Tietäisit mitä taas sait aikaan kun vain ohimennen juttelimme kahvihuoneessa. Sinä olet kaunis, älykäs, energinen, iloinen, ulospäinsuuntautunut, lämmin ja elät koko sielullasi, ja lisäksi meillä on ihan käsittämättömän hyvä yhteys, olemme heti samalla aaltopituudella keskusteluissa. Olet herättänyt minussa jotain sellaista mitä en ole tuntenut koskaan. En tiennyt, mitä ihastuminen on. Olen kokonaisvaltaisestu hullaantunut ja kaipaan vain seuraasi, vaikkakin ne ovat vain näitä pieniä hetkiä.
Tiedän, että tunnet samoin, koska osaan lukea ne "salaiset" merkit ja näen miten käyttäytymisesi muuttuu kun tulen paikalle. JOS en olisi varattu, olisin myyty. Minulla on kuitenkin velvollisuus perhettäni ja kumppaniani kohtaan. Velvollisuus.
Siksi jarrutan :(
Tiedän, että tunnet samoin, koska osaan lukea ne "salaiset" merkit ja näen miten käyttäytymisesi muuttuu kun tulen paikalle. JOS en olisi varattu, olisin myyty. Minulla on kuitenkin velvollisuus perhettäni ja kumppaniani kohtaan. Velvollisuus.
Siksi jarrutan :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Reipas poika, jarruta vaan.
Noissa ihastuksissa on vähän semmoinen juttu että ne menee ohi. Etkä ole nähnyt sitä ihmistä kipeänä, paskataudissa, olet vaan aina nähnyt hänet kahvihuoneessa, työasussa, työflirtti päällä. Todellisuus voi olla mitään vaan.
Pahimmillaan menee tuollaisen ihastumisen mukaan, huomaa että ei se ollutkaan mitä kuvitteli - mutta perhe ei otakaan enää takaisin.
Omassa kaveripiirissä käynyt sama kahdesti, toisella kerralla ihastuja oli mies ja toisella kerralla nainen.
Velvollisuudesta ei kyllä kannata jäädä. Ehkä sinun ja kumppanisi täytyy vaan löytää yhteys uudelleen.
hyvin sanottu.
Kiitos, tosi hyvä ja ajatuksia herättävä kommentti.
Tosin tämä nyt ei ole kuitenkaan ihan hetken hurahdus, kipinää on ollut pari vuotta jo, nyt se vain leimahti. Eikä tässä mitään harhakuvitelmia ole toisen ihmisen kanssa elämisestä, 15 v takana :). Luonne, huumorintaju, ja se jokin nyt klikkaa paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Muistan että jo joskus pari vuotta sitten jossain firman tapahtumassa jumiuduimme pariksi tunniksi vain juttelemaan kahdestaan...en muista mistä asiasta, varmaan monesta, mutta ei se ole minulle tyypillistä.
Tuota yhteyden löytämistä on yritetty muutama vuosi...järjestämällä suhteelle aikaa...käymällä parisuhdeleireillä, mutta kun se tuntuu edelleen yksipuoliselta. Hän saa siitä virtaa, minä en.
Kyllähän tämä näinkin menee, ja näyttää jopa riittävän vaimolle, mutta jotenkin raastaa hänenkin puolestaan kun ei ole todellista aitoa tunnetta mukana. Kiintymystä on, mutta ei sen enempää. Hän tiedostaa meidän "erilaiset tunnetasomme" ja tyytyy siihen...silti minua ahdistaa sekin vähä kun tunnen tekeväni väärin nyt ja tunnen tekeväni väärin jos muutan jotain.
Minusta tuntuu että olen juuri se nainen josta kirjoitat. Ja olet oikeassa, seurassasi on käsittämättömän hyvä olla.
Saat minut nauraman. Kohdataan...ohimennen.
Aurinkoa päivään:-)
No niin, nyt meni sitten pakka sekaisin :-). Mä en kyllä usko että se olisit sinä, se olisi melkoinen sattuma.
Juttuhan on siinä, että mulla(kin) on elämässäni ja parisuhteessani menossa vaihe, jossa välttämättä, tästä tilanteesta riippumatta, ei ole tulevaisuutta. Se ei liity tähän. Tämä on se mistä olisi halunnut jutella, mutta taisit vähän säikähtää :) . Siksi sanoin, että jarrutan. En halua luvata mitään, en halua aiheuttaa tuskaa, mutta haluaisin, että ymmärtäisit missä menen. en vain tiedä miten tehdä sen, muuten kuin yrittäen pitää näitä pieniä kohtaamisia yllä. Pelkään että säikähdät tai petyt ja kaikki kariutuu.
Jos ei yhtään osu, niin oli kuitenkin kiva lukea kommenttisi, se itse asiassa olisi voinut hyvinkin olla ihastukseni kirjoittama, meillä kun menee keskimäärin 10 sekuntia keskustelun aloituksesta kun molemmat nauravat...ja aurinkoa itsellesikin.
Ei paineita, ymmärrän kyllä. Eikä paineita muutenkaan minkään suhteen. Asioissa ei kannata tehdä pikaisia ratkaisuja-antaa niiden mennä omalla painollaan. Sinä olet kuitenkin se joka kantaa niiden ratkaisujesi seuraukset. Mutta, olen hengessä mukana.
Voi hyvin. Ja hyvää viikonloppua.
Kiitos vastauksesta, ymmärrän että näinkin periaatteessa voi ajatella asiasta, eikä sen tarvitse olla mustaa tai valkoista.
Ehkä uskallan ottaa asian puheeksi, jotta pelisäännöt ovat selvät, eikä tule turhia pettymyksiä. Tunnen että minun täytyy kuitenkin jotenkin ilmaista itseni, jotta tämä mahdollisuus ei kokonaan valu ohi...
Et kuitenkaan kirjoita kuten hän kirjoittaisi :). Miksi tiedän tämän? Ei tämä ihastuminen tapahtunut yhtäkkiä tai sattumalta, vaan on kopinöinyt pikkuhiljaa parin vuoden aikana. Tässä välissä on ollut paljon sinällään viatonta kirjottelua ja tekstailua ja siksi tuo teksti ei kuulosta tutulta. Se mikä sysäsi asiat liikkeelle ja aiheutti tämän roihahduksen on muutos - yhtäkkiä sinä, ihastukseni, oletkin vapaa :) .
Kuvauksestasi huomaan: En siis olekkaan se nainen