Löytäiskö joku ihana ihminen minulle tarkemmin sitaatin jostain Waltarin historiallisesta romaanista? Taitaa olla Johannes Angeloksesta ja meni jotenkin, että "... vankilasta yhä uuteen murtauduin..." ja rukoilee, että hänen tähtiruumiinsa vielä joskus palaa ja poimii kukan muurien raunioista, "koska tiedät, miksi tätä rukoilen" (joo, eivät ehkä olleet ihan tarkkoja sitaatteja nuo lainausmerkeissäkään olevat!)
Waltarin kirjoissa on muutenkin ihan huikean hienoja kohtia, joita mielestäni voisi tänne jakaa! Esim. Turms kuolemattoman (meneeköhän oikein näin ulkomuistista?) "ketä tahansa olet rakastanut, vain minua olet rakastanut hänessä"
Waltarin kirjoissa on muutenkin ihan huikean hienoja kohtia, joita mielestäni voisi tänne jakaa! Esim. Turms kuolemattoman (meneeköhän oikein näin ulkomuistista?) "ketä tahansa olet rakastanut, vain minua olet rakastanut hänessä"
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niitä Waltarin kirjojen sitaatteja, vaikka juuri kysymääsi ei löytynytkään:
http://fi.wikiquote.org/wiki/Sinuhe_egyptiläinen
http://fi.wikiquote.org/wiki/Mika_Waltari
En tietä onko se jostaki MW:n kirjasta vaiko hänen lausumastaan seuraava juttu: "Suunnitelkaa ja tehkää mulle muistomerkiksi pisuaari Kauppatorin rantaan." Onko ollu Hakim vai Karvajalka, ehkä Sinuhe tai Kaptah, ei kuitenkaan Nefernefer kun nainen ei kuse seisaaltaa niinku miehet, näin uskon ku on kyse pisuaarista elikkä pystykusilasta.
Sitaatti on Johannes Angeloksen "Loppulauseesta", minun painoksessani sivulla 333.
Verensä juostessa kuiviin herrani tuki molemmat kätensä pyövelien hartioihin pysyäkseen pystyssä, loi katseensa ylöspäin ja rukoili rukouksensa sanoen:
"Selittämätön Jumala, sinun todellisuuttasi himoitsin kaikki elämäni päivät. Vankilasta yhä uuteen vankilaan murtauduin löytääkseni sinun todellisuutesi. Mutta kuolemani hetkellä rukoilen: Salli minun palata vielä kerran. Anna takaisin minulle vielä kerran ajan ja paikan kahleet, kauheat ja ihanat kahleesi. Salli se minulle, koska tiedät miksi sitä rukoilen."
Sulttaani kohotti kädellään hänen vapisevaa leukaansa, piteli hänen päätään pystyssä ja käänteli sitä sanoen:"Katsele kaupunkiasi, basileus Johannes Angelos."
Herrani sanoi viimeisin voimin:"Katselen kaupunkini ihanuutta. Tähän jalkojeni sijoille palaa tähtiruumiini vielä kerran. Muurien raunioihin palaa tähtiruumiini. Kulkijana ajan ja paikan kahleissa poimin muurien mullasta tumman kukan rakkauteni muistoksi. Mutta sinä Muhammed, sinä et koskaan palaa."
Ihanaa, kiitos paljon!
Miten meni tarkalleen "kärpäsen surinaa" ja "huomisesta ei kukaan tiedä" -kohtaukset? Niitä taisi olla useampi mutta en muista oliko nämä kaksi joskus yhdessä. Huomisen osalta kiinnostaa se lohduttava asia. Jotenkin että eilinen on mennyttä ja huomisesta ei tiedä? Ja oliko kaikki vielä kärpäsen surinaa?