tekisin kaiken toisin. Ihan kaiken, alusta asti. En olisi yhteydessä. Elelisin nyt elämääni rauhassa ilman ylimääräisiä mielenliikutuksia, ilman kipua ja surua. Tasaisesti, rauhallisesti olisin kiinni arjessa ja nauttisin pienistä asioista.
Kunpa voisin pyyhkiä nämä vuodet ja sinut pois kokonaan.
Kunpa voisin pyyhkiä nämä vuodet ja sinut pois kokonaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mulla samankaltaisia ajatuksia erään miehen suhteen. Muutaman vuoden pidimme "enemmän " yhteyttä ja vanhat aina olleet tunteet roihahti kunnolla liekkeihin...ainakin minun kohdallani.Hän selkeästi välillä yritti irtautua ja aina kuitenkin yhteytemme palasi.Tosin se oli aina minusta lähtöisin,jos olisin antanut vaan olla ,niin tuskin hän olisi aloitetta tehnyt.
Tunteita hänellä kuulemma oli ja oli ollut,mutta yhdessä meidän ei ole nyt mahdollista olla ja totta puhuen en ole varma olisiko hän ikinä valmis kanssani kunnon suhteeseen.Koska olen aina jäänyt ns.toiseksi .Emme ikinä ole kohdanneet oikeaan aikaan.
En ole katkera tälle miehelle..ehkä vähän kohtalolle ;) Mutta kieltämättä välillä tuntuu ,että olisi helpompi,jos voisi ainakin tunteet häntä kohtaan pyyhkiä pois.
Tiedän ,ettei ne tunteet muutu koskaan ja niiden kanssa pitää elää tämä elämä. Opetella elämään taas kokonaisvaltaisesti onnellinen ilman häntä ja nauttia enemmän tästä mitä jo on. Pikkuhiljaa
Saisimpa vaan sieltä jostain hiljennettyä sen piene toiveen--Entäpä,jos joskus...
Kaikkea hyvää ja voimia edelliselle kirjoittajalle:) Mikä ei tapa,se vahvistaa !
Ja palaisin vuoteen 2005.
Vajaa 2 vuotta sitten olin autuaan tietämätön näistä palstoista. Voisinpa palata
takaisin siihen aikaan, enkä ikinä avaisi näitä. Onneksi on tullut enää vähemmän
tänne mitään kirjoiteltua, mutta haluan vieroittautua näistä vallan pois.
Liian kauan aikaa uponnut ihan turhaan. Näistä jutuista tuli vaan surulliseksi.
Me pilasimme toistemme elämät. Mutta kyllä kaikella kuitenkin jokin tarkoitus oli. Sen ymmärtää ehkä vasta vuosien kuluttua. En hetkeäkään uskottele itselleni, että olisin pystynyt hänet ohittamaan. Oli hänen aikansa minun elämässäni, tulee varmasti vielä muita hyviä aikoja. Kivullakin on tarkoituksensa.
Tarkoitus on että me vielä korjataan toistemme elämät ja tullaan onnelliseksi YHDESSÄ.
Johan me yritimme, ei tullut mitään! Olimme niin kamalia yhdessä, että hän sanoo olevansa onnellisempi ilman minua. Ja kun toiseen ihmiseen ei voi vaikuttaa, yritän siis yksinäni. Tule sinä onnelliseksi sen omasi kanssa.
En kadu. Jotain opittiin. Kipu kasvattaa. En silti kaipaa sitä lisää.
Miten aiot vältellä lisäkipua elämässäsi? Mikä on paras tapa?
Aion olla terveen narsistinen. Pitää huolta itsestäni. Ja ennenkaikkea, en aio toistaa samoja virheitä.
Et rakastu? Et sitoudu? Et heittäydy? Et ota riskejä?
Itse haluaisin olla terveen narsistinen, mutta en kykene vielä siihen. Unohtaminen ja anteeksianto (itselleen ja sille toiselle) vie nyt kaiken energian. Noita kysymyksiä pohdin sitten joskus.
Voi olla. Minusta tuli hän. Tai sitten tämä on hetki ennen pimeää, sininen hetki. Kun pimeä tulee ja kietoo minut syliinsä, ajatus pehmenee. Muutun levollisesti. Oikean ihmisen kanssa uskallan taas, ottaa riskin, heittäytyä, sitoutua ja rakastua. Niin luulen.
Anteeksi -jos tää on mulle... Yhteyden pitäminen on kamalaa ja ihanaa...
En halua luopua
Ei naiselle. Mies oli hän, joka petti odotukset ja petti suhteen.