Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Come Together

    Come Togetherin melodia. Niin.

    Eka tulee Shuhh ta ta dada daa! =) 4 kertaa. Sitä miettii jo että onko biisissä järkeä, mutta optimisti on ja luulee että seuraava "osio" toisi jotain uutta.

    Here come old flat top, (onppa tylsä 2 sävelen melodia) He come grooving up slowly (parin sävelen melodia uudestaan taas, toivottavasti jatko on kiehtovaa sävelmateriaalia edes) He got Joo Joo eyeball, He one holy roller (siis mitä sama uudestaan?) He got (viimein uusi sointu ja erilainen melodia, huh mitä monotoniaa!) Hair down to his knee; (uusi sointu, wau) Got to be a joker, he just do what he please.

    Suoraan sanottuna biisi on surkea. Kummassa sitä nyt olikaan melodiaa, klassisessa vai popissa? :D Vertaillaanpa tätä maailman parhaaseen musiikkiin, jotta tajuatte syyn olla vihainen pop-typeryydestä.


    http://www.youtube.com/watch?v=uJHYnBl-DJQ

    Tässä vertaillaan siis maailman kaikkien aikojen huonointa melodiaa (Lennon) ja maailman kaikkien aikojen parhaita melodioita (Mozart).

    Minimalismi on oma tärkeä lajinsa, mutta Come Togetherissa ei ole kyse minimalismista, vaan huonoudesta.
    74169
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 74

    Vanhimmat

    http://www.icce.rug.nl/~soundscapes/DATABASES/AWP/ct.shtml
    General Points of Interest
    Style and Form
    "Come Together" opens the "Abbey Road" album with a stylistic gesture that remains, over the long run of their career as well as from our historical view of it 30 years later, one of the Beatles key strengths and accomplishments. Call it what you will: "stylized", "neo-classical"; maybe even "rubber soul" (read: music style, not album title). In essence it's a matter of ironically updating an old style such that even when the antecedent musical elements stand out as painfully obvious, the effect of the stylized writing and production values transcend the model. Think "evocation" as opposed to "imitation"; compare this song with the group's covers of songs by Mr. Chuck Berry.
    The song has a frugality of material that is one of John's general songwriting traits. Resonances with specific Beatles songs by John abound from a variety of perspectives:
    •"I Am The Walrus" — patter/talking blues in surrealistic tongues.
    •"Nowhere Man" / "Mean Mr Mustard" — the portrait of an unsavory.
    •"Dig A Pony" — his exhortatory frame of mind divided between abstruse condemnation in the verses and encouraging authority in the refrains.

    The song weighs in at a lengthy 4:20. Both the form and proportional assignments of time are quite expansive. The first refrain doesn't appear until 1:10, and the extended and harmonically static outro occupies a virtually equivalent amount of time at the end. In the meanwhile that intro recurs over and over. As a result, the mood is one of having all the time in the world, in spite of the fact that both tempo and backbeat are moderately driving. (By the same token, you'll note the detail-sweating wisdom exercised by shortening some of those intro reprises in the second half of the song.)
    Until the release of "Anthology" volume 3, take 1 of "Come Together" was one of the Holy Grails of Beatlegdom. The latter contains a self-effacing humorous undercurrent not as evident in the comparitively grim finished track, as well as the relatively rare opportunity to hear John lead singing unretouched, something of which you should always run to avail yourself.

    Copyright © 1999 by Alan W. Pollack. All Rights Reserved. This article may be reproduced, retransmitted, redistributed and otherwise propagated at will, provided that this notice remains intact and in place.

    Äänestä

    • Melody and Harmony
      The verse tune is in a pentatonic Dorian mode, with minor thirds, sevenths, and an avoidance of the sixth scale degree. The refrain opens the range upward a bit, and for an instant actually suggests the Major mode; i.e. the final syllable of the word "together" is sung as a F#.
      The harmony is limited to the minor-mode blues trio of i, IV, V, assisted in the refrain by an appearance of vi. The music creates an "aural illusion" of containing more widespread minor/Major clashing than is actually the case. I believe this is a side effect of the heavy use of Major IV instead of the more naturally occuring minor flavor. Cleverly, the only place that F# appears unequivocally in the song is at the start of the refrain, where it appears as part of a b-minor chord rather than a tonic D-Major.
      Arrangement
      The track is produced to an exquisite fare thee well. Technological assistance is leveraged to register sounds that are larger, rather than "stranger", than life. The bass guitar never sounded so vibrantly resonant, drums never so smooth, nor a lead guitar so smoking.
      I encourage you to think of the way in which John's "shoot me" vocal blends with the backing track as a value-added orchestrational effect, rather than some kind of unfortunate obfuscation.
      The backing track features bass, drums (with a curious absence of snares), electric piano, and lead guitar. John's lead vocal is primarily single tracked (albeit distorted by heavy echo), backed up by Paul in places, plus a few patches of careful double tracking by John himself.
      The arrangement contains characteristic attention to pattern and detail. A sampling:
      •You need a good pair of speakers to truly appreciate the way Paul's low G-note is left vibrating at the end of each verse.
      •First verse is completely single tracked by John. The rest of the verses have Paul's backing vocal entering always in the last part of the first phrase (allowing John to start alone), then dropping out for the last bit, leaving John exposed again. In all but the final verse, that last phrase has John single tracked.
      •The refrains all start off with Paul backing John on the first couple beats, then dropping out, leaving John to double track the rest of it in unison. Actually, the second refrain has John single tracked for some reason on those last couple beats.
      •The instrumental solo is split between electric piano (in its first conspicuous appearance on the track) and lead guitar. The piano part remains evident well into the intro that follows the solo section, then appears to drop out, only to reappear for the outro.
      •The last iteration of the intro features an additional lead guitar lick at the end of each measure.

      Copyright © 1999 by Alan W. Pollack. All Rights Reserved. This article may be reproduced, retransmitted, redistributed and otherwise propagated at will, provided that this notice remains intact and in place.

      Äänestä

    • sdsdfsfsdfs kirjoitti:

      Melody and Harmony
      The verse tune is in a pentatonic Dorian mode, with minor thirds, sevenths, and an avoidance of the sixth scale degree. The refrain opens the range upward a bit, and for an instant actually suggests the Major mode; i.e. the final syllable of the word "together" is sung as a F#.
      The harmony is limited to the minor-mode blues trio of i, IV, V, assisted in the refrain by an appearance of vi. The music creates an "aural illusion" of containing more widespread minor/Major clashing than is actually the case. I believe this is a side effect of the heavy use of Major IV instead of the more naturally occuring minor flavor. Cleverly, the only place that F# appears unequivocally in the song is at the start of the refrain, where it appears as part of a b-minor chord rather than a tonic D-Major.
      Arrangement
      The track is produced to an exquisite fare thee well. Technological assistance is leveraged to register sounds that are larger, rather than "stranger", than life. The bass guitar never sounded so vibrantly resonant, drums never so smooth, nor a lead guitar so smoking.
      I encourage you to think of the way in which John's "shoot me" vocal blends with the backing track as a value-added orchestrational effect, rather than some kind of unfortunate obfuscation.
      The backing track features bass, drums (with a curious absence of snares), electric piano, and lead guitar. John's lead vocal is primarily single tracked (albeit distorted by heavy echo), backed up by Paul in places, plus a few patches of careful double tracking by John himself.
      The arrangement contains characteristic attention to pattern and detail. A sampling:
      •You need a good pair of speakers to truly appreciate the way Paul's low G-note is left vibrating at the end of each verse.
      •First verse is completely single tracked by John. The rest of the verses have Paul's backing vocal entering always in the last part of the first phrase (allowing John to start alone), then dropping out for the last bit, leaving John exposed again. In all but the final verse, that last phrase has John single tracked.
      •The refrains all start off with Paul backing John on the first couple beats, then dropping out, leaving John to double track the rest of it in unison. Actually, the second refrain has John single tracked for some reason on those last couple beats.
      •The instrumental solo is split between electric piano (in its first conspicuous appearance on the track) and lead guitar. The piano part remains evident well into the intro that follows the solo section, then appears to drop out, only to reappear for the outro.
      •The last iteration of the intro features an additional lead guitar lick at the end of each measure.

      Copyright © 1999 by Alan W. Pollack. All Rights Reserved. This article may be reproduced, retransmitted, redistributed and otherwise propagated at will, provided that this notice remains intact and in place.

      2 Section-by-Section Walkthrough
      Intro
      The intro is four measures long and vamps on the tonic chord in a series of surging waves you could just about ride on with a surf board:
      |d |- |- |- |
      d: i

      [Figure 177.1]

      I'm parsing the tempo such that Ringo's ternary drum fills come out to be six to the quarter note.
      The decision to twice use only half of the intro in the second half of the song prevents things from bogging down. By the same token, the return of the full intro just before the closing section is a way of telegraphing to you that it's getting very near the end.
      Verse
      The verse is eight measures long and contains four short phrases equal in length:
      |d |- |- |- |
      i

      |A |- |G7 |- |
      V IV

      [Figure 177.2]

      The harmonic shape is open in a novel way (IV, rather than V), as though we had a twelve-bar frame here in which the middle four were omited.
      Refrain
      The refrain is unusually short in duration, growing straight out of the verse that precedes it, trumpeting the title phrase, and leading straight back into the next intro section.
      |b |G A |d ...
      vi IV V i

      [Figure 177.3]

      For such a short little section, this is the moment in which the harmonic rhythm shows its only burst of speed in the song.
      Outro
      The outro is just short of a full twenty-four measures.
      An antiphonal pattern between lead guitar and John's chanting of the title phrase starts in measure 3 and continues all the way into the fade-out which doesn't quite set in until rather late.
      3 Some Final Thoughts
      It's with a combined sense of relief and anticipation that we turn our attention from "Let It Be" to "Abbey Road". I'm left with the strong sense that "Abbey Road" represents the true and ultimate "getting back" by the Beatles to doing what they did best in the studio; that they miscalculated a bit with the Let It Be project and "got back" a bit too far in terms of their evolution as an ensemble and as songwriters.
      At the same time, our having reversed the order in which we've covered these two albums makes me to ponder the chronology of the last several Beatles albums, and leaves me a nagging question whose answer I don't quite rightly recall, despite that I was a so-called young adult at the time.
      The white "Beatles" album was released in 11/68. "Abbey Road" was released nearly a full year later; either 9/29 or 10/1/69 depending on which side of the pond you're on. And "Let It Be"'s release was delayed all the way until 5/70, despite the 1/69 recording origins of virtually all its material.
      Did we have any idea at the time of the magnitude of the Get Back debacle that took place in that gap between "Whitey" and "Abbey Road"?
      opyright © 1999 by Alan W. Pollack. All Rights Reserved. This article may be reproduced, retransmitted, redistributed and otherwise propagated at will, provided that this notice remains intact and in place.

      Äänestä

    • ssdfggsdfgg kirjoitti:

      2 Section-by-Section Walkthrough
      Intro
      The intro is four measures long and vamps on the tonic chord in a series of surging waves you could just about ride on with a surf board:
      |d |- |- |- |
      d: i

      [Figure 177.1]

      I'm parsing the tempo such that Ringo's ternary drum fills come out to be six to the quarter note.
      The decision to twice use only half of the intro in the second half of the song prevents things from bogging down. By the same token, the return of the full intro just before the closing section is a way of telegraphing to you that it's getting very near the end.
      Verse
      The verse is eight measures long and contains four short phrases equal in length:
      |d |- |- |- |
      i

      |A |- |G7 |- |
      V IV

      [Figure 177.2]

      The harmonic shape is open in a novel way (IV, rather than V), as though we had a twelve-bar frame here in which the middle four were omited.
      Refrain
      The refrain is unusually short in duration, growing straight out of the verse that precedes it, trumpeting the title phrase, and leading straight back into the next intro section.
      |b |G A |d ...
      vi IV V i

      [Figure 177.3]

      For such a short little section, this is the moment in which the harmonic rhythm shows its only burst of speed in the song.
      Outro
      The outro is just short of a full twenty-four measures.
      An antiphonal pattern between lead guitar and John's chanting of the title phrase starts in measure 3 and continues all the way into the fade-out which doesn't quite set in until rather late.
      3 Some Final Thoughts
      It's with a combined sense of relief and anticipation that we turn our attention from "Let It Be" to "Abbey Road". I'm left with the strong sense that "Abbey Road" represents the true and ultimate "getting back" by the Beatles to doing what they did best in the studio; that they miscalculated a bit with the Let It Be project and "got back" a bit too far in terms of their evolution as an ensemble and as songwriters.
      At the same time, our having reversed the order in which we've covered these two albums makes me to ponder the chronology of the last several Beatles albums, and leaves me a nagging question whose answer I don't quite rightly recall, despite that I was a so-called young adult at the time.
      The white "Beatles" album was released in 11/68. "Abbey Road" was released nearly a full year later; either 9/29 or 10/1/69 depending on which side of the pond you're on. And "Let It Be"'s release was delayed all the way until 5/70, despite the 1/69 recording origins of virtually all its material.
      Did we have any idea at the time of the magnitude of the Get Back debacle that took place in that gap between "Whitey" and "Abbey Road"?
      opyright © 1999 by Alan W. Pollack. All Rights Reserved. This article may be reproduced, retransmitted, redistributed and otherwise propagated at will, provided that this notice remains intact and in place.

      http://www.youtube.com/watch?v=YwpNWkbKDRw

      I know you but you don't know me....

      Äänestä

    Come together -kappaleessa mainittu holy roller (uskonnollinen hihhuli) toi mieleen toisen kappaleen, jonka teksti sopii klassisesta hihhuloivaan saarnamies Dhommiin:

    "Holy roller, lookin down
    Where you think you know
    All the answers
    Better look to your, own chances

    Holy roller can you save your own soul
    Can you save your own soul
    Holy roller

    Holy roller, practice what you preach
    Heaven, its still within your reach

    Holy roller, dont you judge
    What you think is goin wrong"


    http://www.youtube.com/watch?v=NRJUr-iP-8o

    Äänestä

    Tuossa edelläolleessa Mozartin 40.sinfoniassa oli lauluosuudet miksattu liian alas. Niitä töin ja tuskin kuuli.

    Joten lauluna se toimi kurjasti. Solistin pitäisi aina kuulua, muuten voi kuulijalle tulla erhe että tässähän instrumentaalimusiikkia esitetään.

    Lisäksi tuo Mozartin 40.sinfonia biisinä soveltuu huonosti 4-5 soittajan kitarabändille. Come together on kitarabändille selkeästi parempi biisi kuin Mozartin 40.sinfonia.

    Äänestä

    Tuli tosta muuten mieleen että mä olen kuullut teorian että biisi kertoisi Beatlesin jäsenistä.

    Ensimmäinen säkkäri olisi Georgesta ("He one holy roller,
    He got hair down to his knee" Intia, Georgella oli tosi pitkä tukka noihin aikoihin), toinen Ringosta ("He shoot Coca Cola He say I know you, you know me One thing I can tell you is You got to be free" Ringolla oli tapana miksata drinkkinsä kokiksella, Ringo oli myös kaveri joka sanoi asiat Johnille suoraan ja kaunistelematta), kolmas Johnista itsestään ("He bag production
    He got walrus gumboot He got Ono sideboard" Bag Productions ja Yoko Ono) ja neljäs Paulista ("He say one and one and one is three Got to be good looking Cause he's so hard to see" Paul lauloi alkuaikoina kappaleen One And One is Two ja saattaa myös viitata Beatlesista lähtemiseen. Paulia pidettiin myös parhaimman näköisenä Beatlena.)

    Äänestä

    • 2354234525 kirjoitti:

      http://www.youtube.com/watch?v=jrJt5-nFQzQ

      The song has since become one of the most covered songs of all time; covers are listed as follows:

      The Supremes covered the song on their 1970 album, New Ways But Love Stays.
      Diana Ross covered the song on her 1970 album Everything Is Everything.
      Chairmen of the Board covered the song on one of their first LPs (1970).
      Argentine rock band Catupecu Machu covered the song on their 1997 debut album, Dale!.
      Herbie Mann performed a 10 minute cover on his 1970 album Muscle Shoals Nitty Gritty
      Ike and Tina Turner covered the song on their album called "Come Together," which peaked at #57 on the U.S. Hot 100 and at #21 on the R&B charts in 1970. Tina Turner later covered it for the 1976 musical documentary All This and World War II.
      The Brothers Johnson released a cover of the song on their 1976 album Look Out for #1.
      Kate Bush performed this song with the KT Bush Band in 1977.
      Eurythmics covered the song in 1987, but it was not released until 2005 as a bonus track on the digitally remastered version of Savage.
      Michael Hedges released his version on the 1987 album Live on the Double Planet.
      Michael Jackson, who owned the rights to the song, also covered "Come Together" for the concert portion of the film Michael Jackson: Moonwalker (1988). The same recording also appears on Jackson's studio album, HIStory: Past, Present and Future, Book I (in a shorter edit), and was performed live at certain concerts during Jackson's HIStory World Tour. The longer version appears on Jackson's 1992 single "Remember the Time", the music video was released on the box set Michael Jackson's Vision.
      Boris Grebenshchikov & Joanna Stingray released their version and its video in the 1990s.
      Soundgarden covered the song on the "Hands All Over" (1990) single, giving it a very grunge metal sound. The band's cover also appeared on its Loudest Love EP.
      Robin Williams and Bobby McFerrin recorded in 1997 a unique version for the Beatles' tribute album In My Life in which McFerrin performs the characteristic bass and guitar intro with his voice, and Williams sings.
      Axl Rose and Bruce Springsteen played "Come Together" before Lennon's induction into the Rock n' Roll Hall of Fame in 1994.
      Gotthard recorded "Come Together" for their 1994 album Dial Hard.
      Marcus Miller included an instrumental version on his album Tales (1994).[16]
      Pride and Glory covered this song on their album Pride and Glory (1994).
      Noel Gallagher and Paul Weller played with McCartney on a version of the song for the 1995 HELP charity record, under the name the Smokin' Mojo Filters. This version made #19 on the British chart in December. In 2005 Weller recorded a new version of the song as part of a double A-sided single.
      Delbert McClinton released the song as a single from the 1995 Beatles tribute album Come Together: America Salutes The Beatles.
      Spiralmouth covered the song on their 1999 self-titled album, their arrangement also incorporating elements of "I Want You (She's So Heavy)".
      Tom Jones released a live version of "Come Together" on his album 1999 Reload.
      Elton John covered the song as a tribute to Lennon during his One Night Only: The Greatest Hits Live at Madison Square Garden 2000 concert.
      Avishai Cohen covered the song for his album Lyla in 2003.
      the Plague recorded the song in the late 1970s. It remained unreleased until their compilation album The X Tapes was released in 2005.
      Saxophonist Warren Hill, who is very much known to perform popular song covers, performed "Come Together" from his release PopJazz in 2005.[17][18]
      Joe Cocker covers the song on the 2007 soundtrack to the film Across the Universe.
      In 2009, the song was included in a posthumous release by Jeff Healey, Songs from the Road.
      RMM's Tropical Tribute to the Beatles, features the cast of the album performing the song. This version peaked at #38 on the Billboard Hot Latin Songs chart.[19]
      Marike Jager did an acoustic cover of the song for the Dutch DWDD Recordings series in 2011
      Godsmack recorded it for their 2012 album Live and Inspired.
      Arctic Monkeys performed their cover at the 2012 Summer Olympics opening ceremony.
      The Meters included an unreleased, previously recorded cover of "Come Together" on their 2001 album Kickback.
      Umphrey's McGee perform it as a mash-up with Nine Inch Nails' "Closer".
      The Gaslight Anthem performed an acoustic cover of the song at the FOX Studios on The FOX 6 O'Clock Rock Report in 2009.

      Äänestä

    • 2345454353 kirjoitti:

      The song has since become one of the most covered songs of all time; covers are listed as follows:

      The Supremes covered the song on their 1970 album, New Ways But Love Stays.
      Diana Ross covered the song on her 1970 album Everything Is Everything.
      Chairmen of the Board covered the song on one of their first LPs (1970).
      Argentine rock band Catupecu Machu covered the song on their 1997 debut album, Dale!.
      Herbie Mann performed a 10 minute cover on his 1970 album Muscle Shoals Nitty Gritty
      Ike and Tina Turner covered the song on their album called "Come Together," which peaked at #57 on the U.S. Hot 100 and at #21 on the R&B charts in 1970. Tina Turner later covered it for the 1976 musical documentary All This and World War II.
      The Brothers Johnson released a cover of the song on their 1976 album Look Out for #1.
      Kate Bush performed this song with the KT Bush Band in 1977.
      Eurythmics covered the song in 1987, but it was not released until 2005 as a bonus track on the digitally remastered version of Savage.
      Michael Hedges released his version on the 1987 album Live on the Double Planet.
      Michael Jackson, who owned the rights to the song, also covered "Come Together" for the concert portion of the film Michael Jackson: Moonwalker (1988). The same recording also appears on Jackson's studio album, HIStory: Past, Present and Future, Book I (in a shorter edit), and was performed live at certain concerts during Jackson's HIStory World Tour. The longer version appears on Jackson's 1992 single "Remember the Time", the music video was released on the box set Michael Jackson's Vision.
      Boris Grebenshchikov & Joanna Stingray released their version and its video in the 1990s.
      Soundgarden covered the song on the "Hands All Over" (1990) single, giving it a very grunge metal sound. The band's cover also appeared on its Loudest Love EP.
      Robin Williams and Bobby McFerrin recorded in 1997 a unique version for the Beatles' tribute album In My Life in which McFerrin performs the characteristic bass and guitar intro with his voice, and Williams sings.
      Axl Rose and Bruce Springsteen played "Come Together" before Lennon's induction into the Rock n' Roll Hall of Fame in 1994.
      Gotthard recorded "Come Together" for their 1994 album Dial Hard.
      Marcus Miller included an instrumental version on his album Tales (1994).[16]
      Pride and Glory covered this song on their album Pride and Glory (1994).
      Noel Gallagher and Paul Weller played with McCartney on a version of the song for the 1995 HELP charity record, under the name the Smokin' Mojo Filters. This version made #19 on the British chart in December. In 2005 Weller recorded a new version of the song as part of a double A-sided single.
      Delbert McClinton released the song as a single from the 1995 Beatles tribute album Come Together: America Salutes The Beatles.
      Spiralmouth covered the song on their 1999 self-titled album, their arrangement also incorporating elements of "I Want You (She's So Heavy)".
      Tom Jones released a live version of "Come Together" on his album 1999 Reload.
      Elton John covered the song as a tribute to Lennon during his One Night Only: The Greatest Hits Live at Madison Square Garden 2000 concert.
      Avishai Cohen covered the song for his album Lyla in 2003.
      the Plague recorded the song in the late 1970s. It remained unreleased until their compilation album The X Tapes was released in 2005.
      Saxophonist Warren Hill, who is very much known to perform popular song covers, performed "Come Together" from his release PopJazz in 2005.[17][18]
      Joe Cocker covers the song on the 2007 soundtrack to the film Across the Universe.
      In 2009, the song was included in a posthumous release by Jeff Healey, Songs from the Road.
      RMM's Tropical Tribute to the Beatles, features the cast of the album performing the song. This version peaked at #38 on the Billboard Hot Latin Songs chart.[19]
      Marike Jager did an acoustic cover of the song for the Dutch DWDD Recordings series in 2011
      Godsmack recorded it for their 2012 album Live and Inspired.
      Arctic Monkeys performed their cover at the 2012 Summer Olympics opening ceremony.
      The Meters included an unreleased, previously recorded cover of "Come Together" on their 2001 album Kickback.
      Umphrey's McGee perform it as a mash-up with Nine Inch Nails' "Closer".
      The Gaslight Anthem performed an acoustic cover of the song at the FOX Studios on The FOX 6 O'Clock Rock Report in 2009.

      http://www.youtube.com/watch?v=t5Fv1iYJS6o

      Äänestä

    Lopetan spammini kommettiin jotta ilmeisen pas ka biisi - yksi coveroiduimpia.

    Dhommillekkin on opetusraidat kitaralle että bassolle netiss¨ä. VOi tutustua ja soittaa - jos osaa.

    Äänestä

    Dhommi voisi oikeastaan selittää tuon doorian moden. Beatlet tuntui tykkäävän siitä

    Äänestä

    • Miksi d ei vastaa? Ei osaa vaikka kerrankin kysyttiin musiikillisia asioita

      Äänestä

    • i feel fine kirjoitti:

      Miksi d ei vastaa? Ei osaa vaikka kerrankin kysyttiin musiikillisia asioita

      Niin, voisi Dhommi kerranin valistaa ihan pyynnöstä - ei vain heru.

      Äänestä

    Ja D katosi heti huomatessaan heikkoutensa.
    No, ei ole väliä

    Äänestä

    Mozartilla on kivoja ralleja. Mutta taodemusiikilta sopisi odottaa jotain syvällisempää kuin melodiatulitusta.

    Äänestä

    • Taidemusiikilta.

      Äänestä

    • hehee3 kirjoitti:

      Taidemusiikilta.

      Musiikki on musiikkia. Se on lopulta totuus. Taide?

      Äänestä

    Taidemusiikkia on se musiikki, jonka tekijä ymmärtää KAIKKI musiikin ulottuvuudet - ei pelkkää säkeistölaulua :D

    Apinat - nyt lainaatte Mozartia ja Beethovenia kirjastosta!

    Äänestä

    • et siis ymmärrä mitä taide on. Se oli tosin odotettavissa. Se ei ole tekniikkaa.

      Äänestä

    Mitä enemmän tämäm Dhommi' :n juttuja lukee, sitä pahempi antipatia mulla kehittyy klassista musiikkia kohtaan.

    Äänestä

    antipatiako? hmmm, mihinkähän se sitten alun perin on perustunut opportunisti hyvä?

    olisiko taustalla kenties henkinen velttous tai ihan vaan se, ettet erityisemmin ole musiikki-ihmisiä?

    jälkimmäinen on hyväksyttävä selitys, ensin mainitusta en niin tiedä.

    Äänestä

    • Henkistä velttoutta edustaa D. Hän ei ota kantaa mihinkään vaan toistaa papukaijan tavoin sanomaansa. Suurempaa velttoutta ei voi olla.

      Äänestä

    En tiedä, ehkä sitten en ole määrittelemällääsi tavalla musiikki-ihminen. Olen senverran juntti musiikillisesti että nautin Beatlesin musiikista kuten punkrockista ja monentyylisestä muusta rockista. On vaputtavaa soittaa sähkökitaraa niin kovaa kun vahvistimesta irtoaa tai pumpata keikalla nyrkkiä ilmaan ja huutaa.

    En siltikääm tajua että mitä järkeä on vertailla Beatlesia ja vaikka Mozartia keskenään. Mozart oli klassisen musiikin säveltäjä ja Beatles rockyhtye. Sama kuin vertailisi Scanian rekkaa ja Fiat Puntoa keskenään. Jopa esimerkiksi Black Flagilla ja Beatlesilla on enemmän yhteistä keskenään.

    Äänestä

    "Mozart oli klassisen musiikin säveltäjä ja Beatles rockyhtye"

    Aivan, ja klassinen ei suinkaan ole "oman aikansa poppia"! Klassinen on ainoaa oikeaa musiikkia. Miksi 1700-luvun kevyt musiikki ole säilynyt? Koska kevyt musiikki ei ole hyvää! Miksi popparit eivät sävellä kuin lauluja? Koska he eivät osaa säveltää muuta!

    Miksi sitten verrata, voi kysyä? Minä vertaan aika usein, ja toisaalta korostan että ei voi verrata. Siksi vertaan, että TAJUAISITTE kuinka eritasoista musiikkia Mozart on Beatlesiin verrattuna. Mozart on ylivertaista kaikin tavoin - melodisesti JA melodiaa merkittävimpien asioiden osalta...

    Taidan lisätä sivistystyöni määrää, koska olette noin pihalla.

    Äänestä

    • Kerro nyt mikä on "dorian mode", jota tässä on käytetty. Sitä on kysytty


      Tuntuu analyysien perusteella, että Come together on jotain muuta kuin " Shuhh ta ta dada daa! =) 4 kertaa."....

      Äänestä

    • Kannattaa muistaa, että 1700-luvun "kevyt musiikki" ei ole säilynyt, koska sitä ei kukaan tallentanut. Tuolloinen kevyt musiikki oli nimenomaan rahvaan musiikkia, ja rahvas taas eli valovuoden päässä yhteiskunnan eliitistä, jonka viihdyttämiseksi klassista musiikkia tehtiin. Kevyen musiikin tallentaminen ei maksanut vaivaa, koska mitään nykyisenkaltaisia kulutusmarkkinoita ei ollut. Tämä taas johtui siitä, että rahvaalla ei ollut varaa käytännössä mihinkään ei-välttämättömään. Nykyajan kevyellä musiikilla on ainakin joiltain osin mahdollisuus säilyä, koska sitä tallennetaan. Kevyt musiikki nykyisessä merkityksessä syntyikin nimenomaan keskiluokan synnyn ja yleisen vaurastumisen myötä.

      Toisaalta on huomautettava, että tuohon aikaan myös taidemusiikista tehtiin sellaista, että sitä jaksoi maallikkokin kuunnella. Silloin ei harrastettu mitään tekotaiteellista pimputusta anellen käytännössä suhteiden perusteella myönnettäviä apurahoja.

      Äänestä

    • hehee3 kirjoitti:

      Kannattaa muistaa, että 1700-luvun "kevyt musiikki" ei ole säilynyt, koska sitä ei kukaan tallentanut. Tuolloinen kevyt musiikki oli nimenomaan rahvaan musiikkia, ja rahvas taas eli valovuoden päässä yhteiskunnan eliitistä, jonka viihdyttämiseksi klassista musiikkia tehtiin. Kevyen musiikin tallentaminen ei maksanut vaivaa, koska mitään nykyisenkaltaisia kulutusmarkkinoita ei ollut. Tämä taas johtui siitä, että rahvaalla ei ollut varaa käytännössä mihinkään ei-välttämättömään. Nykyajan kevyellä musiikilla on ainakin joiltain osin mahdollisuus säilyä, koska sitä tallennetaan. Kevyt musiikki nykyisessä merkityksessä syntyikin nimenomaan keskiluokan synnyn ja yleisen vaurastumisen myötä.

      Toisaalta on huomautettava, että tuohon aikaan myös taidemusiikista tehtiin sellaista, että sitä jaksoi maallikkokin kuunnella. Silloin ei harrastettu mitään tekotaiteellista pimputusta anellen käytännössä suhteiden perusteella myönnettäviä apurahoja.

      Ja kansanmusiikkipoppia surutta kopioitiin "klassiseen".

      Silloin ei muuten ollut menetelmiä tallentaa kansanmusiikkia. Ai nuotit? No kansa ei osannut ja kansa ei ketään kiinnostanut, paitsi feodaaliorjina

      Äänestä

    • iiiiiiiiiiiiiiiiiiii kirjoitti:

      Kerro nyt mikä on "dorian mode", jota tässä on käytetty. Sitä on kysytty


      Tuntuu analyysien perusteella, että Come together on jotain muuta kuin " Shuhh ta ta dada daa! =) 4 kertaa."....

      Siis mitä? Moodeilla on sävelletty jo vuonna 1600. Vuonna 1969 moodeissa ei ollut mitään ihmeellistä - silloin klasarimaailma tuotti jo aivan uudenlaista harmoniaa ja musiikkia, mutta ehkä rokissa moodit olivat jotain uutta? :D Tosin modaalisesti pikkulauluja on kyllä hyvin helppo tehdä, kuten tonaalisestikin.

      Ja käsittääkseni 6. sävel on ylennetty doorilaisessa moodissa. Olenko väärässä?

      Mitä uutta musiikkiin toi Beatles? Ei mitään.

      Äänestä

    • hehee3 kirjoitti:

      Kannattaa muistaa, että 1700-luvun "kevyt musiikki" ei ole säilynyt, koska sitä ei kukaan tallentanut. Tuolloinen kevyt musiikki oli nimenomaan rahvaan musiikkia, ja rahvas taas eli valovuoden päässä yhteiskunnan eliitistä, jonka viihdyttämiseksi klassista musiikkia tehtiin. Kevyen musiikin tallentaminen ei maksanut vaivaa, koska mitään nykyisenkaltaisia kulutusmarkkinoita ei ollut. Tämä taas johtui siitä, että rahvaalla ei ollut varaa käytännössä mihinkään ei-välttämättömään. Nykyajan kevyellä musiikilla on ainakin joiltain osin mahdollisuus säilyä, koska sitä tallennetaan. Kevyt musiikki nykyisessä merkityksessä syntyikin nimenomaan keskiluokan synnyn ja yleisen vaurastumisen myötä.

      Toisaalta on huomautettava, että tuohon aikaan myös taidemusiikista tehtiin sellaista, että sitä jaksoi maallikkokin kuunnella. Silloin ei harrastettu mitään tekotaiteellista pimputusta anellen käytännössä suhteiden perusteella myönnettäviä apurahoja.

      "Kannattaa muistaa, että 1700-luvun "kevyt musiikki" ei ole säilynyt, koska sitä ei kukaan tallentanut. Tuolloinen kevyt musiikki oli nimenomaan rahvaan musiikkia, ja rahvas taas eli valovuoden päässä yhteiskunnan eliitistä, jonka viihdyttämiseksi klassista musiikkia tehtiin. Kevyen musiikin tallentaminen ei maksanut vaivaa, koska mitään nykyisenkaltaisia kulutusmarkkinoita ei ollut."

      Kannattaa muistaa, että 1700-luvulla ei voitu tallentaa mitään. Silloin nuotinnettiin taidemusiikkia ja laulettiin kansanmusiikkia. Taidemusiikki on säilynyt, kansanlaulut eivät. Jos ne tosissaan olisivat kovaa kamaa olleet, niin niitä edelleen joku laulaisi. Mutta vain todellinen kulttuuri säilyy.

      "Nykyajan kevyellä musiikilla on ainakin joiltain osin mahdollisuus säilyä, koska sitä tallennetaan. Kevyt musiikki nykyisessä merkityksessä syntyikin nimenomaan keskiluokan synnyn ja yleisen vaurastumisen myötä."

      Totta, yhteiskunnan tapahtumilla ja teollistumisella on SUURI merkitys elokuvatähtien ja populaarikaunottarien ja -komistusten suosiossa. Teinit saivat idoleita uudesta maailmasta ja Beatlesin ja Rollareista. Mutta maailman musiikin historiassa ei tällä touhulla ole mitään arvoa. Vain klassinen ja jazz kehittyy Euroopassa, kansanmusiikki on arvotonta jos tosissaan musiikkia tajuaa. Esim. Brahms käytti kansanmusiikkiteemoja, mutta ilman hänen sävellystekniikkansa ja soitinnuslahjojaan ei olisi koskaan nuokaan melodiaat jääneet historiaan. Tarvitaan sitä TAITOA, jota ei sen koommin McCartneylla kuin kellään muullakaan tanssipopin tekijällä ole.

      Äänestä

    • Dhommi´´ kirjoitti:

      "Kannattaa muistaa, että 1700-luvun "kevyt musiikki" ei ole säilynyt, koska sitä ei kukaan tallentanut. Tuolloinen kevyt musiikki oli nimenomaan rahvaan musiikkia, ja rahvas taas eli valovuoden päässä yhteiskunnan eliitistä, jonka viihdyttämiseksi klassista musiikkia tehtiin. Kevyen musiikin tallentaminen ei maksanut vaivaa, koska mitään nykyisenkaltaisia kulutusmarkkinoita ei ollut."

      Kannattaa muistaa, että 1700-luvulla ei voitu tallentaa mitään. Silloin nuotinnettiin taidemusiikkia ja laulettiin kansanmusiikkia. Taidemusiikki on säilynyt, kansanlaulut eivät. Jos ne tosissaan olisivat kovaa kamaa olleet, niin niitä edelleen joku laulaisi. Mutta vain todellinen kulttuuri säilyy.

      "Nykyajan kevyellä musiikilla on ainakin joiltain osin mahdollisuus säilyä, koska sitä tallennetaan. Kevyt musiikki nykyisessä merkityksessä syntyikin nimenomaan keskiluokan synnyn ja yleisen vaurastumisen myötä."

      Totta, yhteiskunnan tapahtumilla ja teollistumisella on SUURI merkitys elokuvatähtien ja populaarikaunottarien ja -komistusten suosiossa. Teinit saivat idoleita uudesta maailmasta ja Beatlesin ja Rollareista. Mutta maailman musiikin historiassa ei tällä touhulla ole mitään arvoa. Vain klassinen ja jazz kehittyy Euroopassa, kansanmusiikki on arvotonta jos tosissaan musiikkia tajuaa. Esim. Brahms käytti kansanmusiikkiteemoja, mutta ilman hänen sävellystekniikkansa ja soitinnuslahjojaan ei olisi koskaan nuokaan melodiaat jääneet historiaan. Tarvitaan sitä TAITOA, jota ei sen koommin McCartneylla kuin kellään muullakaan tanssipopin tekijällä ole.

      Kansanmusiikki ei ole arvotonta.

      Se on arvotonta vain, jos pitää ihmisiä arvottomina. Sama koskee muiden kulttuurien musiikkia.

      Mielestäni vastaus dorian modesta ei ollut oikea. Se ei ole olennaista.
      Se on tosiaan vanha tapa tehdä musiikkia, aikana ennen duuuria ja mollia. Kouluttamattomat bbeatlet käyttivät sitä, ja paljon muita musiikin tekniikoita intuitiivissesti.

      Beatles pelasti tonaalisen musiikin, josta ihmiset pitävät. Se lähensi taide ja pop musiikkia. Beatles käyttti uudella tavalla uuden taidemusiikin keinoja ja popularisoi ne.
      Tapa työskennellä studiossa sävellyksiä rakentaen oli uutta.

      Beatles loi tunnistettavan tyylin.

      Harva klassinen säveltäjä on tehnyt mitään tällaista. Joku keksi uuden sävelasteikon (sekin kopsattu maailman musiikista), joku muutti sinfonian rakennetta (hui, miten se uskalsikaan), joku poisti melodian (kun ei osannut). Siinäpä ssaavutuksia... Ei silti, hienoa musiikkia on syntynyt. Joskus jopa Beatlesin veroista ja sitä parempaa.

      Historia tulee näyttämään, että Beatles säilyy.

      Toivottavasti pop musiikki alkaisi taas uudistua myös listoilla. M
      nythän sen kenttä on pirstaloitunut, monipuolistunut. Ehkä aasialainen musiikki tulee seuraavaksi. Se on luultavaa.

      Äänestä

    Come together ammentaa rokista, siis mustasta kansanmusiikista, chuck Berry n tapaan. Siinä kaikki? Ei dorian mode on perinteinen englantilainen tapa tehdä kansanmusiikkia.

    Mistä se tuollut kama ilmestyy vuosisatojen jälkeen yhteen maailman tunnetuimpia ja versiointuimpaan biisiin?

    Ymmärtäähän sen, että d menee sekaisin.

    Äänestä

    Kiitos viestistä.

    "Mielestäni vastaus dorian modesta ei ollut oikea."

    Kultaseni, musiikin teoriakysymykset eivät ole makuasioita. Dorian Mode on molliasteikko jossa 6. ääni on #.

    "Beatles käyttti uudella tavalla uuden taidemusiikin keinoja ja popularisoi ne."

    Beatles ei käyttänyt ollenkaan niitä keinoja, jotka kuuluvat vain taidemusiikille. Taidemusiikki on ainoaa musiikkia, joka on laadukasta, ja Beatlesit eivät osanneet käyttää yhtäkään vain taidemusiikille kuuluvaa keinoa, koska Beatles oli amatööriapinalauma. Jos olet eri linjoilla, niin todista toki toisin.

    "Beatles pelasti tonaalisen musiikin"

    Höpö höpö, harhasi ovat sairaalloiset.

    "Ei silti, hienoa musiikkia on syntynyt. Joskus jopa Beatlesin veroista ja sitä parempaa"

    Beatlesia parempaa on kieltämättä paljon, mutta Beatlesin tasoinen musiikki on unohtunut. Sitä on tehty paljon ja sillä ei ole edellytyksiä jäädä eloon.

    Äänestä

    • Beatles pelasti tonaalisen musiikin - tätä ilmausta ovat käyttäneet täällä lainatut musiikintuntijat. Moni klassinen säveltäjäkin kiinnostui uudestaan ihmisten musiikista.

      Amatööri apina lauma. Siis ei lauma, yhtye. Yleisöllä oli laumakäyttäytymistä, se on eri asia. Apina - käsittääkseni beatlet olivat ihmisiä.
      Amatööri, he ansaitsivat elantonsa musiikilla. He pääsivät musiikin oppikirjoihin. Ei kovin amatöörimaista. Suurinta osaa musiikkikoulutuksen saaaneista ei voi kutsua ammattilaisiksi. Itse asiassa harva klassista musiikkia harrastava ansaitsee itse elantonsa - se tulee verovaroista. Amatöörejä nämäkin harvat.

      Äänestä

    "Moni klassinen säveltäjäkin kiinnostui uudestaan ihmisten musiikista"

    Nimiä?

    "Beatles pelasti tonaalisuuden"

    1900-luvun säveltäjät halusivat tehdä jotain uutta. Toki oli klassisen musiikin säveltäjiä esim. Suomessa, jotka pitivät tonaalisuutta edelleen mukana. Mutta koska klassinen on uudistuvaa musiikkia, jokaisella vuosisadalla, ammattitaitoiset säveltäjät tahtoivat nyt uudistaa isien perintöä, eivätkä suinkaa toistaa suurella äänenvoimakkuudella kolmisointuja, kuten rock-maailma teki-

    Tonaalisuutta ei tarvitse pelastaa miltään - musiikki menee eteenpäin, ja joukko - kieltämättä toistaiseksi pieni - arvostaa tätä kehitystä, musiikin oikeasti uusia tuulia. Ei voi unohtaa sitä, että moni nykyään arvostettu klassisen musiikin vanha teos aikanaan sai nihkeän arvion ja kuului marginaaliin. Sen sijaan nykyään niiden asema on perustavanlaatuinen. Kun musiikkia seuraavan kansanosa (johon keskustelukumppanini eivät kuulu) vähitellen tottuu atonaalisuuden konventioihin ja oppii arvostamaan tätä musiikkia, niin ajan kanssa - ehkä sadan vuoden päästä - atonaalinen on jo tavallisempaa kouliintuneen ihmisen korvalle.

    Tonaalisuuteen ei olisi koskaan edes tarvinnut mennä barokin aikoihin, eikä siihen tarvitse myöskään juuttua - varsinkaan niin yksinkertaisesti miten rokkarit sen tekevät.

    Äänestä

    • Nimiä? Lue aiempia viestejä ja niiden materiaalia.

      Sieltä löytyy

      Äänestä

    • i pay tax dhommi not kirjoitti:

      Nimiä? Lue aiempia viestejä ja niiden materiaalia.

      Sieltä löytyy

      Ei ole löytynt yhtäkään nimeä, joka olisi - kuten väität - Beatlesin vaikutuksesta ottanut tonaalisuutta keinoihinsa.

      Hyvänen aika, tonaalisuus kuuluu jokaisen Sibelius-akatemiassa tai missä tahansa maailman musiikkiyliopistossa opiskelevan koulutusohjelmaan täysiverisesti, joten jos tonaalisuutta hyödynnetään, niin se tulee ihan omasta taustasta.

      Joten koska yhtäkään nimeä ei ole mainittu - mainitse nimiä.

      Äänestä

    • Dhommi´ kirjoitti:

      Ei ole löytynt yhtäkään nimeä, joka olisi - kuten väität - Beatlesin vaikutuksesta ottanut tonaalisuutta keinoihinsa.

      Hyvänen aika, tonaalisuus kuuluu jokaisen Sibelius-akatemiassa tai missä tahansa maailman musiikkiyliopistossa opiskelevan koulutusohjelmaan täysiverisesti, joten jos tonaalisuutta hyödynnetään, niin se tulee ihan omasta taustasta.

      Joten koska yhtäkään nimeä ei ole mainittu - mainitse nimiä.

      Howard G....

      Jos lukisit, löytäisit. Toki tuo vaatii hieman kielitaitoa.

      Äänestä

    • i feel fine dhommi not kirjoitti:

      Howard G....

      Jos lukisit, löytäisit. Toki tuo vaatii hieman kielitaitoa.

      Howard G ei mainitse dokumentissaan yhtäkään klassisen musiikin nimeä, joka olisi alkanut Beatlesin vaikutuksesta ottamaan klassismin tai romantiikan harmoniaa tai muutoin tonaalisuutta musiikkinsa harmoniaan.

      Joten koska et mainitse yhtäkään nimeä - olet väärässä.

      Howard G:kään ei ole niin tehnyt omassa tuotannossaan.

      Äänestä

    • Dhommi´´ kirjoitti:

      Howard G ei mainitse dokumentissaan yhtäkään klassisen musiikin nimeä, joka olisi alkanut Beatlesin vaikutuksesta ottamaan klassismin tai romantiikan harmoniaa tai muutoin tonaalisuutta musiikkinsa harmoniaan.

      Joten koska et mainitse yhtäkään nimeä - olet väärässä.

      Howard G:kään ei ole niin tehnyt omassa tuotannossaan.

      Howard G puhuu tonaalisen musiikin kriisistä...

      Vai nimiä pitää olla

      Äänestä

    • iiiiiiiiii kirjoitti:

      Howard G puhuu tonaalisen musiikin kriisistä...

      Vai nimiä pitää olla

      For Goodall, the work of the Fab Four appeared at a time when the western classical tradition was at its lowest ebb. The public was not ready to listen to the sound of sandpaper blocks or tennis balls being thrown at piano strings, and clung to the old note patterns. So, too, did Lennon and McCartney, reinvigorating the classical traditions by using them in an entirely new context.

      Goodall is clearly committed to this argument, unabashed about making grand claims for the writers of Strawberry Fields Forever and Hey Jude. He calls their music “a stunning roll-call of sublime melodies that perhaps only Mozart can match in European musical history”, which is a pretty excitable billing.

      Äänestä

    • iiiiiiiiii kirjoitti:

      Howard G puhuu tonaalisen musiikin kriisistä...

      Vai nimiä pitää olla

      "Howard G puhuu tonaalisen musiikin kriisistä..."

      Ei mainitse sellaista sanallakaan.

      "Vai nimiä pitää olla"

      Mutta kun et keksi yhtäkään. :D

      Äänestä

    • Dhommio´´ kirjoitti:

      "Howard G puhuu tonaalisen musiikin kriisistä..."

      Ei mainitse sellaista sanallakaan.

      "Vai nimiä pitää olla"

      Mutta kun et keksi yhtäkään. :D

      Voi Dhommiö. Olipa 'analyysisi' taas kerran tyhjää täynnä. Tutustu ammattilaisten analyysiin cone togetherista.

      Mitä nimiin tulee...eihän klassisella puolella ole syntynyt yhtään säveltäjää 100å v, joka pitäisi muistaa. Kapellimestarit ovat sankareita.

      Suomessa toki verovaroin rahoitettu media tuo esille kokkosen, saariahon yms. Mutta ketään ei kiinnosta.

      Äänestä

    "Mitä nimiin tulee...eihän klassisella puolella ole syntynyt yhtään säveltäjää 100å v, joka pitäisi muistaa. Kapellimestarit ovat sankareita"

    On vaikea arvioida tämän päivän klassisen tulevaisuudennäkymiä. Kuitenkin historia on selkeä todistus klassisen ylivertaisuuden puolesta: Klassista on säilynyt vuosisatojen takaa, poppia ei yhtäkään kappaletta. Et ole vieläkään vastannut lukuisiin kysymyksiini, koska et osaa. Vastaa niihin kuitenkin - edes niin typerästi kuin osaat. Onko selvä?

    "Tutustu ammattilaisten analyysiin cone togetherista."

    Ei siitä ole tehty koskaan analyysiä, idiootti. =) Kyseessä on alkeellinen biisi, eikä siinä ole edes riittävästi tapahtumia analyysin perusteeksi.

    Äänestä

    • Kiitos kohteliaisuudesta.

      Jos analyysi tarkoittaa osiin pilkkomista, saatan olla kanssasi eri mieltä.

      Toki ymmärrän, että sinulla on omat käsitteesi ja auktoriteettina olet Howardia ja Leonardiakin suurempi tekijä eikä sinun tarvitse alentua tutustumaan mihinkään materiaaliin, mitä erilaiset tutkijat ovat Beatlesista tuottaneet.

      Ymmärrän, että suuria totuuksia ovat:

      - klassinen on ylivoimaista
      - beatlesia ei soiteta livenä
      - vain livesoitto on musiikkia
      - kansanmusiikkia ei ole säilynyt tähän päivään
      - kukaan asiantuntijä ei ole kirjoittanut beatlesista mitään eikä arvosta ko. yhtyeen musiikkia.

      Äänestä

    Come together - right now.

    Osko Johnia

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Dhommi´ kirjoitti:

    Come Togetherin melodia. Niin.

    Eka tulee Shuhh ta ta dada daa! =) 4 kertaa. Sitä miettii jo että onko biisissä järkeä, mutta optimisti on ja luulee että seuraava "osio" toisi jotain uutta.

    Here come old flat top, (onppa tylsä 2 sävelen melodia) He come grooving up slowly (parin sävelen melodia uudestaan taas, toivottavasti jatko on kiehtovaa sävelmateriaalia edes) He got Joo Joo eyeball, He one holy roller (siis mitä sama uudestaan?) He got (viimein uusi sointu ja erilainen melodia, huh mitä monotoniaa!) Hair down to his knee; (uusi sointu, wau) Got to be a joker, he just do what he please.

    Suoraan sanottuna biisi on surkea. Kummassa sitä nyt olikaan melodiaa, klassisessa vai popissa? :D Vertaillaanpa tätä maailman parhaaseen musiikkiin, jotta tajuatte syyn olla vihainen pop-typeryydestä.


    http://www.youtube.com/watch?v=uJHYnBl-DJQ

    Tässä vertaillaan siis maailman kaikkien aikojen huonointa melodiaa (Lennon) ja maailman kaikkien aikojen parhaita melodioita (Mozart).

    Minimalismi on oma tärkeä lajinsa, mutta Come Togetherissa ei ole kyse minimalismista, vaan huonoudesta.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu