin kurjaa minulla ole kuitenkaan ollut, sain jo raskausaikana pari uutta tuttavuutta tästä läheltä ja myöhemmin kuin vauvat itse kullekin syntyivät on ollut mukavaa kun on aina ollut vaunulenkkiseuraa ja kahvitteluseuraa ihan tässä lähelläkin, heistä on nyt ajan myötä tullut uusia ystäviä (ja he jaksavat kyllä keskustella vauva-asioistakin, mutta toki välillä on tosi piristävää keskustella ihan muistakin asioista!)

      Kannattaa siis rohkeasti koittaa tutustua jos lähistöllä näkyy muitakin pyöreämasuisia tai jos tuntuu oudolta mennä juttelemaan tuntemattomalle niin kannattaa kokeilla keskustelupalstojen paikallissivustoja (ainakin kaksplus.fi:ssä on alueellisia ryhmiä, sieltä aikanaan itse ensimmäisen kontaktin löysin tästä lähistöltä) :)

      • töppönen11

        Kiitos vinkeistä :) Koen olevani jokseenkin rohkea tutustuja joten voisin hyvinkin kokeilla näitä..


    • ..............

      En ole odottaja ja lukematta tarkemmin muita vastauksia, mutta aiheesta toisin päin kokemusta.
      Itse olen ollut yhteydessä raskaana oleviin ja jo lapsen saaneisiin ystäviin ihan normaalisti, olen puhunut omista asioistani ja kysellyt kaverin kuulumiset miten odotus on mennyt/miten vauvan kanssa elämä rullaa jne, toki kun ihmisten elämät eroavat yhtä äkkiä toisistaan paljon ei aina oikein tiedä mitä sanoa.
      Myös sekin on suorastaan pelottavaa jos kaveri muuttuu hetkessä odotus/äitiys hurmoiseksi. Yhden kaverin kanssa kävi näin hänen ollessa raskaana ja tuntui ettei mihinkään osannut sanoa mitään oikein, varpaillaan sai olla koko ajan, ystävä oli yhtä äkkiä kovin räjähdysherkkä. Tilanne kyllä palasi normaaliksi lapsen synnyttyä ja kasvettua.
      Vaikka lapseton ystävä haluaisikin olla ystävä siinä missä ennenkin kokee hän myös toisen uuden elämän tilanteen jännittävänä sekä voi pintaan nousta itselle arvottomuuden ja erilaisen tuntua. Myös se raskaana oleva voi miettiä mitähän tuo lapseton nyt tuumaa ja välille syntyy kitkaa aivan tyhjästä. Molemmilla osapuolilla voi olla liikaa ennakkokäsityksiä, pelätään toisen muuttumista ja suhtautumista.
      Lapseton ei välttämättä halua syöksyä toisen mukana vauvaelämään tai ei osaa siihen lähteä tai hän haluaisi itselleen saman elämän muttei voi sitä saada ja raskaus/vauva onnea pursuava kaveri voi olla liian vaikea tilanne.

    • ............

      Ei kai sitä nyt anteeksi tarvi pyytää jos raskaudesta on puhunut. Ystävillehän voi puhua kaikkea. Eri asia jos et kuuntele myös heidän juttujaan. Mutta totta kai jokainen puhuu siitä elämäntilanteesta missä elää. Joku saattaa selittää koulujuttujaan, joku työjuttujaan ja joku raskaudestaan.

      • töppönen11

        Onko ketjun aloittaja vielä messissä..? :)
        Itse vastasin hämäävästi tuonne viestien väliin, niin saattoi olla vähän hämäävää..


    • Surettaa

      Nostan tämän vanhan ketju, sillä ongelma on nyt itselle tuttu. Mites muilla?

      • surusilmä

        Täällä myös yksinäinen odottaja...nyt odotan neljättä lastani..ei kuulu kavereista mitään,paitsi ainoastaan yhdestä joka myös raskaana 25 viikolla,ite vasta 13 vkolla.


    • Kyllä

      Itseltä hävinneet vain ikuista nuoruuselämäänsä elävät bilehileet. Eivät vaivaudu edes kuulumisia kysymään, jos näihin on jossain törmännyt, keskustelu on ollut pintapuolista lässytystä. Samat vanhat ystävät, jotka olen tuntenut vuosikausia, osan jopa lapsuudesta asti, ovat pysyneet. Hyysäävät joskus liikaakin, ja joudun siirtämään keskustelun pois raskaudesta.

      On kyllä raskausaikana tullut huomattua, miten muutaman vuoden ikäero vaikuttaa ystävyyssuhteissa. Myös uusia ystäviä on löytynyt toisista odottajista.

    • Tylsää...

      Paras kaverini (joka on vela) on "jättänyt" minut raskauteni aikana. Meillä oli yhteisiä projekteja harrastuksen suhteen, ja olenkin jäänyt hoitamaan niitä suunnilleen yksin. Tuntuu jotenkin tosi kurjalta, että ihminen, jolta sain tukea mm. keskenmenossa on kadonnut tuolla tavalla. En ole edes "vaahdonnut" raskaudesta koko ajan, vaan puhunut muistakin asioista kuten ennenkin. On tullut sellainen ikävä ajatus, että onko kaverini niitä, jotka osaavat tukea surussa, mutta eivät osaa olla iloisia ystävien onnesta?

    • Äippä89

      Iteki tuli huomattua että tuli puhuttua melkeen vaan raskaudesta kavereille ku olin raskaana ja tottakaihan sitä haluu hehkuttaakki mut just sellaset jokka ei oo raskaana ja joilla ei oo lasta nii ne ei ymmärrä sitä tunnetta ja saattaa jopa ärsyyntyä jos puhuu siittä kokoajan mutta siinä näkee ketkä on oikeita kavereita,ne jokka on ilosia sun puolesta ja pysyy kaverina vaikka kuinka höpöttäisit :)

    • helppi

      Pidän itse yhteyttä ystäviini ja teen selväksi että kaipaan heidän seuraansa vaikka olenkin raskaana. Voihan joku luulla että paksuna haluaa vain olla rauhassa eikä jaksa tehdä enää mitään kivaa. Kukaan ei osaa lukea toisen ajatuksia mistä mikäkin johtuu. Pyytäkää ystävää kylään tai kysykää voitteko te mennä hänelle kylään. Sopikaa saman tien joku päivä. Jos aina löytyy joku "este" niin ehkä sitten välttelevät ja parempi antaa vaan olla rauhassa.

      • ^..^

        Niimpä, eli "antaa paskan olla", jos ei halua olla mukana sinun elämäsi tärkeimmässä ja hienoimmassa tapahtumassa. :)
        Raskautta ei todellakaan tarvitse pyydellä anteeksi, ennen kuulumatonta!


      • ....................
        ^..^ kirjoitti:

        Niimpä, eli "antaa paskan olla", jos ei halua olla mukana sinun elämäsi tärkeimmässä ja hienoimmassa tapahtumassa. :)
        Raskautta ei todellakaan tarvitse pyydellä anteeksi, ennen kuulumatonta!

        Niimpä. Nykyihmisille ystävät ovat vain kertakäyttötavaraa. Kun sinusta ei enää ole iloa tuolle pilalle hemmotellulle pikku natukalle, sinut voi kylmästi dumpata likaveden mukana pois. Avokkaasta ansaitsisivat pitkin korvia edes kerran ja kunnolla, niin oppisivat ehkä olemaan! Ymmärtäisivät ehkä vihdoin, että tässä maailmassa on muitakin ihmisiä, eikä se maailma pyöri yksin heidän napojensa ympärillä. Itse kaihdan tuollaisia ihmisiä kuin ruttoa! Onneksi maailmassa on vielä niitäkin ihmisiä, joilla sydän on paikallaan!
        Raskaudesta tai mistä tahansa elämän huippuhetkestä on täysi oikeus hehkuttaa ja ystävän on vain kuunneltava, vaikka vähän kyllästyttäisikin. Hän voi sitten hehkuttaa omalla vuorollaan, jos ja kun aihetta on. (Mitä tahansa...) Siksi, koska hän on YSTÄVÄ! Kaverit ovatkin sitten asia erikseen...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Paras olisi vain unohtaa

      Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop
      Ikävä
      79
      1541
    2. Voisitko laittaa

      Nimesi ensimmäisen ja kaksi viimeistä kirjainta tähän?
      Ikävä
      68
      1245
    3. Mietitikö nainen koskaan

      Miksi me ollaan päädytty tähän pisteeseen. Lähestmistapaa ei ole. Tarvitaanko me oikeasti enää tätä.
      Ikävä
      106
      1198
    4. Suomalaisia naisia lennätetään seksimatkoille

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1f5f5e20-8c36-4907-9640-8e0c3b017c5a Gambia on jo vuosia ollut yhtä kuin munanhaku ma
      Lieksa
      176
      979
    5. Nämä kaikki alla olevat aloitukset on saman naisen aloituksia

      Kuinka paljon täytyy vintissä viheltää että esiintyy välillä jopa miehenä, ja sitten itse vastailee omiin kysymyksiinsä?
      Ikävä
      148
      978
    6. huono omatunto

      johtuu siitä, että minulla on tunteita sinua kohtaan. Se vaikuttaa asiaan. Kaipasin sinua tänäänkin.
      Ikävä
      55
      974
    7. Päätin juuri että

      En odota että meidän välillä enää tapahtuisi mitään. Tämä on aivan liian monimutkaista ja kyllä sinäkin olisit joskus mi
      Ikävä
      32
      862
    8. Onnistuit sohaisemaan mua

      Kaikkein herkimpään kohtaan ja kyseenalaistamaan mun luottamuksellisuuden. Kun sitä ei ole niin ei ole mitään muutakaan
      Ikävä
      59
      824
    9. Huomenna se

      Tulee kohta, odotatko?
      Ikävä
      61
      806
    10. Mitä kaipaat

      Usein elämässäsi
      Ikävä
      94
      764
    Aihe