Kiinnostaisi jakaa kokemuksia muiden kanssa, joille raskautuminen on ollut vaikea ja pitkä prosessi.
- kauan olet yrittänyt lasta ennenkuin tärppäsi?
- millä tavalla vauva sai alkunsa?
- miten raskaus on edennyt ja minkälaisia tunteita on herättänyt?
- mikä vaihe menossa nyt?
- jos olet jo synnyttänyt, miten vauva-arki on lähtenyt käyntiin?
Itsellä lapsettomuutta noin 6 vuotta takana ennenkuin tärppäsi. Raskaus lähti ekan IVF hoidon ekasta pakastealkionsiirrosta eli toisesta alkionsiirrosta. Raskaus on mennyt hyvin tähän asti. Ei ole ollut mitään komplikaatioita, eikä suurempia oireitakaan. Kova pelko oli etenkin alussa siitä, pysyykö vaavi matkassa. Ekat hankinnat tein vasta joskus vkon 15 paikkeilla ja sillonkin vaan pari potkaria. Mitään muuta en ole vielä hankkinutkaan. Vaatteita olen jonkin verran saanut tutuilta ja yritän vaunut ym. tarvikkeet saada mahdollisimman paljon tuttujen kautta käytettynä, ettei tarvisi uusia ostella. Pahimman pelot on ehkä laantuneet, vaikka vieläkin toki välillä miettii, onko kaikki hyvin, kun ei oikein missään tunnu. Ja miettii, että meneekö kaikki loppuun asti hyvin. Kaikista vallitsevin tunne on edelleen epäusko! Vaikka masukin alkaa jo kasvaa, niin ei vaan meinaa millään tajuta, että tuolla mahassa tosiaan on pieni ihminen! Ihan kuin tämä olisi jotain unta, mistä kohta herää!
Olen jo lapsettomuusaikana yrittänyt välttää pakonomaista yrittämistä ja ajattelua, että vauva on pakko saada! Luulen, että toiveet ja odotukset kasvaa silloin vauva-arjesta epärealistisiksi. Se kun on varmasti rankkaa myös sen ihanuuden ohella. Toki sitä miettii, miten osaa vauvaa käsitellä ja tuleeko äidinrakkaus heti synnytyksen jälkeen..tai tuleeko se! Tuleeko sellainen avuton olo ja tunne, että on huono äiti, kun ei ole raskautunutkaan mitenkään helposti ja aattelis, ettei ole tarkoitettu äidiksi sen vuoksi.
Nyt menossa RV 18 5 eli puoliväli häämöttää.
- kauan olet yrittänyt lasta ennenkuin tärppäsi?
- millä tavalla vauva sai alkunsa?
- miten raskaus on edennyt ja minkälaisia tunteita on herättänyt?
- mikä vaihe menossa nyt?
- jos olet jo synnyttänyt, miten vauva-arki on lähtenyt käyntiin?
Itsellä lapsettomuutta noin 6 vuotta takana ennenkuin tärppäsi. Raskaus lähti ekan IVF hoidon ekasta pakastealkionsiirrosta eli toisesta alkionsiirrosta. Raskaus on mennyt hyvin tähän asti. Ei ole ollut mitään komplikaatioita, eikä suurempia oireitakaan. Kova pelko oli etenkin alussa siitä, pysyykö vaavi matkassa. Ekat hankinnat tein vasta joskus vkon 15 paikkeilla ja sillonkin vaan pari potkaria. Mitään muuta en ole vielä hankkinutkaan. Vaatteita olen jonkin verran saanut tutuilta ja yritän vaunut ym. tarvikkeet saada mahdollisimman paljon tuttujen kautta käytettynä, ettei tarvisi uusia ostella. Pahimman pelot on ehkä laantuneet, vaikka vieläkin toki välillä miettii, onko kaikki hyvin, kun ei oikein missään tunnu. Ja miettii, että meneekö kaikki loppuun asti hyvin. Kaikista vallitsevin tunne on edelleen epäusko! Vaikka masukin alkaa jo kasvaa, niin ei vaan meinaa millään tajuta, että tuolla mahassa tosiaan on pieni ihminen! Ihan kuin tämä olisi jotain unta, mistä kohta herää!
Olen jo lapsettomuusaikana yrittänyt välttää pakonomaista yrittämistä ja ajattelua, että vauva on pakko saada! Luulen, että toiveet ja odotukset kasvaa silloin vauva-arjesta epärealistisiksi. Se kun on varmasti rankkaa myös sen ihanuuden ohella. Toki sitä miettii, miten osaa vauvaa käsitellä ja tuleeko äidinrakkaus heti synnytyksen jälkeen..tai tuleeko se! Tuleeko sellainen avuton olo ja tunne, että on huono äiti, kun ei ole raskautunutkaan mitenkään helposti ja aattelis, ettei ole tarkoitettu äidiksi sen vuoksi.
Nyt menossa RV 18 5 eli puoliväli häämöttää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Me oltiin ilman ehkäisyä noin 3v ja aateltiin että vauva tulee jos tulee. Ei mitenkään yritetty raskaaksi tuloa, ei ollut ovulaatiotestejä tai muuta. Reilu vuosi sitten haluttiin selvittää miksei vauva tuu ja mentiin väestöliiton lapsettomuusklinikalle. Siinä sitten tutkimuksia ja hormonia clomifenia otin suun kautta ensin 4kk ajan, sitten siirryttiin pistettäviin hormoneihin ja inseminaatioon. Ensimmäinen inseminaatio kun epäonnistui tuli niin kamala tunne kun ei onnistu eikä varmaan ole tarkoitettu äidiksi. Kyllä siinä sai monet itkut itkeä... Toinen inseminaatio heti perään onnistui ja ultrassa kävin yksityisellä raskausviikolla 7. Mahasta löytyi yllätyksenä 2 ihmisenalkua :)
Me ei oo ostettu vielä mitään. Vaatteita tullut lahjotuksena jo hyvin ja lisää on tulossa. Rattaita oon katsonut ja tiedossa ois malli mikä varmaan ostetaan. Vielä on aikaa. Mulla nyt 20 0.