narsismi perhessä

selvisin kun kävin kouluni ja opin elämää. rehellisyydellä ja anteeksi antavuudella.

Selviäminen alkaa siitä, kun tiedostaa ongelman eli sen, että perhe on "vino". Tämä vinous saattaa ilmetä monin eri tavoin mm. epätasa-arvona, huonona kohteluna, syyllistämisenä ja kaikenlaisena kiusaamisena.
Tärkeintä on tiedostamisen kautta saada etäisyyttä narsistiseen vanhempaan, että tämä ei kykene tunnetasolla sitomaan enää. Narsistisen vanhemman lapsi on usein läheisriippuvainen eli se kannattaa työstää pois. Etäisyys kannattaa säilyttää ja keskittyä vain omaan elämään. Kun pääset sen kynnyksen yli, että et enää ole manipuloitavissa ja anna käyttää itseäsi lähteenä, niin olet voiton puolella.
Tärkeintä siis kasvaa erilleen seisomaan omilla jaloillaan ja elämään omaa elämää terveellisen itsekkäästi. Lapsuuden traumoja kannattaa työstää terapiassa vaikka psykoterapeutin kanssa.
Irtaantuminen saattaa herättää vanhemmassa rajuja reaktioita, mutta kun pitää johdonmukaisesti kiinni omista rajoistaan (mitä sallit, mitä et), niin toimeen voi tulla, koska nämä ovat usein kuin pieniä lapsia, raivoavat rajattomuuttaan. Uskoisin, että jokainen vanhempi kuitenkin haluaa säilyttää jonkinlaisen välit lapseensa.

Oma äitini ei ole narsisti, mutta narsistinen. Hän sai aikaan todella paljon tuhoa minun psyykkeelleni ja olen vasta keski iässä saanut elämän terapian jälkeen, jossa pääsin sinuiksi lapsuuden traumojen kanssa.

Äitini oli myös siihen, että etsin hyväksyntää kaikilta ihmisiltä ja narsisti, johon törmäsin veti puoleensa kuin huume. Sain kokea hänen kanssaan sitä samaa lapsuuden kaltoinkohtelua kuin äitini kanssa.

Oikeastaan meillä ei ollut avioliitto vaan äiti/orja suhde. Minulle hän oli jonkinlainen äiti ja tein kaikkeni hänen eteensä, ostin hyväksyntää, kerjäsin kiitosta... ja toinen vain otti ja otti... ja sai minut tuntemaan olevani arvoton, ihan samalla tavalla kuin äitinikin.

No normaali ihminen ei pitkään narsistin kanssa olisikaan pystynyt olemaan...

Nyt terveenä (terveempänä) pystyn näkemään asioita, joille olin täysin sokea aikaisemmin. Kaikki meidän perheenjäsenet oli sairastuneita äidin takia ja se on jatkunut seuraavaan sukupolveenkin.

Samoin entisen puolisoni perhe, heillä kaikilla on isoja ongelmia. läheisriippuvaiset (hänen puolisisaruksensa) on masennuslääkekoukussa, entisestä puolisostani tuli äitinsä kaltainen narsisti. Historia tuntuu toistavan itseään ihan 1:1

Elämäni paras asia on se, että pääsin lapsuuteni traumoista jollain tavalla yli ja sain oikean elämän, enkä enää elä toisten elämää heidän ehdoillaan.