Laittaisin siihen kaikki tunteeni sensuroimattomana. Kirjoittaisin, kuinka polttava kaipaukseni häneen on, ja miten olen öitä valvonut ikävöiden.
Hän saisi lukea myös, miten vieläkin voin miltei tuntea sormieni päissä hänen lämpimän ihonsa liikkeet, kielessäni huuliensa maun...
Varmaan kaikki arvaavat, ettei sitä postia koskaan lähde. Nyt on liian myöhäistä, on molemmille helpompaa, kun vaan yrittää unohtaa.
Hän saisi lukea myös, miten vieläkin voin miltei tuntea sormieni päissä hänen lämpimän ihonsa liikkeet, kielessäni huuliensa maun...
Varmaan kaikki arvaavat, ettei sitä postia koskaan lähde. Nyt on liian myöhäistä, on molemmille helpompaa, kun vaan yrittää unohtaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olet oikeassa. On helpompaa unohtaa ja laskea irti rakkaudesta ja palavasta halusta, jonka ei koskaan ollut tarkoitettu konkretisoituvan. Helppo hyväksyä se kaukaisuudessa. Voi hyvin rakas.
Voi v...ttu! Just näin kannattaa olla ja elää. On todella paljon helpomaa valvoa öitä, kun yrittää saada mitä haluaa.
mene katkeruus-palstalle
Ikävää kesti kauan ja näytti loputtomalta, mutta aika teki tehtävänsä. Kun päästää irti toimimattomasta/mahdottomasta, ikäväkin helpottaa ja alkaa taas nähdä ympärilleen, huomaa että elämässä on muutakin ja pystyy taas positiiviseen ajatteluun, näin ainakin itsellä vihdoin ja viimein. Unohda en koskaan, mutta mennyt ei ole päällimmäisenä ajatuksena enää, eikä se hallitse tunteitani enää.
Jos lähettäisit mulle tuollaisen, saisit vastakaikua, tiedäthän sen... vaikka olosuhteiden takia emme ehkä enää voi olla kuten joskus, näyttää kaikkea kuten joskus, kaipuuni on samanlainen, muistot mielessäni...niiden varassa kärsin ja kiusaan itseäni..
Ap: onko meili ainut tapa viestittää toisen kanssa?
EIhän se ole pakko vain kiusata itseään jos haluaa muutakin...
kehiin itse kukin!
Vapaus ei tarkoita elämää ilman vastuuta, vaan kykyä valita ja sitoutua siihen,mikä on parasta ihmiselle itselleen.
Niin. Joskus tuollaisia meilejä kirjoittaneena, voin sanoa ettei niistä ole hyötyä, jos ne kaikuvat kuuroille korville. Se on bensaa liekkeihin omille tunteillesi, mutta toiseen sillä ei ole ehkä samaa vaikutusta. Jos tulevaisuutta ei ole, parempi antaa olla. Menneet unohtuu, kun tulee uutta tunnetta ja ihmissuhdetta elämään. Se on usein parasta kaikille. Mitä takaapäin löytyy, siihen on joku syy.
Hauskoja...
Ihmiset ovat joskus tavanneet kouluaikaisen ihastuksen uudestaan 50 vuodenkin päästä ja aloittaneet yhteisen rakkaustaipaleen.
Ei tarvitse muistella menneitä. Ei tarvitse jatkaa siitä mihin jäi. Tai jos haluaa, se on eri asia.
Kaiken voi myös aloittaa erilailla.
Puhumalla asiat selviää.
Koskaan ei ole myöhäistä ottaa ihmiseen yhteyttä, niin kauan kun hän on elossa.
Virheet voi korjata eläessään, haudan takaa et pääse takaisin.
Yksinpuhelu ei vain koskaan voi muuttua keskusteluksi, mutta se on toisen valinta ja hän joutuu elämään sen ratkaisunsa kanssa. Eipä siitä haittaakaan voi olla, jos ilmaisee rakentavalla tavalla tunteensa verrattuna siihen, että kärsii hiljaa. Siellä pinnan alla ne kuitenkin kytevät, vaikka kuinka kuinka yrittäisi teeskennellä muuta. Eikä mitenkään harvinaista, että ne sitten leimahtavat hallitsemattomasti seuraavassa suhteessa ja syntyy taas sutta, kun on jättänyt asiat käsittelemättä.
Eihän sen meilin tarvitse olla avautumista tunteistaan! Rakkaudessa saa joskus olla hieman ovela. Eikö vaan??
Voihan sitä lähettää meilin ja sanoa, että hitsi, hävisi puhelin ja siinä samalla kaikki numerot, eikä ole muuta keinoa pyytää hänen numeroaan....Voi esittää myös kysymyksen mitäs kuuluu..... Ei mitään tunteilua siis. Ne voi möläyttää sitten myöhemmin.
Toki tuo voi toisesta haiskahtaa hieman, mutta entäs sitten! Siitä voi katsoa lähteekö yhteydenpito taas toimimaan ja jonakin päivänä hän saattaakin olla taas kosketus etäisyydellä. :) Tuollaisen pikku valheen itse antaisin anteeksi jos ei kerran muuten uskalla ottaa yhteyttä pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Kirjoita se meili. Elämä on lyhyt ja ei pidä jättää mahdollisuutta käyttämättä.