Lasten puolesta surettaa

Kieltämättä itsellänikin on ehkä hieman vaikea käsittää naisia, jotka tehtailevat lapsia jokaisen potentiaalisen kaksilahkeisen kanssa. Omalla työpaikallani on eräs nainen, jolla odottaa lasta nyt viidennelle miehelle, on siis jäämässä kohta äitiyslomalle. Hänen lapsiaan käy toisinaan työpaikalla, ja en kyllä pysy mitenkään kärryillä, että ketkä lapsista ovat täyssisaruksia ja ketkä sisko/velipuolia ja kuka on kenellekin isälle...

Mutta toisaalta, mikäpä minä olen ketään muita tuomitsemaan. Itselläni on lapsia tasan yhdelle miehelle. Olemme eronneet mieheni kanssa jo vuosia sitten, enkä todellakaan aio enää lapsia lisää tehdä, vaikka uuden miehen löytäisinkin. En silti koe olevani oikeutettu osoittelemaan ketään sormellani ja tuomitsemaan kenenkään valintoja.

Ja mistä me ulkopuoliset loppujen lopuksi tiedämme, että kyseisen tilanteen lapset ovat onnettomia, tai että heidän puolestaan pitäisi surra? Tai ettei äiti silti eläisi elämäänsä lasten ehdoilla, vaikka oma kumppani vaihtuisikin? Olemme asiantuntijoita vain omassa elämässämme, emme voi täysin olla kartalla muiden elämästä vain ulkokuoren perusteella.

Kyllä ap. on paljonkin oikeassa siinä,että jos äidillä on useamman miehen kanssa avoliiton kaltainen suhde, on lastenkin aina sopeuduttava siihen, että vieras mies asuu heidän kodissaan. Mikään isäsuhde se ei ole, ei tunnesidettä voi
kovin nopeasti muodostua.
Ja jos äidillä on kolmenkin miehen kanssa lapsia, ongelmat vain tuplaantuu ihan käytännön syistä, kaikkine tapaamisineenkin.

No tällaisen miehen suusta olen kuullut, että sitä tunnesidettä ei synny koskaan, lapsi on hänelle jatkuva riesa.
Lapsen on pakko olla ja pienenä se meneekin, mutta kun lapsi kasvaa alkaa tulla suurempia vaiekuksia, sillä lapsi uskaltaa sanoa asioita ääneen ja puolustautua.

Lapset muuttavat usein hyvin varhaisessa vaiheessa tästä uusperhekodista pois tai heidät "heivataan ulos" heti kun täyttävät kahdeksantoista.
No mikähän mahtaa olla lapsen tilanne elättää itsensä Suomessa 18-vuotiaana, todellisuudessa ei ole mahdollista lainkaan.
Riippuu todella paljon lapsen omista vanhemmista, saako lapsia edes keskiasteen koulutusta saatikka sitten ylempää, joten lapsen elämästä näistä uussuhteilla viedään mahdollisuus.
Onko todella nyky äitien ja isien seksi niin tärkeä asia, että sen alle voidaan polkea oman lapsen tulevaisuus.
Mikä täällä mättää, miksi nuo aikuiset ovat noin vailla järjellistä ajattelukykyä.

ilmoitin äidin heikkouksista sos,virastoon, lapsemme heikosta huolenpidosta kun meni kauppaan jätti kaksikuukautisen keskosvauvan autoon, meillä kotona on puulämmitys ja lapselle vain lisäsi vaatetta kun alkoi kämppä jäähtyä ei viitsinyt lämmittää, itse olen päivät työssä ja kun kotiin tulin kyselin päivän tapahtumista lastani koskien en saanut juuri mitään tietoa vaipat jouduin kaivamaan rorkista ja tarkastelemaan onko mitään tullut no sitten sossu otti yhteyttä äitiin ja kertoi isän huolet, siihenpä äiti virittikin ansan kertoi sossussa että kokee henkistä väkivaltaa ja lapsi kaltoin kohtelua, sai luvan lähteä kotikaupunkiinsa ouluun ja isä hämeestä, no hetki oli hiljaista kunnes äiti lähetti viestin että itepähän aloitit ku menit heikkouksistani sossuu kertoo" valehteli lähtösyyn ja vei lapsen pois kotoa 600km päähän mitä opimme? ei sossuun auta kertoa vaikka lapsi käsiisi kuolisi koska muuten joudut eroon lapsesta, tämä on kolmeviikkoa vanha asia, nyt saan tavata ensikertaa lähdön jälkeen lasta, ja ikävä lasta on järkyttävä, miten tässä yhteiskunnassa voi asiat olla näin?

Ehkä kannataisi lukea jokunen kirja ihmissuhdepsykologiaa, niin voisit ymmärtää ihmisiä vähän pintaa syvemmältä ja voisit ymmärtää tällaisiäkin naisia, joita nyt et voi ymmärtää.

Katsos tämä kyseinen nainen kaipaa ja etsii RAKKAUTTA!! Hänellä on todennäköisesti erilaisia ongelmia omasta lapsuus taustastaan johtuen, jonka takia hänen on vaikea avautua ja luottaa toiseen ihmiseen ja parisuhteeseen kestävyyteen. Tällä naisella on todennäköisesti paljon työstettävä omassa tunne-elämässään, mutta ehkäpä hän itse ei tätä ymmärrä tai ei osaa tehdä asialle mitään. Hän kokee varmasti syyllisyyttä siitä, että miehet vaihtuvat ja tietää, että se ei ole lapsille hyväksi... mutta hänen oma rakkauden kaipuunsa on niin VALTAVA, että se menee kaiken edelle. Ehkäpä hänellä ei ole rakkautta annettavanaan lapsille, jos hänellä ei ole ketään, joka hänelle sitä antaisi ja hänen tarpeensa täyttäisi.

Jokainen ihminen toimii parhaan kykynsä mukaan.. miten antaa tai tehdä enempää, jos ei vaan kerta kaikkiaan pysty?? Ei ole voimia ja resusseja. Sitä on helppo ulkopuolisen tuomita, koska ei tiedä mitä toinen ihminen tuntee ja mitä on elämässän läpi käynyt.

Luuletko että toinen nainen itse nauttii tosta tilanteesta?? Hän haluaisi kestävän parisuhteen, jossa olisi onnellinen ja hyvä olla.

Edellisen kommentoijan kuvaama rakkaudenkaipuu on ihan ymmärrettävää. Tällaisissa tapauksissa on kuitenkin paras mennä terapiaan, eikä nyt ainakaan pullautella lapsia maailmaan. Tällaiset ihmiset tulisi seuloa jo varhain jossain kouluterveydenhuollossa ja keskustellen ohjata parempaan tunnehallintaan, kertoa ehkäisymahdollisuuksista ja teroittaa vanhemmuuden olemusta.

Kuka näitä rakkaudenkaipuisten naisten, ja miesten lasten rakkaudenkaipuuta ymmärtäisi? Voi surkeuden aikakausi.