Oletteko jotkut koiraihmiset ajatelleet koskaan sitä.Puhutteko ehkä vähän liikaa koiristanne.Ikävystyykö jotkut henkilöt seurassanne, koska puheenaihe on niin suppea.Ei puhuta muusta kuin koirastasi/koiristasi.
Ihan sama tavallaan, kun jotkut äidiksi tulleet, eivät osaa puhua enää muusta, kuin vauvoista ja lastenhoidosta.
Vaikka omistaa koiria ja vaikka on tullut äidiksi.Keskustelunaiheet voivat silti kai sivuta välillä muitakin asioita.
On todella tylsistyttävää, jos toinen jauhaa kokoajan koiristaan ja jos yrittää vaihtaa puheenaihetta, tämä kääntää kaikki puheet niihin takaisin.
Ihan sama tavallaan, kun jotkut äidiksi tulleet, eivät osaa puhua enää muusta, kuin vauvoista ja lastenhoidosta.
Vaikka omistaa koiria ja vaikka on tullut äidiksi.Keskustelunaiheet voivat silti kai sivuta välillä muitakin asioita.
On todella tylsistyttävää, jos toinen jauhaa kokoajan koiristaan ja jos yrittää vaihtaa puheenaihetta, tämä kääntää kaikki puheet niihin takaisin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vaihda kaveripiiriä, niin ei tarvitse tulla netin ihmeelliseen maailmaan valittamaan.
Minä siedän bimbokaveriani, jonka elämään mahtuu lähinnä vaatteita ja kampauksia.
Ja nörttiä, joka puhuu lähinnä opinnoistaan ja rahoistaan.
Ja hössöttäjää, jonka mielestä kaikkien pitäisi kertoa kaikki omasta elämästään, jonka jälkeen niistä pitäisi tehdä kunnon analyysit.
Minä olen niitä, jotka puhuvat ennen kaikkea koirista ja ylipäätään eläimistä.
Aina ei synkkaa eikä kenenkään näiden kanssa voi olla kahdestaan, koska muuten keskustelu yksipuolistuu. Keskusteluista tulee mielekkäitä vasta, kun puhujia on vähintään kolme - siihen ystävyytemme perustuukin.
komppaan täysin ylempää, kaverisovellusta! kiitos ja aamen. ja voihan sille kaverille aina sanoa että hei kuule mua ei jaksa kiinnostaa hevon ********* esim sun vauva puheet. näin olen joutunu sanoo yhelle, ehkä ilkeästi sanottu, mutta ku ei muutaku vauva sitä vauva tätä vaippa sitä vaippa tätä. mä haluan että mulle sanotaa rehellisesti , olen itsekki samanlainen. on mulleki tietyt tyypit sanonu et puhun koirista liikaa, ja hyvä niin että sanonut, tiedänpähän että en enää sille tyypille puhu koirista :) rehellisyyttä kehiin, ei se meitä tapa!
Ja koira ei ole ikinä syyllinen, vaikka olisi tappanut vastasyntyneen pikkuvauvan, vaan pelkkiä omistjia ja vauvaa syytetään. Vaikka koira ei ole ihminen, sekin on älyllinen olio ja syyllinen jos turhaan käyttäytyy agressiivisesti.
Kun koiriin monet totaalisesti kiintyvät, he eivät kunnioita lapsiakaan tipan vertaa, vaikka ovat itsekin olleet joskus lapsia. Itsekästä ja raukkamaista. Lasten elättäminen/kasvatus on paljon haasteellisempaa kuin koirien.
Ja vastaava ongelma joo monien lapsihullujen kanssa, jotka puolestaan eivät tiedä koirista mitään.
Kohtuus kaikessa!
Mistä nykäisit nämä väitteesi?
Puhtaasti provosoidaksesi? Mistä nykäisit lapsien ja koirien vertaamisen toisiinsa, onko itsellesi jäänyt elämässäsi jotain hampaankoloon?
Entäs ihmiset, jotka pitävät vain koirista ja lapsista, kuten minä? Koulukiusaaminen ja seksuaalinen ahdistelu ovat saaneet minut vihaamaan
a) miehiä
b) omaa ikäluokkaani yleisesti
Kaverini ovat siis joko 6- tai 15-vuotiaita tai eläimiä omasta koirasta ratsastuskoulun eläimiin. En taida sopia määritelmiisi, hm?
Koiralla on älyä suurin piirtein saman verran kuin 2 -vuotiaalla ihmislapsella. Odotatko sinä 2 -vuotiaalta lapselta kovin suuria? Lisäksi koira on eläin, joka poikkeaa ihmisestä todella paljon - sillä on oma "kielensä" joka perustuu hyvin suuressa määrin eleisiin, ja näin se myös tulkitsee ihmisiä ja ihmisten käytöstäkin, jopa vauvojen.
Oletko ikinä katsonut Supernannyä? Jos et - niin katso ihmeessä! Sielläpä näet kuinka väkivaltaisia pienet ihmislapset voivat olla - kuristetaan siskoa, yritetään repiä isiltä silmät päästä, lyödään veljeä kuin vierasta sikaa, lyödään päällä äitiä nenään niin että rusahdus vain kuuluu, saadaan hirveitä raivareita kotona ja julkisilla paikoilla - huudetaan pää punaisena, potkitaan, rikotaan tavaroita, lyödään... Ja näitä tämän kaltaisia esityksiä muuten näkee yhtenään kauppareissuilla karkkihyllyn edessä, että ei ole mitenkään harvinaista edes. Syyllistätkö sinä lapsia siitä, vai ajatteletko, että ovat vielä sen verran tyhmiä ja impulsiivisia olentoja, etteivät kummempaan kykene - varsinkin kun on isät ja äidit menneet metsään kasvatuksessa?
Miksi sitten olet valmis syyttämään koiraa, jos se käyttäytyy aggressiivisesti? Se on jokseenkin tyhmä olento joka lähinnä reagoi ärsykkeisiin, toimii vaistojen varassa, kokee maailman hyvin eri tavalla kuin ihminen ja ei kykene kovin monimutkaisiin ajatuskuvioihin. Ne on VAIN ELUKOITA, ja jos ihmisellä on älyä edes vähäsen, ei hän odota niiltä samaa kuin ihmisiltä.
Alkuperäiseen kysymykseen voin vastata, että en puhu koirastani jos huomaan ettei toista kiinnosta pätkän vertaa. Kuitenkin itse kohteliaana ihmisenä kuuntelen kaikki vauvan kakkavaippa jutut, synnärillä perseen repeämiset ja tuntikausien tuskat, hammasmädästä ja poraamisesta höpötykset, tai suolisto-ongelmista, tai teinejen toilauksista jne. jne... Vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa, tai jutut olisivat jo sitä luokkaa, että tekee pahaa kuunnella. Silti annan ihmisten puhua, koska ilmeisesti aihe on kertojalleen tärkeä, enkä oleta itsekään olevani aina ja joka hetki maailman henkevin, älykkäin ja kiinnostavin keskustelija, kuten sinä ap ilmeisesti oletat.
oikeassa oot tai pikemmin väärässä mutta..Pysy aiheessa vai kuuluuko kaveripiiriisi tuollaisen asenteen omaavat kuten sinulla? ;D
Aihe on kaveripiirin jutut jos et sattunut huomaamaan.
Itse yritän kanssa huomioida jos toinen ei innostu koirista tai luonnosta tai taiteesta tai politiikasta juttelemaan niin vaihdan aihetta.
Mutta minusta on myöskin epäkohteliasta jos ei juttele myös vähän niistä aiheista joita itseäni kiinnostaa ja vetää koko ajan omiin kiinnostaviin aiheisiin vaikka tukkamalliin vauvaan etc.
Keskustelut on aina kompromissejä ja molempien kuuluu olla ainakin hieman kiinnostuneita toisenkin asioista.
Kaveripiirin voi aina valitakin jos ei pidä jostain ja jollei uskalla sanoa väliin jotain että jutellaan muustakin kuin mikä kullakin sitten on aiheena.
Itse en ole kehdannut sanoa lapsestaan paapattavalle ja kuviaan näyttävälle että ei kuule kiinnosta pätkääkään millainen ylläri tänä aamuna pöksyistä löytyi. Ja inhoan äitien tapaa jutella; ensin jutellaan normaalisti ja juuri kun juttelu syvenee niin alkaa yhtäkkiä lässyttämään lapselle niiko niko niko tule tänne mamin syliin tai kun lapsi keskeyttää niin annetaan sen keskeyttää..juttele siinä sitten. :( Onko kellään samanlaista tilannetta ja miten sanoa että tuo on inhottavaa keskustella sinun kanssa kun keskeytät koko ajan(en puhu esim tilanteesta että lapsi on vetämäisillään perunakattilan päälleen vaan ihan mamista lähtevästä) tai sitten kuvien näyttö koko ajan tai eikö olekin söpö lässytys..:( äitien kanssa jutteleminen voi olla painajaista..
Niinhän sen pitäisi mennä, että molempien aiheista ja kiinnostuksen kohteista jutellaan (tai yhteisistä) - mutta itse olen todennut, että ei aina niin mene - ja ei se haittaa. Voin minä kuunnella kaikki pimpin tikkaamiset ja muut hirveydet, jos ne rasittuneen äipän mielenpäällä ovat. Yritän toki vaihtaa aihetta johonkin sellaiseen, jonka tiedän toista osapuolta kiinnostavan tai ennen kiinnostaneen, ja joka itseäkin kiinnostaa, mutta aina se ei onnistu.
Kyllä minä sen pystyn ymmärtämään, että vanhemmat näkee vain sen lapsensa, ja joka ikinen kakkapökäle minkä se takapuolestaan päästää, on joku maailman suurin ihme, josta täytyy tiedottaa kaikille - hyvä etteivät sentään kuvia ota! Voin minä ne höpinät kuunnella, vaikka ei kiinnostakaan. Höpötän sitten koirista toisten koiraihmisten kanssa, tai jostain muusta aiheesta jonkun lapsettoman ja koirattoman kanssa.
Onpa käynyt niinkin, että jotkut jotka aiemmin nyrpistelivät nokkaansa minulle ja suhtautuivat kuin vajaaälyiseen, jos koirastani jotain erehdyin sanomaan, ovat ottaneet itse koiran ja nyt eivät sitten muusta puhukaan kuin koirista. :D Eipä sitä koskaan tiedä, että jos itekin lapsia joskus tekee, niin sitten höpöttää vaan niiden kakkaylläreistä.
Jotenkin huvittavia ap:n kaltaiset, jotka kuvittelevat olevansa niin paljon älyllisempiä, kiinnostavempia ja muiden yläpuolella. Se kun nyt vain on niin, että elämäntilanteet vaihtelee, ja kiinnostuksen kohteet sen myötä. Oletan aloittajan olevan joku non 18 -v. joka luulee olevansa nyt tosi aikuinen ja valmis ihminen, joka tietää ihan kaiken kaikesta paremmin kuin muut...
No tuletpa sinäkin ap huomaamaan, että et tiedäkään oikeastaan mistään mitään kun vuodet vierii, ja odotas vaan kun sinulla on oma pieni sinappilinko, tai kissa, koira, hamsteri, niin sinnepä meni sinunkin älyllisen ihmisen status romukoppaan, kun puhut vain siitä pienestä otuksesta, joka on sydämesi valloittanut... Näin siis, jos et ole täysin kylmä ihminen.
Tässä kaksi keskenään yhtä "älykästä" otusta keskustelemassa... Taitavat jopa ymmärtää toisiaan paremmin, kuin monet aikuiset ihmiset - tai ainakin kunnioittavat toistensa mekastusta, eivätkä pidä ihan tyhmänä urpona. Ottakaa älyköt opiksi.
http://www.vivas.fi/koira-matkii-vauvan-aanta-videosta-nettihitti/?fb_action_ids=10151361519399165&fb_action_types=og.likes&fb_ref=below-post&fb_source=aggregation&fb_aggregation_id=288381481237582
Niinhän se on siitä puhutaan mistä oma elämä muodostuu. Oli se sitten lapsi työ eläimet harrastus..etc.
Itselläni oli/on työnarkomaani ystävänä ja jutteli joka päivä yrityksensä toiminnasta.
Puoli vuotta vuosi kaksi meni ja aina samat jutut.
No sitten yllätin otin ässäkortin hihasta ja kerroin eräästä harrastuksestani ihan juurta jaksaen kaiken ne aivan pikkiriikkisimmätkin yksityiskohdat ja vaihdoin eri näkökulmia asiaan ja ystäväni pyöri tuolilla ..voi vieäkö se jatkuu ajatteli selvästi ja minä tyttö jatkoin vain. Oli jotenkin hauskaa kun sai vaihtaa rooliaan. Ja toinen sai kokea sen minkä minäkin. Myönnän että olin pirullinen ja leikillinen ;) Ei se niin vakavaa nuo keskustelut kun huumoria löytyy. Vaikka ilo oli nyt kyllä omalla puolellani-olin sen niin ansainnut.
Juu ja äiteihin niin käytöstapoja ei pidä silti unohtaa eli vaikka puhuu lapsista niin muistaa että on epäkohteliasta keskeyttää toinen kesken puheen tai pomppia ees takaisin kesken kahvittelun jos ei oikeasti ole tarve. Jutut on sitten tavallaan eri asia ja kyllä minäkin olen aikoinani puhunut lapsista kun kaikki oli uutta sillä saralla ja ymmärrän että kaikesta mikä on ihmisen asiassa sillä hetkellä tärkeää niin puhutaan :)
nyt kyllä menee sun juttus pikkiriikkisen yli...
En menisi sanomaan että jompi kumpi on helpompaa. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Ihminen on paljon monimutkaisempi otus kuin koira, mutta se ainakin ymmärtää puhetta. Koira ei puhu samaa kieltä ihmisen kanssa ja niiden maailma on ihan erilainen ja ne saattavat tehdä asioita jotka vaikuttavat ihan järjettömiltä meille ihmisille.
Ja nyt riittää jo toi lapsien ja koirien toisiinsa vertailu. Kumpikaan ei sulje toisiaan pois. Rakastan koiria ja haluan elää niiden kanssa niin pitkään kuin vain voi ja haluan myös lapsia tulevaisuudessa avokin kanssa.
Teillä koiravihaajilla ei ole mitään todisteita näille ihme väitteillenne. Se että te väitätte asian olevan niin ei tee siitä totta. Yhtäkään väittelyä ei ole ikinä voitettu sanomalla: Se nyt on niin kuin minä sanon! Se on raukkamaisen ihmisen tapa, joka tietää joutuneensa väittelyssä ahtaalle ja on häviämässä mutta vielä kuitenkin yrittää sanoa jotain epätoivoisesti.
Te vain ajattelette että kaikki koiran omistajat ovat samanlaisia (ja yleensä teillä on vielä ihan väärä kuvakin meistä kun elätte vain vihassanne). Tämän aiheen aloittajakin on yksi surullinen tapaus. Eikö muuta ole vapaa-aikana tekemistä kuin vain miettiä koiran omistajia? Toisaalta inhoan koiravihaajia ja toisaalta myös säälin teitä. Mahdatte olla varmaan maailman yksinäistä porukkaa kun te tälläkin palstalla pyöritte ja haette sisältöä elämäänne puhumalla pahaa ja elätte siinä vihassanne että saatte edes joitakin tunne-elämyksiä. Voin hyvin nähdä miten istutte yksin omassa asunnossanne/talossa tietokoneen äärellä ja pengotte internettiä vain etsiäksenne negatiivisia uutisia koirista ja luette tätä palstaa ahkerasti kun ei ole muutakaan.
Tunnistan itseni tuosta. :D Puhuisin mielelläni enimmäkseen koirista ja puhunkin koiraihmisten kanssa. Kaikille en kuitenkaan puhu koirista, vaikka mieli tekisi. Esimerkiksi työkavereille vältän koirista puhumista, koska tiiän, ettei niitä kiinnosta.
Niin se vaan menee, että puheenaiheet määräytyy pitkälti omasta arjesta. Mitä on katsonut tv:stä, lukenut uutisista... Kaikki poimii näistä tiedoista vain itseään kiinnostavat, mutta jokaisella on oma käsityksensä kiinnostavasta.
Koiraihmisenä rasitan taatusti jokaista kissaihmistä :D
No, minä alan estottomasti haukottelemaan, jos puheenaiheet alkavat junnaamaan samaa kaavaa. Toki kohteliaisuuttaan jaksaa jonkin aikaa kuunnella, mutta ei loputtomiin.
Enemmän kuin pelkkä koirista puhuminen, minua hämmästyttää ja harmittaa se, että koira otetaan mukaan sen tasoisiin juhliin, mihin lemmikit eivät todellakaan kuulu.
Siinä saa tuntea myötähapeää koiranomistajan puolesta ja joutuu vetämään paksun mustan viivan kyseisen vieraan yli, kun seuraavan juhlan vieraslistaa suunnitellaan.
Meillä koirat on kotona kaikissa juhlissa emme ala kärräämään niitä muualle siksi aikaa..ei ole kyllä tullut mieleenkään että pitäisi.
Mutta emme vie toisten juhliin ellei ole sellainen jossa olemme muulloinkin yötä.
Mutta oli eräs juhla ihan kauhea painajainen kun talon koira ja meidän koira oli laitettu ulos juoksuremmiin kauemmaksi talosta niin eikös erään vieraan mukulat käyneet koko ajan härnäämässä koiria ja yritti kivittää niitä. Jouduin lapsenvahtiin ja suututti koska itsekin olin vieraana ja kyllä lapsiaan pitäisi ihan itse komentaa. Mutta ei kumpikaan vanhempi ei piitannut istui vain kahvittelemassa. :(
En kutsuisi niitä uudestaan.
Kummallista vanhemmuutta nykyään kun lapsille ei sanota miten kuuluu käyttäytyä. Ei ihme että jotkut lapset voi pahoin kun vanhemmat ei välitä teki ne mitä teki. :(
Täällä: kyllä. Täällä pyrin puhumaan vain koiristani, tämähän on koirapalsta. Aiheessa pysyminen on kyllä ajoittain hankalaa.
En koirista tai lapsista huolimatta ymmärtänyt sun alotuksestasi yhtään mitään; mulla on molenpia, liuta kakkaraisia ja koiria, mutta en mä niistä rautalankaa oo koskaan vääntänyt enkä edes viitsisi puhua moisesta asiasta, vaikka lapsiani toki rakastankin ja koiraani kunnioitan, mutta mikä olikaan sun tarkoitukses vietin kirjottamisen suhteen?
Hullu, hullumpi, hulluin?????