Hei!
Haen ensi keväänä kolmatta kertaa yliopistoihin, ja psykologia on se minun juttuni. Sivuaineekseni haluaisin sosiaalityön. Kummallakin edellisellä kerralla pääsykoe on jäänyt kiinni tilastotieteestä, joten tänä vuonna aion kiertää sen hakemalla Joensuuhun opiskelemaan psykologiaa, sekä haen sosiaalityön yhteishaussa. Nyt olen kuitenkin alkanut kyseenalaistamaan suunnitelmaani. Oletetaan, että saisin opiskelupaikan Joensuusta. Joensuussa ei ole tarjolla minulla muuta kuin psykologiaa ja yleisiä aineita, joten joutuisin joka tapauksessa hakemaan ensi vuonna uudestaan toiseen kaupunkiin. Saisin Joensuussa kuitenkin suoritettua tilastotieteen, joka auttaisi pääsykokeisiin lukemisessani huikeasti. Jos oletetaan, että pääsisin opiskelemaan sosiaalityötä, saisin opiskeluoikeuden psykologiaan, jolloin saisin käytyä sekä pää- että sivuainettani, sekä yleisiä opintoja. Lopputulos on taas se, että joudun hakemaan vuoden päästä uudestaan. En voi mennä avoimen väylän kautta, sillä haluan valmistua psykoterapeutiksi, jolloin on välttämätöntä päästä yhteisvalinnan kautta. Olen nyt viettänyt välivuotta, enkä ole onnistunut saamaan kuin keikkatyötä muutamiksi päiviksi, joten rahaa ei tosiaankaan ole valmennuskurssille, enkä usko saavani käytyä tilastotiedettä itsenäisesti. Mitä mieltä olette? Mitä kannattaisi tehdä?
Haen ensi keväänä kolmatta kertaa yliopistoihin, ja psykologia on se minun juttuni. Sivuaineekseni haluaisin sosiaalityön. Kummallakin edellisellä kerralla pääsykoe on jäänyt kiinni tilastotieteestä, joten tänä vuonna aion kiertää sen hakemalla Joensuuhun opiskelemaan psykologiaa, sekä haen sosiaalityön yhteishaussa. Nyt olen kuitenkin alkanut kyseenalaistamaan suunnitelmaani. Oletetaan, että saisin opiskelupaikan Joensuusta. Joensuussa ei ole tarjolla minulla muuta kuin psykologiaa ja yleisiä aineita, joten joutuisin joka tapauksessa hakemaan ensi vuonna uudestaan toiseen kaupunkiin. Saisin Joensuussa kuitenkin suoritettua tilastotieteen, joka auttaisi pääsykokeisiin lukemisessani huikeasti. Jos oletetaan, että pääsisin opiskelemaan sosiaalityötä, saisin opiskeluoikeuden psykologiaan, jolloin saisin käytyä sekä pää- että sivuainettani, sekä yleisiä opintoja. Lopputulos on taas se, että joudun hakemaan vuoden päästä uudestaan. En voi mennä avoimen väylän kautta, sillä haluan valmistua psykoterapeutiksi, jolloin on välttämätöntä päästä yhteisvalinnan kautta. Olen nyt viettänyt välivuotta, enkä ole onnistunut saamaan kuin keikkatyötä muutamiksi päiviksi, joten rahaa ei tosiaankaan ole valmennuskurssille, enkä usko saavani käytyä tilastotiedettä itsenäisesti. Mitä mieltä olette? Mitä kannattaisi tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
On ihan sama, mitä kautta yliopistoon pääsee. Ja vaikka pääset normihaussa, voit suorittaa osan opinnoista avoimessa, ja missä tahansa yliopistossa. Ne hyväksiluetaan sitten tutkintoon. Myös tilastotieteen kurssin voit suorittaa avoimessa, joko ennen tai jälkeen hakemisen.
Miksi haluat juuri psykoterapeutiksi?
Kannattaa mennä sisään yliopistoon siihen aineeseen, mihin onnistuu pääsemään ja vaihtaa sitten vuoden tai parin jälkeen pääainetta.
Jos varsinainen suunnitelmasi ei onnistu, vaihda suunnitelmaa.
Ei kaiketi psykologiaan voi siirtyä pääainetta vaihtamalla? Ei ainakaan ennen ole voinut. Myöskään avoimen yliopiston kautta ei ole ennen päässyt hakemaan psykologian oppiaineeseen.
Toiseen yliopistoon voi tietyn ajan kuluttua hakea siirtoa, mutta se täytyy perustella.
Tein viime vuonna femman gradun stadin yhteiskuntatieteellisestä. Aiheena oli eri opiskelualojen arvostus Suomessa. Psykologia osoittautui yliarvostetuimmaksi "tieteeksi". Faktahan on, että psykologia on täysin turhaa, kuka tahansa osaa ne hommat maalaisjärjelläkin.
Olisipa hauska nähdä, kun joku yhteiskunta"tieteilijä" yrittäisi selviytyä vaikkapa neuropsykologin hommasta. Yhteiskuntatieteistä voi hyvin valmistua maisteriksi vaikka femman gradulla kuka tahansa peruskoulun läpäissyt..
Jos haluat opiskella psykoterapeutiksi, veikkaisin että psykologia on parempi vaihtoehto.
Mieti kummaksiko haluat: sosiaalityöntekijäksi vai psykologiksi. Hanki ensin yksi opinto-oikeus, kun opinnot ovat hyvällä mallilla voit lukea yhteiskunnallisia aineita sivuaineina.
Tiesitkö, että hakeminen yliopistoihin muuttuu tulevaisuudessa niin, että pääkoulutuspaikkaa ei voi enää vaihtaa.
Henkilökohtaisesti ajattelen niin, että olisi ajan ja rahan haaskuuta opiskella sekä psykologiksi että sosiaalityöntekijäksi. Täysin erilaiset koulutukset, yhteensä 10-12 vuotta yliopistossa. Harkitse sosiaalialaa AMK:ssa. Sieltä saa monipuoliset opinnot eri aloille. Sosionomi voi olla sosiaalityöntekijänä ja ehkä terapeuttinakin joissakin työpaikoissa.
Miten sinulla olisi tarkoitus työskennellä tulevaisuudessa? Joka toinen päivä psykologina, joka toinen päivä sosiaalityöntekijänä? Toinen ala kärsisi kuitenkin.
Taidat ajatella liian monimutkaisesti. Et sinä sosiaalityötä tarvitse psykologian oheen sivuaineeksi.