Minulla on ollut pari vuotta voimakas kriisi lestadiolaisuudessa. Lapsuuden vilpitön usko, on meinannut kaatua äidiksi tulemisen kipuun. Ensimmäinen synnytys oli kamala. (pitkä imukuppisynntys )Rukoilin ennen toisen lapsen syntymää, että saisin kokea jokseenkin inhimillisemmän synnytyksen. Toisen lapsen syntymä oli vielä kamalampaa. Toistamiseen Ilman kipulääkitystä,( vaikka olin niitä erityisesti toivonut )puolentoista tunnäin ponnistusvaiheen jälkeen lapsi syntyi lopulta imukupilla, mutta kokemus oli kuin olisin tullut lääketieteellisen koneiston raiskaamaksi. Välittömästi ilmoitin miehelleni, että siinä taisi olla synnytyshistoriani. Kun menkat kohta alkoivat , järjetön raskaaksitulemisen (synnyttämisen)pelko iski. Pienten lasten kanssa elämä oli totista työtä, jota teimme mieheni kanssa huonoilla yöunilla- oli pakko viheltää peli poikki. Sen verran rähjäistä arki oli, väsyneenä, ilman tukiverkkoa, haastavien lastemme kanssa. Ehkäisy on toistaiseksi tuntunut Taivaan Lahjalta. Rakastan kahta pienokaistamme. Mutta en kestä ajatusta synnyttämisestä. En uskalla , enkä halua puhua asiasta muuta kuin ehkä aivan lähimmilleni. En tiedä mitä pelkään, varmaan tuomitsevia sanoja , hylkäämistä. Käyn aina joskus seuroissa, mutta turvallisesta perhekeskeisestä yhteisöstä on tullut uhka, jonka edessä täytyy näytellä. Jumalan armollisuuteen luotan edelleen. Mietin joskus, miksi minulle annettiin näin vaikeat kokemukset , kai niilläkin on tarkoituksensa? Teen parhaani näiden pienokaisteni kanssa. Ja välillä uskallan ajatella, että Jumala nyökyttelee päätään ja sanoo minulle, että se riittää! Haluaako joku kivittää minut ja heikon uskoni, vai mahtuuko meidän laumaan tämmöinenkin äitilammas?
Raskausfobia
kipuileva äiti
34592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kyllä kuules se on ihan just teidän asianne tyytyä kahteen lapseen, johon ei pidä olla kenelläkään mitään sanomista.
Raamatussa ei ole sanaakaan siitä että äidin tehtävä on olla synnytyskone.
Lukeaa itse ja uskokaa itse, ja lakatkaa olemasta kenenkään orjuudessa.
Miten se niin olis että ihmisellä olis lupa ottaa omiin käsiin ihmiselämän alkaminen tai ei-alkaminen?
Ihminen on älykäs eläin, joka ymmärtää, kuinka lisääntyminen toimii. Olemme pystyneet kehittämään menetelmiä, jolla raskaus voidaan estää.
Ajatus, että jokin yliluonnollinen jumalolento määräisi lisääntymisestä, on naurettava. Mitään sellaisia olentoja ei ole olemassa. Jos joku jättää perhesuunnittelunsa "Herran haltuun", tarkoittaa se samaa kuin asian täydellinen laiminlyönti.
Jumalaa ei ole edes olemassa, joten kipuilu tällaisten kysymysten kanssa on aivan turhaa.
Tällä palstalla keskustellaan vanhoillislestadiolaisuudesta, johon kuuluu Jumalausko. Varmasti löydät enemmän omanlaista elämänkatsomustasi muilta keskstelualueilta. Jos sinulla ei ole muuta sanottavaa avaajalle, (jolle tuo kaikki on elettyä todellisuutta), voisit ehkä miettiä kaksi kertaa ennen kuin kirjoitat.
Se, että Jumalaa ei ole olemassa, on oleellista käsiteltävän aiheen kannalta. Voihan näitä asioita tarkastella vaikka millaisten SRK-oppien ja Raamatun jakeiden tasolla, siitä vaan, mutta rationaalinen vastaus on se, että tekee ihminen niin tai näin, siitä ei hänelle ole kuoleman jälkeen mitään hyötyä tai haittaa. Ei ole taivasta eikä ole helvettiä.
Sionä olet taakoitettu uskonsisar, ihan turhaan. Lue Joh 1:12-13. Siinä sivumerkityksessä todetaan, että Jumalanlapseksi synnytään Jumalan ahdosta,ihmisten lapseksi "miehen tahdosta".
Jos olette miehenne kanssa samaa mieltä, että tässä ovat teidän lapsenne, niin se on tasan tarkkaan teidän asianne. Kukaan ei vaadi teiltä enempää. Ei Jumala taivaassa ainakaan ja se kai se jotain merkitsee. Jos joku teiltä siitä kyselee, niin kertokaa, että asia on teidän perheen yksityisasia. Tarvittaessa voit näyttää tuon mainitsemani Raamatun kohdan. Eikö olekin kumma, että siitä ei koskaan saarnata? Vai oletko kenties kuullut saarnattavan?
Jos kuitenkin joskus tekee mieli kolmatta lasta, niin tuollaisella synnytyshistorialla saat keisarileikkauksen, varsinkin kun vaadit käyntiä äitiyspoliklinikalla neuvolan lähetteellä. Voit ihan itse kieltäytyä alatiesynnytyksestä ja panna asia vireille hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa.
Hymy huuleen ja pelko pois, et ole yhtään huonompi uskovainen ratkaisusi tähden:)
Kyllä jokaisella Ry:llä on omat hemestinsä, jotka tuomitsevat ja järjestävät hoitokokouksia niille, jotka luulevat kostuvansa kunniaan vähemmällä synnyttämisellä...
Saat rakas sisar olla vapaa srk:n epäraamatullisista pakkosynnyttämisopista.
Jos sellainen olisi syntiä se olisi selkeästi sanottu raamatussa ja kolmeen kertaan vahvistettu.
Olavi lykkää toisille itse kehitettyjä taakkoja, joita ei edes itse ole halunnut kantaa. Tekoja muka autuuden ehtona.
Ole vapaa ja iloitse kristittynä armolapsena olemisesta - perheesi kanssa.
Lohdullista luettavaa. Ihan vähän itkinkin (helpotuksesta, liikutuksesta?), kun tajusin, että kivet eivät lennäkään. Vaikka tämä on tällainen paljon parjattu keskustelupalsta, tänne voi olla joskus helpompi avautua kun vaikka sitten ystäville- Tuntuu, monille tuo lapsiasia on pyhä ja omassa uskonelämässä niin keskiössä, että sana ehkäisy on monelle kauhistus. Itsekin ajattelen, että elämä on pyhää, mutta koen varjelevani sitä tälla tavoin. Toisaalta mua ei edes kiinnosta sellainen ajatus, että uskovaisille voi vapaasti puhua kaikesta, avioelämän yksityiskohtia myöten . Helpompi näin anonyymina vuodattaa ja näin puhkaista se saarnojen ja keskusteluiltojen myötä omaan päähän syntynyt harha, että kukaan ei ymmärtäisi, eikä hyväksyisi valintaamme. Onhan teitä ihania.... Kiitos!
Sanoit viestissäsi näin: "Itsekin ajattelen, että elämä on pyhää, mutta koen varjelevani sitä tälla tavoin. "
Haluan mitä lämpimimmin rohkaista sinua juuri tuohon ajatteluun. Elämä on pyhää niissä lapsissasi, jotka olette saaneet. Elämä on pyhää koko perheessänne. On viisautta ymmärtää voimavaransa ja keskittää rakkaus, hoiva ja kasvatus niihin, jotka teillä on.
Siunausta, voimia, vahvuutta, rakkautta ja iloa toivotan sinulle ja perheellesi.
Jumala on läsnä arjessanne. Jumalalle voi vapaasti puhua "kaikesta avioelämän yksityiskohtia myöten".
Ole vapaa sinä avaaja Jumalan lapsi.
Jumala ei ole määrännyt naista synnytyskoneeksi - vain SRK on määrännyt niin. Usko mieluummin Jumalaa.
Siunausta sinulle ja perheellesi.
Onnea kahden lapsen äitiydestä! Keskity perheeseesi ja lapsiisi, iloitse heistä, ja anna heidän saada huomiosi. Minkäänlainen yhteisön painostus ei saisi olla ratkaisevassa asemassa, kun mietitte perheenne ratkaisuja tulevaisuudessa.
Katolilaisilla on usein luomuehkäisy (natural family planning eri metodeineen, nfp) suosiossa. Miten on vanhoillislestadiolaisten laita, hyväksytäänkö tämä katolilaisten perhesuunnittelu, ilman kemiallista tms. ehkäisyä?
Jos tuota kysyt SRK johtoelimiltä, vastauksen tiedätkin.
Kun SRK kokouksessaan n. 1965 pappisväestö oli ns. hiljennetty, alkoi henkien aika.
Päätös oli, että "ehkäisy on kielletty kaikissa muodoissaan,
syntymättömät lapset istuvat kuolinvuoteellasi, kun kadotuksen ovet aukenevat"..
Useasti samasta ehkäisyasiasta on kokouksia ja päätöstä
ehkäisyasiasta ei ole muutettu.
Ja Olli pitää huolen, että Heikin kengät kävelee.
vastausta vailla? täältä löytyy. on oikein uskovien neuvot eikä tämän maailman mukaiset ohjeet.
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=4831
Minä en niitä neuvoja vl foorumilta hakisi.
Täällä saat taas neuvoja, jotka voivat jäädä kuitenkin mieltäsi painamaan.
Kipuilet nyt sen asian kanssa, Jumalan aika ei vielä ole sen asian osalta sinun kohdallasi, ota tauko niin kuin nyt teet ja ilman paniikkia kuuntelet asiaa. Jumalan tahdon ja äänen kuuleminen ei ole seurakunnan naisporukan ääni.
Minulle Jumalan ääni on tuulen humina, ei ukkosen jylinä. Kuvaahan Raamattu Pyhän Hengenkin tuuleksi. Sen ei pitäsi johtaa sinua ihan minne vaan, mutta siinä mielentilassa, missä nyt olet, tarvitset rahoittumista on sitten lopullinen ratkaisusi mikä hyvänsä. Minä en haluaisi painostaa sinua yhtään mihinkään ja olen sisäisessä rauhassa siinä mielessä, että olen monet kipeät ratkaisut saanut tehdä niin kuin olen Jumalan läsnäolona tuntenut. Mitään syntymättömien ennalta määrättyä määrää, joka voisi jäädä syntymättä, ei ole. Ihminen saa olla eksyksyssäkin (tunteena että ei tiedä oikeaa ja väärää sillä hetkellä) jos on rehellinen sen asian suhteen.
Ihmisen vanhurskaus ei ole kiinni maksimaalisessa synnyttämisessä sen enempää kuin missään muussakaan. Tässä asiassa mietin joskus oliko Jeesus ainosyntyinen vai oliko Marialla muita omia lapsia. Raamattu ei ole edes tämän asian osalta yksiselitteinen. Ikuinen neitsyt, mitä sillä tarkoitetaan jos nainen on naimisissa? Jumalalla oli hänen osaltaan antaa yksi tehtävä yli muiden. Ylipäätään Jumalan tahdon kysymys ja sen noudattaminen on vaikea asia, koska Jumala ilmaisee itsensä niin monella tapaa. Itse ajattelen, että kaiken sen ihan perimmäinen tavoite on uskon synnyttäminen ihmiseen sinä aikana milloin hän on täällä maan päällä ja eläessään ihminen vain kohtaa erilaisia asioita.
Tunnustuskirjoissakin todetaan:
"Meitä ei ole valittu iankaikkiseen elämään oman hurskautemme tai hyveellisyytemme perusteella, vaan valinta perustuu yksin Kristuksen ansioon ja hänen Isänsä armolliseen tahtoon."
Meistä kukaan ei täytä ylipäätään täysimääräisenä lakia, eikä tätä yhtä asiaa voi nostaa eri asemaan kuin muita asioita varsinkaan, jos ne ovat inhimillisesti ylivoimaisia.
Vl veljet: "Jumala kykeni varjelemaan lapsensa kun he halusivat olla omantunnon äänelle kuuliaisia."
Toisaalla käytävälle keskustelulle (sikiövaaralliset lääkkeet ja raskaus) tuli loppukannaksi se, että vl veljet vl foorumilla kannattavat vl uskon säilyttämiseksi ehkäisemättömyyttä vastineena lääkärin ohjeille. Näin he myös ottavat täyden vastuun siitä, mitä ohjeillaan aiheuttavat äidille. OK, jos kaikki menee hyvin , hyvä, mutta jos pieleen, veljet saisivat hoitaa keittämänsä sopan.
Aika hurjia tekstejä. Ei kai ulkopuolinen taho voi sanoa / määrätä, vai voiko? Oman järjen käyttö on varmasti sallittua eikä jonku vanhan sedän!
Jotenkin ehdottomuus tässäkin asiassa tuntuu vain niin pahalta. Elämän pyhyys on ajattelun keskiössä, mutta sitten puhutaan vain lapsen oikeudesta elämään. Eikö se äidin elämäkin ole sillä tavalla pyhää, että hänellä on oikeus varjella eheyttään, terveyttään, omaa henkistä ja fyysistä tilaansa. Oikeus ja kohtuus pitäisi olla. Epäilen vain , että monen uskonsoturin(miehen) usko alkaisi horjua , jos joka toinen vuosi satelisi minuuttikaupalla iskuja sukukalleuksiin. Anteeksi kenties mauton vertaus, mutta en keksi parempaakaan ja luulen, että mieskin osaa eläytyää tietynlaiseen kivunkuvauksiin, jos naisten synnytyskertomukset tunnukaan missään.
Kyllähän se meikäläisyydessä on vielä lujassa että naista ruvettaisiin pitämään yhdenvertaisena ihmisenä jolla on itsellään lupa ajatella omaakin elämäänsä.
Tapasin taannoin nuoruudenaikaisen vl-tyttöystäväni. Hän on edelleen vl-uskovainen ja suurperheen äiti. Olin aivan järkyttynyt päiväkausia, kuinka iloisesta, elämänmyönteisestä ja räväkästä nuoresta naisesta oli tullut apaattinen ja tahdoton puupökkelö. Väsymys kaikkeen paistoi kilometrin päähän eikä aviomiehen käytön vaimoaan kohtaan mitenkään parantanut kokonaiskuvaa:(
ihmeellisintä että asian lietsoja vl foorumi laittaa päänsä pensaaseen eikä vastaa siihen että ovat vastuullisia vammaisista äideistä ja lapsista jos sellaisia tulee heidän pakotuksestaan.
Psykologiset taidot ovat heillä ainakin ala-arvoiset (janis)
suurimmalla osalla vl uskonto on vain elämäntapa!
Olen itse entinen vl ja lopetin pelleilyn ja sain ilon.
Elämän tavassa paljon hyvää, mutta ei liity uskontoon hirveesti!
En ole katkera ja edelleen tekemisissä uskovien kanssa.
Mutta saan nauttia myös elämästä elämällä kuitenkin moraalisesti.
On todella ahdistavaa lukea kokemuksistasi. Inhoa uskontoja siitä, että ne aiheuttavat ihmisillä *turhaan* kärsimyksiä. Sinua uhkaavat "kivittää" ainoastaan uskovaiset, joiden ei tulisi heidän raamatunsa mukaan tulisi kivittää sinua missään tapauksessa, koska raamattu yksiselitteisesti kieltää sen.
Olet äiti. Parasta mitä voit lapsillesi antaa on rakkauttesi lapsia kohtaan. Huolehdi että pienokaistesi saavat parhaan mahdollisen elämän. Älä anna minkään asian mennä sen ylitse. Ei varsinkaan tekopyhien uskovaistesi.
Itse olen ateisti. En tiedä voitko luopua uskostasi, mutta vapaudut paljosta turhasta ahdistuksesta kun luovut uskostasi. Ei ole olemassa mitään jumalaa eikä varsinkaan uskovaisten olemattoman jumalan varaan rakentamia uskomusrakennelmia, kuten synnit ja se mitä uskovaisen ihmisen edellytetään tekevän.
Koettelee, vaan ei hylkää Herra. Näin sanoi myös Saarijärven Paavo aikanaan kun oli kyse nälkään kuolemisesta tai pettuleivän riittävyydestä.
Kai tiedät senkin mitä LLL sanoi?
Tuskin vellut paljon körttisten johtajan sanoja arvostavat. Tai tietysti sen kohdan, mikä tukee SRK-laista opetusta.
Olen Hemesti-sisaren kanssa samaa mieltä. On pakko synnyttää, vaikka sisuskalut synnytyssalin lattialle, sillä pikkukoettelemushan sellainen on!
Nuo synnytys- ja kuolemanpelot ovat sielunvihollisen tekosia, kivulla on synnytettävä ja kaikki vaieten kärsittävä. Itsekin sain lääkäriltä synnytyskiellon jo kolme lasta sitten ja jokaisessa synnytyksessä olen kuoleman portilla käynyt. Saapi sitten nähdä, monennenko kohdalla kellot soivat.
Taivaspaikka on kivulla ja pelolla ansaittava. Muuten joutuu ikuiseen kadotukseen.
Noh Saarijärven Paavo ei ollut kai vl-uskovainen, vaikka ei tainnut ihan körttisten johtaja ollakaan. ;)
Syy ehkäisykieltoon on halu pitää jäsenten määrä samana tai kasvussa. Perusteluna voi sitten selitellä kaikenlaista aiheen vierestä. Yhteisön sisäinen kova kuri ja kyttääminen pitää kapinalliset vähintään hiljaa.
Kilvoituksen matkalla !
Lasten määrästä kilvoitellen? Kuka voitti?
Miksi vl voorumin modet ovat poistattaneet sikiövaarallisten aineiden aiheen? Olette vastuussa sanositanne!
Jt kipuileva äiti, meitä on paljon jotka ehkäisee. Paljon on syitäkin: pelko fyysisen/psyykkisen terveyden menettämisestä, vaikeat synnytykset, rahapula... tai sitten se mikä minulla: minusta ei ole suurperheen äidiksi. Tiedän sen. En ole "käytännön ihmisiä", minulta ei suju pullataikinan teko, vahvuuteni ovat muualla. Siksi meillä on vain sen verran lapsia, kun minä ja mieheni varmasti pystymme ja jaksamme hoitaa.
Eikö sitä paitsi ole Raamatun vastaista yrittää ansaita taivaspaikkaa teoillaan? Kukin tietysti omantuntonsa mukaan... en tuomitse niitäkään, joiden mielestä ehkäisy on syntiä.