hätäisesti ja liian pian. Se on kuin täytettäisi jotain koloa, pakko saada paikka muuten ei voi elää ja olla. Ihminen tarvii kaverin ei välttämättä muuta kuin seuraa kun on yksinäinen. Monesti siitä tulee tapa vaanolla yhdessä, ei siinä pahaa. Huolestuttavaa vaan on se, että lapset vedetään usein siihen mukaan, joita pitäisi suojella ja säästää kun heidän elämänsä on mennyt mullinmallin.
Ensin aikuisten pitää korjata oma särkynyt sydän, ja pitää huoli, että lapset eivät kärsi mistään.
Jos aikuinen ei itse osaa omaa elämää hallita ja korjata, ei pitäisi laittaa lapsia niin tekemään.
Ensin aikuisten pitää korjata oma särkynyt sydän, ja pitää huoli, että lapset eivät kärsi mistään.
Jos aikuinen ei itse osaa omaa elämää hallita ja korjata, ei pitäisi laittaa lapsia niin tekemään.
Vastaukset 69
Vanhimmat
No mutta jos sinä olet näin toiminut omassa elämässäsi, niin älä herran jestas YLEISTÄ. Kyllä, jotkut varmaan aloittavat, mutta eivät kaikki. Eiköhän meitä ihmisiä ja parisuhteita ja elämäntilanteita ole ihan joka lähtöön, yleistäminen on pelkästään tyhmää.
Kaikista asioista puhutaan yleisesti.
Sanotaan että suomalainen käyttää viinaa 5 pulloa per ihminen vuodessa, tupakkaa poltaa 150 askia vuodessa perh ihminen.
Suomalaine syö kinkkua 3 kiloa vuodessa per ihminen...
On ihmisiä jotka ei polta ei käytä viinaa eikä syö kinkkua. Silti he on laskettu tilastoihin mukaan.
Okei, nyt ymmärrän. Eli KAIKISTA asioista puhutaan yleisesti, se on siis normikäytäntö. Eli siis...
Kaikki suomalaiset käyttävät alkoholia. Jopa minä, joka en käytä alkoholia tippaakaan. Silti minut on laskettu tilastoihin mukaan. Eli minä siis käytän alkoholia.
Kaikki suomalaiset myös polttavat tupakkaa. Jopa minä, joka en polta. Silti minut on laskettu tilastoihin mukaan. Eli minä siis poltan tupakkaa.
Kukaan ei aloita parisuhdetta liian aikaisin eron jälkeen.
Minä ja mieheni aloitimme parisuhteemme, kun mieheni erosta oli kulunut 3 vuotta. Aika pitkä aika siis, eli emme aloittaneet suhdetta liian nopeasti. On tietty niitäkin, jotka aloittavat suhteen liian aikaisin, silti heidät on laskettu tilastoihin mukaan.
Ymmärrätkö nyt, kuinka älyvapaa oli tuo kommenttisi "kaikki yleistetään"?
Millä tavalla aloitusviestiä koskeva asia on yhtään samankaltainen kuin tilasto, jossa lasketaan keskimääräinen kulutus vuodessa per henkilö jollekin kulutushyödykkeelle tai vastaavalle?
Kerroppa minulle, mistä löytyy tällainen tilasto:
"keskimääräinen suhteen liian aikaisin eron jälkeen aloittamisaika per suomalainen vuodessa"? Tai ylipäätään jokin tutkimus tai artikkeli aiheesta, ja prosentuaalisia määriä?
Sanonpa taas, jälleen kerran: Voi luoja sinä olet sekaisin.
Jos kaikista asioista puhutaan kerran yleisesti, niin sitten KAIKKI eronneiden miesten ex-vaimot/lasten äidit ovat mielenterveysongelmaisia alkoholisteja, jotka vaihtavat miestä kuin sukkaa. Siis eivät varmaankaan kaikki ole, mutta heidätkin lasketaan tilastoihin mukaan, jotka ei ole. Eli yleisesti ottaen voidaan sanoa että kaikki ovat, koska kaikki lasketaan mukaan tilastoihin.
No, nyt et voi tätä yleistä asiaa oikein lytätäkkään, tämähän on ihan sinun logiikallasi ajateltuna juurikin näin. Kaikista asioista puhutaan nimittäin YLEISESTI.
tässä se taas lissun älykkyysosamäärä paljastuu...
eli lissun logiikan mukaan KAIKKI SUOMALAISET JUOVAT VIINAA 5 PUOLLOA VUODESSA JA SYÖVÄT KINKKUA 3 KILOA VUODESSA, koska kaikki ihmiset lasketaan mukaan tilastoihin, kun mitataan tietyn asian keskim. kulutus/vuosi.
voisitko linkittää lissusein jostain myös sellaisen tilaston, jonka mukaan KAIKKI SUOMALAISET ALOITTAVAT PARISUHTEENSA LIIAN AIKAISIN? ja onko kyseinen asia myös laskettu keskimääräisesti/henkilö/vuosi?
hahahah..."suomalaiset aloittavat uuden suhteensa liian aikaisin 3,5 kertaa per vuosi"....vidu että osaa ihminen olla TYHMÄ.
Siis voi jeesus...
Jos tilastojen mukaan suomalaiset käyttävät viinaa 5 pulloa vuodessa, niin Lissun vuosiannokseen on varmaan laskettu ne kaikkien niidenkin viinat, jotka eivät viinaa juo lainkaan :D
(tämä lause menee varmaan yli lissun ymmärryksen, hänen sisälukutaitonsa on melko hatara, mutta te muut varmaankin ymmärrätte)
Juuri näin, me kaikki olemme onglmallisia, myös sinä.
Hih tais osua oikeeseen suoneen!
Eron jälkeinen uusi avioliitto on AINA liian aikaisin, kun se joudutaan tekemään rikkomalla ensin ehjät kaksi liittoa ja sen jälkeen on outo kiire uuden solmisiseen.
Silloin epäilys herää heti laskelmallisuuteen taloudellisesti jomman kumman osapuolen johdalla ja siis alunperinkin on kyse taktikoinnissa.
Jos oikeasti olisi ihmissuhteen karikoiden ymmärryksestä kyse, luulisi että uuden solmisisessa olisi kaikki hälytyskellot herkässä ja näin ollen vähintään kolmen vuoden avoliitto olisi välttämätön.
Henkilö, joka on menossa kolmatta kertaa kiireellä avioliiton virallistamistilaisuuteen, kuuluu jo täysin holtittomaan kategoriaan.
Vaikka avoliitto ei ole edes liitto, tällaisille kolmanteen kierrokseen lähtijöille, pitäisi olla jo lailla pakoitettu kolmen vuoden väliaika edellisen liiton loppumisesta!
Miehet ottavat naisen vain sukan pesijäksi. He eivät osaa olla yksin, kun äiti passaa, ja vaimo passaa, niin täytyyhän hänellä aina olla joku joka passaa.
Surullista mutta kyllä se näin menee. Oli se lisu tai ei, pekka tai mikko, simo tai ei simo.. kaikki ovat tilastoissa kaljoittelijoita, tupakoitsijoita, liika lihavia... kyllä vaan, ihmiset yleistetään kaikkiin kategoirioihin vaikkei käyttäisi teittyä juttua.
Avioliitto on ainoa mitä ei yleistetä, se eka on aina paras, muut ovat sitten tuhoon tuomittuja ennekuin ennättävät edes alkaakkaan. Pikaisesti kyhätty liitto ei kestä.
No jos se eka on paras, niin kerroppa miksi se sitten päättyi??? ;)
Mitä jos se eka on pikaisesti kyhätty liitto, joka päättyy vuodessa? Ja toinen vasta pitkän harkinnan ja tutustumisen ja yhteiselon tulos, ja kestää vuosikymmeniä, elämän loppuun saakka, kunnes kuolema erottaa?
Katsos kun ei ne asiat ole aina niin mustavalkoisia kuin sinä kuvittelet.
Silloinhan se eka on ollut pikaisesti kyhätty liitto, kun EI ole kestänyt. Kiitos Lissu, kun kerroit meille totuuden liitostasi. :-D
Liitot päättyy usein kun väliin tulee kolmas, lapseton ihminen, jolla ei ole mitään, niin ei muillakaan saa olla. Usein perheet rikotaan, mutta kukaan ei sitä myönnä, ei tietenkään.
Ja kertoisitko, mistä löydämme lähteen, johon perustat väitteesi "liitot päättyy usein kun väliin tulee kolmas"? Laittaisitko linkin? Onko kyseessä kenties joku avioerojen päättymissyy-tilasto tai tutkimus?
No, laita vaikka linkki, niin katsotaan.
Ja mihin perustat väitteesi, että lapsettomilla ihmisillä "ei ole mitään"? Ai kun ei ole lapsia, ei ole mitään? Onhan tuo nyt aika mustavalkoinen ajattelutapa. Sinäkin olit muuten joskus lapseton, ennen kuin sait lapsesi. Eikö sinulla ollut silloin mitään?
Mutta jos se liitto on PARASTA miehen elämässä, niin ei mies "anna" kenenkään tulla väliin. Rakastaa sitä parasta vaimoaan vaan. Ei mene läpi lissun teoria taaskaan.
Mielestäni täällä ei voi muuten kirjoittaa kuin yleisesti ottaen ja jos joku kokee itseään siinä loukatun on varmasti aika mennä juttelemaan asiasta jonnekin terapiaan, sillä terve ihminen osaa ajatella.
Jo sinänsä ihminen, joka kokee elämänsä olevan hyvää ha antoisaa ei yleensä edes vilkaise näitä palstoja ja osaa ainkin erottaa asioita toisistaan, eikä koe itseään heti täällä yleissesti kirjoitetun mukaiseksi ihmiseksi jos hän ei sitä ole.
Hän osaa lukea kirjoitettua omasta näkövinkkelistä ja nähdä, että kaikilla ei ole hyvin.
Uskon että monella uusioperheessä on jonkinlaista omantunnon tuskaa, joka sitten saa kirjoittamaan melko kipakoitakin kirjoituksia.
"Jo sinänsä ihminen, joka kokee elämänsä olevan hyvää ha antoisaa ei yleensä edes vilkaise näitä palstoja."
Mitä se kertoo sinusta?
Olet enemmänkin kuin vilkaissut näitä palstoja viimeiset 10 vuotta ;)
Minua kiinnostaisi kovasti tietää, että miksi sinua kiinnostavat ja liikuttavat muiden elämät noin kovasti, että jaksat saarnata täällä vuodesta toiseen?
Miten se sinun elämääsi hidastaa, vaikka joku aloittaisikin suhteensa tilastollisesti liian nopeasti? Miten se on sinun ongelmasi, sehän on nimenomaan sen oma ongelma joka niin tekee, ja jos tekee sen vain saadakseen paikattua yksinäisyyttään, niin omapa on mokansa elää rakkaudettomassa suhteessa? Miksi se sinua niin kovasti nassuttaa?
Tai miten se on sinulta pois, että on toimiviakin uusperheitä? Miksi sinua suututtavat perheet, joissa on aidosti välittävä äiti- tai isäpuoli, ja koko perhe elää aivan normaalia lapsiperhearkea? Sinä tunnut hiiltyvän niin kovasti sellaisistakin asioista. Toisaalta ei saisi olla välittävä äitipuoli, toisaalta taas pitää olla. Miksi sinä et voi kunnioittaa muiden tapaa elää ja hyväksyä sitä, että eroja tapahtuu, halusit sinä sitä tai et? Miksi sinä kuvittelet olevasi muita parempi ihminen, olethan itsekin eronnut?
Miten se on sinulta pois, vaikka joku äiti-tai isäpuoli laittaisikin esim.nimensä puolisonsa lapsen kouluaineeseen/kokeeseen? Miten se on siltä lapselta pois? Miksi sinä toitotat aina uusperheiden lasten pahoinvoinnista, kun lasten pahoinvointi ei ole perhemuodosta vaan aikuisten väleistä kiinni? Miten se on lapsen kaltoinkohtelua jos vanhemman uusi puoliso välittää ja on kiinnostunut? Miksi sinä kuvitteleta automaattisesti, että se välittäminen tarkoittaa lapsen itselleen omimista tai kiusaamista tai haukkumista?
Minä en voi ymmärtää, että miten sinä, ihminen jolla ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta uusperhe-elämästä, olet täällä kaikista eniten äänessä. Tämä palsta on vertaistuen ja vinkkien hakua varten, uusperhe-elämässä on omat kommervenkkinsä, joista muilla asiasta ulkopuolisilla ei voi olla kuin pintapuolinen käsitys. Kaikissa elämäntilanteissa ja perhemuodoissa on ne omat kompastuskivensä, ja saman kokeneilla ihmisillä on tällaisilla palstoilla hyvä tilaisuus kysyä muiden mielipiteitä ja saada neuvoja. Ja herääkin kysymys, että millä meriitein sinä jaat neuvojasi täällä vuodesta toiseen? Mitä sinä tiedät uusperheiden dynamiikasta ja kehitysvaiheista, kun sinun kokemuksesi asiasta on nolla? Jo lähtökohtaisesti sinun asenteesi uusperheellisiä kohtaan on negatiivinen ja ennakkoluuloinen, ja viljelet sitä negatiivisuuttasi täällä ilman mitään konkreettista kosketuspintaa.
Minä olen itse kasvanut uusperheessä, vanhempani erosivat kun olin ala-asteikäinen. Olen aivan tavallinen, aikuinen ihminen, perheenäiti, en ole kasvanut kieroon enkä kaltoinkohdeltuna. Minulla on rakastavat äiti- ja isäpuoli, joista minulla ei ole pahaa sanottavaa. Ainoa, joka toisinaan hankaloitti ja rikkoi harmoniaa lapsuudessani, oli äitini, jolle nyt aikuisiällä olenkin toisinaan vieläkin katkeroitunut tietyistä asioista.
Miten sinä siis koet olevasi oikea ihminen kommentoimaan täällä, antamaan vinkkejä ja neuvomaan? Sinun kirjoituksesi usein paljastavat asian oikean laidan: sinulla ei ole mitään kokemusta, ja se paistaa kauas kirjoituksistasi. Sinulla on niin uskomaton kuva kaikista uusperheistä, se perustuu vain sinun olettamuksiisi ja kuulopuheisiin, keskustelupalstoilta lukemiisi juttuihin. Se, että joku kirjoittaa täällä hankalasta exästä tai lapsista, voi olla kyseiselle ihmiselle suurikin elämää piinaava asia. Se ei ole yhtään tavanomaista, että ex tekee uuden perheen elämästä hankalaa tahallaan, sitäkin tapahtuu. Ja hyvä ystäväni elää uusperheessä miehensä, yhteisten lasten ja miehen pojan kanssa, ja poika on yläasteikäinen aggressiivinen, huoritteleva tapaus, jota ystäväni on saanut pelätä myös fyysisesti. On varmasti myös niitä hankalia uusia puolisoitakin. Ketään ei voi lokeroida, meitä ihmisiä on moneen junaan.
Pointtini on se, että en minäkään mene auto- tai koiraihmisille esittämään asiantuntijan lausuntojani, koska ei minulla ole kummastakaan asiasta kokemusta. No, autoista sen verran, että omistan auton, eli minulla on autoista kokemusta enemmän kuin sinulla uusperhe-elämästä, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että kokisin olevani oikea ihminen vuodesta toiseen jakamaan neuvojani autoihmisille, enkä varsinkaan tuomitsemaan heitä ja heidän valintojaan! Koska sitähän sinä täällä teet.
" Miten se on sinulta pois, vaikka joku äiti-tai isäpuoli laittaisikin esim.nimensä puolisonsa lapsen kouluaineeseen/kokeeseen? Miten se on siltä lapselta pois?
Siis et oo tosissasi????? Sinäkö menet sotkemaan toisten lasten kouluasiatkin vielä??? Eihän ne kuulu sulle. Lpasella on omat vanhemmat ja lapsen asiat kuuluu ehille ei sulle. Laittaako miehen exä su lasten kouluasioihin ym oman nimensä? Entä muut asiat, sanoin hänelle kuuluu sun lapsen ja pehren asiat jos itse utsit hänen asioita. Mikä saa sinut kuvittelemaan että kuulut siihen perheeseen?
Olen sanonut monet kerrat, että olemme niiiiiiin onnekkaita, kun ei ole yksikään ex miehen naikkonen tunkeutunut meille, eikä kirjoittanut meidän asiapapereihin nimeään. On mies kunnioittanut meitä ja pitänyt naikkosesnsa poissa meitä haukkumasta ja kiusaamasta. En tiiä miten elämä olisi mennyt, jos hänen naiset olisivat meillä, haukkuisivat, sotkisivat lasten asiat, estäisi isää heitä näkemästä, ym. Tunkisisvat nokkansa pankkiasioihin, asuntoasioihin, ja kävisi meillä syömässä ym ym.. hui kauhee.
Olemme todella onnekkaita, että olemme säästyneet noilta kaikilta asioilta.
Lasten kanssa joskus nauramme, ja mietimme että millainen akka pystyi rikkomaan perheen ja huijaamaan isän hylkäämään oman perheen? Lapset ovat miettineet, että ei ainakaan semmoinen isä joka lapsiaan rakastaa, ei osunut meidän kohdalle. Onneksilapset ei välitä isästään yhtään, naurvat vaan kun yrittää ystävystyä uudelleen, lapset hylkäsivät hänet, onneksi.
Kannattaa käydä oma ero läpi todella hyvin, jotta pystyy taas elämään omalla lailla, ja ottaa uusi suhde vastaan eikä vain korvikkeena. Siihen se yleensä menee kun nopeesti otetaan kuka tahansa.
Uuden suhteen kannattaa elää omaa elmää eikä asettua miehen exän isoihin saappaisiin, sillä se ei onnistu, kukaane i voi viedän hänen exän heidän lasten äidin paikkaa. Ei edes leikisti, se on liian suuri pala ihmisille, jotka ei tiedä perhe elämästä yhtään mitään, siksi kai näitä riitoja täällä käydään, kun vastassa elämää kokenut ja lapseton ihminen joka elää vain itselleen eikä osaa ottaa muita huomioon.
Lapseton ei tiedä mtiä kaikkea kuuluu lapsiperheen elämään, siksi pitäisi pidättäytyä lapsellisista miehistä, tai mennä lastenhoitokouluun.
Ohhoh, mitä lapsettomien ihmisten aliarviointia.
Sinun mielestäsi siis lapseton ihminen elää vain itselleen eikä osaa ottaa muita huomioon. Huh huh, aikamoista tekstiä suollat kyllä.
Olitko itse sellainen ennen kuin sait lapsia? Itsekäs omaan napaan tuijottaja?
Ja mistä sinä tiedät, ettei lapseton ihminen tiedä mitä kaikkea kuuluu lapsiperheen elämään? Minulla esimerkiksi on 8 sisarusta, ja olen pesueen vanhin. Minä sain oppini lapsiperheen elämästä ja lasten hoidosta jo kun itse olin vielä lapsi. Tämän lisäksi työskentelin vuosia lastentarhanopettajana ennen kuin edes itse sain ensimmäisen lapseni.
Sinulla on kyllä mielessäsi selkeät, joustamattomat kategoriat kaikelle mahdolliselle, ja ajatusmaailmasi kaikessa mustavalkoisuudessaan vastaa kyllä kaikkea muuta kuin aikuisen ihmisen ajatusmaailmaa...
Minä olen sitä mieltä, että seurustella saa ja hankkia kavereita, mutta ei siihen pidä miehen ainakaan ex perhettään sekoittaa ikinä. Sen tähdenhän mies on eronnut, kun ei halua olla perheensä kanssa. Miksi sitten pitäisi enää kun löytyy uusi kamu, ottaa ex perhe mukaan, jotenkin aivan älytöntä.
Ei ihme että lapset voivat huonosti, kun kaikenmaailman uusia kamuja ja ihmisiä tulee elämään kuin sieniä sateella. Lapset pitää säästää ja pitää ulkopuolella niin kauna kunnes ovat kakskymppisiä.
Ahaa, sinun määritelmäsi eronneelle miehelle on se, että hän on eronnut, koska ei halua olla perheensä kanssa. Aikamoinen väite. Perustuuko tämä "Lissun tilastoihin"?
Yli puolet avioliitoista päättyy eroon naisten tahdosta ja aloitteesta. Googleta esim. "naisten aloitteet avioero" tms., tilastot kyseiseen asiaan löydät myös väestöliiton tilastoista.
Minä olen eronnut sen tähden, kun vaimoni petti ja jätti minut. Siis ensin vuoden päivät piti salasuhdetta minun selkäni takana, ja yhtäkkiä eräänä kauniina päivänä ilmoitti, että minulla on uusi mies, pakkaisitko kamasi ja hankkisit oman asunnon, avioero on laitettu jo vireille.
Eipä siinä muu auttanut. Niinpä erosimme. Mutta kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi olla perheeni kanssa. Me emme ex-vaimoni kanssa enää ole samaa perhettä, mutta yhteiset lapseni kuuluvat niin ex-vaimoni kuin minun perheisiin erosta huolimatta, ja minä kyllä haluan olla perheeni, eli lasten, kanssa edelleen, ja olenkin joka toisen viikon. Mielelläni olisin heidän kanssaan joka ikinen päivä, mutta se ei ole mahdollista, koska lasten täytyy olla myös äitinsä kanssa (ai niin, ja äidin uuden rakkauden, joka muutti entiseen kotiini lähes samalla oven aukaisulla kun minä lähdin).
Niin, ja mainittakoon, että omassa lähipiirissäni on muutama muukin eronnut lapsineen, ja kaikkien erot ovat tapahtuneet vaimon aloitteesta. Ja jokaisen tapauksessa ex-vaimo on ollut se, joka on löytänyt sen uuden kaverin hyvinkin nopeasti, kun taas pari miestä asuu edelleen yksin.
En piittaa mitä muut sanovat. Mulla on omat aivot. Jos olen lissun kanssa samaa mieltä niin sitten olen. Joskus ollaan joskus ei.
Kyllä lapseton ihminen ajattelee perhe elämästä ihan eri tavoin, siksi hänen onkin helppo arvostella ja "antaa ohjeita" kun ei teidä miten oikeesti eletään lapsiperheessä. Joten hiedän sanomiset ja ajatukset voi jättää oman arvoonsa.
Jos lapseton mies iskee yksinäisyydessään lapsettoman naisen, niin ei hän oletakkaan että se nainen alkaa ensimmäiseksi estämään häntä tapaamasta omia lapsiaan tai muuten estämään ja arvostelemaan. Mies olettaa että semmoinen nainen jättää hänen asiat sikseen, eikä yritä kammeta hänen läheisiään pois.
Eihän ihminen jolla ei ole venettä osaa sitä ohjatakkaan tai ihminen jolla ei ole lääkärin koulutusta osaa määrätä lääkkeitä tai hoitoa. Samoinl apseton ihminen ei tiedä lapsista yhtään mitään. Silti ne vaan yrittää kammeta ja elää niiden siivellä.
"Jos lapseton mies iskee yksinäisyydessään lapsettoman naisen, niin ei hän oletakkaan että se nainen alkaa ensimmäiseksi estämään häntä tapaamasta omia lapsiaan tai muuten estämään ja arvostelemaan."
Ohhoh, siehän olet Lissu välkky ku mikä. Olet niiiiin oikeassa, siinä ettei LAPSETON mies oleta että nainen alkaa ensimmäiseksi estämään häntä tapaamasta omia LAPSIAAN :D Katsos kun se on itsestäänselvyys, ei lapsettomalla miehellä ole lapsia.
"Eihän ihminen jolla ei ole venettä osaa sitä ohjatakkaan tai ihminen jolla ei ole lääkärin koulutusta osaa määrätä lääkkeitä tai hoitoa. Samoinl apseton ihminen ei tiedä lapsista yhtään mitään. "
Eikä ihminen, joka ei ole koskaan elänyt uusperheessä, tiedä uusperhe-elämästä yhtään mitään. Eiköstä vaan? ;)
Lapseton ihminen ei sinusta voi tietää lapsista ja lapsiperheen elämästä mitään, mutta Lissu, jolla ei ole mitään omakohtaista kokemusta uusperheydestä, on sinusta siinä asiantuntija. Taas sinun logiikka ontuu.
Ei tiedä, kun uusioperhetä ei ole olemassakaan. Se on keksitty juttu ihan samoin kuin iso paha susi, sitäkään ei ole olemssa kuin saduissa.
Juu en voi tetää mikä on uusio perhe kun mulla on vain tämä ydinperhe aina ollut ja on edelleen. Emme ole koskaan kuuluneet muiden perheeseen ja perustelleet lisä perheitä, kun meille on riittänyt tämä yksi ihana ydinperhe.
Se onkin ollut meidän onni, että meille ei ole miehen naikkoset koskaan pakolla tulleet, emme siis ole heitä nähneet, eikä meidän perheeseen ja sukuun kuulu perheeenrikkojat. Tehkööt he ihan oman perheen, ei ketään voi pakosti ottaa kenenkään perheestä.
Tottakai se ontuu, kun ei semmoista ole olemassakaan, niin miten siitä voi edes tietää??Olemme onnekkaita kun emme tiedä, eikä meidän perheeseen kuulu ketään täysin vierasta ihmistä. On vain ydin perhe ja se kun hajoo ei kukaan voi perustaa jäljelle jääneistä ihmisitä uusio pehrettä, kun se on se ydin perhe. Yksi ja ainoa.
Vaari-lissu on nyt sekoittanut ex-naisen ja lapset. Lapset eivät koskaan ole entisiä. Vaikka erotaan, niin lapset ovat aina omaa perhettä, mutta ex-kumppani ei ole.
Kyllä se siltä tuntuu, jos isä omat lapset hylkää ja alkaa leikkimään kotia uuden suhteen lasten kanssa. Heidän kanssahan se mies on enempi kuin omien, ja uskon että monet lapset huomaa tämän, siksi ovat haluttomia edes näkemään isää, kun eivät enää ole kuin entisiä.
Suomi on pullollaan uusperheitä, sinä et voi sitä kieltää. Sinulla ei ole ydinperhettä enään, se loppui kun miehesi otti sinusta eron.
Ei se mies tee perheestä ydinperhettä ainoastaan. Ydin pehre on vaikkei olisi miestä. Tai ei olisi sitä äitiä.
Olet vaan katelliinen kun sulla ei oo mitään perhettä, eikä edes sitä miestä.
Ydinperhe on se kun on äiti, isä ja yhteiset biologiset lapset saman katon alla. Sinulla ei ole ydinperhettä. Sinulla on yhdenvanhemman perhe.
Minulla on uusperhe, ja siinä on kyllä mies mukana, en ole näitä naisiin suuntautuneita.
OLiisko aiheellista käyttämään teitittely muotoa kirjoituksissa, eukä sinuttelua, sillä minusta on täysin aiheetonta kohdistaa keneenkään henkilökohtaisesti mitään.
Yleisesti kirjoitettaessa ei määritellä ketään, jokainen voi ihan itsenäisesti ajatella, voiko kirjoituksesta lukea jotain opikseen, toivon että vaikka vähän iskisikin, silloinkin jättäisi iskettä takaisin, ehkä siinä olisi ajatusta sinne kotiinkin, että joka sanaan ei räväyttäisi pahempaa vastaan, jospa silloin pikkuhiljaa löytyisi enemmään niitä elämän l'äpi riittäviä yhteisiä polkuja.
Toinen aisa on, että tuo Lissuksi nimittely jätetään kokonaan pois, mieluimmin ole vastaamatta kirjoitukseen, jo ei ole muuta kuin Lissu nimittelyä.
Ensinnäkin tässäkin ketjussa joku kirjoitti jostakin kymmenestä vuodesta, joka ei varmastikaan pidä paikkaansa, joten olisi myös aiheellista hieman rajoittaa sitä sanan säiläänsä. Monet ajatukset näkee heti, että ne ovat täyttä luulottelua ja sekin saisi jäädä, jospa opettelisimme olemaan myös rehellisiä.
"Ensinnäkin tässäkin ketjussa joku kirjoitti jostakin kymmenestä vuodesta, joka ei varmastikaan pidä paikkaansa, joten olisi myös aiheellista hieman rajoittaa sitä sanan säiläänsä. "
Oijoi, olet muuten aivan oikeassa. Nyt taidankin hieman rajoittaa "sanan säilääni". Ei se olekaan 10 vuotta, vaan 9 vuotta. Nehän ovat aivan eri asia! On säälittävää hokea samaa mantraa ja terrorisoida keskustelupalstaa 10 vuoden ajan, mutta jos sitä tekee 9 vuoden ajan, niin sehän on ihan normaalia?
Vai mitäs sanotte tästä tekstistä, joka on kirjoitettu 10.8.2004:
""Me ollaan ratkaistu tämä juttu näin, että sanoin lapsilleni että saatte valita, joko se iskän uusi lehmä tai äiti, kahta ei voi olla. Lapset valitsi tottakai mut. Jos valitsette isin ja sen lehmän, minä poistun elämästänne.
Tämä entinen miehenikin hyväksyi asian tai oli pakko. Lapset eivät saa olla missän tekemisissä sen lehmän kanssa ei puhua, ei nähdä. Isiä saa tavata, vain ja ainoastaan. Meillä toimii hyvin. Kertaakaan ei ole sitä lumppua nähneet, onneksi.
Tämä siksi, että mieheni jätti meidät, nyt minä kostan. Tiedän että meille tulee ja onkin edessä rajuja yhteenottoja, mutta onneksi olen itse niin valtavan vahva luonne, niin minua ei mitkään pienet jutut hetkauta. ""
Kuulostaako tutulta, anyone?
Meidän "Lissumme" (anteeksi, lissutellahan ei saanut, voin toki puhua myös palstahäiriköstä, jos se on parempi) on kuin onkin räyhännyt täällä suomi24-uusperhepalstalla ihan oikeasti kohta 10 vuotta. Eli toisin sanoen:
10 vuotta on hänen ex-miehensä naikkosineen pyörinyt hänen katkerassa mielessään, 10 vuotta hän on omistanut elämästään uusperheellisten vihaamiseen ja tuomitsemiseen, ja saman asian hokemiseen. Normaalia? No, jokainen voi miettiä sitä tahollaan, että onko mieleltään terveen ihmisen merkki...
Taidat olla kova lissufani, kun olet säästellyt ja keräillyt noita juttuja! Todellinen fani tekee sen, ei muut.
Ei tarvi säästellä eikä keräillä.
Ihan vaan kuule valitset tuolta vasemmalta valikosta Uusperheet (senhän osaat jo). Selaat tuoreimmat keskusteluketjut-sivun alas ja sieltä löydät sanan Arkisto. Arkistosta valitsin umpimähkään vuoden 2004, jonkin keskusteluketjun jossa on paljon kommentteja, ja siinäpä se. Hupsista, heti ensimmäisestä ketjusta löytyi. Aikaa tähän meni muutama minuutti, enempää ei tarvittu.
Veikkaanpa, että Lissun kannanottoja löytyy ainakin vuosina 2004-2013 pilvin pimein. Säälittävää, eiköstä vain?
No oot sie kyl aika kova lissufani, kun jaksat niitä etsiskellä. Jos et olisi, et niitä etsisikään.
Muuten on siellä paljon muitakin, mutta otit vaan lissun jota fanitat.
Jos sinä haluat kuvitella niin ja se sinun oloasi parantaa, niin ole hyvä vain. Kyllä minäkin sinun tilassasi melko varmasti yrittäisin pitää faneinani ketä tahansa, onhan se varmaan aika surkeaa, kun kaikki vihaavat. Mutta sovitaan vaikka niin, että olen fani, olenkin usein vähäosaisten puolella, ja sinua minä todella säälin. Ihan vilpittömästi.
Ja kyllä, varta vasten hain sinun tekstisi sieltä. Sen vuoksi, että olen aika monessa keskusteluketjussa törmännyt samankaltaisiin arvuutteluihin ja muisteloihin, että kyllä se Lissu on ainakin pian jo 10 vuotta täällä pyörinyt...Kai minä sitten ajattelin, että ei herranjestas, voiko se pitää paikkansa? Voiko olla tosi, että joku säälittävä ihminen on ihan oikeasti hokenut samoja asioita jo niin kauan, ja voiko olla tosi, että ihminen todella on niin katkeruutensa sokeuttama vielä niinkin pitkän ajan jälkeen??
Päätin säästää ihmiset arvuuttelulta, ja otin asiasta selvää. Ihan varta vasten. Ja se kävi helpommin kuin olisin koskaan kuvitellut. Ja todellakin, kyllä sieltä 10 vuoden takaa löytyi samanlaisia katkeria tilityksiä, ja voin laittaa vaikka pääni pantiksi, että kyseessä sama ihminen. No, tulipahan sekin selvitettyä ja todistettua. Nyt voimme kaikki todeta sen: Totta se on, olet tuhlannut 10 vuotta elämästäsi, sen sijaan että olisit elänyt sitä elämääsi ja päästänyt irti menneistä ja katkeruudesta.
Myönnä pois vaan, että minun asiallisissa keskusteluissa on paljon asiaa. Et pysty vain myöntämään sitä, vaan ihannoit niitä muka arvostelemalla negatiiviseen sävyyn. Kuitenkin ne kiinnostaa niin paljon, kun jaksat vastata joka päivä..;) hyvä niin, tiedän ainakin että jotain koskettaa ja joku niistä saa myös opastusta omille asioilleen. Kiakistahan toki ei tarvi olla samaa mieltä, en minäkään ole, ei kukaan ole, mutta kun on monta näkö kantaa, niin aina sieltä joku tupsahtaa, et toi oli hyvä...;)))
Voi kuule, ei minun tarvitse myöntää mitään mitä ei ole. Minä en ole nähnyt sinun jutuissasi koskaan mitään asiallista. Jos sinulla on tapana "ihannoida asioita muka arvostelemalla negatiiviseen sävyyn", niin siitä vaan, itselläni ei ole moista kummallista tapaa. Mutta sinä saat toki pitää omista tavoistasi kiinni, ole hyvä vain.
Minua sinun kirjoituksissasi kiinnostaa ja koskettaa vain se, miten olet tuominnut lapsesi isättömiksi oman katkeruutesi vuoksi. Joka kerta tuntuu pahalta kun luen litanioitasi kun mietin, että jotkut lapset ovat joutuneet äitinsä likaisen pelin pelinappuloiksi. Mitään opastusta en sinulta ole saanut omiin asioihini, eikä koskaan sinun kirjoituksistasi mikään ole tupsahtanut, että "toi oli hyvä". Pikemminkin päinvastoin.
Otetaan esimerkkinä tuo aiemmin kopioimani teksti vuodelta 2004. Aivan järkyttävän katkeroitunutta tekstiä, jossa oma paha olo kostetaan tavalla, josta eniten kärsivät lapset. Ja millainen äiti uhkaa ikinä hylkäävänsä lapsensa? Aivan kamalaa luettavaa, kuinka huonosti lapset voivatkaan tuollaisissa erotilanteissa, joissa viha ja katkeruus sumentaa erovanhempien silmät, eikä nähdä, että siinä sivussa pannaan lapset aivan mahdottomien tilanteiden eteen. "Valitsette joko minut tai isän lehmän", huh huh...
Sieltä tupsahtaa vain sinun omat kehut itsellesi. Oli sitten äiti, isä, äitipuoli, isäpuoli, kuka muu tahansa kuin sinä itse, niin KUKAAN ei ole ollut kanssasi samaa mieltä.
Et vain pysty myöntämään sitä, kyllä sinä näet paljonkin asioita joista olet samaa mieltä. Mietippä sitä ja vatqa rehellisesti. Et ole yhtään sen huonompi ihminen olet samaa mieltä tai et ole. En minäkään ole samaamieltä siksi, että kaikki muut, ja olet hyväksytty kun ole samaa mieltä. Jokaisella on omat mielipiteet, ja niitä saa käyttää ja ilmaista.
Ja se on huvittava piirre, että paljon täällä ihmisiä kirjoittelee juttuja minun nimissäni, niihin en edes vastaa enkä puutu, vastaan vain omista kirjoituksistani.
Joo, sanoisin ensin että millainen isä hylkää lapset? Minä en ole hylännyt ja siksikö olen hullu ja mielenvikainen kun en niin tehnyt?
Se on totta, että eniten kärsii lapset, mutta sen tähdenhän kielsin ex miehen naikkosten tulon meille jottei lapset joutusi kärsimään enempää, haukkumisia, huonoa kohtelua ja estämistä isän luokse tulemisesta. Ja se että lapset saavat asua yhdessä kodissa, eikä matksutella miten sattuu ympäri ämpäri. Suojasin siis lasten lapseuuden ja nuoruuden, ja onnistuin siinä.
Onko se sulle katkeruuden paikka, näyttää olevan.
Yottakai, kun olen onnistunut yksin kasvattamaan kaikki lapseni. Siihen ei mies kyennyt. Onnistuin siinäkin ettei lasten tarvinnut muuttaa viikottain eikä taistella isän naikkosten kanssa eikä kuunnella haukkuja ym kieroa peliä katsella. Meillä ei vieraita ja ulkopuolisia ihmsiä suvaita perheeseemme, meille ei siis tulla, emmekä me mene heitä kaseleman. Niin alas emme ole vajonneet.
No tämä ihminen on mennyt kovin rikki, eikä ole saanut apaua tilanteeseensa, jos täällä jo vuodesta 2004 on kirjoitellut, mutta onko, kuka meistä voi tietää sen, en ainakaan minä.
Annetaan hänen kirjoittaa, sekin voi olla tie joskus parempaan, ei meidän muiden pidä häntä alkaa kivittämään vielä sen lisäksi.
Kukaan tuskin uusperheellisä vihaa, vaan todella odottaa että sitä uusperhettä ei perusteta heti eron jälkeen pariin vuoteen.
En jaksa ymmärtää, että ihminen eroaa yhdestä ja toinen jo "portailla" tai pitemmälläkin, ei siinä kyllä voi sanoa olevan minkäänlaista järkeä, menettelee vielä jos on vain aikuisia asiassa mukaan, mutta yksikin lapsi ja lapsi henkisesti murhataan samalla, kun tätä ihmisvaihtoa harrastetaan.
Kyllä pitää sitten olla ihan lastensa kanssa yksin ja laittaa elämä kuntoon, jossa lapset tuntevat olevansa turvassa, mutta kun sisään tulee vieras aikuinen, lasten elämä on senjälkeen yhtä helvettiä, määrääjiä on aivan liian paljon.
Erothan monesti johtuvat siitä että toiselta ei kestätä minkäänlaista eriävää mielipidettä, silloin se on heti haukkumista, miksi laitatte lapsenne siihen, melko monessa uusperheessä tämä tullut ihminen räyhää ja huutaa näille erolapsille, heiltä katoaa ilo elämään uusperheissä liian usein.
"Et vain pysty myöntämään sitä, kyllä sinä näet paljonkin asioita joista olet samaa mieltä. Mietippä sitä ja vatqa rehellisesti."
Huvittavaa tuo sinun inttämisesi :)
Aivan kuin sinä tietäisit kaikkien muiden asiat paremmin kuin ihmiset itse. Jos minä sanon, ettei minulla ole mitään myönnettävää kyseiseen asiaan, niin sitten minulla ei ole. Piste. Ethän sinä voi väittää ja inttää vastaan tuollaisessa asiassa kuin uhmaikäinen taapero. Tai voit, mutta mitä järkeä siinä on? Väität kivenkovaan, että tiedät ja tunnet minut paremmin kuin minä itse, ja väität kivenkovaan minun olevan sinun kanssasi samaa mieltä, vaikka en ole. En vain yksinkertaisesti ole.
Jos lastesi isä on hylännyt lapset, niin sitten on. Ja on huono isä silloin. Mutta jos isä on missään vaiheessa ilmaissut halunsa tavata lapsia eronne jälkeen ja sinä olet sen estänyt "jotta lapset eivät joutuisi kärsimään naikkosten estämistä isän luokse tulemisesta", niin kyllä minun mielestäni vika on sinussa. Mietippä itsekin: estät lasten menon isän luo, jottei joku isän luona oleva ihminen estäisi lapsia tulemasta isänsä luo. Siis täh? Menee aika kummalliseksi, ja ainakin yli minun ymmärrykseni.
Ja mistä sinä tiedät, että ex-miehesi uusi puoliso olisi haukkunut ja kohdellut lapsia huonosti? Et ole koskaan edes tavannut häntä, etkä antanut lasten tavata häntä. Et siis voi tietää. Ajatteles: kyseessä on todennäköisesti aivan tavallinen aikuinen ihminen, ja jos sinä olisit kyennyt päästämään irti omasta katkeruudestasi ja mustasukkaisuudestasi ex-miehesi uutta kohtaan, olisivat lapset voineet pitää isän läsnä elämässään, tapaamalla isäänsä esim. joka toinen viikonloppu.
Sanot suojanneesi lasten lapsuuden ja nuoruuden. Niin miltä? Tuntemattomalta? Joltain, mitä et pysty edes määrittelemään? Totuus on, että sinä suojasit itseäsi ja omaa särkynyttä sydäntäsi lasten ehdoilla. Jokainen lapsi tarvitsee ja kaipaa molempia vanhempiaan, ja jos ex-miehesi on koskaan ilmaissut halunsa tavata lapsia eron jälkeen, oli hänellä uusi puoliso tai ei, ja sinä olet sen estänyt, olet tehnyt vääryyttä lapsiasi kohtaan. Jos isä taas ei ole ottanut mitään yhteyttä tai ilmaissut haluaan olla lapsilleen isä edelleen, niin ei sitten mitään. Asiahan on sillä selvä. Eli onko ex-miehesi yrittänyt ottaa yhteyttä lapsiinne ja tavata heitä eronne jälkeen? Kaikki riippuu siitä.
Ja lopuksi, tuttuun tapaasi, vedät hihastasi katkeruuskortin. Ei minulle ole tapahtunut elämässäni mitään, mistä olisin katkera. Enkä kuollaksenikaan keksi, että mistä tai miksi olisin kateellinen ihmiselle, jota en tunne, eli siis sinulle. Miksi olisin katkera tai kateellinen ihmiselle, josta jo pelkkien kirjoitettujen tekstien perusteella en pidä, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, tai jonka toimintatavat ja valinnat ovat moraalisesti vääriä? Voin vastata tähän itse: en miksikään.
Näistä kommenteista taas tuli todistettua, että lissu on umpihullu.
Lissu kiertää kuin kissa kuumaa puuroa tätä asiaa. Nimimerkki vaan vaihtuu, sisältö ei.
Yhdessä ollaan umpihulluja!;)))
Vain sinä olet hullu, muut täällä ovat täyspäisiä ihmisiä.
Hullut toimii sanoo juuri noin kuin sinä.
Lissu paljasti taas älykkyysosamääränsä....." kun olet säästellyt ja keräillyt noita juttuja!" Hyvin tiedät miten S24 toimii. LOL!
Niin, ihminen on tosi rikki silloin, kun pitää huolta lapsitaan.;) Niinpä, mieshän on sankari vaikka tekisi mitä tahansa, hylkäävä isä on eheä ihminen, fiksu ja loistava isä, vaikkei halua lapsiaan nähdä, hylkää ja muutenkin käyttäytyy lapsiaan kohtaan huonosti. Semmoinen on hyvä ihminen.
Jos me äidit tekisimme samoin, olisimme silti huonoja ihmisiä. Sehän on niin tuttua, että äideissä on aina kaikki vika. Jopa sekin jos miehellä menee huonosti ja on ongelmia, niin sekin on naisen vika.
Uusperhehän on kuin ihmiskirppari tai kierrätyskeskus: eronneet ja karanneet luuserit haalivat kasaan sekalaista porukkaa asumaan samaan kämppään ;). Tärkeintä on saada uusi parisuhde mahdollisimman äkkiä, pois tieltä lapset, lemmikit ja sukulaiset!
idiootti.
No, toivotaan sitten, ettei sinua koskaan puoliso jätä, muutenhan sinäkin muutut eronneeksi luuseriksi. Se on kumma, miten ihmisestä tulee kelvoton luuseri sen perusteella, ettei parisuhde toiminutkaan.
Lissuttelijall a ei oo mitään muuta sanottavaa, aika köyhä on hänen mielensä. Helppoa vaan lissutella kaikki, se ei paljon vaadi älliä.
Yritä Lissu saada edes yksi lause kirjoitettua oikein.
Ei minua puoliso jätä, kun ei ole puolisoa enkä sellaista halua ;). Eikä minua ole kukaan ikinä jättänyt, vaan olen itse jättänyt kaikki luuserimiehet. Miehet tarvii naista paljon enemmän kuin päinvastoin ja roikkuvat viimeiseen asti kiinni vaikka millaisissa pirttihirmuissa.
Sulla mitään miestä ole! Noit itsekkäällä ja idiootilla ei ole miestä.
Niin sinulla ei ole puolisoa, kun et sellaista halua, vai senkö vuoksi, ettet saa ketään etkä kelpaa enää kenellekään? ;)
Tuollaisten miesvihaajien katkeruus näkyy naamasta kilometrien päähän, ei kukaan mies katso toista kertaa tuollaista hapannaamaa. Ja kun tarpeeksi kauan olet ollut ilman, niin sekin alkaa näkyä naamasta.
Jotain vikaahan sinussa täytyy olla, jos sinut ovat huolineet vain "luuserimiehet"? Et ole kelvannut laatuyksilöille, niinkö?
Taidat olla itse pirttihirmu, kauliinan kanssa kulkeva justiina, ja miehesi kiitti vain luojaansa kun pääsi sinusta eroon. Miesvihaaja lohduttelee itseään sanomalla "oikeasti se tarvi minua enemmän kuin minä sitä, ja nyt se roikkuu meikäläisen helmoissa", vaikka kylmä fakta on se, ettei kukaan häntä tarvitse.
Justhan mä sanoin itse, että ei ole puolisoa enkä halua sellaista :D... Yllättyisitte kyllä, vieläkin miehet kiinnostuvat minusta, vaikka olen ollut ilman vuositolkulla :D... ja eksmiehistä on joka ikinen ruikuttanut perääni, jotkut jopa kymmenien vuosien ajan. Että repikää siitä, uusiokierrätetyt mammat ja naikkoset !
Sulla on luuseri-exiä useampi, mikä kiertopalkinto oletkaan. Häpeä, sinä lunttu.
Minusta tuntuu että ei se mies halua heti suhdetta edes alkaakaan, seuraa hän kaipaa kaiken surun keskellä, siksi hän ottaa kenet vain kunhan ei ole yksin.
Tämä uusi nainen taas kuvittelee että se on suhde, vaikka mies vaan tasapainottaa omaa henkistä tilaa ja taloudellista vastuuta.Rahallisesti kannattava sijoitus, on uusi suhdet.En usko että mistään rakkaudesta on kyse.
Nainen selviää erosta paremmin, ei kerkiä surra kun on työ, koti ja lapset hoidettava. Siitä mies on onnistunut luistamaan hyvin. Siksi hän kaipaa seuraa.
Joo,olen nyt olen virallisesti yh kaksi vuotta.Ei ole uutta parisuhdetta enkä halua vuosiin olla kenenkään kanssa.Miehet on niin ärsyttäviä,pistävä naiset tekemään kaikki kotityöt,petetään selän takana koko ajan,jne.Suomalainen mies on ainakin nykymaailmassa ihan kusipää.Juodaan,hakataan,petetään jne.
No miksi ottaa sellainen mies, joka juo, pettää, hakkaa jne. ? Minä ainkin valitsin sellaisen miehen, joka ei käytä tippaakaan alkoa, ei ikinä huuda, ei petä (olen hänen ensimmäisensä koska hän oli säästänyt itseään sitä naista varten jonka kanssa menee naimisiin) ja on uskollinen ja auttaa kotona kotitöissä parhaansa mukaan.
Minä en näe mitään itseisarvoa sillä, että kiituutetaan yksinään lasten vuoksi. Ei uusi parisuhde (äitipuoli tai isäpuoli) ole lapsen kannalta lainkaan huono asia yleensä, jos se isäpuoli/äitipuoli välittää lapsesta. Päinvastoin, se että perheessä on jälleen kaksi aikuista, todennäköisesti stabiloi perhettä ja sen lähivanhemman jaksamista. Koska ihminen säilyy ihmisenä myös lasten saamisen jälkeen, niin on tosi hurskastelua vaatia jokaista ihmistä elämään ilman parisuhdetta vuosikausia eron jälkeen, vaikka itse siihen kykenisi. Yksinäiset tai muuten puutteessa elävät naiset ovat yleensä tosi kärttyisiä ihmisiä.
On aika uhkarohkeaa luottaa siihen, että isän uusi suhde olisi lapselle hyvä. Täällä kun lukee, niin miehen lapset haisee, häiriköi, ovat ärsyttäviä, kamalia, mielenvikaisia ym ym, vaikkei aiemmin ole ollut kun perhe oli koossa, mutta uusi suhde näkee miehen lapsen semmoisena, jotta mies jätäisi lapsensa.
Kuka vanhempi antaa oikeesti vieraan ihmisen tuomita lapsensa moisilla syytöksillä? Miten täysin terve ja ihana lapsi muuttuu yhdessä yössä vieraan ihmisen näkökulmasta hulluksi ja mielenvikaiseksi? Onko tuommoinen ihminen hyvää seuraa vielä lapselle???
Mä en voi uskoa, että yksikään vanhempi näkee oman lapsensa mielenvikaisena siksi, että omat vanhemmat on eronneet. Ja siksi että vieras ihminen niin sanoo, että katso sun lapsi on hullu tai mielenvikainen.
Kyllähän minä yskän ymmärrän, sillä täytyyhän niitä omia ratkaisuja puolustaa, vaikka tietää niiden olevan ihan päättömiä. Kuka on eronneen ihmisen tavannut heti eron jälkeisinä päivinä ja varastossa on salasuhde, voi sitä valheen määrää, voi sitä järjettömyyttä, kaikki muut ovat syyllisiä, itsestä ei löydy yhtään vikaa. Mutta samassa yhdeydessä pitää katsoa lapsia, heistä näet hirveän tuskan, pelon.
Siinä kun kuulet vielä vanhamman kuuluvasti sanovan, että lapsien teko oli virhe, vaikka lasten syntyessä on vakuuttanut näiden olevan niin molempien toivomia.
On siinä lapsella miettimistä, kun nuo sanat kuulee, ja olen todennut, että alle kouluikäinen lapsi osaa kuunnella ja kuulekin paljon enemmän ja ainakin ymmrtää, että nyt hän liikaa, mutta minne siitä pääset, lapset joutuu oelmaan kuin "kusi sukassa", kun hermorauniot vanhammat puhuvat järjettömiä ja karjuvat kaikesta.
Mutta kyllä löytyy tanssikengät ja viinakemut, sinne juostaan tukka putkella uutta etsimään, jos se ei olekin jo jatkuva yövierailija.
Joutuuhan tässä toisia Lisuksi nimittämään kun ei ilkeä edes itselleen tunnustaa tekojaan.