teille, joista on tullut äitejä, olisi kysymys... oletteko moni huomannut että lapsen syntymän jälkeen puheenaiheet ovat olleet vain lapsi sitä, lapsi tätä, ja ulosteen väri oli tänään tämä ja eilen tuo, ja vatsa toimii sillä ja viime viikolla ei toiminut, ja nyt ollaan sosetta kokeiltu näin paljon ja huomenna näin paljon. eli haen takaa sitä, että ovatko esim facebook päivityksenne näitä täynnä, ystävien kanssa keskustelut tätä, myös lapsettomien ystävien kanssa ette enää "osaa" jutella muita asioita? itselläni on vauva, toinen lapsi jo pari vuotias, mutta tunnen olevani erilainen nykyään kuin moni ystäväni joilla on lapsia....itse haluaisin jutella niitä näitä, muutakin kuin vain lapsista, kun ne ovat läsnä kuitenkin melkein kokoajan, ystäväni taas kääntävät puheet aina takaisin soseisiin yms....
super äidit?
mitä
14313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En kyllä ole huomannut.
En itsessäni enkä muissakaan.
En ymmärrä mitä vikaa on puhua lapsista? Jos heidät on tehty niin miksi pitäisi heidät sulkea jutuista pois? En ymmärrä..
Silloin kun olin vielä vain miehen kanssa kaksistaan,puhuttiin miehistä ja suhteesta. Mitä milloinkin oli. Miksei sitten lapsistaan saisi puhua?
No ei kai aloittaja meinannut ettei lapsista voisi puhua vaan että voisi sitä välillä puhua jostain muustakin.
Miten kukaan voi ymmärtää aloituksen kysymyksen noin totaalisen pieleen?! Olet ilmeisesti sitten juuri niitä jumalattoman rasittavia kakkapäivitys-äitejä. On se perkele ihmeellistä, jos jonkun kalloon ei mahdu, ettei sen sinun naperosi olemassaolo ja tekemiset ole mitenkään mieltäkääntävän kiinnostava asia, ei edes kaikkien muiden äitien mielestä. Tässähän on itse asiassa kyse juuri tuosta mistä tuossa toisessa Fanaatikkomammat-ketjussa puhuttiin. Itse olen vähitellen karsinut tuttavapiiristäni kaikki nää äitiyteensä kadonneet, en vaan kestä sitä porukkaa.
Niin ku esim. mistä?
Miksi pitäisi aina puhua työstä,parisuhteesta? Miksei voisi lapsesta?
Miksi kaikesta muusta voi puhua?
No en halua puhua koko ajan parisuhteesta. Enkä halua puhua koko ajan lapsesta, en halua puhua koko ajan kissasta. Siis puheenaiheita voi välillä vaihdella.
En tunnista itsessäni tuollaista piirrettä, mutta se voi johtua siitä, että minulla on muutakin elämää, kuin kodin neljän seinän sisällä.
juu en tarkoittanut että niistä lapsista ei voisi puhua. vaan tarkoitin juuri sitä minkä muutama tässä nyt tajusikin, että välillä voi puhua jostain muustakin. ja jos homma menee niin, että henkilö kysyy esim minulta mitä kuuluu, ja jos vastaus on jotain muuta kun pelkkiä lapsia, niin tämä ei kuuntele ollenkaan. ja vastaus saattaa johonkin olla vaikka että meillä maistettiin eilen uutta sosetta.
mutta kuulunkin juuri samaan kastiin kun esim Duunarimutsi, eli on muutakin elämää kuin kodin neljän seinän sisällä. :)
Ja mua ällöttää se kun tulee äidiks (joo iltellä on kans 2v poika) niin aletaan puhumaan MEILLÄ-muodossa. Me syötiin tänään ekan kerran perunaa,Meille tuli eka hammas,Meillä kontataan :/ Kun mä nään ystäviä,lapsellisia tai lapsettomia haluan todellakin puhua paljon muustakin kun kersoista.
Voit sanoa, että tuo me-muodossa puhuminen on lapsen kielellistä kehitystä hidastava, todella ärsyttävä puhetapa.
ja mikä kumma siinä on että sille lapselle pitää lässyttää,voi voi äitin pikku hellantetta plaaah...........
Minäkin haluaisin puhua muistakin asioista kuin lapsista ja useimpien kanssa puhunkin. Aika vähän minulla on kavereita tai tuttuja, joiden kanssa puhuttaisiin vain lapsista ja ne vähät on jotain hiekkalaatikkotuttuja, joiden kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin ne lapset. Käytännössä siis puhun työstä ja harrastuksista ja parannetaan maailmaa ja vaikka mitä muuta. Toki lapsistakin, jos niissä on jotain erityistä kerrottavaa, mitä kakka aika harvoin on. Myöskään Facebookpäivityksissäni ei yleensä mainita lapsia eikä muitakaan arkisia asioita, ainoastaan sellaisia mainitsemisen arvoisia. Joskus ne tosin voivat liittyä lapsiinkin.
Mutta siis, kiellettyjä puheenaiheita ei ole.
Olen myös huomannut sellaisen erikoisen piirteen, että monen tällaisen "kakkapäivitys"-äidin keskustelu muiden äitien kanssa ei oikeastaan ole mitään aitoa keskustelua nähnytkään. Kaava tuntuu menevän yleensä niin, että vaikka aluksi lähdettäisiinkin kommentoimaan jotain, mitä ystävä sanoo omasta lapsestaan, juttu käännetään aika nopeasti omaan mukulaan. Siis että jos jonkun muksu on sanonut tai tehnyt jotain (muka) hauskaa, sitä kommentoidaan tyyliin "joo, meidänkin Adalmiina just eilen etc." Näiden ihmisten elämä pyörii niin täysin sen oman lapsen ympärillä, etteivät ilmeisesti osaa käydä aitoa, vastavuoroista keskustelua EDES lapsista, mistään muusta puhumattakaan.
Eipä nyt kakoista tule ainakaan lapsettomien (tai niiden joille asia ei ole ajankohtainen vaan lapset ovat vaikka jo teini-iässä) kanssa keskusteltua. Mutta muutoin olen huomannut kyllä saman. Kun olin itse lapseton, kaverit alkoivat olla raskaana, saamaan lapsia niin tunsin itseni keskusteluissa ulkopuoliseksi. Keskustelun aiheet koski aina lähinnä lapsia. Itse päätin, että en ole samanlainen jos saan lapsia. Mutta kappas vaan huomaan olevani. En ihan ehkä, mutta kuitenkin puhun varmaan liikaa lapsestani. Vaikka yritän välttää aihetta, mutta puheeni vaan kääntyy lapseen. Että mitä hän eilen touhusi, kuinka lapsi nukkui huonosti tms. Muita varmaan kyllästyttää välillä. Ehkä se johtuu siitä, että lapsi täyttää elämästäni suurimman osan ajasta. Mulla ei ole harrastuksiakaan. Työssä sentäs käyn, joten työasioista voin puhua. Josta tuli mieleen, että toisaalta mieheni taas on sellainen joka aina vaan puhuu työasioistaan kaikille. Oli puheenaihe mikä tahansa niin, ei se kiinnosta kaikkia ja ei ainakaan jatkuvasti.
Itse kävin kampaajalla ja kampaaja ei halunnut puhua muusta kuin hiuksista...
Superäiti en todellakaan mielestäni kyllä ole, enkä käy jatkuvasti lapsi-aiheisilla keskustelupalstoilla tai lueskele lapsen kehitystä, ravitsemusta yms. koskevia kirjoja. Ja ole kovin perehtynyt asioihin. En käy perhekerhossa jne.