Tuottelias nimimerkki "Näin on" on useaan otteeseen aloittanut
tekstituotantoa tällä palstalla otsikolla "Totuus Anneli Jäätteenmäestä".
Luettuani 6.8.2004 ilmestyneestä Journalisti-lehdestä toimittaja Mikko
Niskasaaren artikkelin "´Irakgate` - mitä medialta jäi kertomatta",
nimimerkki "Näin on" palautui (juttuineen) mieleeni.
Muistinvirkistämiseksi Timo tarjoaa nyt (kovasti kaivatun?) linkin
nimimerkin "Näin on" arvioon Irakgatesta sekä sitten lopuksi vielä linkin
myös Mikko Niskasaaren vastaavan arvioon.
Itse kunkin kannattaa tykönään arvioida, kummallakohan - nimimerkillä
"Näin on" vaiko Mikko Niskasaarella - on Irak-jupakkaan syvällisempi
perehtyneisyys - ja totuudellisemmat tiedot.
Linkki nimimerkin "Näin on" totuuteen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004016828
Ja varmuuden vuoksi sama selkokielisenä:
Totuus Anneli Jäätteenmäestä
Kirjoittanut: Näin on, 20.7.2004 klo 09.11
Tällä palstalla esiintyy aina silloin tällöin joku kirjoittaja, jolle on
jäänyt harhainen käsitys Anneli Jäätteenmäen poliittisesta osaamisesta.
Koetetaan siis vielä kerran oikaista harhakäsitykset, vaikkei niitä enää
onneksi kovin monella ole.
Anneli Jäätteenmäellä oli loistava tulevaisuus edessään, kun hän nousiu
keskustan naisten eturiviin ja varapuheenjohtajaksi. Jäätteenmäki
kuitenkin itse pilasi poliittiset mahdollisuutensa, koska hänellä on kaksi
poliitikolle tuhoisaa luonteenpiirrettä:
1) Jäätteenmäki ei osaa ennalta arvioida eikä ottaa huomioon, mitä
seurauksia hänen puheensa ja tekonsa aiheuttavat muissa puolueissa.
2) Kun Jäätteenmäki tekee poliittisen virheen, hän ei osaa lopettaa, vaan
jatkaa sitkeän itsepäisesti virheellisellä linjalla ja heikentää itse omaa
asemaansa.
Näistä virheistä kolme esimerkkiä:
1. Sundqvistin tapaus
Kun Arja Alho sopi Ulf Sundqvistille tuomittujen vahingonkorvausten
sovittamisesta, ja tv-toimittaja Timo Harakka sai Alhon lipsauttamaan
puhelinkeskustelussa, että tämä oli keskustellut asiasta pääministeri
Lipposen kanssa, yritti Jäätteenmäki saada vastuun siirretyksi Alholta
Lipposelle.
Jäätteenmäen olisi juristina pitänyt osata ennakoida, ettei vastuun siirto
ole käytännössä mahdollinen, vaikka Alho olisikin toiminut Lipposen
ohjeiden mukaan, koska lain mukaan ministerivastuu on vain ja yksin Arja
Alholla.
Tästä huolimatta Jäätteenmäki lähti omien poliittisten pisteidensä
keruuseen ja vatvotutti asiaa mediassa, eduskunnan valiokunnissa ja
teetätti siitä jopa perustuslakivaliokunnan mietinnönkin ilman mitään
muuta tulosta kuin se, että vastuu Sundqvistin korvausten alentamisesta
oli Arja Alhon, joka sitten erosikin asian johdosta.
2. Soneran tapaus
Keskusta ja siis myös Anneli Jäätteenmäki olivat maaliskuussa 2000
vastustaneet sitä, että valtio myisi enemmistöosuutensa Sonerasta.
Taloussanomien mukaan osakkeista olisi saatu 3-4 kertaa enemmän rahaa,
mitä Soneralle myöhemmin syntynyt ns. umts-tappio edusti.
Vasta keskäkuussa 2000 keskusta ja siis myös Jäätteenmäki hyväksyivät
eduskunnassa liikenneministerin esittelemän, Soneran
kansainvälistymisstrategian, johon sisältyi tieto siitä, että Soneran
yhtiökokous oli myöntänyt Soneran johdolle valtuuden hankkia Soneralle
toimilupia ulkomaisten teleoperaattoreiden 3. sukupolven
puhelinverkkoihin. Näin Sonera siis heinäkuussa 2000 osti umts-toimiluvat
mm. Saksasta ja Italiasta.
Kaksi vuotta myöhemmin, eduskuntavaalien lähestyessä, kesäkuussa 2002,
Jäätteenmäki huomasi uutisoidusta Soneran pörssitiedotteesta, että Sonera
oli kirjannut umts-kauppojen omaisuusarvon yhtiön taseesta tuloslaskelman
tappioksi ja päätti käyttää tätä keskustan vaalikampanjan avausteemana.
Näin Jäätteenmäki alkoi syyttää Lipposen hallitusta siitä, että "hallitus
oli hukannut sotakorvausten verran veronmaksajan rahaa hyväksyessään
Soneran vastuuttomat seikkailut umts-investoinneissa".
Jäätteenmäen jälkiviisas populismi johti eduskunnassa ja Sonerassa
yhteensä n. 20 erilliseen selvitykseen ja valtioneuvoston tiedonantoon,
joista kaikistan eduskunnan suuri valiokunta antoi loppuvuodesta 2002
mietintänsä eduskunnan äänestettäväksi. Kyse oli välikysymystä vastaavasta
luottamusäänestyksestä.
Jokainen tehty selvitys osoitti kiistatta, ettei maan hallitus eikä
liikenneministeriö ollut millään muulla tavalla kuin keväällä 2000 Soneran
yhtiökokouksessa muiden osakkaiden kanssa yhdessä laajentumisstrategian
hyväksyessään, osallistunut umts-kauppojen päätöksentekoon.
Tästä huolimatta Jäätteenmäki jatkoi eduskunnassa valheellistä väittelyään
siitä, että Lipposen hallitus olisi "tuhlannut veronmaksajan rahoja, jotka
olisi voitu käyttää sosiaaliturvan parantamiseen", vaikka jokainen tiesi,
että Jäätteenmäen piti juristina ymmärtää, ettei valtion 52,4
prosenttisesti omistaman yksityisen pörssiyhtiön tasekirjaus ole missään
tekemisissä valtion budjettivarojen kanssa.
3. Tapaus "Irak-gate"
Kun Sonera-hämäys ei Jäätteenmäeltä onnistunut hän keksi talvella 2003
avustajiensa kanssa idean leimata Lipponen ulkopolitiikassa suhtessa
uhkaavaan Irakin sotaan. Tässä tarkoituksessa hän kutsui Martti Mannisen
ravintola Mama Rosaan ja pyysi Manniselta tietoja Irakia koskevista
asioista, joita Manninen auliisti lupasi toimittaa.
Näitä tietoja Jäätteenmäki alkoi sitten levitellä tv-haastatteluissaan ja
nettisivuillaan luomalla mielikuvaa, että Lipposen ja Bushin keskustelut
joulukuussa 2002 olisivat tarkoittaneet sitä sotakoalitiota, joka talvella
2003 irtaantui YK:n linjasta ja lähti sotimaan Irakiin ilman YK:n
valtuutusta.
Koko Suomen ulkopoliittinen johto: ulkoministeri, ulkopoliittinen
ministerineuvosto, presidentti ja hallitus kumosivat kaikki Jäätteenmäen
vihjailut täysin perättöminä. Suomen Irak-politiikan virallista linjaa
jouduttiin Jäätteenmäen vihjailujen herättämän kansainvälisen hämmingin
vuoksi jopa toistamaan mediassa, että valheiden aiheuttama kohu olisi
saatu nopeammin loppumaan.
Myös USAn ulkoministeriö ja Helsingin suurlähettiläs kumosivat kaikki
Jäätteenmäen väiteet siitä, että USA olisi missään vaiheessa katsonut
Suomen kuuluvan mihinkään muihin kuin YK:n puitteissa toimiviin
koalitioihin.
Kaikesta tästä huolimatta Jäätteenmäki sitkeästi intti, että "kyllä siellä
jotain epäselvää kuitenkin oli" jopa vielä silloin, kun antoi eduskunnalle
pääministerin tiedonantoa omista poliisikuullusteluistaan ja valehteli
koko eduskunnalle, ettei ollut muka pyytänyt Manniselta mitään tietoja
Irak-asioista.
Johtopäätökset
Näiden tosiasioiden valossa ei kukaan politiikkaa tunteva voi todellakaan
päätyä muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että Jäätteenmäki oli
keskustalle erittäin tuhoisa henkilö, joka toiminnallaan pahiten haittasi
keskustan pääsyä sen ainoaan poliittiseen tavoitteeseen:
punamultayhteistyöhön SDP:n kanssa.
Tämä tavoitehan toteutui ainoastaan 6000 äänen ja vaalimatematiikan
antamien 2 kansanedustajapaikan turvin, kun SDP ja Lipponen eivät
halunneet ajaa Jäätteenmäkeä siihen martyyrin asemaan, että hänen
hallitustunnustelunsa olisi torjuttu ja sinipuna olisi jatkanut kolmannen
kauden.
Keskusta on maksanut Jäätteenmäen poliittisesta ammattitaidottomuudesta
todella kovan hinnan. Hallitusneuvotteluissa kekusta joutui lupumaan
jokaisesta omasta tavoitteestaan ja hyväksymään kaikki SDP:n tavoitteet.
Keskusta joutui jopa hylkäämään Jäätteenmäen ja pakottamaan hänet eroamaan
sekä pääministerin, että puheenjohtajan tehtävistä, jotta punamulta olisi
voinut jatkaa.
Nyt keskusta pn pakotettu "hallituksen pelinsääntöjen" nimissä olemaan
täysin hiljaa omista poliittiista tavoitteistaan, jos ne ovat vähääkään
ristiriidassa SDP:n mielipiteiden kanssa. Keskusta ei ole koskaan
historiansa aikana ollut näin nöyryytetyssä ja alistetussa asemassa, mistä
kaikki kiitos lankeaa Anneli Jäätteenmäelle.
Minusta on siis suuri ihme, että edes tällä, keskustan kylähullujen
palstalla, enää kukaan kirjoittelee mitään Anneli Jäätteenmäen, Suomen
suurimman poliittisen luuserin puolesta.
PS. Lopuksi mainittakoon, että minä en ole demari enkä Lipposen
puolustelija. Olen sitoutumaton antisosialisti, joka toivoo keskustan
toteuttavan ei-sosilaistista politiikkaa ja hakeutuvan mieluummin
porvarihallitukseen kuin punamultaan.
Linkki Journalistin Irakgate-juttuun:
http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lyhy/Muut129040.htm
Ja siltä varalta, että linkki ei toimisi, seuraavassa toimittaja Mikko
Niskasaaren ansiokas arvio Irakgatesta kokonaisuudessaan:
"IRAKGATE"
– mitä medialta
jäi kertomatta
Pekka Ervasti päättää vauhdikkaan kirjansa "Irakgate" vihjaukseen:
"Irakgaten arvoitus, kuten kaikki suuret arvoitukset, näyttää jäävän
vaille lopullista ratkaisua. Se sopii monille".
Voisiko "Irakgaten" ratkaisematon arvoitus olla se, miksi media pääosin
tuki Paavo Lipposta myös sen jälkeen, kun julkistettu aineisto osoitti,
että juuri hänen lausuntojensa todenmukaisuus oli kaikkein kyseenalaisin?
Yhdysvallat tiedusteli vuoden 2002 lopulla noin 50 valtiolta haluja
osallistua Irakin kriisin jälkihoitoon, jos tilanne päätyy sodaksi. Suomen
hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta (UTVA) muotoili
Suomen vastauksen 4.12.2002. Se korosti kriisin ratkaisemista YK:n
päätöslauselman 1441 pohjalta, turvallisuusneuvoston päättämällä tavalla.
Kaikki osallisuus mahdollisen sodan jälkeisiin toimiin kytkettiin YK:n ja
vain YK:n toimintaan.
Viisi päivää myöhemmin pääministeri Paavo Lipponen selosti Suomen
näkemyksiä Washingtonissa ensin presidentti Georg W. Bushille ja sitten
varapresidentti Richard Cheneylle.
Helmikuun viimeisenä päivänä 2003 Yhdysvaltain varaulkoministeri Marc
Grossmanin piti briifaustilaisuuden Irakin tilanteesta noin 30 maan
edustajalle. "Kutsutut edustivat Grossmanin mukaan maita jotka olivat
luvanneet yhteistyötä ja apua Yhdysvalloille Irakin osalta", kertoi UM:n
salainen muistio. Suomen eduskuntavaaleihin oli aikaa enää 16 päivää.
Oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki kritisoi jo tammikuussa 2003 Lipposen
Washingtonin puheiden sisältöä, ja lisäsi vauhtia maaliskuun alussa,
saatuaan tietoja Grossmanin tilaisuudesta. Hän epäili Lipposen kytkeneen
Suomen sotayhteistyöhön Yhdysvaltain kanssa ja arveli ulkopoliittisen
johdon ainakin olleen asiassa eriseuraisen.
Median yleislinja oli torjua Jäätteenmäen väitteet, jopa agressiivisesti:
"Pitkin matkaa Jäätteenmäen kritiikissä on ollut enemmän kepeitä heittoja
ja puolivillaisia vihjailuja kuin todennettavia asia-argumentteja.
Tähänastinen huippu kuultiin MTV3:n vaalitentissä torstai-iltana.
Keskustajohtaja antoi ymmärtää, että Yhdysvallat pitää Suomea Lipposen
lupausten vuoksi osana Irakin vastaista liittoutumaa", laukoi Turun
Sanomat pääkirjoituksessaen 8.3.2003.
Vielä tuolloin ei ollut tiedossa, mihin Jäätteenmäki kritiikkinssä
perusti, joten toimittajien epäluuloisuus oli perusteltua.
Vuoto
lehdille
Ilta-Sanomat ja Iltalehti saivat 10.3.2003 pyytämättä ja yllättäen kopiot
kahdesta UM:n salaiseksi leimatusta asiakirjasta. Ensimmäinen käsitteli
Paavo Lipposen tapaamisia 9.12.2002 presidentti Georg W. Bushin ja
varapresidentti Richard Cheneyn kanssa. Toinen käsitteli USA:n
varaulkoministeri Marc Grossmanin briifaustilaisuutta.
Myöhemmin poliisikuulustelussa IS:n toimittajat arvioivat lehden saaneen
kokonaiset asiakirjat, ei vain niistä tehtyä muistiota, kuten osoittautui
olleen Jäätteenmäen laita. Ilta-Sanomissa työskennellyt Pekka Ervasti
esittää kirjassaan asian samoin. IL:n toimittaja vetosi lähdesuojaan ja
kieltäytyi vastaamasta poliisin kysymyksiin.
Lehdet uutisoivat 11.3.03, että Bush "ylisti Suomea hyväksi
yhteistyökumppaniksi ja kiitti Suomen hallitusta Irakin tilannetta
koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon". "Lipponen
puolestaan kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa
kansainvälistä koalitiota". Ne kertoivat myös, että "Lipponen kiitti
Bushia globaalista johtajuudesta" terrorismin vastaisessa toiminnassa.
Molemmat selostivat myös Grossmanin tilaisuutta. IS antoi runsaasti tilaa
Max Jakobsonille, jonka mielestä Jäätteenmäen kritiikki "on hakemalla
haettua saivartelua". Grossman-tilaisuus oli Jakobsonin mukaan tavallinen
tiedotustilaisuus: "On hyvä käydä kuuntelemassa, mitä sanotaan. Aivan
typerää on kuvitella, että osallistuminen merkitsisi liittymistä USA:n
liittolaiseksi", hän väitti.
IL oli kriittisempi: "Grossmanin isännöimää tilaisuutta kutsuttiin nimellä
'coalition briefing'. Jo nimitys kertoo, että kyseessä ei ole
tavanmukainen tiedotustilaisuus vaan paremminkin eräänlainen
koordinaatiokokous".
Muut lehdet uutisoivat ja kommentoivat vuotoa seuraavana päivänä.
Jakobsonin lausuntoja IS:ssa lainattiin usein laajemmin kuin tietoja
asiakirjoista. Ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Paavo Lipponen saivat
selityksensä väärinkäsityksestä läpi kritiikittä.
"Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) mukaan muistio tarkoittaa tilannetta,
jossa Suomi, kuten käytännössä lähes kaikki muutkin maat, liittyi laajaan
terrorismin vastaiseen koalitioon", selosti Turun Sanomat 12.3.03. Kalevan
pääkirjoitus toisti saman Tuomiojan lausunnon, mutta osoitti hieman
ymmärtämystä myös Jäätteenmäelle:
"Jäätteenmäellä ei selvästikään ole ollut tarkkoja tietoja asioista
ainakaan siinä vaiheessa kun hän otti hallituksen tulilinjalle Irakin
tähden. Julkisuuteen vuodettu salainen raportti tekee kuitenkin
Jäätteenmäen kritiikin ymmärrettävämmäksi".
Grossman-tilaisuus selitettiin yleisesti, Jakobsonia mukaillen,
tavalliseksi tiedotustilaisuudeksi. Syntyi vaikutelma, että toimittajat
ajattelivat Jäätteenmäen käyvän vaalikampanjaa ja olevan siksi
epäluotettavan, mutta uskoivat Lipposen ja Tuomiojan puhuvan totta viran
puolesta ja Jakobsonin muuten vain.
Hymyn
paljastus
Helmikuussa 2004 Hymy julkisti koko UM:n muistion Lipposen tapaamisista
Bushin ja Cheneyn kanssa. Ilmeni, että Bushin kiitokset Suomen
liittymisestä koalitoon oli kirjattu Irak-otsikon alle. Irakista
keskusteltaessa "Lipponen kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä
rakentaa kansainvälinen koalitio". Keskustellessaan Cheneyn kanssa
Irakista "Lipponen totesi yhteistyön olevan tärkeää koalition
säilyttämiseksi". Nyt oli kiistatonta, että Tuomiojan ja Lipposen
selitykset väärinkäsityksestä, Irakin sekoittamisesta
terrorismi-koalitioon, olivat täysin perättömiä.
Lipponen kiitti Bushia myös siitä että "Yhdysvallat päätti viedä Irakin
kysymyksen YK:n käsiteltäväksi", mutta silti hänen puheidensa ja UTVA:n
4.12.02 kannanoton välillä on ristiriita. UTVA ilmoittautui mukaan vain
YK:n toimintaan, ei USA:n johtamaan koalitioon.
Vaikka median edellisenä vuonna toistelema väite, "Suomen linja ei ole
missään vaiheessa ollut epäselvä: tuemme YK:ta" (Kaleva 14.3.2003), oli
sinällään tosi, siitä jäi pois se, ettei epäilyksen kohteena ollut Suomen,
vaan Lipposen linja, joka mitä ilmeisimmin oli ollut osin eri kuin muilla
ulkopolitiikan päättäjillä. Myös Pekka Ervasti viittaa kirjassaan
linjaeroon:
"Lipponen laski, että Yhdysvallat hyökkää Irakiin joka tapauksessa, ja
Suomi voi vain tukea hyökkäystä. Hän uskoi, että YK antaa lopulta
valtuutuksen sotilastoimiin. Ulkopoliittisen johdon keskusteluissa
Lipponen vastusti jokaista sellaista ratkaisua, joka oli ristiriidassa
tämän hyökkäysteorian kanssa, eräs asiantuntija tulkitsee".
Tulkinta saa tukea Lipposen puheesta SDP:n puoluevaltuustossa. "Vielä ei
edes tiedetä mitä mieltä [YK:n] turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet
lopulta ovat", hän väitti (Aamulehti 5.3.03). USA:n hyökkäys alkoi vain
pari viikkoa myöhemmin.
Hymy paljasti myös sen, mistä iltapäivälehdet olivat vaienneet, Lipponen
oli kaupannut varapresidentti Cheneylle AMOS-kranaatinheitinjärjestelmää.
Aseviennissä Suomen ulkopolitiikan keskeinen opinkappale on, ettei aseita
viedä kriisialueille eikä sotaakäyviin maihin. Lipponen poikkesi tästä
periaatteesta.
Pekka Ervasti selittää IS:n vaikenemista kirjassaan: "… niiden
kauppaamisesta Yhdysvaltoihin oli tiedotusvälineissä ollut useita juttuja
jo aikaisemmin. Se ei ollut enää uutinen". Selitys on ongelmallinen. Ei
Patrian pyrkimyksiä myydä AMOS Yhdysvaltoihin kovin näkyvästi oltu
uutisoitu. Kun Lipponen tarjosi niitä samassa yhteydessä, jossa osapuolet
kiittelivät toisiaan Irakin vastaiseen koalitioon osallistumisesta,
"korohoro" -tarjous sai aivan uuden merkityksen.
Hymyn paljastus muutti tilanteen lopullisesti, eikä media voinut enää
puolustautua tiedon puutteella. Jäätteenmäki oli osunut
Washington-keskustelujen arvioissaan hyvin lähelle totuutta. Sen sijaan
Lipponen ja Tuomioja olivat antaneet medialle perättömiä lausuntoja,
vastoin parempaa tietoaan. Tästä median valtaosa kuitenkin vaikeni.
Favorinin
lausunto
Lisää tärkeää aineistoa tuli julkiseksi, kun oikeudenkäynti Jäätteenmäkeä
ja Martti Mannista vastaan alkoi 3.3.2004. Esitutkinnassa poliisi kuuli
todistajana UM:n tietohallintojohtaja Martti Favorinia.
Grossman-muistiosta hän totesi:
"Koko asiakirja ja jopa sen olemassaolo on salaista. Tältä osin ei haluta
kertoa edes sitä, että Suomi on ollut mukana tällaisessa tapahtumassa.
Esimerkiksi Ruotsin ei haluta tietävän tällaista, koska siitä saattaa olla
haittaa Suomen ja Ruotsin välisille suhteille".
Favorinin lausunto veti maton Max Jakobsonin väitteiden alta. Sekä
Jakobsonin väittämä "tavallisesta tiedotustilaisuudesta", että Favorinin
lausunto eivät voi olla totta, jompikumpi on väärässä. Favorin puhui
poliisikuulustelussa todistajana, totuusvelvollisuuden sitomana ja
rangaistusuhan alaisena. Jakobsonilla ei liene edes poliittista vastuuta.
Media kuitenkin vaikeni Favorinin lausunnosta lähes täysin. Se oli
kaksinverroin outoa, sillä lausunto on esitutkintapöytäkirjan ainoa kohta,
jossa vuotojen aiheuttamia vahinkoja edes yritettiin perustella.
Elokuussa 2003, pari kuukautta Jäätteenmäen eron jälkeen, Erkki Tuomioja
väitti STT:n haastattelussa, että "Jäätteenmäki olisi saanut Irak-tiedot
pyytämällä" (HS 17.8.03). Olisiko, oli poliisi kysynyt kuukautta
aikaisemmin Favorinilta:
"Vastaus olisi ollut kielteinen", arvioi Favorin. Myös tämän lausunnon
media sivuutti.
Vuoto-
jahti
"Oppositiojohtajana ja pääministerinä Jäätteenmäki on viljellyt pitkin
kevättä puolitotuuksia tai valheita Irak-kiistan ympärillä", väitti
Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen 20.6.2003, Jäätteenmäen
jouduttua eroamaan pääministerin paikalta. Virkkunen oli osin oikeassa,
mutta moralisoinnista vei terän se, että maan suurin sanomalehti oli
katsonut läpi sormien Lipposen ja Tuomiojan pitkin kevättä viljelemiä
puolitotuuksia tai valheita. Median suhtautumisessa toisaalta
demarijohtajien, ja toisaalta Jäätteenmäen vilppiin on dramaattinen ero.
Eduskuntavaalien 2003 jälkeen media keskittyi etsimään vuotajaa. Se vuoto,
joka käynnisti poliiisitutkinnan, eli IS:n ja IL:n saamien asiakirjojen
alkuperä, ei kuitenkaan kiinnostanut. Kaikki vaiva suunnattiin sen
selvittämiseen, mistä Jäätteenmäki sai tietonsa. Tätä tilannetta
Jäätteenmäki ei hallinnut lainkaan, vaan päätyi sekaviin selityksiin, ja
sitä myöten katastrofiin. Jäätteenmäki avustajineen osoitti ällistyttävää
ammattitaidottomuutta, mutta se ei todista median peliä puhtaaksi.
Jäätteenmäen kujanjuoksu alkoi IS:n 8.5.2003 julkaistusta artikkelista
"Salainen Irak-muistio vuoti ensimmäiseksi Jäätteenmäelle?" Asian
esittäminen kohu-uutisena, kuin uutena tietona oli kahdella tapaa
erikoinen ratkaisu. Jäätteenmäki oli kertonut salaisista asiakirjoista jo
ennen vaaleja, ainakin MTV3:n vaalitentissä 6.3.2003, kertoivat lehdet
tentin jälkeen kerrottiin: "Jäätteenmäki perusteli näkemyksiään haltuunsa
saamillaan asiakirjoilla" (Aamulehti 7.3.03). Mitä muuta kuin salaisia
tällaiset asiakirjat saattoivat olla?
Vielä pahempaa, IS uutisoi asian jo 15.3.03 , päivää ennen vaaleja, liki
samalla otsikolla "Jäätteenmäki paljasti ensin tietoja salaisesta
raportista". Otsikko kuvaa hyvin artikkelista välittyvää hätäännystä, joka
saattoi olla seurausta alkavasta poliisitutkinnasta. Artikkeliin oli
haastateltu Anneli Jäätteenmäkeä, jolta lähes kerjättiin Irak-kritiikin
peruuttamista.
Kaikkiaan median vuotajajahti osoitti, että suuri osa toimittajista piti
tärkempänä sitä mistä Jäätteenmäki sai tietonsa, kuin sitä mitä
Washingtonissa todella tapahtui. Tärkeysjärjestystä voi perustellusti
oudoksua. Juha Keskinen totesikin Iltelehdessä 12.3.2003: "Kun
oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki nosti esiin Irak-politiikkamme
ristiriitaisuudet, monet poliitikot ja lehdet kiiruhtivat tuomitsemaan
hänet. Asian selvittämisestä ei niin tuntunut väliä olevan".
Toimittajat osoittivat lisäksi kaksinaismoraalia suhtautumisessa salaisiin
asiakirjoihin. Tiedotusvälineet tuskin ovat jättäneet julkaisematta yhtään
salaista asiakirjaa sillä perusteella, että sen vuotaminen on ollut rikos
– tällaisilla paljastuksilla pikemminkin ylpeillään. Irak-jupakassa asia
oli päinvastoin, vuotajan teon rikollisuudella iskettiin raskaasti
Jäätteenmäkeä. Salaiset asiakirjat julkaisseet iltapäivälehdet olivat
sankareita, Jäätteenmäki roisto. Mitään selitystä tähän epäloogisuuteen ei
ole esitetty.
Professori Keijo Korhonen kommentoi 16.5.2003 kolumnissaan mm. Ilkassa
Jäätteenmäen asemaa: "Kun Lipposen keskustelumuistiot laadittiin,
kansanenedustaja Jäätteenmäki ei ollut hallituksen jäsen. Hän ei ollut
ulkoministeriön virkamies eikä millään muullakaan tavalla
virkavastuuasemassa. On yhdentekevää, vilauttiko hän journalisteille omia
muistiinpanojaan vai suoraa kopiota Lipposen Washingtonin-muistiosta.
Riippumatta siitä, miten Jäätteenmäki oli tiedot haltuunsa saanut, hänellä
oli täysi oikeus saattaa silloinen pääministeri poliittiseen vastuuseen
tekosistaan".
Korhosen argumentti on loogisempi kuin median uusmoralismin perusta. Näin
siitäkin huolimatta, että Jäätteenmäeltä oli ehdottomasti poliittinen
virhe hankkia vuotaja presidentin kansliasta. Hänellä oli täydet
mahdollisuudet päästä pääministeriksi, jonka täytyy pystyä
luottamukselliseen yhteistyöhön presidentin kanssa. Oma tiedottaja
presidentin kansliassa, tämän selän takana, oli siinä tilanteessa
harvinaisen huono ajatus.
Mikko Niskasaari"
"Totuus Irakgatesta" - "Näin on"?
10
453
Vastaukset
- kaikki...
tietävät jo Annelin valehdelleen.
Ei se muuksi muutu, vaikka mitä runoilisit.
Miksi kaivelet vanhoja keskustan kieroiluja esiin?
Keskity keksimään selityksiä tuleville kepulaismöhläyksille.
Olethan puhdasverinen kepuli, joka arvatenkin on valkoisista roduista kaikista viisainta lajia ja Sinä, Linkki-Timo omasta mielestäsi arvatenkin olet kepulaisista viisain?- käsitelty
Ei mitään näyttöä valehtelemisesta Irak-asiassa vaalitaistelun aikana.
Ei ainakaan Lipposen elintarvikevirasto satuiluun - tai Mannisen valheisiin verrattavaa.Manninenhan väitti julkisesti, että pääministeri on yllyttänyt häntä rikolliseen toimintaan.
Jäätteenmäen virhe tapahtui vaalien jälkeen hänen peitellessään aivan suotta tietolähdettään. - asia
Kaikki jo tietävät, että ei mitään näyttöä valehtelemisesta ennen vaaleja ole.
Ei ainakaan mitään Lipposen EU-elintarvikevirasto satuiluun - tai Mannisen julkiseen satuiluun verrattavaa. Tämä Halosen kanslistihan väitti julkisesti, että pääministeri on yllyttänyt häntä rikolliseen toimintaan.
Jäätteenmäen virhe oli, että hän aivan suotta yritti kömpelösti suojella tietolähdettään. - ja ....
asia kirjoitti:
Kaikki jo tietävät, että ei mitään näyttöä valehtelemisesta ennen vaaleja ole.
Ei ainakaan mitään Lipposen EU-elintarvikevirasto satuiluun - tai Mannisen julkiseen satuiluun verrattavaa. Tämä Halosen kanslistihan väitti julkisesti, että pääministeri on yllyttänyt häntä rikolliseen toimintaan.
Jäätteenmäen virhe oli, että hän aivan suotta yritti kömpelösti suojella tietolähdettään.väitti saaneensa kaikki tietonsa suullisesti, eli kahdella korvalla kuulleensa!
Myöhemmin myönsi, että kyllä kirjallistakin materiaalia löytyy!
Ja, kun oli tämän myöntänyt, niin pari kuukautta myöhemmin Vanhanen alkoi satuilla Päivärinta ohjelmassa sanoen, että ei kirjallista aineistoa ole!!!
Eli,vaikka isä julistaakin rotuoppejaan, niin se ei tietenkään tarkoita, että poika olisi yhtään isäänsä älykkäämmäksi tullut!!!
Ja totta kai myös Manninen valehteli, muutenhan olisikin syytä epäillä Mannista jonkun muun puolueen kuin kepun kannattajaksi!!
- Esko H.
Hyvin kummallista ! ?
Kirjoittanut: Esko H., 13.8.2004 klo 18.03
Ihmiset kyllä osaa rakentaa ja tehdä välineitä jotka ja joissa osat (vertaus, jäsenet) toimivat keskenään oikein eli ristiriidattomasti ja sekasorrottomasti. MUTTA, eivät itse osaa elää keskenään vastaavalla tavalla. Eivät osaa rakentaa yhteiskuntaa, joka toimisi oikein, sekasorrottomasti ja ristiriidattomasti, osat (jäsenet) toisilleen väkivaltaa ja vääryyttä tekemättä. Yhteistä omaisuuttaan ja kokonaisuuttaan (kansakuntana ja yhteiskuntana) yhdessä ja lähes täysin yksimielisinä tuhoten. Siitäkään huolimatta, vaikka se olisi paljon helpompaa, kuin noiden oikein toimivien laitteiden, koneiden tai rakennusten valmistaminen.
Näiden foorumienkin aiheiden ja keskustelujen sisältö kertoo ja antaa selvän kuvan ihmisten ristiriitaisuudesta, henkisen puolen sokeudesta / välinpitämättömyydestä. Silloin totuudelle ja oikeudenmukaisuudelle tajuttomuudesta. Eli, on niin sanotusti oikeuden ja totuudenmukaisuuden käsityksen pallo hukassa. Siksi tajuavat ja ymmärtävä asioita eritavalla, vain oman ahneen tai himonsa ja lyhytnäköisen mielensä, sen hetkisen oman edun näkökulmasta. Silloin kokonaiskannalta katsottuna toisiaan vastaisesti ja itselleenkin siinä ohessa, pidemmän päälle vahingoksi.
Vääryyteen ihastuneet ja sitä hyväkseen käyttävät ja sillä tavalla sokeasti elävät, ymmärrykseltään sokaistuneet evät tietenkään haluakaan, rahan, vallan tai oman kunnian himossaan ajatella muuta kuin lyhyellä tähtäimellä ja itsekkäästi. Saaden siitä usein vain hetkellistä maallista nautintoa, joka voi loppua yhtä-äkkiä ja yllättäenkin. Pimeydessä elävät kun eivät näe kuin ihan hämärästi ja senkin vain lyhyen matkan päähän. Eivätkä siksi tiedä eikä ymmärrä mitä edessä on. Eivätkä usko pidemmälle näkevien varoituksia, eikä ohjeita väistää edessä olevat vaarat. Rahan himon ja kaiken muunkin syntien sokaistessa ja kuurouttaessa ymmärryksen niin totaalisesti. Etteivät varoituksista huolimatta ota opikseen, eivät varoituksista vaaria.
Totuuden ja oikeuden Herran, kaikkivaltiaan Kristuksen Jeesuksen nimessä valistaen ja varoitukseksikin, sekä asian puheenaiheeksi tuoden / Esko H.
Ja vielä:
Näin on jopa Kristillisyyttä tunnustavissa, seurakunniksi itseään nimittävissä asianlaita, valitettavasti vielä tänäkin päivänä on. Jostain kumman, mutta kuitenkin vanhurskaille tiedossa olevasta syystä. Joiden varoittavista ja muistuttavista sanomista huolimatta, ei olla otettu opiksi.
Vaan jatketaan samaa luopumuksen, yhä syvempään pimeyteen johtavaa eriseuraisuuden ja erimielisyyden, lihallisuuden ja sielullisuuden, hiukan uskonnollista tietä. (uskotaan, puhutaan ja sanotaan, ja vähän nimeksi ja uskottavuudeksi jotain tehdäänkin. Mutta, ei tehdä niin kuin sana kehottaa. E H. - rpu
tällaisella vuodatuksella, jota kukaan täälä
lyhyttempoisessa nettimaailmassaei jaksa lukea?- Kaarlo S. Nieminen
kirjoittavat haluamme vain nähdä nimemme mahdollisimman monessa paikassa. Lisäksi ÄÖ:mme nousee joka kerta, koska olemme yli-ihmisiä teihin rahvaan edustajiin verrattuna. Kaiken kukkuraksi luulemme, että mitä pitempi kirjoitus tai useampi linkki, se muuttuu järkeväksi, koska kukaan ei niitä jaksa lukea. Erikoisoikeutenamme pidämme oikeutta närkästyä heti, kun joku nimimerkkiläinen meitä arvostelee. 3 kuukauden välikaurra pidämme vain suuttumuksesta puhkuen ja erehdymme joskus jopa tulemaan esiin ensin nimimerkillä, kuten teki Timokin taukonsa jälkeen.
Kaikenkaikkiaan, poistukaa muut näiltä palstoilta, nämähän on varattu vain Timon ja minun kaltaisille yli-ihmisille. Tatu saa joskus vierailla.
- 229
palstan toiminnassa alkanut välittömästi Timo linkkiketjujen tultua taas tänne palstalle. Maksimipituus ja maksimilinkkimäärä tekisi poikaa häirikkökirjoittajalle.
- Timo T A Ristimäki
... mutta ei toki poliittisesti.
Koska muistin Journalistin 6.8.2004 ilmestynyttä numeroa lukiessani, mitä nimimerkki "Näin on" oli mahtipontisesti suomi24.fi:n palstalla Iragkatestakin kirjoittanut, päätin asiaa vielä valaista Mikko Niskasaaren artikkelilla
Näin siis "Näin on" 20.7.2004:
"Totuus Anneli Jäätteenmäestä
Kirjoittanut: Näin on, 20.7.2004 klo 09.11
Tällä palstalla esiintyy aina silloin tällöin joku kirjoittaja, jolle on
jäänyt harhainen käsitys Anneli Jäätteenmäen poliittisesta osaamisesta.
Koetetaan siis vielä kerran oikaista harhakäsitykset, vaikkei niitä enää
onneksi kovin monella ole."
- - -
"3. Tapaus "Irak-gate"
Kun Sonera-hämäys ei Jäätteenmäeltä onnistunut hän keksi talvella 2003
avustajiensa kanssa idean leimata Lipponen ulkopolitiikassa suhtessa
uhkaavaan Irakin sotaan. Tässä tarkoituksessa hän kutsui Martti Mannisen
ravintola Mama Rosaan ja pyysi Manniselta tietoja Irakia koskevista
asioista, joita Manninen auliisti lupasi toimittaa.
Näitä tietoja Jäätteenmäki alkoi sitten levitellä tv-haastatteluissaan ja
nettisivuillaan luomalla mielikuvaa, että Lipposen ja Bushin keskustelut
joulukuussa 2002 olisivat tarkoittaneet sitä sotakoalitiota, joka talvella
2003 irtaantui YK:n linjasta ja lähti sotimaan Irakiin ilman YK:n
valtuutusta.
Koko Suomen ulkopoliittinen johto: ulkoministeri, ulkopoliittinen
ministerineuvosto, presidentti ja hallitus kumosivat kaikki Jäätteenmäen
vihjailut täysin perättöminä. Suomen Irak-politiikan virallista linjaa
jouduttiin Jäätteenmäen vihjailujen herättämän kansainvälisen hämmingin
vuoksi jopa toistamaan mediassa, että valheiden aiheuttama kohu olisi
saatu nopeammin loppumaan.
Myös USAn ulkoministeriö ja Helsingin suurlähettiläs kumosivat kaikki
Jäätteenmäen väiteet siitä, että USA olisi missään vaiheessa katsonut
Suomen kuuluvan mihinkään muihin kuin YK:n puitteissa toimiviin
koalitioihin.
Kaikesta tästä huolimatta Jäätteenmäki sitkeästi intti, että "kyllä siellä
jotain epäselvää kuitenkin oli" jopa vielä silloin, kun antoi eduskunnalle
pääministerin tiedonantoa omista poliisikuullusteluistaan ja valehteli
koko eduskunnalle, ettei ollut muka pyytänyt Manniselta mitään tietoja
Irak-asioista."
- - -
Noin kirjoitti siis "Näin on". Ja minulle on kerrottu, että nimimerkit Mielipidepankki ja kumppaninsa ovat jossakin vaiheessa uudelleen aloittaneet omalaatuisen Irakgatensa tuumaamisen.
Kaikille moisille nimimerkeille tekee juuri siksikin hyvää lukea uudelleen toimittaja Mikko Niskasaaren - myös Anneli Jäätteenmäen itsensä suhteen - kriittinen arvio siitä, mistä Irakgaten ympärillä OIKEASTAAN oli kysymys ja siitä, mistä Ervastin ja Sanoma Oy:n ja Almamedian poliittisten toimittajien "tutkivan journalismin" myötä Irakin-kysymyksessä näytti olevan kysymys.
Kannattaa tavata merkistä merkkiin Mikko Niskasaaren kirjoitus 6.8.2004 ilmestyneestä Journalistista. Sitten itse kunkin pitää miettiä omia turahtelujaan näillä palstoilla.
Sen jälkeen lienee monillakin ei ainoastaan aihe vaan täysi syy mennä itseensä. Ja sen jälkeen voitanee katsoa Irakgate loppuun käsitellyksi - ainakin siihen asti, kunnes poliititikan historiaan ja historian politiikkaan perehtyneet todelliset tutkijat nostavat asiasta pöydälle omat aikaansaannoksensa.
Mikko Niskasaaren artikkeliin on syytä tutustua juuri siksi, että se lienee Journalismikritiikin vuosikirjassa ilmestyneen tutkija Henna Virkkusen artikkelin ohella lähes ainoa kirjoitus, jossa toimittjat itse vaivautuvat arvioimaan oman toimintansa olemusta ns. Iragkatessa.
Linkki Journalistin Irakgate-juttuun:
http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lyhy/Muut12 9040.htm
Ja siltä varalta, että linkki ei toimisi, seuraavassa toimittaja Mikko
Niskasaaren ansiokas arvio Irakgatesta kokonaisuudessaan:
"IRAKGATE"
– mitä medialta
jäi kertomatta
Pekka Ervasti päättää vauhdikkaan kirjansa "Irakgate" vihjaukseen:
"Irakgaten arvoitus, kuten kaikki suuret arvoitukset, näyttää jäävän
vaille lopullista ratkaisua. Se sopii monille".
Voisiko "Irakgaten" ratkaisematon arvoitus olla se, miksi media pääosin
tuki Paavo Lipposta myös sen jälkeen, kun julkistettu aineisto osoitti,
että juuri hänen lausuntojensa todenmukaisuus oli kaikkein kyseenalaisin?
Yhdysvallat tiedusteli vuoden 2002 lopulla noin 50 valtiolta haluja
osallistua Irakin kriisin jälkihoitoon, jos tilanne päätyy sodaksi. Suomen
hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta (UTVA) muotoili
Suomen vastauksen 4.12.2002. Se korosti kriisin ratkaisemista YK:n
päätöslauselman 1441 pohjalta, turvallisuusneuvoston päättämällä tavalla.
Kaikki osallisuus mahdollisen sodan jälkeisiin toimiin kytkettiin YK:n ja
vain YK:n toimintaan.
Viisi päivää myöhemmin pääministeri Paavo Lipponen selosti Suomen
näkemyksiä Washingtonissa ensin presidentti Georg W. Bushille ja sitten
varapresidentti Richard Cheneylle.
Helmikuun viimeisenä päivänä 2003 Yhdysvaltain varaulkoministeri Marc
Grossmanin piti briifaustilaisuuden Irakin tilanteesta noin 30 maan
edustajalle. "Kutsutut edustivat Grossmanin mukaan maita jotka olivat
luvanneet yhteistyötä ja apua Yhdysvalloille Irakin osalta", kertoi UM:n
salainen muistio. Suomen eduskuntavaaleihin oli aikaa enää 16 päivää.
Oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki kritisoi jo tammikuussa 2003 Lipposen
Washingtonin puheiden sisältöä, ja lisäsi vauhtia maaliskuun alussa,
saatuaan tietoja Grossmanin tilaisuudesta. Hän epäili Lipposen kytkeneen
Suomen sotayhteistyöhön Yhdysvaltain kanssa ja arveli ulkopoliittisen
johdon ainakin olleen asiassa eriseuraisen.
Median yleislinja oli torjua Jäätteenmäen väitteet, jopa agressiivisesti:
"Pitkin matkaa Jäätteenmäen kritiikissä on ollut enemmän kepeitä heittoja
ja puolivillaisia vihjailuja kuin todennettavia asia-argumentteja.
Tähänastinen huippu kuultiin MTV3:n vaalitentissä torstai-iltana.
Keskustajohtaja antoi ymmärtää, että Yhdysvallat pitää Suomea Lipposen
lupausten vuoksi osana Irakin vastaista liittoutumaa", laukoi Turun
Sanomat pääkirjoituksessaen 8.3.2003.
Vielä tuolloin ei ollut tiedossa, mihin Jäätteenmäki kritiikkinssä
perusti, joten toimittajien epäluuloisuus oli perusteltua.
Vuoto
lehdille
Ilta-Sanomat ja Iltalehti saivat 10.3.2003 pyytämättä ja yllättäen kopiot
kahdesta UM:n salaiseksi leimatusta asiakirjasta. Ensimmäinen käsitteli
Paavo Lipposen tapaamisia 9.12.2002 presidentti Georg W. Bushin ja
varapresidentti Richard Cheneyn kanssa. Toinen käsitteli USA:n
varaulkoministeri Marc Grossmanin briifaustilaisuutta.
Myöhemmin poliisikuulustelussa IS:n toimittajat arvioivat lehden saaneen
kokonaiset asiakirjat, ei vain niistä tehtyä muistiota, kuten osoittautui
olleen Jäätteenmäen laita. Ilta-Sanomissa työskennellyt Pekka Ervasti
esittää kirjassaan asian samoin. IL:n toimittaja vetosi lähdesuojaan ja
kieltäytyi vastaamasta poliisin kysymyksiin.
Lehdet uutisoivat 11.3.03, että Bush "ylisti Suomea hyväksi
yhteistyökumppaniksi ja kiitti Suomen hallitusta Irakin tilannetta
koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon". "Lipponen
puolestaan kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa
kansainvälistä koalitiota". Ne kertoivat myös, että "Lipponen kiitti
Bushia globaalista johtajuudesta" terrorismin vastaisessa toiminnassa.
Molemmat selostivat myös Grossmanin tilaisuutta. IS antoi runsaasti tilaa
Max Jakobsonille, jonka mielestä Jäätteenmäen kritiikki "on hakemalla
haettua saivartelua". Grossman-tilaisuus oli Jakobsonin mukaan tavallinen
tiedotustilaisuus: "On hyvä käydä kuuntelemassa, mitä sanotaan. Aivan
typerää on kuvitella, että osallistuminen merkitsisi liittymistä USA:n
liittolaiseksi", hän väitti.
IL oli kriittisempi: "Grossmanin isännöimää tilaisuutta kutsuttiin nimellä
'coalition briefing'. Jo nimitys kertoo, että kyseessä ei ole
tavanmukainen tiedotustilaisuus vaan paremminkin eräänlainen
koordinaatiokokous".
Muut lehdet uutisoivat ja kommentoivat vuotoa seuraavana päivänä.
Jakobsonin lausuntoja IS:ssa lainattiin usein laajemmin kuin tietoja
asiakirjoista. Ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Paavo Lipponen saivat
selityksensä väärinkäsityksestä läpi kritiikittä.
"Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) mukaan muistio tarkoittaa tilannetta,
jossa Suomi, kuten käytännössä lähes kaikki muutkin maat, liittyi laajaan
terrorismin vastaiseen koalitioon", selosti Turun Sanomat 12.3.03. Kalevan
pääkirjoitus toisti saman Tuomiojan lausunnon, mutta osoitti hieman
ymmärtämystä myös Jäätteenmäelle:
"Jäätteenmäellä ei selvästikään ole ollut tarkkoja tietoja asioista
ainakaan siinä vaiheessa kun hän otti hallituksen tulilinjalle Irakin
tähden. Julkisuuteen vuodettu salainen raportti tekee kuitenkin
Jäätteenmäen kritiikin ymmärrettävämmäksi".
Grossman-tilaisuus selitettiin yleisesti, Jakobsonia mukaillen,
tavalliseksi tiedotustilaisuudeksi. Syntyi vaikutelma, että toimittajat
ajattelivat Jäätteenmäen käyvän vaalikampanjaa ja olevan siksi
epäluotettavan, mutta uskoivat Lipposen ja Tuomiojan puhuvan totta viran
puolesta ja Jakobsonin muuten vain.
Hymyn
paljastus
Helmikuussa 2004 Hymy julkisti koko UM:n muistion Lipposen tapaamisista
Bushin ja Cheneyn kanssa. Ilmeni, että Bushin kiitokset Suomen
liittymisestä koalitoon oli kirjattu Irak-otsikon alle. Irakista
keskusteltaessa "Lipponen kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä
rakentaa kansainvälinen koalitio". Keskustellessaan Cheneyn kanssa
Irakista "Lipponen totesi yhteistyön olevan tärkeää koalition
säilyttämiseksi". Nyt oli kiistatonta, että Tuomiojan ja Lipposen
selitykset väärinkäsityksestä, Irakin sekoittamisesta
terrorismi-koalitioon, olivat täysin perättömiä.
Lipponen kiitti Bushia myös siitä että "Yhdysvallat päätti viedä Irakin
kysymyksen YK:n käsiteltäväksi", mutta silti hänen puheidensa ja UTVA:n
4.12.02 kannanoton välillä on ristiriita. UTVA ilmoittautui mukaan vain
YK:n toimintaan, ei USA:n johtamaan koalitioon.
Vaikka median edellisenä vuonna toistelema väite, "Suomen linja ei ole
missään vaiheessa ollut epäselvä: tuemme YK:ta" (Kaleva 14.3.2003), oli
sinällään tosi, siitä jäi pois se, ettei epäilyksen kohteena ollut Suomen,
vaan Lipposen linja, joka mitä ilmeisimmin oli ollut osin eri kuin muilla
ulkopolitiikan päättäjillä. Myös Pekka Ervasti viittaa kirjassaan
linjaeroon:
"Lipponen laski, että Yhdysvallat hyökkää Irakiin joka tapauksessa, ja
Suomi voi vain tukea hyökkäystä. Hän uskoi, että YK antaa lopulta
valtuutuksen sotilastoimiin. Ulkopoliittisen johdon keskusteluissa
Lipponen vastusti jokaista sellaista ratkaisua, joka oli ristiriidassa
tämän hyökkäysteorian kanssa, eräs asiantuntija tulkitsee".
Tulkinta saa tukea Lipposen puheesta SDP:n puoluevaltuustossa. "Vielä ei
edes tiedetä mitä mieltä [YK:n] turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet
lopulta ovat", hän väitti (Aamulehti 5.3.03). USA:n hyökkäys alkoi vain
pari viikkoa myöhemmin.
Hymy paljasti myös sen, mistä iltapäivälehdet olivat vaienneet, Lipponen
oli kaupannut varapresidentti Cheneylle AMOS-kranaatinheitinjärjestelmää.
Aseviennissä Suomen ulkopolitiikan keskeinen opinkappale on, ettei aseita
viedä kriisialueille eikä sotaakäyviin maihin. Lipponen poikkesi tästä
periaatteesta.
Pekka Ervasti selittää IS:n vaikenemista kirjassaan: "… niiden
kauppaamisesta Yhdysvaltoihin oli tiedotusvälineissä ollut useita juttuja
jo aikaisemmin. Se ei ollut enää uutinen". Selitys on ongelmallinen. Ei
Patrian pyrkimyksiä myydä AMOS Yhdysvaltoihin kovin näkyvästi oltu
uutisoitu. Kun Lipponen tarjosi niitä samassa yhteydessä, jossa osapuolet
kiittelivät toisiaan Irakin vastaiseen koalitioon osallistumisesta,
"korohoro" -tarjous sai aivan uuden merkityksen.
Hymyn paljastus muutti tilanteen lopullisesti, eikä media voinut enää
puolustautua tiedon puutteella. Jäätteenmäki oli osunut
Washington-keskustelujen arvioissaan hyvin lähelle totuutta. Sen sijaan
Lipponen ja Tuomioja olivat antaneet medialle perättömiä lausuntoja,
vastoin parempaa tietoaan. Tästä median valtaosa kuitenkin vaikeni.
Favorinin
lausunto
Lisää tärkeää aineistoa tuli julkiseksi, kun oikeudenkäynti Jäätteenmäkeä
ja Martti Mannista vastaan alkoi 3.3.2004. Esitutkinnassa poliisi kuuli
todistajana UM:n tietohallintojohtaja Martti Favorinia.
Grossman-muistiosta hän totesi:
"Koko asiakirja ja jopa sen olemassaolo on salaista. Tältä osin ei haluta
kertoa edes sitä, että Suomi on ollut mukana tällaisessa tapahtumassa.
Esimerkiksi Ruotsin ei haluta tietävän tällaista, koska siitä saattaa olla
haittaa Suomen ja Ruotsin välisille suhteille".
Favorinin lausunto veti maton Max Jakobsonin väitteiden alta. Sekä
Jakobsonin väittämä "tavallisesta tiedotustilaisuudesta", että Favorinin
lausunto eivät voi olla totta, jompikumpi on väärässä. Favorin puhui
poliisikuulustelussa todistajana, totuusvelvollisuuden sitomana ja
rangaistusuhan alaisena. Jakobsonilla ei liene edes poliittista vastuuta.
Media kuitenkin vaikeni Favorinin lausunnosta lähes täysin. Se oli
kaksinverroin outoa, sillä lausunto on esitutkintapöytäkirjan ainoa kohta,
jossa vuotojen aiheuttamia vahinkoja edes yritettiin perustella.
Elokuussa 2003, pari kuukautta Jäätteenmäen eron jälkeen, Erkki Tuomioja
väitti STT:n haastattelussa, että "Jäätteenmäki olisi saanut Irak-tiedot
pyytämällä" (HS 17.8.03). Olisiko, oli poliisi kysynyt kuukautta
aikaisemmin Favorinilta:
"Vastaus olisi ollut kielteinen", arvioi Favorin. Myös tämän lausunnon
media sivuutti.
Vuoto-
jahti
"Oppositiojohtajana ja pääministerinä Jäätteenmäki on viljellyt pitkin
kevättä puolitotuuksia tai valheita Irak-kiistan ympärillä", väitti
Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen 20.6.2003, Jäätteenmäen
jouduttua eroamaan pääministerin paikalta. Virkkunen oli osin oikeassa,
mutta moralisoinnista vei terän se, että maan suurin sanomalehti oli
katsonut läpi sormien Lipposen ja Tuomiojan pitkin kevättä viljelemiä
puolitotuuksia tai valheita. Median suhtautumisessa toisaalta
demarijohtajien, ja toisaalta Jäätteenmäen vilppiin on dramaattinen ero.
Eduskuntavaalien 2003 jälkeen media keskittyi etsimään vuotajaa. Se vuoto,
joka käynnisti poliiisitutkinnan, eli IS:n ja IL:n saamien asiakirjojen
alkuperä, ei kuitenkaan kiinnostanut. Kaikki vaiva suunnattiin sen
selvittämiseen, mistä Jäätteenmäki sai tietonsa. Tätä tilannetta
Jäätteenmäki ei hallinnut lainkaan, vaan päätyi sekaviin selityksiin, ja
sitä myöten katastrofiin. Jäätteenmäki avustajineen osoitti ällistyttävää
ammattitaidottomuutta, mutta se ei todista median peliä puhtaaksi.
Jäätteenmäen kujanjuoksu alkoi IS:n 8.5.2003 julkaistusta artikkelista
"Salainen Irak-muistio vuoti ensimmäiseksi Jäätteenmäelle?" Asian
esittäminen kohu-uutisena, kuin uutena tietona oli kahdella tapaa
erikoinen ratkaisu. Jäätteenmäki oli kertonut salaisista asiakirjoista jo
ennen vaaleja, ainakin MTV3:n vaalitentissä 6.3.2003, kertoivat lehdet
tentin jälkeen kerrottiin: "Jäätteenmäki perusteli näkemyksiään haltuunsa
saamillaan asiakirjoilla" (Aamulehti 7.3.03). Mitä muuta kuin salaisia
tällaiset asiakirjat saattoivat olla?
Vielä pahempaa, IS uutisoi asian jo 15.3.03 , päivää ennen vaaleja, liki
samalla otsikolla "Jäätteenmäki paljasti ensin tietoja salaisesta
raportista". Otsikko kuvaa hyvin artikkelista välittyvää hätäännystä, joka
saattoi olla seurausta alkavasta poliisitutkinnasta. Artikkeliin oli
haastateltu Anneli Jäätteenmäkeä, jolta lähes kerjättiin Irak-kritiikin
peruuttamista.
Kaikkiaan median vuotajajahti osoitti, että suuri osa toimittajista piti
tärkempänä sitä mistä Jäätteenmäki sai tietonsa, kuin sitä mitä
Washingtonissa todella tapahtui. Tärkeysjärjestystä voi perustellusti
oudoksua. Juha Keskinen totesikin Iltelehdessä 12.3.2003: "Kun
oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki nosti esiin Irak-politiikkamme
ristiriitaisuudet, monet poliitikot ja lehdet kiiruhtivat tuomitsemaan
hänet. Asian selvittämisestä ei niin tuntunut väliä olevan".
Toimittajat osoittivat lisäksi kaksinaismoraalia suhtautumisessa salaisiin
asiakirjoihin. Tiedotusvälineet tuskin ovat jättäneet julkaisematta yhtään
salaista asiakirjaa sillä perusteella, että sen vuotaminen on ollut rikos
– tällaisilla paljastuksilla pikemminkin ylpeillään. Irak-jupakassa asia
oli päinvastoin, vuotajan teon rikollisuudella iskettiin raskaasti
Jäätteenmäkeä. Salaiset asiakirjat julkaisseet iltapäivälehdet olivat
sankareita, Jäätteenmäki roisto. Mitään selitystä tähän epäloogisuuteen ei
ole esitetty.
Professori Keijo Korhonen kommentoi 16.5.2003 kolumnissaan mm. Ilkassa
Jäätteenmäen asemaa: "Kun Lipposen keskustelumuistiot laadittiin,
kansanenedustaja Jäätteenmäki ei ollut hallituksen jäsen. Hän ei ollut
ulkoministeriön virkamies eikä millään muullakaan tavalla
virkavastuuasemassa. On yhdentekevää, vilauttiko hän journalisteille omia
muistiinpanojaan vai suoraa kopiota Lipposen Washingtonin-muistiosta.
Riippumatta siitä, miten Jäätteenmäki oli tiedot haltuunsa saanut, hänellä
oli täysi oikeus saattaa silloinen pääministeri poliittiseen vastuuseen
tekosistaan".
Korhosen argumentti on loogisempi kuin median uusmoralismin perusta. Näin
siitäkin huolimatta, että Jäätteenmäeltä oli ehdottomasti poliittinen
virhe hankkia vuotaja presidentin kansliasta. Hänellä oli täydet
mahdollisuudet päästä pääministeriksi, jonka täytyy pystyä
luottamukselliseen yhteistyöhön presidentin kanssa. Oma tiedottaja
presidentin kansliassa, tämän selän takana, oli siinä tilanteessa
harvinaisen huono ajatus.
Mikko Niskasaari"
Ja toimittaja Mikko Niskasaaren jutun jälkeenkin jää vielä avoimeksi seuraavasta linkistä ilmenevä kysymys:
http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/ - Petri Rissanen (kesk.)
Timo T A Ristimäki kirjoitti:
... mutta ei toki poliittisesti.
Koska muistin Journalistin 6.8.2004 ilmestynyttä numeroa lukiessani, mitä nimimerkki "Näin on" oli mahtipontisesti suomi24.fi:n palstalla Iragkatestakin kirjoittanut, päätin asiaa vielä valaista Mikko Niskasaaren artikkelilla
Näin siis "Näin on" 20.7.2004:
"Totuus Anneli Jäätteenmäestä
Kirjoittanut: Näin on, 20.7.2004 klo 09.11
Tällä palstalla esiintyy aina silloin tällöin joku kirjoittaja, jolle on
jäänyt harhainen käsitys Anneli Jäätteenmäen poliittisesta osaamisesta.
Koetetaan siis vielä kerran oikaista harhakäsitykset, vaikkei niitä enää
onneksi kovin monella ole."
- - -
"3. Tapaus "Irak-gate"
Kun Sonera-hämäys ei Jäätteenmäeltä onnistunut hän keksi talvella 2003
avustajiensa kanssa idean leimata Lipponen ulkopolitiikassa suhtessa
uhkaavaan Irakin sotaan. Tässä tarkoituksessa hän kutsui Martti Mannisen
ravintola Mama Rosaan ja pyysi Manniselta tietoja Irakia koskevista
asioista, joita Manninen auliisti lupasi toimittaa.
Näitä tietoja Jäätteenmäki alkoi sitten levitellä tv-haastatteluissaan ja
nettisivuillaan luomalla mielikuvaa, että Lipposen ja Bushin keskustelut
joulukuussa 2002 olisivat tarkoittaneet sitä sotakoalitiota, joka talvella
2003 irtaantui YK:n linjasta ja lähti sotimaan Irakiin ilman YK:n
valtuutusta.
Koko Suomen ulkopoliittinen johto: ulkoministeri, ulkopoliittinen
ministerineuvosto, presidentti ja hallitus kumosivat kaikki Jäätteenmäen
vihjailut täysin perättöminä. Suomen Irak-politiikan virallista linjaa
jouduttiin Jäätteenmäen vihjailujen herättämän kansainvälisen hämmingin
vuoksi jopa toistamaan mediassa, että valheiden aiheuttama kohu olisi
saatu nopeammin loppumaan.
Myös USAn ulkoministeriö ja Helsingin suurlähettiläs kumosivat kaikki
Jäätteenmäen väiteet siitä, että USA olisi missään vaiheessa katsonut
Suomen kuuluvan mihinkään muihin kuin YK:n puitteissa toimiviin
koalitioihin.
Kaikesta tästä huolimatta Jäätteenmäki sitkeästi intti, että "kyllä siellä
jotain epäselvää kuitenkin oli" jopa vielä silloin, kun antoi eduskunnalle
pääministerin tiedonantoa omista poliisikuullusteluistaan ja valehteli
koko eduskunnalle, ettei ollut muka pyytänyt Manniselta mitään tietoja
Irak-asioista."
- - -
Noin kirjoitti siis "Näin on". Ja minulle on kerrottu, että nimimerkit Mielipidepankki ja kumppaninsa ovat jossakin vaiheessa uudelleen aloittaneet omalaatuisen Irakgatensa tuumaamisen.
Kaikille moisille nimimerkeille tekee juuri siksikin hyvää lukea uudelleen toimittaja Mikko Niskasaaren - myös Anneli Jäätteenmäen itsensä suhteen - kriittinen arvio siitä, mistä Irakgaten ympärillä OIKEASTAAN oli kysymys ja siitä, mistä Ervastin ja Sanoma Oy:n ja Almamedian poliittisten toimittajien "tutkivan journalismin" myötä Irakin-kysymyksessä näytti olevan kysymys.
Kannattaa tavata merkistä merkkiin Mikko Niskasaaren kirjoitus 6.8.2004 ilmestyneestä Journalistista. Sitten itse kunkin pitää miettiä omia turahtelujaan näillä palstoilla.
Sen jälkeen lienee monillakin ei ainoastaan aihe vaan täysi syy mennä itseensä. Ja sen jälkeen voitanee katsoa Irakgate loppuun käsitellyksi - ainakin siihen asti, kunnes poliititikan historiaan ja historian politiikkaan perehtyneet todelliset tutkijat nostavat asiasta pöydälle omat aikaansaannoksensa.
Mikko Niskasaaren artikkeliin on syytä tutustua juuri siksi, että se lienee Journalismikritiikin vuosikirjassa ilmestyneen tutkija Henna Virkkusen artikkelin ohella lähes ainoa kirjoitus, jossa toimittjat itse vaivautuvat arvioimaan oman toimintansa olemusta ns. Iragkatessa.
Linkki Journalistin Irakgate-juttuun:
http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lyhy/Muut12 9040.htm
Ja siltä varalta, että linkki ei toimisi, seuraavassa toimittaja Mikko
Niskasaaren ansiokas arvio Irakgatesta kokonaisuudessaan:
"IRAKGATE"
– mitä medialta
jäi kertomatta
Pekka Ervasti päättää vauhdikkaan kirjansa "Irakgate" vihjaukseen:
"Irakgaten arvoitus, kuten kaikki suuret arvoitukset, näyttää jäävän
vaille lopullista ratkaisua. Se sopii monille".
Voisiko "Irakgaten" ratkaisematon arvoitus olla se, miksi media pääosin
tuki Paavo Lipposta myös sen jälkeen, kun julkistettu aineisto osoitti,
että juuri hänen lausuntojensa todenmukaisuus oli kaikkein kyseenalaisin?
Yhdysvallat tiedusteli vuoden 2002 lopulla noin 50 valtiolta haluja
osallistua Irakin kriisin jälkihoitoon, jos tilanne päätyy sodaksi. Suomen
hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta (UTVA) muotoili
Suomen vastauksen 4.12.2002. Se korosti kriisin ratkaisemista YK:n
päätöslauselman 1441 pohjalta, turvallisuusneuvoston päättämällä tavalla.
Kaikki osallisuus mahdollisen sodan jälkeisiin toimiin kytkettiin YK:n ja
vain YK:n toimintaan.
Viisi päivää myöhemmin pääministeri Paavo Lipponen selosti Suomen
näkemyksiä Washingtonissa ensin presidentti Georg W. Bushille ja sitten
varapresidentti Richard Cheneylle.
Helmikuun viimeisenä päivänä 2003 Yhdysvaltain varaulkoministeri Marc
Grossmanin piti briifaustilaisuuden Irakin tilanteesta noin 30 maan
edustajalle. "Kutsutut edustivat Grossmanin mukaan maita jotka olivat
luvanneet yhteistyötä ja apua Yhdysvalloille Irakin osalta", kertoi UM:n
salainen muistio. Suomen eduskuntavaaleihin oli aikaa enää 16 päivää.
Oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki kritisoi jo tammikuussa 2003 Lipposen
Washingtonin puheiden sisältöä, ja lisäsi vauhtia maaliskuun alussa,
saatuaan tietoja Grossmanin tilaisuudesta. Hän epäili Lipposen kytkeneen
Suomen sotayhteistyöhön Yhdysvaltain kanssa ja arveli ulkopoliittisen
johdon ainakin olleen asiassa eriseuraisen.
Median yleislinja oli torjua Jäätteenmäen väitteet, jopa agressiivisesti:
"Pitkin matkaa Jäätteenmäen kritiikissä on ollut enemmän kepeitä heittoja
ja puolivillaisia vihjailuja kuin todennettavia asia-argumentteja.
Tähänastinen huippu kuultiin MTV3:n vaalitentissä torstai-iltana.
Keskustajohtaja antoi ymmärtää, että Yhdysvallat pitää Suomea Lipposen
lupausten vuoksi osana Irakin vastaista liittoutumaa", laukoi Turun
Sanomat pääkirjoituksessaen 8.3.2003.
Vielä tuolloin ei ollut tiedossa, mihin Jäätteenmäki kritiikkinssä
perusti, joten toimittajien epäluuloisuus oli perusteltua.
Vuoto
lehdille
Ilta-Sanomat ja Iltalehti saivat 10.3.2003 pyytämättä ja yllättäen kopiot
kahdesta UM:n salaiseksi leimatusta asiakirjasta. Ensimmäinen käsitteli
Paavo Lipposen tapaamisia 9.12.2002 presidentti Georg W. Bushin ja
varapresidentti Richard Cheneyn kanssa. Toinen käsitteli USA:n
varaulkoministeri Marc Grossmanin briifaustilaisuutta.
Myöhemmin poliisikuulustelussa IS:n toimittajat arvioivat lehden saaneen
kokonaiset asiakirjat, ei vain niistä tehtyä muistiota, kuten osoittautui
olleen Jäätteenmäen laita. Ilta-Sanomissa työskennellyt Pekka Ervasti
esittää kirjassaan asian samoin. IL:n toimittaja vetosi lähdesuojaan ja
kieltäytyi vastaamasta poliisin kysymyksiin.
Lehdet uutisoivat 11.3.03, että Bush "ylisti Suomea hyväksi
yhteistyökumppaniksi ja kiitti Suomen hallitusta Irakin tilannetta
koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon". "Lipponen
puolestaan kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa
kansainvälistä koalitiota". Ne kertoivat myös, että "Lipponen kiitti
Bushia globaalista johtajuudesta" terrorismin vastaisessa toiminnassa.
Molemmat selostivat myös Grossmanin tilaisuutta. IS antoi runsaasti tilaa
Max Jakobsonille, jonka mielestä Jäätteenmäen kritiikki "on hakemalla
haettua saivartelua". Grossman-tilaisuus oli Jakobsonin mukaan tavallinen
tiedotustilaisuus: "On hyvä käydä kuuntelemassa, mitä sanotaan. Aivan
typerää on kuvitella, että osallistuminen merkitsisi liittymistä USA:n
liittolaiseksi", hän väitti.
IL oli kriittisempi: "Grossmanin isännöimää tilaisuutta kutsuttiin nimellä
'coalition briefing'. Jo nimitys kertoo, että kyseessä ei ole
tavanmukainen tiedotustilaisuus vaan paremminkin eräänlainen
koordinaatiokokous".
Muut lehdet uutisoivat ja kommentoivat vuotoa seuraavana päivänä.
Jakobsonin lausuntoja IS:ssa lainattiin usein laajemmin kuin tietoja
asiakirjoista. Ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Paavo Lipponen saivat
selityksensä väärinkäsityksestä läpi kritiikittä.
"Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) mukaan muistio tarkoittaa tilannetta,
jossa Suomi, kuten käytännössä lähes kaikki muutkin maat, liittyi laajaan
terrorismin vastaiseen koalitioon", selosti Turun Sanomat 12.3.03. Kalevan
pääkirjoitus toisti saman Tuomiojan lausunnon, mutta osoitti hieman
ymmärtämystä myös Jäätteenmäelle:
"Jäätteenmäellä ei selvästikään ole ollut tarkkoja tietoja asioista
ainakaan siinä vaiheessa kun hän otti hallituksen tulilinjalle Irakin
tähden. Julkisuuteen vuodettu salainen raportti tekee kuitenkin
Jäätteenmäen kritiikin ymmärrettävämmäksi".
Grossman-tilaisuus selitettiin yleisesti, Jakobsonia mukaillen,
tavalliseksi tiedotustilaisuudeksi. Syntyi vaikutelma, että toimittajat
ajattelivat Jäätteenmäen käyvän vaalikampanjaa ja olevan siksi
epäluotettavan, mutta uskoivat Lipposen ja Tuomiojan puhuvan totta viran
puolesta ja Jakobsonin muuten vain.
Hymyn
paljastus
Helmikuussa 2004 Hymy julkisti koko UM:n muistion Lipposen tapaamisista
Bushin ja Cheneyn kanssa. Ilmeni, että Bushin kiitokset Suomen
liittymisestä koalitoon oli kirjattu Irak-otsikon alle. Irakista
keskusteltaessa "Lipponen kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä
rakentaa kansainvälinen koalitio". Keskustellessaan Cheneyn kanssa
Irakista "Lipponen totesi yhteistyön olevan tärkeää koalition
säilyttämiseksi". Nyt oli kiistatonta, että Tuomiojan ja Lipposen
selitykset väärinkäsityksestä, Irakin sekoittamisesta
terrorismi-koalitioon, olivat täysin perättömiä.
Lipponen kiitti Bushia myös siitä että "Yhdysvallat päätti viedä Irakin
kysymyksen YK:n käsiteltäväksi", mutta silti hänen puheidensa ja UTVA:n
4.12.02 kannanoton välillä on ristiriita. UTVA ilmoittautui mukaan vain
YK:n toimintaan, ei USA:n johtamaan koalitioon.
Vaikka median edellisenä vuonna toistelema väite, "Suomen linja ei ole
missään vaiheessa ollut epäselvä: tuemme YK:ta" (Kaleva 14.3.2003), oli
sinällään tosi, siitä jäi pois se, ettei epäilyksen kohteena ollut Suomen,
vaan Lipposen linja, joka mitä ilmeisimmin oli ollut osin eri kuin muilla
ulkopolitiikan päättäjillä. Myös Pekka Ervasti viittaa kirjassaan
linjaeroon:
"Lipponen laski, että Yhdysvallat hyökkää Irakiin joka tapauksessa, ja
Suomi voi vain tukea hyökkäystä. Hän uskoi, että YK antaa lopulta
valtuutuksen sotilastoimiin. Ulkopoliittisen johdon keskusteluissa
Lipponen vastusti jokaista sellaista ratkaisua, joka oli ristiriidassa
tämän hyökkäysteorian kanssa, eräs asiantuntija tulkitsee".
Tulkinta saa tukea Lipposen puheesta SDP:n puoluevaltuustossa. "Vielä ei
edes tiedetä mitä mieltä [YK:n] turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet
lopulta ovat", hän väitti (Aamulehti 5.3.03). USA:n hyökkäys alkoi vain
pari viikkoa myöhemmin.
Hymy paljasti myös sen, mistä iltapäivälehdet olivat vaienneet, Lipponen
oli kaupannut varapresidentti Cheneylle AMOS-kranaatinheitinjärjestelmää.
Aseviennissä Suomen ulkopolitiikan keskeinen opinkappale on, ettei aseita
viedä kriisialueille eikä sotaakäyviin maihin. Lipponen poikkesi tästä
periaatteesta.
Pekka Ervasti selittää IS:n vaikenemista kirjassaan: "… niiden
kauppaamisesta Yhdysvaltoihin oli tiedotusvälineissä ollut useita juttuja
jo aikaisemmin. Se ei ollut enää uutinen". Selitys on ongelmallinen. Ei
Patrian pyrkimyksiä myydä AMOS Yhdysvaltoihin kovin näkyvästi oltu
uutisoitu. Kun Lipponen tarjosi niitä samassa yhteydessä, jossa osapuolet
kiittelivät toisiaan Irakin vastaiseen koalitioon osallistumisesta,
"korohoro" -tarjous sai aivan uuden merkityksen.
Hymyn paljastus muutti tilanteen lopullisesti, eikä media voinut enää
puolustautua tiedon puutteella. Jäätteenmäki oli osunut
Washington-keskustelujen arvioissaan hyvin lähelle totuutta. Sen sijaan
Lipponen ja Tuomioja olivat antaneet medialle perättömiä lausuntoja,
vastoin parempaa tietoaan. Tästä median valtaosa kuitenkin vaikeni.
Favorinin
lausunto
Lisää tärkeää aineistoa tuli julkiseksi, kun oikeudenkäynti Jäätteenmäkeä
ja Martti Mannista vastaan alkoi 3.3.2004. Esitutkinnassa poliisi kuuli
todistajana UM:n tietohallintojohtaja Martti Favorinia.
Grossman-muistiosta hän totesi:
"Koko asiakirja ja jopa sen olemassaolo on salaista. Tältä osin ei haluta
kertoa edes sitä, että Suomi on ollut mukana tällaisessa tapahtumassa.
Esimerkiksi Ruotsin ei haluta tietävän tällaista, koska siitä saattaa olla
haittaa Suomen ja Ruotsin välisille suhteille".
Favorinin lausunto veti maton Max Jakobsonin väitteiden alta. Sekä
Jakobsonin väittämä "tavallisesta tiedotustilaisuudesta", että Favorinin
lausunto eivät voi olla totta, jompikumpi on väärässä. Favorin puhui
poliisikuulustelussa todistajana, totuusvelvollisuuden sitomana ja
rangaistusuhan alaisena. Jakobsonilla ei liene edes poliittista vastuuta.
Media kuitenkin vaikeni Favorinin lausunnosta lähes täysin. Se oli
kaksinverroin outoa, sillä lausunto on esitutkintapöytäkirjan ainoa kohta,
jossa vuotojen aiheuttamia vahinkoja edes yritettiin perustella.
Elokuussa 2003, pari kuukautta Jäätteenmäen eron jälkeen, Erkki Tuomioja
väitti STT:n haastattelussa, että "Jäätteenmäki olisi saanut Irak-tiedot
pyytämällä" (HS 17.8.03). Olisiko, oli poliisi kysynyt kuukautta
aikaisemmin Favorinilta:
"Vastaus olisi ollut kielteinen", arvioi Favorin. Myös tämän lausunnon
media sivuutti.
Vuoto-
jahti
"Oppositiojohtajana ja pääministerinä Jäätteenmäki on viljellyt pitkin
kevättä puolitotuuksia tai valheita Irak-kiistan ympärillä", väitti
Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen 20.6.2003, Jäätteenmäen
jouduttua eroamaan pääministerin paikalta. Virkkunen oli osin oikeassa,
mutta moralisoinnista vei terän se, että maan suurin sanomalehti oli
katsonut läpi sormien Lipposen ja Tuomiojan pitkin kevättä viljelemiä
puolitotuuksia tai valheita. Median suhtautumisessa toisaalta
demarijohtajien, ja toisaalta Jäätteenmäen vilppiin on dramaattinen ero.
Eduskuntavaalien 2003 jälkeen media keskittyi etsimään vuotajaa. Se vuoto,
joka käynnisti poliiisitutkinnan, eli IS:n ja IL:n saamien asiakirjojen
alkuperä, ei kuitenkaan kiinnostanut. Kaikki vaiva suunnattiin sen
selvittämiseen, mistä Jäätteenmäki sai tietonsa. Tätä tilannetta
Jäätteenmäki ei hallinnut lainkaan, vaan päätyi sekaviin selityksiin, ja
sitä myöten katastrofiin. Jäätteenmäki avustajineen osoitti ällistyttävää
ammattitaidottomuutta, mutta se ei todista median peliä puhtaaksi.
Jäätteenmäen kujanjuoksu alkoi IS:n 8.5.2003 julkaistusta artikkelista
"Salainen Irak-muistio vuoti ensimmäiseksi Jäätteenmäelle?" Asian
esittäminen kohu-uutisena, kuin uutena tietona oli kahdella tapaa
erikoinen ratkaisu. Jäätteenmäki oli kertonut salaisista asiakirjoista jo
ennen vaaleja, ainakin MTV3:n vaalitentissä 6.3.2003, kertoivat lehdet
tentin jälkeen kerrottiin: "Jäätteenmäki perusteli näkemyksiään haltuunsa
saamillaan asiakirjoilla" (Aamulehti 7.3.03). Mitä muuta kuin salaisia
tällaiset asiakirjat saattoivat olla?
Vielä pahempaa, IS uutisoi asian jo 15.3.03 , päivää ennen vaaleja, liki
samalla otsikolla "Jäätteenmäki paljasti ensin tietoja salaisesta
raportista". Otsikko kuvaa hyvin artikkelista välittyvää hätäännystä, joka
saattoi olla seurausta alkavasta poliisitutkinnasta. Artikkeliin oli
haastateltu Anneli Jäätteenmäkeä, jolta lähes kerjättiin Irak-kritiikin
peruuttamista.
Kaikkiaan median vuotajajahti osoitti, että suuri osa toimittajista piti
tärkempänä sitä mistä Jäätteenmäki sai tietonsa, kuin sitä mitä
Washingtonissa todella tapahtui. Tärkeysjärjestystä voi perustellusti
oudoksua. Juha Keskinen totesikin Iltelehdessä 12.3.2003: "Kun
oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki nosti esiin Irak-politiikkamme
ristiriitaisuudet, monet poliitikot ja lehdet kiiruhtivat tuomitsemaan
hänet. Asian selvittämisestä ei niin tuntunut väliä olevan".
Toimittajat osoittivat lisäksi kaksinaismoraalia suhtautumisessa salaisiin
asiakirjoihin. Tiedotusvälineet tuskin ovat jättäneet julkaisematta yhtään
salaista asiakirjaa sillä perusteella, että sen vuotaminen on ollut rikos
– tällaisilla paljastuksilla pikemminkin ylpeillään. Irak-jupakassa asia
oli päinvastoin, vuotajan teon rikollisuudella iskettiin raskaasti
Jäätteenmäkeä. Salaiset asiakirjat julkaisseet iltapäivälehdet olivat
sankareita, Jäätteenmäki roisto. Mitään selitystä tähän epäloogisuuteen ei
ole esitetty.
Professori Keijo Korhonen kommentoi 16.5.2003 kolumnissaan mm. Ilkassa
Jäätteenmäen asemaa: "Kun Lipposen keskustelumuistiot laadittiin,
kansanenedustaja Jäätteenmäki ei ollut hallituksen jäsen. Hän ei ollut
ulkoministeriön virkamies eikä millään muullakaan tavalla
virkavastuuasemassa. On yhdentekevää, vilauttiko hän journalisteille omia
muistiinpanojaan vai suoraa kopiota Lipposen Washingtonin-muistiosta.
Riippumatta siitä, miten Jäätteenmäki oli tiedot haltuunsa saanut, hänellä
oli täysi oikeus saattaa silloinen pääministeri poliittiseen vastuuseen
tekosistaan".
Korhosen argumentti on loogisempi kuin median uusmoralismin perusta. Näin
siitäkin huolimatta, että Jäätteenmäeltä oli ehdottomasti poliittinen
virhe hankkia vuotaja presidentin kansliasta. Hänellä oli täydet
mahdollisuudet päästä pääministeriksi, jonka täytyy pystyä
luottamukselliseen yhteistyöhön presidentin kanssa. Oma tiedottaja
presidentin kansliassa, tämän selän takana, oli siinä tilanteessa
harvinaisen huono ajatus.
Mikko Niskasaari"
Ja toimittaja Mikko Niskasaaren jutun jälkeenkin jää vielä avoimeksi seuraavasta linkistä ilmenevä kysymys:
http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/...sillä olen tehnyt Lipposesta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle 28.8.2003.
Lisäksi Lipponen on rikkonut Suomen virallista linjaa karkottamalla kolme irakilaista diplomaattia 16.3.2003, eli vaalipäivänä. Tästä Lipponen vielä joutuu vastaamaan oikeuskanslerille.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399166Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737947Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681615657William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542353Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62091Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821740Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201688Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921427Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381358Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71283