Milloin aiot lopettaa netissä marisemisen ja tehdä jotain yksinäisyytesi poistamiseksi? Oletko kokeillut jo psykiatria, vuosia kestävää psykoterapiaa, ryhmäterapiaa, kolmannen sektorin palveluita, koulussa käyntiä, töissä käyntiä, harrastuksissa käyntiä, ystävän etsimistä netistä yms? Oletko yrittänyt sietää pahaa oloasi, ahdistusta ja häpeää noissa paikoissa ja toimia parhaasi mukaan, ottaen muihin sen verran kontaktia mihin kykenet? Jos et ole vielä tehnyt noita asioita, niin miksi mariset ja voivottelet netissä niiden tekemisen sijaan?
Milloin yksinäisyytesi loppuu?
yksinäisyys=valinta
119832
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 119
Vanhimmat
Oletko nyt siinä luulossa, että keksit tuoda keskusteluun jotain uutta?
Huomaatko miten sivuutit itse kysymyksen? Aloitus ei ehkä ole uusi, mutta vastauksia siihen näkee harvemmin...
Mitä jos Invisible boy lähtisit vaikka salille ja alkaisit syömään enemmän protskua, sen sijaan että valitat naisten ignoorauksesta tällä palstalla?
Itse asiassa juuri treenasin omalla painopenkilläni ja vetäsin protskutömpsyt päälle. Mutta miten tuo vastaukseni liittyy "naisten ignooraukseen"?
Noita asioitahan on käsitelty paljonkin tällä palstalla ja perusteltukin, miksi mättää, mutta aina joku vatipää keksii tulla fiksuna pätemään "uusilla" ideoillaan.
No kerropas lyhyesti mitä noista sinä olet tehnyt? Ja enemmän tällä palstalla kyllä näkee ruikutusta. Tai sitten vastaukset ovat tyyliin "kävin kerran psykiatrilla, ei auttanut, ruikuti ruikuti" tai "alotin harrastuksen mutten löytänyt heti kaveria, en jaksa enää käydä siel, ruikuti ruikuti".
Etkö ole se ATM-soopaa jauhava nimimerkki?
ATM tarkoittaa:
pankkiautomaattia (Automatic Teller Machine)
Internet-teknologiassa erästä tiedonsiirtotapaa (Asynchronous Transfer Mode)
lääketieteessä akuuttia transversaalimyeleettiä (selkäytimen tulehdus)
lyhennettä sanoista at the moment (suom. "tällä hetkellä")
vanhaa paineen yksikköä "normaali-ilmakehä" (1 atm = 101325 Pa)
pornografian tyylilajia ("Ass to mouth")
http://fi.wikipedia.org/wiki/ATM
Kouluja on tullut aikoinaan käytyä ja siellä ollessani jäinkin yksin ja kiusatuksi. Töissä on tullut myös käytyä, mutta ei siellä mitään syvällisempiä kaveruussuhteita solmita, ollaan työkavereita vain, joiden kanssa heitetään sivumennen pari puujalkavitsiä ja siinä se, jos sitäkään. Harrastin aikoinaan kymmenisen vuotta seuralajia, mutta sama homma, salilla hikoillaan, ja ne joilla on omat kaveripiirinsä, eivät he salilta uusia kavereita hae, heillähän on jo ne omat piirinsä. Treeneissä nähtiin ja kisoissa, mutta muu aika vietettiin sitten omissa piireissä.
Olen yrittänyt sietää pahaa oloani, ahdistusta ja häpeää noissa paikoissa ja toimia parhaani mukaan, ottaen muihin sen verran kontaktia mihin kykenen. Yritin vuosikausia olla pirteä, vaikka en ollut, yritin olla seurallinen ja myönteinen kaikkea kohtaan, yritin ottaa muut parhaani mukaan huomioon, ja vaikka ahdisti ja tuntui, että tukehdun, vedin vain eteenpäin ja ikäänkuin hyppäsin itse sinne pussiin ja vedin pussin pään solmuun, vaikka pahaa teki. Yritin pitää aina toivoa yllä, enkä antanut itseni pahemmin edes ajatella sitä, että kaikki menee päin persettä. Sitten, kun olin aikani itselleni uskotellut kaikennäköistä ja todellisuus puhui puolestaan, en enää jaksanut. Jatkuva skarppaaminen vei mehut. Ei ole mitään järkeä punnertaa päättymättömiä tikkaita ylemmäs ja ylemmäs. Nykyään tiedän, mikä on homman nimi, enkä yritäkään uskotella itselleni mitään muuta. Todellisuus ei suosi minua, miksi minäkään yrittäisin mielistellä sitä?
Psykiatreja ja terapioita en ole kokeillut, koska en ymmärrä, miten ne auttaisivat muita suhtautumaan minuun huomioonottavaisemmin?
En ole jauhanut ATM-soopaa. En itse asiassa edes tiennyt, mitä moinen tarkoittaa, ennen kuin luin juttuja tällä palstalla.
Eli et ole edes yrittänyt hoitaa itseäsi kuntoon. Terapia auttaa sinua suhtautumaan itseesi huomioonottavaisemmin, jolloin muutkin alkavat suhtautumaan sinuun paremmin?
Tuo nyt on taas jotain poppamiestekstiä. Ongelma on siinä, etteivät muut saa minusta sitä, mitä he haluavat. Sekö sitten on joku vika, ettei änge itseään muiden laatimiin muotteihin? Eikä sillä ole mitään merkitystä muiden asenteiden kanssa, kuinka itse suhtautuu itseensä. Onhan näitä itsensä kanssa sinut olevia homojakin, mutta silti jotkut haluaisivat potkia heitä päähän. Jos vain poikkeaa monelta osin valtavirrasta, niin se on muille kauhistus.
Olet siis niin omalaatuinen ja erikoinen ja ainutkertainen, ettei kukaan toinen ihminen saa sinusta haluamaansa? Ja totta helvetissä suhtautumisella itseensä on merkitystä siinä miten muut sinuun suhtautuvat. Mielestäsi siis itseään häpeilevä, maahan tuijottava mutisija saa samanlaisen vastaanoton kun itseään arvostava ja reipas ihminen? Kuinka suuri prosentti väestöstä haluaa potkia homoja päähän? 1%? Tai ylipäänsä muutakaan pahaa toisille ihmisille? Turha keskittyä sellaisiin ihmisiin.
Jo se, että ei ryyppää tässä maassa, merkitsee muille jo jonkinlaista outolintua. Siihen päälle vielä muita vastaavia "erikoisuuksia", niin potentiaaliset kiinnostujat vähenevät huomattavasti.
En ole missään vaiheessa sanonut olevani itseäni häpeilevä maahantuijottaja, saati sitten mutisija, tai tällainen "klassinen" outo tyyppi. Sanoin käyttäytyneeni reippaasti ja muut huomioon ottaen ja yritin myös olla sosiaalinen. En siis vetäytynyt nurkkaan pälyilemään pää painuksissa, jos tajuat, mutta vastaanotto oli aivan yhtä laimeaa, kuin nykyäänkin, kun en enää yritä mitään turhia reipasteluja.
En ole homo, mutta edustan osaltani vähemmistöjä ja se heittämäsi yksi prosentti oli yllättävänkin näkyvä minun elämässäni, eikä minun tarvinnut keskittyä heihin, he keskittyivät minuun ja osaltaan ajoivat minut tähän tilanteeseen.
En minä väittänyt tietäväni millainen sinä olit. Ihmettelin vain väitettäsi siitä etteikö suhtautuminen itseensä vaikuttaisi siihen miten muut suhtautuvat?
Ihmettelen tosiaan mitä vähemmistöä edustat, jos se "1%" hallitsee vielä aikuis-iälläkin näkyvästi elämääsi, sillä tavalla ettet pääse heistä eroon. Vai puhutko nyt jostain koulu-aikaisista kokemuksista? Ainakin käytit mennyttä muotoa. Miksi sinun tarvitsee keskittyä heihin tänä päivänä?
Enkä usko että tuolla ryyppäämisellä on mitään tekemistä yksinjäämisesi kanssa. Kaiken aikaa tekstistäsi paistaa läpi katkera ja vihamielinen asenne, jonka muut aistivat ja joka näkyy torjuvuutena, vaikka yrittäisitkin esittää reipasta. Vaikutat myös olevan hyvin kinni jossain menneisyydessä. Juuri tuollaisia asioita siellä terapiassa selvitetään.
Tuo alkoholin käyttö, tai siis minun käyttämättömyyteni, oli yksi tekijä yläasteella. Katsos, ne ovat nössöjä, jotka eivät juo ja jos on nössö, on tylsä, eikä tylsien kanssa hengailla.
Joo, käytin mennyttä muotoa, koska saman ikäisenä sain paskaa niskaani sen vuoksi, että erotuin hivenen porukasta. Tämä taas johti eräänlaiseen arkuuteen, negatiivisen huomion pelossa, plus sitten kaikki muu skeida, mitä kiusaaminen saa aikaan. Kaikki se, mitä koet, vaikuttaa siihen, mitä olet tänään. Olet oman historiasi summa, joten menneisyys seuraa tavalla, tai toisella, perässä.
Edelleenkin, yritin pitkän aikaa, eikä katkeruudesta ollut tietoakaan, joten se ei voinut näkyä päälle päin, jotta muut olisivat voineet sellaista aistia. Nyt, jos ajattelen sen aikaista minääni, voin sanoa, että olin hyvin kiltti, iloinen, kohtelias, ystävällinen ja muut huomioon ottava, ja sellainen olin pitkän aikaa, kunnes rupesi vituttamaan. Ongelmani, nähdäkseni, oli osaltaan myös se, että olin kiltti. Sellaisethan ovat myös nössöjä ja alkoholin käyttämättömyyteni vain vahvisti tuota. Se, että kaikki kääntyy itseä vastaan, kun ei ole kusipää, ei innosta enää hymyilemään. Tai siis yrittämään sitä.
Menneisyydessä olen kyllä kiinni, mutta se menee lapsuuteen asti. Kaipaan sinne, missä oli kivaa. Aika luonnollista.
Kyllä minäkin voin väittää että yritin esim. 5 vuotta sitten tutustua ihmisiin ja olin iloinen ja ystävällinen ja muut huomioon ottava ja sosiaalinen ja heitin läppää. Samaan aikaan olin kuitenkin kuoreni alla hyvin herkkä, huonoitsetuntoinen, luottamuspulainen, vaativa, passiivis-aggressiivinen, enkä todellisuudessa avannut itseäni lainkaan toisille ihmisille. Kyllä ne ongelmat tulevat läpi reippaan ja iloisen kuorenkin takaa.
Siellä terapiassahan voit nimenomaan päästä irti menneisyyden painolastista. Saada asiallisen vastineen negatiivisille tunteillesi. Sairas kärsimys muuttuu terveeksi kärsimykseksi, jolloin menneisyys ei enää rasita nykyhetkeä samalla tavalla, vaikka oletkin oman historiasi summa.
Ja ihan mielenkiinnosta, olitko ainoa tuntemasi ihminen ikäluokastasi, joka ei käyttänyt alkoholia? Mikset hengannut toisten sellaisten ihmisten kanssa? Ja vielä, mikset käyttänyt sitä alkoholia (kohtuudella)?
Kyllä minäkin voin väittää että yritin esim. 5 vuotta sitten tutustua ihmisiin ja olin iloinen ja ystävällinen ja muut huomioon ottava ja sosiaalinen ja heitin läppää. Samaan aikaan olin kuitenkin kuoreni alla hyvin herkkä, huonoitsetuntoinen, luottamuspulainen, vaativa, passiivis-aggressiivinen, enkä todellisuudessa avannut itseäni lainkaan toisille ihmisille. Kyllä ne ongelmat tulevat läpi reippaan ja iloisen kuorenkin takaa.
Siellä terapiassahan voit nimenomaan päästä irti menneisyyden painolastista. Saada asiallisen vastineen negatiivisille tunteillesi. Sairas kärsimys muuttuu terveeksi kärsimykseksi, jolloin menneisyys ei enää rasita nykyhetkeä samalla tavalla, vaikka oletkin oman historiasi summa.
Ja ihan mielenkiinnosta, olitko ainoa tuntemasi ihminen ikäluokastasi, joka ei käyttänyt alkoholia? Mikset hengannut toisten sellaisten ihmisten kanssa? Ja vielä, mikset käyttänyt sitä alkoholia (kohtuudella)?
>Ja vielä, mikset käyttänyt sitä alkoholia (kohtuudella)?
Jos ei kiinnosta, niin sitten ei KIINNOSTA.
Upposko kaaliin?
Niitä muita ei vain kiinnostanut seurani. Ei kukaan halua tuossa iässä hengailla nössön kanssa, jolla on kyseenalainen maine. Mainettahan saa, kun muut keksivät ihan mitä tahansa vittuiltavaa. Itse yritin kumminkin olla niin sosiaalinen kuin pystyin muiden kanssa, mutta he olivat lähinnä sen oloisia, että häiritsin heitä.
En tiedä oliko muita alkovapaita, kaikki kun tuntuivat puhuvan viikolla niistä viikonlopun ryyppysessioista. Se tuntuu olevan enemmän sääntö, kuin poikkeus, että tuon ikäiset juovat, koska se kieltäytyminen voi olla kova paikka, muiden painostaessa. Eihän kukaan halua jäädä porukan ulkopuolelle vain, koska ei ole "pokkaa" juoda.
En käyttänyt alkoholia, koska minulla ei ollut mitään mielenkiintoa kipata paskan makuista litkua suuhuni ja pyöriä ties missä ojanpohjissa. Minkä takia ylipäätään tuon ikäisen pitäisi käyttää alkoholia? Ja minkä takia aikuinen ihminen ihmettelee, jos joku alaikäinen ei sellaista tee? Alkoholimyönteinen yhteiskunta.
Tässäkin puhuit ainoastaan jostain kouluaikaisista tapahtumista? Eiväthän ne määritä nykypäivää, ainakaan sen jälkeen jos onnistut käsittelemään nuo kokemukset. Vai suljetaanko sinut nyt 20-30(?)-vuotiaana ulkopuolelle, sen vuoksi ettet halua "dokata ja pyöriä ojanpohjissa". Ojanpohjalla pyöriminen on sekin yliampuva ja katkera kuvaus noiden muiden ajanvietosta.
Tiedän ihmisiä jotka ovat täysin raittiita ja paljon ihmisiä jotka eivät juoneet lainkaan tai hyvin vähän ennen täysi-ikäistymistä. Onhan se nyt päivänselvää että joku suurempi ongelma on sulla ollut taustalla, etkä ole jäänyt yksin tuon alkoholinkäyttämättömyyden takia.
Ja minkä takia muuten alkoholia pitäisi sitten käyttää täysi-ikäisenä, jos ei ala-ikäisenä?
"Edelleenkin, yritin pitkän aikaa, eikä katkeruudesta ollut tietoakaan, joten se ei voinut näkyä päälle päin, jotta muut olisivat voineet sellaista aistia. Nyt, jos ajattelen sen aikaista minääni, voin sanoa, että olin hyvin kiltti, iloinen, kohtelias, ystävällinen ja muut huomioon ottava, ja sellainen olin pitkän aikaa, kunnes rupesi vituttamaan. Ongelmani, nähdäkseni, oli osaltaan myös se, että olin kiltti. Sellaisethan ovat myös nössöjä ja alkoholin käyttämättömyyteni vain vahvisti tuota. Se, että kaikki kääntyy itseä vastaan, kun ei ole *********, ei innosta enää hymyilemään. Tai siis yrittämään sitä."
Tuo on tosiaan huvittava vaihe ns. ihmisen elämässä. Sanotaanko näin että mitä vittumaisempi tyyppi olet niin sitä paremmin menee, koska tälläinen tyyppi voi aina tehdä ns. parannuksen ja saada syntinsä anteeksi.
Tulee mieleen yksi monimurhaaja joka käy nyt saarnaamiesreissuillaan uskoon tulemisensa puolesta. Sanoo ääneen että Jeesus antaa anteeksi koska kadun syntejä.... Taitavat kuolleet antaa sen armahduksen.
Kyse on hieman samanlaisesta ilmiöstä eli pahantekijä voi varsinkin Suomessa aina saada tuollaisen armahduksen ja pienemmistä teoista nyt ei seuraa edes todellisia ongelmiakaan.
Mutta liiallisesta killtteydestä ja hyvyydestä joutuukin paljon helpommin ongelmiin. Eivätkä ongelmat katoa sillä että annat itsellesi anteeksi sen mitä olet tehnyt koska ei ole mitään anteeksi annettavaa. Hyvästä käytöksestä kun pitäisi tulla se palkinto eikä päinvastoin.
Juominen on jossakin määrin elinehto Suomessa seuran saamiselle. Voit löytää seuraa netistäkin mutta silloin kilpailet satojen muiden yrittäjien kanssa.
Ainoa keino siis seuran hakemiselle olisi ne "juomispaikat" eikä tuo taitaisi myöhäistä olla nytkään aloittaa. Ainakin voi kokeilla jos ei muu auta.
Joo, noista murhaajista tulee mieleen, että jos joku vie toisen ihmisen hengen ja lusii aikansa, niin moni aloittaa heti sen "hei, kaveri on aikansa istunut ja kuitannut velkansa, antakaa sille toinen tilaisuus", mutta uhrit ja omaiset eivät saa koskaan aloittaa puhtaalta pöydältä, ja porukat tuntuvat monesti olevan enemmän huolissaan siitä, ettei ihminen, joka itse aiheutti koko tilanteen, saa yrittää uudelleen, kuin omaisten tuskasta. Eli taas paha saa armahduksen ja surevia saatetaan jopa syyllistää siitä, ettei voi antaa menneiden olla. Tällaisissa tapauksissa tekijä kuittaa velkansa yhteiskunnalle, sen pelisääntöjen rikkomisesta, mutta omaisille, saati uhrille itselleen, hän ei voi ikinä maksaa velkojaan. Silti pahat pojat ovat aina niin hienoja, kun he tekonsa jälkeen rupeavatkin esim. siteeraamaan raamattua. On se hieno ihminen. On tämä hieno maailma.
Itsehän kyselit kouluajoistani edellisessä viestissäsi.
Pienessä paikkakunnassa on se ongelma, että täällä ei ole, kuin se pieni määrä omaa ikäluokkaa, ja jos ei ole suosittu heidän keskuudessaan, ei ole mahdollista löytää muita oman ikäisiä. Jäin siis yksin ja koulun loputtua porukat tuppaavat muuttamaan pois tällaisilta kasvattajapaikkakunnilta, lähteäkseen opiskelemaan, tai minne nyt lähteekään. Olisin siis silloin nuorempana kaivannut oman ikäistäni seuraa, mitä en koskaan onnistunut saamaan. Porukat olivat vähän niinkuin liian nuoria, tai liian vanhoja. 20-30 ikävuoden välillä on aika vaikeaa olla pienellä paikkakunnalla, koska sekin pieni porukka, joka on kutakuinkin samassa ikäluokassa, on jo pariutunut ja heidän elämänsä on juuri sitä klassista perhe/kamut -elämää. Heillä on jo omat piirinsä ja elämänsä, eikä heitä muutenkaan juurikaan näe missään, heillä kun on ne omat menonsa. Olen siis jäänyt sivuun, koska jäin kouluaikoinani ulkopuolelle. Kun on ollut koko aikuisiän ilman kunnon ihmiskontakteja, niin ei sitä osaa lähteä tuosta vaan sosialisoimaan, varsinkin, kun siihen päälle pistää vielä ne muut pikku ongelmat, jotka juontavat juurensa esim. kiusaamiseen ym. Ajan myötä tapahtuu sellainen lumipalloefekti, ja pienten ongelmien sumasta tullut isompi ongelma on saanut vieläkin isommat mittasuhteet.
"Ojanpohjalla pyöriminen on sekin yliampuva ja katkera kuvaus noiden muiden ajanvietosta."
Mutta oli valitettavan totta tuon ikäisenä. Jouduin kuuntelemaan niitä heidän juttujaan ja melkoista sikailuahan tuo oli. Aamulla vertailtiin ryyppypaikalla oksennuksia, tultiin kouluun oksennusroiskeita housunlahkeessa, oksennettiin porealtaaseen, kaaduttiin kännipäissään sohvan päälle, niin että sohva meni paskaksi, oltiin ovi auki paskalla muiden töllistellessä ja siitä suoraan paikkoja pyyhkimättä porealtaaseen, ja kaikki nämä olivat heidän mielestään tavattoman hienoa puuhaa, mistä sopi ylpeillä kovaan ääneen koulun aulassa.
Sanoinhan jo, että se alkoholittomuus oli yksi tekijä. Siihen päälle muita pikkujuttuja ja ne ruokkivat muiden silmissä toisiaan.
En ole väittänytkään, että alkoholia pitäisi käyttää. Ihmettelen vain, että ihmiset hyväksyvät alaikäisten alkoholin käytön, vaikka se on ensinnäkin laitonta, niin toisekseen alkoholi voi jopa tappaa, tai altistaa kaikennäköiselle muulle epämukavalle. Aikuiset ihmisetkin ovat kokeneet kaikennäköistä jännää alkoholin ansiosta, niin ei liene kovinkaan yllättävää, että natiaisillakin on hyvät saumat päästä osalliseksi.
Puheesi kuulostavat aikamoisilta ajatusharhoilta (hirveää yleistämistä ja lokeroimista), joita olet rakentanut päähäsi yksin jäätyäsi. Olet keksinyt helppoja selityksiä sille miksi et kelvannut, vaikka syyt ovat paljon syvemmällä.
Ja mikset muuten sitten ole täysi-ikäistyttyäsi muuttanut pois sieltä liian pieneltä paikkakunnalta?
Niin ja jos myönnät itselläsi olevan ongelmia esim. sosiaalisten taitojen suhteen, niin mikset hakeudu hoitoon? Esim. ryhmäterapiaan ihmisten kanssa joilla on samoja vaikeuksia?
Ajatusharhoilta? Jos seisot keskellä peltoa yksin, niin onko syyt jossain syvemmällä, jos et näe siellä ketään? Onko se vain helppo selitys sanoa, ettei ketään näy missään?
Kävin töissä aikoinani samalla paikkakunnalla, joten ei ollut järkeä muuttaa muualle. Nykyään ei vain tiedä, minne sitä menisi ja minkä takia. Tämä sentään on kotiseutua, enkä oikeastaan jaksa enää nakata paskaakaan mistään.
Nuorempana luulin, että syy on minussa itsessäni, koska sain jatkuvasti kuulla niitä "kun muutkin, mikset sinäkin" -tyylin juttuja. Luulin, että olin vain laiska, tai en yrittänyt tarpeeksi, ynnä muuta vastaavaa. Olisi ollut yhtä hyvä syy hakeutua hoitoon, kuin jos ei osaa sitoa kengännauhoja. En minä tiennyt, että kaikennäköisistä "pikkujutuistakin" on mahdollista saada ihan terapiaa. Mutta kuten jo sanoin, en jaksa tässä vaiheessa enää välittää, kaikkihan on jo osaltani ohi, joka tapauksessa.
No jos joka ikistä muuta nuorta paikkakunnallasi kiinnosti pelkkä ryyppääminen, niin se on surullista. Se ei kuitenkaan vieläkään selitä miksi olet aikuisiälläkin yksin. Kaikista sun jutuista saa vaan kuvan, että sun ulkopuolistuminen oli myös sun heikon persoonallisuuden rakenteen tulos. Itsensä kanssa sinut oleva ihminen joutuu harvoin kiusatuksi, vaikka oliskin erilainen.
Ei ollut järkeä muuttaa muualle, mutta silti sanot että olet jollain tapaa kärsinyt koko elämäsi? Työkö se sun elämän tarkoitus on? Jos 100% paikkakuntalaisistasi kulkee lahkeet oksennuksessa, niin mitä jos muuttaisit ihan minne tahansa muualle?
Kaikki on osaltasi ohi niin kauan kuin olet luovuttanut. Koska olisi niin sietämätöntä kohdata niitä tunteita mitä oot yrittänyt koko elämäsi peittää. Mahdollisuus sulla kuitenkin on, jos haluat sen käyttää.
Olenhan sen jo maininnutkin. Se lumipalloefekti, jos muistat. Itseltäni hakattiin itsetunto maahan lapsena, mutta silti olin ala-asteella seurallinen ja minulla oli kavereitakin. Yläasteella nöyryyttäminen ja nolaaminen, sekä kotona alkoholistit, eivät tehneet hyvää itsetunnolleni, ja kaikki tämä tapahtui juuri siinä kriittisessä vaiheessa, jolloin olisi ollut tarpeellista päteä tasavertaisena muiden kanssa porukassa. Jouduin kuoppaan, josta en ole vieläkään päässyt kipuamaan pois.
Kiusaamisessa ei ole kyse itsensä kanssa sinut olemisesta. Sillä ei ole mitään merkitystä sen kanssa, joutuuko joidenkin hampaisiin.
Koska eläminen vaatii rahaa ja työtä tekemällä sellaista saa, en tiedä, mitä järkeä olisi ollut lopettaa työt ja muuttaa muualle? Ei sen puoleen, enää en olekaan tehnyt töitä vuosiin.
En ole sanonut, että kaikki paikkakuntalaiset kulkevat kera yrjön. Vääristelet.
Minähän sanoin väsähtäneeni siihen pirteilyyn ja siinä vaiheessa en enää yrittänyt peitellä tunteitani. Nyt todellakin tunnen ja oloni onkin ajoittain sietämätön. En haluaisi enää tuntea.
vittu sä oot kujalla visible man....
Eli sulla oli vielä alkoholistivanhemmatkin? Koko ajan tulee esille vaan lisää asioita, mitä et oo pystynyt koskaan käsittelemään, mutta silti väität ettet tarvitse terapiaa?
Kiusatuksi voi joutua vaikka olisi sinut itsensä kanssa, mutta silloin siihen osaa suhtautua terveemmin. Jos sulla on ollut kotona alkoholistivanhemmat, niin vaikea uskoa että persoonallisuutesi olisi rakentunut terveeksi.
Tuo huono olosi, yksinäisyyden tunteesi, kiusatuksi joutuminen ja marinasi johtuvat huonosta persoonallisuuden rakenteesta, jonka vääristyminen on alkanut jo luultavasti hyvin nuoresta. Olet vain kehittänyt tuollaisen tarinan siihen päälle "olin erilainen kuin muut, en dokannut, minua kiusattiin". Kannattaisi mennä sinne terapiaan.
Ei kyse ole mistään pirteilystä, vaan häpeän kohtaamisesta terveellä tavalla. Veikkaan että olet alkanut käsitellä häpeää epäterveellä tavalla jo hyvin nuoresta ja kaikki ongelmasi ovat kasautuneet siitä johtuen.
Parannatko asemaamme maassamme olemalla laahaus-ankkurina joka asiassa ja nuolemalla yhteiskuntamme p...ttä viimeiseen tippaannasti?
En yhtään ihmettele yksinäisyyttäsi.
Miksi menisin psykiatrille. Ei minussa mitään vikaa ole. Yksinäisyys ei ole sairaus.
psykiatri ei poista yksinäisyyttä eikä mikään muukaan lääkäri. Minusta ei vaan pidetä ja siksi olen yksinäinen. En ole hullu, rikollinen, alkoholisti enkä käytä huumeitas enkä ole väkivaltainen. Olen hiljainen, en käy baareissa, en puhele paljoo enkä kai ole sosiaalinen. siksi ei ole ketään kavereita.
Minkä vuoksi sinusta ei vain pidetä? Onhan sinussa jotain vikaa jos sinusta ei pidetä. Oletko kenties hirveän torjuva toisia kohtaan? Mikset pysty ystävystymään toisten hiljaisten kanssa? Psykiatri sinua tuskin auttaa, mutta terapia voi hyvinkin auttaa.
En ole marissun netissä ja eikä ole kukaan muukaan! Oma tyhmyytesi on täysin oma valintasi ja koskas muuten itse meinaat kasvaa aikuiseksi ja lopettaa typerät lässytyksesi täällä suoli24:lla? Mikäs mies se tollanen on, kun paskaa jauhaa huvikseen täällä netissä kasvottomana? Onko elämää? Kasvaako karvat jo? Epäilen.
Olen työssä käyvä. Olen ollut vuosikausia terapiassa. ( psykiatri ei ala mun frendiks) Olen ollut itse aloitteellinen, kiltti, ystävällinen. Totuus on että ei niistä ole mitään hyötyä suomen kaltaisessa maassa. Meillä on rahaa, eli kaikilla on ruokaa, koti, tv, tietokone. Lapsetkin kulkee kännykät taskussa. Eli nämä asiat ei tuo valtaväestölle arvostusta/valtaa. Meillä ihmisiä arvostellaan pinnallisten asioiden perusteella: ulkonäkö, sosiaaliset taidot, seuraelämä. Kun sinulta puuttuu yksi tai useampi näistä ominaisuuksista olet heikoilla. Ei siinä auta mitkään lässynlässy puheet kun maailma on loppujen lopuksi raaka paikka. Turha siis väittää että saat kyllä kavereita ja kumppanin kun vain teet asialle jotain.
Jos tuo on johtopäätöksesi vuosikausien terapiassa käynnin jälkeen, niin en oikein usko että olet laittanut itsesi siellä likoon. Oletko nyt ihan varma että olet käynyt psykoterapiassa, vai vaan muutaman viikon välein psykiatrilla tai mielenterveyshoitajalla kertomassa kuulumiset ja noutamassa lääkkeitä?
"Jos tuo on johtopäätöksesi vuosikausien terapiassa käynnin jälkeen, niin en oikein usko että olet laittanut itsesi siellä likoon."
Jos oikeasti tutkittaisiin miten paljon hyötyä näistä psykoterapioista on niin väittäisin että psykoterapia lakkautettaisiin tarpeettomana yli 80-90%:lla sen käyttäjistä.
Tosin suurin hyötyjä tästä yhdistelmästä ovat pillerifirmat ja psykologit+psykiatrit itse. Suomessa mielialalääkkeet ovat käytetyimpiä lääkkeitä, koska niillähän psykologit/psykiatrit palkkansa maksavat.
Käytännössä pillereillä ihmiset saadaan ns. vuosien humpuukkiin mukaan ja mitään tulosta ei tapahdu.
Muutoksen pitäisi lähteä itsestään ja vaikka siitä läheisen ystävän opastuksesta ja luottamuksesta (jos vain sellaista löytyy).
Taidat itse toimia kyseisellä alalla... Tämän saman asian takia homeopaateillakin menee Suomessa niin hyvin...
Mitä tekemistä pillereillä ja psykoterapialla on keskenään? Ei yhtään mitään. Lääkkeet ovat itseasiassa pohjimmiltaan haitallisia psykoterapian toimivuudelle. Sekoitat myös siististi psykiatrit, psykologit ja psykoterapeutit.
Muutoshan on jo lähtenyt itsessä liikkeelle silloin kun hakeutuu hoitoon ja panostaa siihen. Persoonallisushäiriöiseen ihmiseen ei toimi ns. normaali puhe. On tiettyjä reittejä mitä pitkin vinoumia pitää lähteä oikaisemaan ja noita psykoterapeutit ovat juuri opiskelleet. Tuosta ja muista syistä johtuen hoitaja ei voi olla hoidettavan ystävä. Toisten huonojen kokemusten kuuntelu, vastaanottaminen ja käsittely on myös äärimmäisen raskasta.
Menee hyvin koska hulluja luulotautisia on niin paljon.Kiskoessanne heidän rahat käynneiltään voitte viellä paremmin ja potilaanne tiukemmin.
"Mitä tekemistä pillereillä ja psykoterapialla on keskenään? Ei yhtään mitään. Lääkkeet ovat itseasiassa pohjimmiltaan haitallisia psykoterapian toimivuudelle. Sekoitat myös siististi psykiatrit, psykologit ja psykoterapeutit."
Lääkkeillä on tutkitusti vaikutusta eli siinä mielessä lääkkeet eivät ole humpuukkia.
Terapian tulokset voivat olla hyvin ristiriitaisia koska vuosien terapiakäynneistä ei saata olla mitään hyötyä. Toki on niitäkin tapauksia joille niistä voi olla paljon hyötyä.
Suurin ongelma koskeekin sitä että psyterapiassa jakoipa sitä mikä taho tahansa, niin asiakas ns. ehdollistetaan pitkäkestoiseen "hoitosuhteeseen", vaikka siitä ei olisikaan mitään hyötyä.
Yleensä tämä tehdään lääkkeiden avulla, koska sillä saadaan pisin jatkuvuus. Tietysti lääkkeitä on helppoakin antaa, koska lääkkeiden testaus vaatii vuosien työn.
En sano etteikö näistä olisi joillekin tahoille hyötyä, mutta väitän että hyötysuhde saavutettaisiin paljon paremmin yhdelläkin läheisellä ystävällä ja erilaisilla tavoilla jotka tukisivat muihin tutustumista ja muiden kanssa kanssakäymistä.
---
"Muutoshan on jo lähtenyt itsessä liikkeelle silloin kun hakeutuu hoitoon ja panostaa siihen. Persoonallisushäiriöiseen ihmiseen ei toimi ns. normaali puhe. On tiettyjä reittejä mitä pitkin vinoumia pitää lähteä oikaisemaan ja noita psykoterapeutit ovat juuri opiskelleet. Tuosta ja muista syistä johtuen hoitaja ei voi olla hoidettavan ystävä. Toisten huonojen kokemusten kuuntelu, vastaanottaminen ja käsittely on myös äärimmäisen raskasta."
On vain eri asia että kuinka monilla ihmisillä on persoonallisuushäiriö tai mikään muukaan häiriö? Kuinka moni joutuu psykologin/psykiatrin pakeille vain sen takia ettei heille tunnu olevan ketään muuta ihmistä täällä maailmassa?
Tuossa onkin se pääpointti eli "hoitaja ei voi olla hoidettavan ystävä".
On toisaalta hyvä juttu että yhteiskunta tukee mielenterveystyötä ja on hyvä juttu että se auttaa monia ihmisiä.
Mutta sitten siinä kääntöpuolena on juuri tämä asia eli sen tuputtaminen ja pitkittäminen. Ainoastaan siitä syystä ettei ihmisille ole oikein ketään muutakaan tahoa joille puhua.
"Oletko kokeillut jo psykiatria, vuosia kestävää psykoterapiaa, ryhmäterapiaa"
Uskompa että sellaiset henkilöt jotka menevät psykiatrin pakeille niin tuskin yksinäisyydestä pääsevät eroon tuskin koskaan.
Joo, minäkin uskon että ihminen joka menee lääkärille murtuneen sääriluun takia, ei kävele enää koskaan. Hui kamala, onhan se nyt ihan helvetin noloa hakeutua hoitoon mielenterveysongelmien takia! Parempi vaan ruikuttaa S24 palstalla. Siinä olet kyllä ihan oikeassa, että harvemmin ihmiset sieltä psykiatrin vastaanotolta varsinaista apua saavat. Mitä nyt joidenkin ihmisten masennus-oireet saattavat lääkkeillä lievittyä. Terapiaa tai muuta hoitoa yleensä tarvitaan.
Etkö sä nyt älyä että yksinäisyys ei ole mielisairaus!!!!! Ei sen takia mihinkään psykiatrille mennä!
Kaiken tämän ruikutuksen perusteella täällä, yksinäisyys näyttää vaivaavan palstalaisia paljonkin. Mieleltään terve ja itsensä kanssa sinut oleva ihminen löytää halutessaan seuraa. Yksinäisyys ei ole mielisairaus, mutta ihminen joka on vasten tahtoaan yksin pidemmän aikaa, on "mielisairas".
Ja tiesitkö muuten että ihan "tervekin" ihminen voi mennä psykoterapiaan?
"Joo, minäkin uskon että ihminen joka menee lääkärille murtuneen sääriluun takia, ei kävele enää koskaan. Hui kamala,"
Tuossa on vain se ero että lääkäri yrittää parantaa sääriluun että pääset terveeksi. Lääkäri ei hyödy siitä että parin viikon kuluttua sanot ulkopuolisille siitä kuinka heikkoa palvelua sait kyseiseltä lääkäriltä ja jalkasi jouduttiin amputoimaan sen takia.
Psykiatri laittaa sinut vuosia kestävälle pillerikuurille ja käskee säännöllisin väliajoin tulemaan ns. "terapiaan". Käytännössä siis psykiatri rahoittaa oman toimintansa näillä säännöllisillä viikkokäynneillä usein ilman että siitä on henkilölle mitään merkittävää hyötyä.
" Mieleltään terve ja itsensä kanssa sinut oleva ihminen löytää halutessaan seuraa."
Kerroppas että mistä sitä seuraa löytää?
Valtaosa yksinäisistä on täysin terveitä eikä löydä silti seuraa....
Sekoitat nyt kaksi täysin eri asiaa toisiinsa. Yksinäisyys ei ole mikään sairaus tai sairaudesta johtuva tila. Kuten sosiaaliset ongelmatkaan eivät ole sairauksia, eivät psyykkisiä tai fyysisiä sairauksia.
"Ja tiesitkö muuten että ihan "tervekin" ihminen voi mennä psykoterapiaan?"
Tervekin ihminen voi mennä psykoterapiaan todetakseen "itsensä sairaaksi".
Joillekin ihmisille on psykologian käynneistä apua, mutta en välttämättä suosittelisi niitä yksinäisille. Pillerien voimalla tapahtuva riippuvaisuushoito on huono lääke sosiaalisiin ongelmiin. Koko tilanne ylläpitää itseään pystyssä.
Katsohan ystävä hyvä, kun osa yksinäisistä on ikuisia uhreja ja täydellisiä ihmisiä. Psykoterapiassa tai vaikka vain keskustelemalla psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa saattaisivat silmät avautua omille käyttäytymismalleille, jotka karkottavat muut ihmiset. Koulukiusatuksi tulemisen tai absolutismin syyttäminen kaikista ongelmista lähinnä itsepetosta. Luonnollisesti avun hakeminen edellytää, että on valmis myöntämään sen tarpeen.
Itse syytin pitkään kaikista ongelmistani koulukiusaamista, mutta parin vuoden ajan kestänyt terapia on alkanut avaamaa silmiäni myös omille vioilleni. Uusia ystävyyssuhteita on esimerkiksi turha odottaa syntyvän jos aikuisenakin epäilee kaikkia itsestään kiinnostuneita ihmisiä "potenttiaalisiksi koulukiusaajiksi" tai muuten pahanilkisiksi.
Psykoterapia ja lääkkeet eivät liity välttämättä toisiinsa. Psykologi ei ole lääkäri ja toiseksi masennuslääkkeet eivät aiheuta riippuvuuta.
lisäävät itsemurhariskiä.
http://breggin.com/index.php?option=com_content&task=view&id=158
ja bonuksena:
Withdrawal symptoms reported to occur after discontinuation of antipsychotics include nausea, emesis, lightheadedness, diaphoresis, dyskinesia, orthostatic hypotension, tachycardia, nervousness, dizziness, headache, excessive non-stop crying, anxiety and death. According to Eli Lilly internal documents, discontinuation of zyprexa can also cause psoriasis, gingivitis and other inflammatory conditions, dyspepsia, headache, high blood sugar and other serious health conditions unrelated to psychiatric condition.
Seuraa löydät menemällä esimerkiksi ulos ovesta ja alkamalla puhumaan ihmisille. Itsensä kanssa sinut oleva ihminen löytää seuraa tuolla tavalla.
Sun on nyt jotenkin vaikea ymmärtää etteivät pillerit ja terapia liity toisiinsa. Ja sulla on joku mustavalkonen käsitys terveen ja sairaan välillä...ihan kuin siinä olisi joku näkyvä rajapinta. Persoonallisuushäiriöiset ovat vain vieneet normaaleja prosesseja liian pitkälle. Ja niiden vakavuus on liukuma viivalla. Vastentahtoinen yksinäisyys ja marina ovat merkkejä "sairaudesta".
Lääkäri. Psykiatri. Psykologi. Psykoterapeutti
Neljä eri asiaa (joskin kaikki psykiatrit ovat lääkäreitä) ja sama ihminen voi olla useampaa, tai vaikka kaikkia. Ja pitää muistaa että psykoterapeutiksi voi valmistua myös sellaisia reittejä, ettei terapeutilla ole käytännössä valmiuksia auttaa persoonallisuushäiriöisiä.
Olen sitä mieltä että lääkkeet ovat paskaa, mutta oletko koskaan kelannut, että mielenterveysongelmien ja ihan yksinäisyydenkin aiheuttama stressi yms aiheuttava myös laajamittaisia vaurioita koko elimistössä? Jos lääkkeillä saadaan oloa paremmaksi, niin on vaikea sanoa kumpi aiheuttaa enemmän haittaa.
Niinpä, kaikki tämän palstan marisijat ovat psykoterapian tarpeessa. Mutta eihän se minun ongelmani ole jos haluavat jäädä himaan syyttelemään muita surkeasta elämästään. Helppo ja alkeellinen puolustautumiskeino.
Psykoterapia ja pillerikuuri ovat vieläkin täysin eri asioita.
Yksinäisyys ei aiheuta stressiä, vaan korkeintaan se, miten yksinäisyyteen suhtautuu. Jos haluaa stressaantua siitä, se on ihan hyvin mahdollista.
Kyllä yksinäisyys jo itsessään aiheuttaa ihmisessä stressiä. Stressin käsitteellä tosin viittaan laajempaa määritelmään kuin että "vittu ku nyt ahistaa ja stressaa".
Luehan tuo Halosen kissan postaama juttu. Siinä sanotaan näin:
"Arizonan yliopiston tutkimuksessa huomattiin kiusatuksi tulemisen liittyvään vahvasti yksinäisyyteen. Tutkimus osoitti, että lapsena kiusatut ovat tavallista yksinäisempiä myös nuorina aikuisina."
Vaikka onhan tuo jo ollut tiedossa. Tälläkin palstalla monella on kiusaamistaustaa. Samalla tavallahan lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneillakin saattaa ilmetä ongelmia henkisellä puolella. Tämä kyllä ymmärretään, mutta tämän palstan ongelmat ovat aina ongelman kantajan omaa syytä.
Täällä näköjään on useammallakin ongelmia luetun ymmärtämisessä. Olen jo pariinkin otteeseen sanonut, että se, etten käyttänyt alkoholia oli yksi syy muiden joukossa siihen, että minä jäin ulkopuolelle. En ole syyttänyt kaikkia ongelmiani siitä.
Ja absolutismi on typerä sana. Se antaa ymmärtää, että on jokseenkin normaalimpaa aiheuttaa lievä myrkytystila laimennetulla etanolilla, kuin olla aiheuttamatta. Vähän niinkuin ateismikin on teistinen määritelmä.
Niinkuin on myös normaalimpaa tervehtiä ihmisiä kättelemällä kuin näyttämällä persettä. Tämä on se kulttuuri missä eletään.
Ja tottakai kiusaaminen vaikuttaa ihmiseen, aivan kuten mainitsemasi seksuaalinen hyväksikäyttö. Mikä oli pointtisi? Eiväthän seksuaalisen hyväksikäytön uhritkaan parane palstalla marisemalla, vaan menemällä esimerkiksi sinne terapiaan? Mitä se heitä auttaisi marista täällä että "voin nyt pahoin siksi että minulle tehtiin pienenä oahaa"?
Jos oot kasvanut huonossa ympäristössä, ni ei se ole sun syytä, mutta se ettet tee asialle nyt mitään, on sun syytäsi. Eikä se myöskään tarkoita sitä ettetkö olisi saattanut joutua kiusatuksi sen vuoksi millainen olet. Voihan se olla syy, vaikkei olekaan oikeutus.
Tällä palstalla on jatkuvasti syyllistetty yksinäisiä ongelmistaan, katso vaikka aloittajan nimimerkkiä. Yksinäisyys, jollei kyse ole jonkinlaisesta erakkoluonteesta, ei ole oma valinta, siihen voi vaikuttaa monikin asia, mutta aina yksinäisiä patistetaan vain ryhdistäytymään. Kaikilla ei ole tiedossa, miksi on yksinäinen. Siinä voi olla nupin sisäisiä ongelmia, tai sitten ei. Hyväksikäytön uhrit osaavat hakeutua terapiaan, koska asia on tässä yhteiskunnassa tehty täysin selväksi tuon asian suhteen, muuten en usko, että sellainen henkilö kehtaisi edes ottaa asiaa puheeksi. Ei sitä kovin helposti osaa hakeutua vastaanotolle, jos on yksinäinen. Ei siinä tule mieleen, että pannu voikin olla sekaisin, kun muut eivät viihdy seurassani.
Minua kiusattiin lievästi eksoottisen ulkonäköni vuoksi, enkä tajua, miten mahdolliset ongelmani nuppini sisällä olisivat saaneet tuon aikaan? Siitä sitten edettiin ihan mihin tahansa, mistä vain jotain skeidaa sai irti.
Mikä terve hoitoa tarvitsee? Vain Jeesus oli virheetön ja terve.Et sinä eikä kukaan muukaan!
Ongelmat pääsi sisällä saivat aikaan ainakin sen miten sinä itse käsittelit asian.
"Seuraa löydät menemällä esimerkiksi ulos ovesta ja alkamalla puhumaan ihmisille. Itsensä kanssa sinut oleva ihminen löytää seuraa tuolla tavalla."
Antaisin tästä kommentista kymmenen pistettä ja sen kuuluisan papukaijamerkin lisäksi.
Siis seuraa saa vain sillä että menet ulos ovesta ja puhut ihmisille? Uskotko itsekään tuohon? Pitää olla aikamoinen seuramagneetti että tuo onnistuu.
Todistetusti sellaisiakin ihmisiä on olemassa mutta ehkä 1 / miljoonasta.
Lääkkeet eivät ole välttämättä huono juttu. Välttämättä niistä ei ole näkyvää vaikutusta, joillakin voi mieliala kohentua huomattavasti.
Mutta suurin ongelma on psyykkinen eli jos henkilö itse kokee itsensä huonommaksi lääkkeitä nappaillessaan.
Toisaalta toinen ongelma on myös siinä että kyseinen "potilas" laitetaan vuosia kestävään "mielenterveyshoitoon" lääkkeiden voimalla.
Lääkkeet eivät ole siis välttämättä huono juttu vaan se taustatoiminta siinä sivussa.
"Sun on nyt jotenkin vaikea ymmärtää etteivät pillerit ja terapia liity toisiinsa. Ja sulla on joku mustavalkonen käsitys terveen ja sairaan välillä...ihan kuin siinä olisi joku näkyvä rajapinta. Persoonallisuushäiriöiset ovat vain vieneet normaaleja prosesseja liian pitkälle. Ja niiden vakavuus on liukuma viivalla. Vastentahtoinen yksinäisyys ja marina ovat merkkejä "sairaudesta"."
Saatoit saada väärän käsityksen pillereistä... Monillehan yksistään sana "pillerit" aiheuttavat jo jonkinlaisen huonon olotilan.
Ongelmaksi en näe pillereitä koska pillerestä on testatusti hyötyä.
Kyse on vain siitä että luodaanko pillereillä ja terapialla sellainen hyötysuhde, josta ei kuitenkaan ole merkittävää hyötyä itse henkilölle. Nykyisin kun kaikki "vähänkin poikkeavat" ohjataan "hoitoon" (ja tätä tuputtamista tunnut itsekin harrastavan).
Vastentahtoinen yksinäisyys ei itsessään ole mikään sairaus tai siitä mariseminen.
Et ehkä ymmärrä etteivät kaikki ihmiset saa seuraa vain "ulos menemällä" (kuten asiaa kommentoit toisessa kommentissa).
"Koulukiusatuksi tulemisen tai absolutismin syyttäminen kaikista ongelmista lähinnä itsepetosta. Luonnollisesti avun hakeminen edellytää, että on valmis myöntämään sen tarpeen."
Ei se ole mitään itsepetosta.
Totuus vain on että maailma rakentuu juomisen ympärille ja absolutisti jää helpommin sivuun kaikesta muusta toiminnasta.
Kouluaikaisten ongelmien vaikutus voi olla monimutkaisempaa. Tosin on eri asia että "auttaako" terapia tälläiseen vai onko siitä mitään hyötyä. Todennäköisesti tälläiselle henkilölle on kuitenkin hyötyä yhdestäkin ystävästä enemmän kuin terapeutista.
Siitä olen silti samaa mieltä että henkilön pitäisi ymmärtää myös omat vikansa. Tämä voi tietysti tapahtua joko psykologin juttusilla tai sitten muilla tavoilla.
Esim. tällä palstalla aika moni tuntuu kärsivän täydellisestä yrittämisen puutteesta eli ei ole halua mennä minnekkään tai kokeilla mitään.
Tälläinen henkilö voisi tehdä tuollaisista asioista listan ja kokeilla niitä vaikka hammasta purren jos ei muuten esim. niisä konserteissa käyminen, jutteleminen muille, urheileminen jne.
varmaankin siinä vaiheessa, kun siedän kaltaisiasi ihmisiä.
Eli sen jälkeen kun olet hoitanut pääsi kuntoon?
Yksinäisyyteni loppuu, ei koskaan. Olen se jo viimeisen 10 vuoden aikana huomannut. Se kertoo jo paljon kun kukaan ei ole soittanut ja kysellyt kuulumisia viimeiseen 10 vuoteen. En siis ole kovin suosittu. itse joskus soittelin ja pidin yhteyttä mut ei kukaan halunnut vietää aikaa mun kanssa. Ei halunnut henkailla tai mitään. En sitten väkisin ala tunkemaan seuraan. Eihän tässä ole varmaan kuin 40 vuotta yksinäisyyttä jäljellä kunnes kuolen pois.
Ja olemuksellasi ja käytökselläsi ei varmaankaan tietysti ollut mitään tekemistä sen kanssa ettei kanssasi haluttu hengailla? Kaikki ihmiset vaan mystisesti valitsivat ettei juuri sinun kanssasi haluta olla tekemisissä. Etkä taida voida noiden 40 vuoden aikana kehittää itseäsi millään tavalla?
Sit se yksinäisyys loppuu kun kuolen. Niin se vaan on asiat mun elämässä.
Niin se on, koska haluat sen olevan niin. Uhrin rooli tuottaa sulle varmaan tosi paljon mielihyvää? Mitä jos hoitaisit itsesi kuntoon?
Olen Visible manin kanssa ihan samaa mieltä.
Jos taustalla on koulukiusaamista tai vanhempien alkoholismia niin sitä suuremmalla syyllä ne pitäisi käsitellä pois asiantuntijan avulla. En ymmärrä miksi joku haluaa tieten tahtoen voida pahoin, so. kantaa niitä kokemuksia mukanaan päivästä toiseen.
Moni sanoo 'luovuttaneensa', käytännössä se ei kuitenkaan näy mitenkään. Kannattaisi ehkä siirtyä siitä luovuttamisesta _hyväksymiseen_, jos kerran on päättänyt (sic!) olla yksin loppuelämänsä. Elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa kun hyväksyy ne asiat, joita ei halua tai voi muuttaa.
Itse tiedän erittäin hyvin olevani ainoa syypää siihen, etten ole parisuhteessa vaan koen itseni siinä mielessä yksinäiseksi. Jos haluan tavata jonkun, minun pitää lisätä mahdollisuuksia siihen. Pitäisi mennä tänään jonnekin rauhalliseen pubiin tai vastaavaan tilaisuuteen. Huomenna vaikka elokuviin tai kaupungille kahville/syömään. Liikkua ostareilla, käydä toreilla... Kukaan ei tule kotoa hakemaan! On oma valintani jäädä mieluummin kotisohvalle ja olla siten 100 % varma siitä, että huomennakin olen yksin. Ulos lähtemällä todennäköisyys ehkä vähenisi 0,1 %:n verran, mutta silti olisi erittäin paljon todennäköisempää että tulevana keväänä olisi rinnalla joku, jonka kanssa seurata luonnon puhkeamista kukkaan.
Se, että en viihdy pubeissa enkä ostareilla ei siis tee muita ihmisiä syyllisiksi yksinäisyyteeni. Ei heissä ole mitään vikaa, vaikka viihtyvätkin. Peilistä näkyy se ainoa ihminen, jonka käytöstä voin ja minun pitäisi muuttaa.
Ja tällä palstalla vallitsee myös sellainen valitettavan yleinen näkemys, että ihmisellä on kaikki ihan okei niin kauan kun ei näe jotain välkkyviä valoja tai halua lähteä murhaamaan ihmisiä kirveen kanssa kadulle.
Ei ihmisen persoonallisuuden rakentuminen terveeksi ole mikään automaatio. Se vaatii vaatii varsinkin vanhemmilta tietynlaita toimintaa lasta kohtaan, joka useimmilta ihmisiltä sujuu kohtuullisen hyvin alitajuisesti. On hyvin luultavaa että esim. alkoholistiperheessä vanhemmat eivät ole kyenneet tukemaan lapsen persoonallisuuden rakenteen kasvua terveeksi, vaan siellä on vajavaisiksi jääneitä rakenteita. Sellainen ihminen ei edes pysty millään omilla ajatuksillaan ikinä tulemaan terveeksi, vaan noita persoonallisuuden rakenteita täytyy siellä terapiassa rakentaa.
Tuo ensimmäinen kappaleesi koskee koko yhteiskuntaa. Siinä vaiheessa, kun on tehty Breivikit, niin sanotusti, aletaan ihmettelemään ja pohtimaan. Kukaan ei kumminkaan näe kenenkään oireilevan ennen tekoa, koska kukaan ei välitä. Tuollaisen tapauksen jälkeen palataan tähän samaan, eikä ketään jaksa kiinnostaa mikään muu, kuin oma elämä, vaikka vain vähän aikaisemmin oltiin niin kovin huolissaan ja puhuttiinkin ongelmasta ja sen ennaltaehkäisystä.
Otappa omasta neuvosta vaari ja mene sinne lääkäriin hoitamaan se pääsi kuntoon! Äläkä tällä palstalla enää ruikuta. Yrittäisit päästä eroon tuosta pakkoajatuksesta että kaikkien on mentävä terapiaan.
Eikö se ole ensisijaisesti oma tehtäväsi olla huolissasi itsestäsi ja sitten vasta yhteiskunnan? Ja oletko itsekään yrittänyt tehdä asioille mitään - edesauttaa ennaltaehkäisevää hoitoa? Kirjoittanut lehtiin, kirjoittanut päättäjille, perustanut asiaa ajavia ryhmiä yms?
Muutat häpeän tunnettasi minuun kohdistuvaksi vihaksi, huomaatko? Mutta ei se sillä tavalla mene pois. Suosittelen sinulle terapiaa.
Mutta mikäs se ihmisen saa vajoamaan alas? Ehkäpä se, ettei välitetä, jätetään ulkopuolelle ja potkitaan päähän. Jokaisen pitäisi pitää huolta myös toisistaan, mutta itsekkäitä ihmisiä ei jaksa kiinnostaa moinen. Ennaltaehkäisevänä hoitona välittäminen on moneen tapaukseen paras lääke. Lehtiinkin on aiheesta kirjoiteltu, mutta eihän sillä ole mitään merkitystä, koska ketään ei kiinnosta. Toinen juttu on se, että kakruja ei pitäisi vääntää heppoisin perustein. Jotkut eivät vain ole päteviä vanhempia, eivätkä pysty antamaan lapselle hyviä lähtökohtia elämään. Itsekkäiden ja kylmien ihmisten keskellä tällainen ihminen joutuu takuulla kärsimään jossain vaiheessa, ja sillä saattaa olla hyvinkin arvaamattomia seurauksia.
Välitätkö sinä edes itsestäsi? Mikset hae kaikkea mahdollista apua?
Olen tuosta asiasta samaa mieltä, mutta en silti näe että ihminen tarvitsee mitään terapeuttia siihen.
Samalla lailla kun en suosittele Jeesusta niin en suosittele Terapeuttiakaan. Suomessa on kuitenkin monet uskonnolliset yhteisöt "kaikille avoimia" ja niistä voisi monikin löytää seuraa.
Seuran saamisen ongelma tosin ei ole noin yksinkertainen kuin monet antavat ymmärtää. Kyse ei ole siitä että seuraa löytyisi hetimiten vaikka sinne ulos menisikin tai vaikka kävisi siellä joka päivä.
Mutta itsensä syyttäminenkin on kyseenalaista... Kaikki ihmiset eivät ole kaikkein halutuinta seuraa ja itseään ei voi niin radikaalisti muuttaa että kaikki ihmiset hyväksyisivät sinut sellaisena kuin olet. Ainoa keino olisikin löytää sellaisia henkilöitä jotka hyväksyvät, mutta ei niitä joka puussa kasva jos et ole ihmisenä ihan normaalimmasta päästä.
Tuo "luovuttamisesta" - siirtyminen "hyväksyntään" on tietyllä lailla kannettava vaihtoehto. Tosin tuskin kukaan näistä henkilöistä on todellisuudessa täysin luovuttanut.... Se tarkoittaisi aivan muita ratkaisuita.
Toinen vaihtoehto tuossa tapauksessa on "yrittää enemmän" eli pelkkä "hyväksyminen" ei ole yleensä edes aiheellista jos ei ole antanut kaikkeaan.
Kuuleppa invisible boy, kuulostat kuin minun pojaltani, joka nykyisin syyttää minua kun ei ole saanut mitään aikaiseksi.
Luokkansa parhaimpia, ylioppilastutkinnosta stipendin saanut. Pääsi yliopistoon, mutta siihen se taisikin jäädä, koska piti vaihtaa paikkakuntaa yliopistopaikkakunnalle.
Tämä, jossa asumme on taantunut teollisuuskaupunki. En usko että jotkut vanhemmat eivät niinkuin sanot ole päteviä. Ei päteviä vanhempia olekaan, ei vanhemmat voi kannatella lastaan vuodesta toiseen vaikka sitä haluaisivatkin tehdä.
Se, ei minusta ainakaan ole vanhempien tarkoitus. Pojasta vielä yliopisto jäi kesken vaihtoi koulua sekin kesken.
Siis minäkin vanhempana olen ollut joskus samassa tilanteessa. Pahemmassa. Mutta selvisin YRITTÄMÄLLÄ.
Nuoren on kuitenkin helppoa selviytyä ja löytää oma tiensä, jos YRITTÄÄ eikä jää sinne kotiin surkuttelemaan itseään.
Typerä sanonta sopii tähän loppuun: NUORENA VITSA ON VÄÄNNETTÄVÄ!
Silloin se vielä on vitsa, mitä vanhemmaksi tulet vitsa paksunee ja siitä lopulta tulee niin jykevä mänty, ettet enää sitä väännä et taivuta, etkä pääse mihinkään.
Tämän takia kannatatakin tehdä itsemurha ajoissa.
Pätevät vanhemmat ovat niitä, jotka uskaltavat olla vanhempia ja KASVATTAA sitä lastaan. Nykyään vanhemmat eivät edes tiedä missä omat pennut luuhaavat ja tämä on kellarissa värkkäämässä pommia. Kakuille pitää opettaa oikean ja väärän, sekä sadun ja todellisuuden ero, se on vanhempien tehtävä.
En tiedä, mitä oma poikasi pitää aikaansaamisena ja mitkä ovat hänen syynsä siihen, ettei ole mitään mielestään saanut aikaan, mutta näin yleisesti ottaen vanhemmilla on vastuu lapsensa elämän lujan perustuksen luomisessa.
Mutta minkäs takia sinä olet ylipäätään mennyt tekemään jälkeläisiä? Ihan lopultahan tilanne on itsesi aikaansaama, tiedäthän?
Lähden heti psykoterapiaan, kun kouluaikaiset kiusaajani maksavat lystin.
Eli he voittivat? He eivät luultavasti edes muista enää sinua, mutta sinä kannat heitä mukanasi koko loppuelämäsi.
Et sinä heille kosta kärsimällä yksinäisyydestä! He mennä porskuttavat jo elämässä eteenpäin eivätkä tosiaan suo enää sinulle varmasti ajatustakaan. Vain sinä itse itse kärsit siitä että muistelet noita aikoja. Tajuatko? SINÄ kärsit, ja vain SINÄ voit päättää lopettaa kärsimästä. Ei ole mitään universaalia oikeutta, äitiä tai jumalaa, joka kostaa heille ja sitten sinä voit alkaa elää. Ei, vaan joko otat itse vastuun elämästäsi tai sitten jatkat kärsimystä.
Kouluaikaiset kiusaajasi eivät tule koskaan maksamaan sinulle senttiäkään missään muodossa. On oma valintasi jäätkö odottamaan sitä vai teetkö elämällesi jotain.
Oletko edes pyytänyt heitä maksamaan?
Sua voidaan potkia päähän täällä elämässä lähes rajattomasti, jos et kykene
jollain tavalla laittamaan vastaan.
Nämä henkilöt jotka sitä potkimista suorittaa, eivät edes näe siinä mitään
ongelmaa, niin se kuuluukin mennä.
Jos yrität myöhemmin jollain tapaa hakea hyvitystä, olet hullu.
Sinä, mutta ei nää päähän potkijat, näin se menee.
Ne voi tuhota sun elämän täysin, mutta silti eivät ole koskaan tehneet
mielestänsä mitään väärää.
Suurin osa väestöstä on se villisikalauma, mikä potkii ulos laumastansa
yhden tai muutaman kerrallaan. On näille valituille erittäin julma, se on
sellaista laumaeläin käyttäytymiskulttuuria.
Ja jos sun roolis tässä mettän elukka pelissä on se laumakunnan hylkimäksi
joutuminen, se voi useimmiten olla mahdotonta muuttaa sitä näytelmän osaa,
ainakaan siinä laumassa, mistä sun maailmas koostuu.
Lauman/paikkakunnan vaihto voisi ehkä olla joksikin aikaa apu?
Kenen kantti kestää kohdata näitä nykyisen maailman realiteettejä,
eikä aina vaan näitä saippuaoopperamössöjä, voisi katsoa viikonloppuisin
kakkosen uusintasarjaa vajaan kymmenen vuoden takaa nimeltä 'Wire'.
Lähetysaika aika myöhään illalla, lauantaiöisin näytetään uusintana
edellisen sunnuntain jakso, eli on molempina iltoina viikonlopuisin eetterissä.
Aikoinaan lähetettiin käännösnimellä 'langalla'.
Kertoo nimenomaan tästä ihmiseläimen raadollisemmastakin puolesta
aikas totuudenmukaisesti, vieläkin ajankohtainen.
Jotkut syrjään työnnetyt ottavat oikeudekseen korjata epäkohdat omin käsin rankimman mukaan, esimerkiksi Saari ja Auvinen.
Oli minusta aika huono ratkaisu ampua itseään päähän. Ja jos yrittää ratkaista asioita väkivallan avulla, niin on paljon fiksumpiakin keinoja, kuin ammuskella koulussa.
Yleensä huonot teot kohdistuvat täysin syyttömiin henkilöihin kuten taisi tapahtua Saaren ja Auvisen tapauksessa.
Ehkä tekojen yhteys olisi helpompaa ymmärtää jos ne kohdistuisivat ns. syytettyihin henkilöihin.
Turha täällä hulluista puhua koska koko kansamme on sitä eri asteisssa.Ei joukossamme ole ketään joka ei olisi.Siksi meitä on niin paljon.Mistä toinen hullu sen tietää että toinen on hullu? Eipä tidäkkää koska on mikä on eikä koskaan ole utopiaansa tervettä edes nähnytkään.Millä näkisi. Hulluja on myös isoimmissa toimissa jolloin koko organisaatioon on valittu sellaisia alaisia jotka on helppo alistaa ja yhteiskunnallisesti katsotaan mitä halvemmalla asioita pyöritetään.Kun on samat geenit kuin mitä siellä työstetään,on mahdotonta päästä tuloksiin.Totutetaan lääkkeisiin joilla saadaan asiannomaiset rauhoittumaan huumeennomaisesti.Mikä ei takaa uloskirjoitusta viellä mihinkään.Potilaat ovat myös heille leipäpuu.Heistä ei ole pulaa mutta näin voi valita parhaimmat juuri heille myös korkoa kasvamaan.Sin täinjätös,olen pyrkinyt toimimaan asiain hyväksi ennenkuin kirkuit jo tänne tullessasi,joota eiviisastelusi tunnu kuin moukkamaiselta.
Yksinäisyys loppuu silloin kun kohtaa itse itsensä. Ottaa vastuun itse itsestään. Ei siinä oikein todellista apua ulkopuolisista ole, koska he eivät voi tuntea, kokea ja elää toisen puolesta.
Auttajat tämän hyvin tietävät, ja tietävät myös sen, että moni on epätoivoinen. Se tietää rahaa.
psykoterapioitakin on ihan tieteellisesti tutkittu ja niiden tulokset on olleet lopulta melko vaatimattomia. On toki tilanteita missä terapioista on apua, esim. kriisitilanteet.
Ainoa tapa mikä lievittää yksinäisyyttä on kohdata omia tunteitaan, pelkojaan, tuskiaan omaksi katsomallaan tavallaan.
Ihminen pelkää luonnostaan. Kaikki pelkää jotakin. Yleensä toisia ihmisiä. Nyky-yhteiskunta mahdollistaa todella hyvin pelkojen kohtaamattomuuden kuin ruoankin voi jo tilata netistä. Asunnosta ei tarvitse poistua jos ei halua. Hankalapa tällaisiin tilanteisiin on puuttua. Pakko se on ainoa mikä vie eteenpäin ja pakkoa ei enää ole. Siksipä esim. vastikkeeton rahan saaminen on hyvin rampauttavaa.
Ei koskaan. Vihaan ihmisiä enkä halua olla niiden kanssa missään tekemisissä (paitsi tietysti trollaamalla täällä netissä).
Eli haluat kummiskin olla tekemisissä, muttet vaan pysty siihen livessä. Taidat vihata itseäsi kaikista enien. Suosittelen terapiaa.
visible man, olet hyvin vakuuttunut psykoterapian toimivuudesta, oletkokäynyt itse sen läpi? vai mistä kantasi on muodostunut?
Minä itse käyn terapiassa juuri parhaillaan ja siellä käydään läpi näitä ongelmia, mitä muillakin täällä palstalla kirjoittelevilla on. Ainakaan toistaiseksi en ole kummoista apua siitä saanut, mutta aion toki jatkaa sitä suht luottavaisin mielin.
Mutta sun asenteesta haluaisin vain sanoa: (vaikka huomaan, että yrität myös kannustaa ja auttaa näitä hädässä olevia) niin olisit hieman armollisempi ja ystävällisempi, kiitos!!
Olen vakuuttunut että ihminen on terapiassa käynnin ansiosta terveempi, vaikka jäisikin yhä ongelmista kärsimään. Terapian ohella on kait hyvä elää jonkinlaista elämää neljän seinän ulkopuolella, niin että heräilee erilaisia tunteita joita voi siellä sitten pohtia.
Ja käyn itse terapiassa. Olen käynyt yli 2,5v, 2-3 kertaa viikossa. Lonkalta voisi heittää, et jos minulla oli alunperin 10 pykälää kiivettävänä, niin olisin nyt edennyt ehkä 4(?)
Harrastuksia on ollut useita, muttei niiden kavereiden kanssa aikaa sen harrastuksen jälkeen ole vietetty. Ulkomaillakin on tullut käytyä asumassa, mutta ne kaverithan jäivät sinne. Nettideiteilläkin on käyty, mutta olen sen verran kranttu, ettei siitäkään juuri mitään tullut.
Koulussa käydään ja kesät menee töissä. Ei se sitä miksikään muuta, että 90% ajasta vietän yksin, en tiedä sitten onko se muillakaan sen kummempaa. Olen tiedustellut mitä kaverit itse tekevät vapaa-ajalla, niiltäkin joilta löytyy muijat. Aika lailla samaa kun minäkin, töllöttävät televisiota tai pelaavat yms. Viikonloppuna käydään kaljalla. Niitä on yritetty saada mukaan sählyyn/salille, mutta kyllästyvät parin kerran jälkeen.
En tiedä sitten, onko sellaisia ihmisiä olemassakaan jotka viettävät suurimman osan ajastaan kavereidensa kanssa, eli onko tämä minun "yksinäisyys" ihan normaali tila.
Lisätään vielä vähän. Armeija oli siinä mielessä parasta aikaa, että siellä ei juurikaan joutunut aikaa viettämään yksin.
Aika säälittävään jamaan ihminen on nyky-yhteiskunnassa ajettu. Eläin joka on tottunut asumaan pienissä yhteisöissä ja asumaan useiden muiden kanssa samassa asunnossa on ajettu yksiöihin tuijottelemaan seiniä ja tutkailemaan mielikuvitusolentojen elämää (elokuvat, TV, pelit yms.) ja juttelemaan toisten kanssa netin välityksellä.
Ymmärrän täysin niitä jotka muuttavat asumaan johonkin kommuuniin tai liittyvät kulttiin. Se on paljon luontaisempaa käytöstä ihmiselle, kuin asuminen yksiössä.
Kommuuniin muuttaminen ja kulttiin liittyminen ovat mielestäsi toisiinsa verrattavia? :D
Siinä mielessä, että molemmissa muutetaan asumaan pieneen yhteisöön.
Ei muuten.
Jos vuorokaudesta käy töissä 8 t (+työmatkat, jolloin päivän kokonaispituus on 9-10 t), nukkuu toiset 8 t ja harrastaa jotain muutamana iltana viikossa niin ei varmasti voi viettää 90% ajastaan yksin.
"Eläin joka on tottunut asumaan pienissä yhteisöissä ja asumaan useiden muiden kanssa samassa asunnossa on ajettu yksiöihin tuijottelemaan seiniä ja tutkailemaan mielikuvitusolentojen elämää (elokuvat, TV, pelit yms.) ja juttelemaan toisten kanssa netin välityksellä."
Tähän ei kai kukaan pakota. Ja tätä juuri olen itse moneen kertaan kritisoinut ja kehottanut ihmisiä lähtemään ulos ja tapaamaan ihmisiä.
Tulin itse juuri kotiin. Aamulla väsyttää ihan varmasti, kun pitää herätä töihin (krapulaa ei ole), mutta oli paljon antoisampaa olla oikeiden ihmisten kanssa tekemisissä kuin roikkua netissä. Meillä oli hauskaa, sain uusia ajatuksia, uusia tuttavuuksia, ihan uutta virettä alkaneeseen viikkoon. Olisinko saanut saman näistä nettikeskusteluista? En usko.
(Ja ehdin silti ennen nukahtamistani käydä vielä läpi illan keskustelut samalla kun juon kupillisen kamomillateetä)
Niin, tällä hetkellä kun tosiaan käyn koulua, jossa noita tunteja nyt ei niin hirveästi tule. Kesällä tosiaan ei hirveästi ollut noin, kun työvuoro saattoi kestää parhaimmillaan 14 tuntiakin. Silloin ei kyllä tosin hirveästi jaksanut käydä viikonloppunakaan baarissa.
Älkää ruokkiko trollia..
Niin kannattaa mieluummin ruokkia näiden palstan marisijoiden narsistisia puolia ja tukea heidän ajatusvääristymiään. Saa samalla omankin olon tuntumaan hyvältä kun toisetkin ovat sitä mieltä ettei yksinäisyys lopu koskaan, mitään ei voi tehdä ja varsinkin ettei yksinäisessä itsessään voi olla mitään vikaa ja että muut ihmiset ovat pilanneet elämän ja heitä pitää rankaista.
En ole marissut netissä, ennenkuin nyt. Terapiassa en ole käynyt, koska olen luulossa että sinne on vaikea päästä, ja mielummin minun sijastani sinne pääsisi joku jolla on vaikea masennus tms.
Minun tapauksessani yksinäisyys johtuu itsestäni. Ja olen niin usein yrittänyt itseäni muuttaa, mutta mikään ei auta... Minua sanotaan sosiaaliseksi ja reippaaksi, silti kukaan ei halua olla kanssani. Työkaverini nyrpistelevät nenääni läheisyydessäni (sanoinko taas jotakin outoa?), tuntuu että ihmiset oikein odottavat hetkeä jolloin saavat ymmärtää minut väärin.
Jos olen oma itseni - en kelpaa. Jos olen jotain muuta kuin olen - en kelpaa.
Minussa vain on jotakin vialla, jotain mitä en itse näe ja voi korjata. Vaikka olen sosiaalinen niin olen tiedostamattomasti sosiaalisesti kömpelö.
Ärsyttää kun useat sanovat minulla olevan jokin kuori tai muuri kokoajan päällä. Muttakun ei ole... Luulen olevani empaattinen, herkkä ja muista välittävä ihminen, ja ennenkaikkea avoin. Kun taas muut saavat kuvan, että olen kylmä, etäinen ja epäluotettava. Miten siis tämä valheellinen kuori kumotaan kun en näe mitä se kuori on, kun ei ole mitään piilotettavaa sen alla?
Minäkuva ja muille näkyvä minäkuva eroaa radikaalilla tavalla toisistaan. Olen yrittänyt harjottaa ilmeitä, elekieltä ja harkita sanomisiani ja ulosantiani tarkkaan, jotta en tule väärinymmärretyksi. Silti, olen nyt siinä tilanteessa että minulla ei ole enää yhtään ystävää...
Olen nyt viimeiset kolme päivää ollut poissa töistä, koska en pääse sängystä ylös. Tuntuu vain, että olisiko se sittenkin parempi kaikille, ettei minua ole olemassa. Sitten en enää pahoittaisi vahingossa kenenkään mieltä, tai ärsyttäisi muita.
Luepa nämä kaksi osaa mitä kirjoitit:
"Terapiassa en ole käynyt, koska olen luulossa että sinne on vaikea päästä, ja mielummin minun sijastani sinne pääsisi joku jolla on vaikea masennus tms."
"Olen nyt viimeiset kolme päivää ollut poissa töistä, koska en pääse sängystä ylös. Tuntuu vain, että olisiko se sittenkin parempi kaikille, ettei minua ole olemassa. Sitten en enää pahoittaisi vahingossa kenenkään mieltä, tai ärsyttäisi muita."
Sinähän se tosi terveeltä vaikutatkin? Kannattaisikohan vaan mennä sinne terapiaan, niin voisit ehkä päästä jyvälle siitä mikä mättää.
Mmm-m, ihan oikeassa olet, ja itekin olen sitä mieltä ettei kaikki ole aivan tervettä nyt. Tuntuu vaan oma ihmisarvo niin mitättömältä plus hölmöltä mennä terapiaan, koska en haluaisi viedä sellaisen ihmisen paikkaa joka apua oikeasti tarvitsee. Mä olen vain yksinäinen ja surullinen siitä että olen persoonana epämielyttävä. "Lakkaa valittamasta kun muilla on niitä oikeita ongelmia",voisi mulle sanoa.
Mutta joo, en halua kieriä itsesäälissä, vaan haluan muuttua paremmaksi ihmiseksi. Mitä kautta haen terapiaan?
Itsemurhayrityksen kautta. Parhaassa tapauksessa et tule edes tarvitsemaan terapiaa.
Jos olet hyvätuloinen, niin senkus soitat jollekin psykoterapeutille (jonka taustakoulutus on psykologi). Jos raha tekee tiukkaa, niin sinun pitää ensiksi solmia 3kk hoitosuhde psykiatrian poliklinikalle (yleensä ensin yleislääkärille, joka kirjoittaa lähetteen psyk.polille). Tuon 3kk jälkeen psykiatri kirjoittaa sulle lähetteen KELA-korvausta varten. Omaa kustannettavaa jää silti jonkun verran. Yrittävät tuon 3kk aikana varmasti tuputtaa sinulle lääkkeitä, mutta niitä ei ole pakko ottaa vastaan, jos vaan jämäkästi kieltäytyy vedoten vaikka sivuvaikutuksiin.