Ei pidä uskoa mitä ihmiset kertoo toisista ihmisistä

I concur! Sitä ei usko ennenkuin itse sen kokee.

Tuon aivan totta. Mut on leimattu paskanpuhujaksi ja puhelinhäiriköksi toisen puheitten perusteella =(. Enpä syyllistynyt kumpaakaan tekoon, mutt eipä mua uskottu. Mitähän lie muutakin mustakin siellä yhdessä paikassa selän takana puhuttiin, leimattiin pahemmaksi ihmiseksi kuin oikeasti olenkaan. Eniten korpeaa se, ett erehdyin pitämään muutamaa ihmistä siellä ystävänä ja just he sitten puhuivatkin eniten musta mun selän takana =(. Tuon kokemuksen jälkeen meni luotto ihmisiin.

Ihmiset ovat perseestä.

Minulle taas on jäänyt kaivamaan mieltä, kun kysyin eräästä miehestä hänen kaverin puolisolta mielipidettä. Nainen oli humalassa, mutta silti sanat ovat jääneet takaraivoon, "älä jätä omaa miestäsi, tulet katumaan" "hän on player"... seuraavana päivänä nainen perui puheensa haukkumansa miehen käskystä. Sanoi puhuneensa sellaista mitä ei ole totta. Vetosi humalaansa.

Ja minä en usko humalatilaan ja että sen piikkiin laitetaan jotain. Lasten suusta tulee totuus, niin myös humalaisen. Vai mitä olette mieltä?

Kannattaa tutustua itse, silloin kun haluaa antaa itselleen ja toiselle mahdollisuuden tuntea oikeastikin. Tietysti voi ja kannattaakin kuunnella varoituksia ja sitten tarkkailla, onko itse samaa vai eri mieltä. Ihmisissä on niin monia eri puolia, että heidät voi kokea aika monella tavalla.

Sen sijaan on ehtaa hölmöyttä ja manipuloitavuutta olla naiivin vastaanottavainen ja kritiikitön johonkin suuntaan. Ihmisillä, jotka haluavat hirveästi vaikuttaa ja ohjailla, voi olla vähintäänkin itsekkäitä motiiveja.

Mielipiteet ja arviot ovat muutenkin ihmistä itseään hyvässä ja pahassa. Ehkä kannattaa varoa pitämästä kenenkään arvostelukykyä täysin objektiivisena. Se, että joku on itseään täynnä ei vielä tarkoita, että hän on niin tarkkanäköinen kuin luulee.