Mitä on lobbaus?
Lyhyesti sanottuna lobbaus on käytäväpolitiikkaa tai eteisaulapolitiikkaa, joka tarkoittaa erilaisten eturyhmien pyrkimyksiä vaikuttaa päättäjiin ja poliitikkoihin tavoitteena ryhmän asian ajaminen ja näkyvyyden kohentaminen yhteiskunnassa.
”Erään lobbauksen määritelmän mukaan lobbaus on poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamista siten, että lobattavaa asiaa ajava ryhmä kommunikoi asian kannalta olennaisten ryhmien kanssa.” Miia Jaatinen vuonna 1999 väitöskirjassaan Lobbauksen strategioita.
Lobbauksesta on tullut etujärjestöille ja eturyhmille sellainen vaikuttamisen muoto, että se on heikentänyt tuntuvasti demokratiaa eli kansanvaltaa.
Lobbareita on kaikkialla, missä yhteiskunnallisia päätöksiä valmistellaan ja päätetään.
Esim. Bryselissä on noin 15. 000 lobbaria, jotka pyrkivät vaikuttamaan Euroopan Unionin lainsäädäntöprosessiin.
Yhdysvalloissa pelkästään Washingtonissa on laskettu olevan n. 25.000 lobbaria.
Suomessakin lobbaaminen on hyvin yleistä.
Esim. kun nykyistä kuuden puolueen hallitusta kasattiin ja laadittiin hallitusohjelma (joka onkin nykyään melko yksityiskohtainen toimintasuunnitelma hallitukselle) kerrottiin, että Säätytalon käytävillä ja neuvotteluhuoneissa oli enemmän lobbareita, kuin valtioneuvoston väkeä.
Lobbarit yrittivät saada valmiita tekstiluonnoksia hallitusohjelmaan ja ilmeisesti onnistuivatkin.
Tavallinen kansalainen kysyy, kuka lobbaa hänen puolestaan? Kuka lobbaa vanhusten puolesta esimerkiksi siten, että vanhukset pestäisiin laitoksissa kerran päivässä? Ei kukaan. Vanhuspalvelulakia on tehty nyt jo neljän eri hallituksen toimesta ja valmista ei näytä nytkään tulevan.
Sitä vastoin elinkeinoelämä saa kyllä asiansa hoidettua, kun heillä on lobbariarmeija, joka hoitaa homman periaatteella euro ja ääni.
Onko enää jatkossa mitään mieltä äänestää vaaleissa, kun lobbarit hallitsevat maata ja heitä ei valita vaaleilla?
Lyhyesti sanottuna lobbaus on käytäväpolitiikkaa tai eteisaulapolitiikkaa, joka tarkoittaa erilaisten eturyhmien pyrkimyksiä vaikuttaa päättäjiin ja poliitikkoihin tavoitteena ryhmän asian ajaminen ja näkyvyyden kohentaminen yhteiskunnassa.
”Erään lobbauksen määritelmän mukaan lobbaus on poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamista siten, että lobattavaa asiaa ajava ryhmä kommunikoi asian kannalta olennaisten ryhmien kanssa.” Miia Jaatinen vuonna 1999 väitöskirjassaan Lobbauksen strategioita.
Lobbauksesta on tullut etujärjestöille ja eturyhmille sellainen vaikuttamisen muoto, että se on heikentänyt tuntuvasti demokratiaa eli kansanvaltaa.
Lobbareita on kaikkialla, missä yhteiskunnallisia päätöksiä valmistellaan ja päätetään.
Esim. Bryselissä on noin 15. 000 lobbaria, jotka pyrkivät vaikuttamaan Euroopan Unionin lainsäädäntöprosessiin.
Yhdysvalloissa pelkästään Washingtonissa on laskettu olevan n. 25.000 lobbaria.
Suomessakin lobbaaminen on hyvin yleistä.
Esim. kun nykyistä kuuden puolueen hallitusta kasattiin ja laadittiin hallitusohjelma (joka onkin nykyään melko yksityiskohtainen toimintasuunnitelma hallitukselle) kerrottiin, että Säätytalon käytävillä ja neuvotteluhuoneissa oli enemmän lobbareita, kuin valtioneuvoston väkeä.
Lobbarit yrittivät saada valmiita tekstiluonnoksia hallitusohjelmaan ja ilmeisesti onnistuivatkin.
Tavallinen kansalainen kysyy, kuka lobbaa hänen puolestaan? Kuka lobbaa vanhusten puolesta esimerkiksi siten, että vanhukset pestäisiin laitoksissa kerran päivässä? Ei kukaan. Vanhuspalvelulakia on tehty nyt jo neljän eri hallituksen toimesta ja valmista ei näytä nytkään tulevan.
Sitä vastoin elinkeinoelämä saa kyllä asiansa hoidettua, kun heillä on lobbariarmeija, joka hoitaa homman periaatteella euro ja ääni.
Onko enää jatkossa mitään mieltä äänestää vaaleissa, kun lobbarit hallitsevat maata ja heitä ei valita vaaleilla?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.