Paha äitipuoli?

On aivan ymmärrettävää ,tytär on vihainen ja mustasukkainen kun olet tullut äidin paikalle.Tietysti hän kiehnää isässään äidin ikävässään.Jos et siedä enää lasta ,olisko parempi poistua perheestä.Älä pilaa lapsen elämää. hänellä näyttää olevan jo tarpeeksi vaikeaa.Täytyy olla paljon rakkautta jos aikoo uusperheeseen äitipuoleksi,jos sitä ei ole ,niin lasten etu on tärkeämpää ,on parempi pysyä erillään ,eikä mennä lasten elämää sotkemaan.

Ap on valitettavasti itse aika lapsia, kun alkaa olla mustasukkainen 6-vuotiaan lapsen oikeudesta olla isän kanssa ja ymmärtänen oikein, että lapsia on vain osan aikaa edes teidän kanssanne.

Kyllä se sinun itsesi pitää sitä apua saada, ehkä isän myös, on tainnut jäädä ponkata suhteeseen kanssani ilman tuntemistasi ja liian äkkiä.

6-vuotiaan pitää antaa olla isänsä kanssa, sillä nyt hän isää tarvitsee, muutaman vuoden päästä ei varmasti enää isä ole enää niin tärkeä.
Älä mene sotkemaan isän ja tyttären välejä, kyse on lapsen elämästä.

Ota ihan rauhassa vaan, isän olisi hyvä nähdä lapsen "hätä" ja osata vakuuttaa lapselle, että tämän ei tarvitse kilpailla sinun kanssasi.

Aina kun yrität miehesi kanssa asiasta puhua, hän tiedostaa kuuntelevansa ilkeää äitipuolta, eikä osaa ajatella kuulemaansa järjellä vaan kääntää kaiken "toi ämmä vihaa rakasta lastani" -kautta. Eli valitse sanasi huolella.

Sinä et voi tilanteelle mitään, se on lapsen isän tehtävä, mutta hänestä ei taida olla siihen... En usko että olisi pahasta että kävisitte jossain juttelemassa miten tilanteessa kannattaa luovia, ilman että se tulisi tehtyä sinun tai lapsen kustannuksella, kultainen keskitiekin on olemassa.

Joo provoa taas pukkaa... ei ole enää mikään ylläri, että se miehen lapsi ja exä on huonoja ihmisiä. Juu juu.. keksi parempi tarina, on aika kulunut juoni jo.

Kuules, tuon ikäiset tytöt kiehnäävät aina isässään kiinni myös "normaaleissa" perheissä. Se on ihan normaalia kehitystä eikä tarkoitettu kenenkään kiusaksi... tarkoituksena on, että pieni tyttö saa positiivista huomiota isältään. Jos ei sitä saa niin voi epäonnistua myöhemmin miessuhteissaan. Ai niin joo, mutta sehän ei äitipuolta hetkauta, kun on vieras lapsi...

Juu kyllä sun kannattaa mennä psykologin juttusille, ja hankkia apua pika pikaa, ennenkuin ulkopuoliset ihmiset kärsii sinun tilanteestasi. Toivon mukaan on provo mutta paha sellaisenkaanin jo, nopeesti apua hakemaan, ota pitkä sairasloma.

Minähän yritän luovia tässä tilanteessa. Mielestäni ei ole normaalia tuon tytön käytös. Tyttö siis asuu isällään ja käy joka toinen viikonloppu äidillään, joka asuu samassa kaupungissa. Äitinsä on reissuhommissa, mutta varmastikin hän pystyisi järjestelemään aikataulut lapsensa parhaaksi. Ajattelin ehdottaa, että tyttö muuttaisi äidilleen. Kovasti hän ikävöi aina iltaisin äitiään. Siitä ehkä tuo häiriintynyt käytöskin isäänsä kohtaan.

Lapsen käytöksessä ei ole mitään häiriintynyttä, sinä a.p. olet se häiriintynyt. Hae apua itsellesi ja käytösongelmiisi.

Minun avopuolisoni tytär asuu myös meidän kanssa johtuen lapsen äidin alkoholismista. Kun aloimme seurustelemaan lapsi nukkui isänsä vieressä. Hän ei kokenut minua uhkana niin kauaa, kun tapailimme päivisin ja iltaisin sekä niinä viikonloppuina kun tyttö oli äidillään, jossa hän sitten nukkuikin äidin vieressä. Aina ei äidin luo meno onnistunut, koska äiti oli kännissä. Ongelmia tulikin vasta sitten, kun tytön piti minun yökyläilyn takia mennä omaan sänkyyn nukkumaan. Tyttö ilmoitti minulle, että hän on isän tyttöystävä ja minä vain kaveri. Kun muutimme yhteen, tyttö odotti että nukahtaisimme ja tuli sitten meidän kanssa nukkumaan. Hän oli siis jo kahdeksan vuotias, ei mikään pieni enää. Jonkun ajan kuluttua hän kuitenkin lopetti valvomisen ja nukahti omaan sänkyyn.

Lapset ovat välillä höpsöjä ja luulevat sanelevansa säännöt joita aikuiset sitten noudattaa. Vaikka minäkin siis nukuin isin kanssa, olin vain kaveri ja hän tyttöystävä, mikä ei ollut reilua, koska tyttöystävän kuuluisi nukkua poikaystävän vieressä.

Minullakin on tyttö edellisestä suhteesta, samanikäinen jopa. Hänkin oli mustasukkainen minusta ja tunki sohvalla meidän väliin katsomaan telkkaria vaikka sieltä olisi tullut vain uutisia tai urheilua mitä hän ei muuten katsoisi. "Mä haluun tähän. Tästä näkee parhaiten". Kun oltiin ulkona kaikki neljä ja me kävelimme miehen kanssa käsikädessä, tyttäreni halusi ehdottomasti just sen käden mistä mies piti kiinni." Kaikki ei voi kävellä käsikädessä kun tukitaan koko tie.Mee sä Mikko käveleen meidän taakse". Jos ollaan kahdestaan tytön kanssa ulkona, niin ei se pidä mua kädestä kiinni. Höpsöä!

Ja ihan vaan omasta lapsuudesta muisto. Minun setäni oli maailman hauskin mies. Olin jo kuusivuotiaana päättänyt meneväni hänen kanssaan naimisiin isona. Kun hän sitten meni naimisiin toisen naisen kanssa minun ollessani n.10, olin aivan raivoissani tästä petoksesta! En olisi halunnut mennä heille kylään ja nälvin vaimoa koko ajan. Sanoin että hänen tekemä ruoka oli pahaa ja kysyin miksi hänen hiuksensa olivat niin rumat ja takkuiset. Huomautin myös kovaan ääneen hänen isosta pyllystä.

He ovat edelleen naimisissa. Jaksavat aina muistutella minua mustasukkaisuuskohtauksistani. Minua nolottaa ja muita naurattaa.

Ps:Hänen hiuksensa ovat kauniin kiharat ja pyllykin on timmissä kunnossa. En päässyt sedän kanssa naimisiin, mutta löysin toisen, joka on setääkin hauskempi mies.

Jaa, että meinaat häätää tytön kodistaan???!! Onkohan sossuilla jo punainen kortti käytössä näiden äitipuoliperheiden kohdalla. Jos ei, niin kyllä pitäisi. Pakkaahan kimsusi ja häivy tytön elämästä.

Ehkä sen sun miehen tarvii muistaa ottaa sutkin huomioon, pitää kädestä ja kainalossa kun ootte kaksin eikä siihen ole ketään väliin tunkemassa. Ootteko kovin tuore pari?

Lapset sekottaa oman asemansa ja seurustelukumppanit ja kilpailu huomiosta on kovaa, mutta ettehän te aikuiset sekoita ja kilpaile, ettehän?

Ota jäähypenkki käyttöön, ja laitat lapsen siihen istumaan 6 min , aina kun vastustaa sinua. Lapsen kuuluu kunnioittaa ja totella aikuisia, ellei hyvällä niin pahalla.

Jos penska karkaa, istuta se uudelleen, ja aika alkaa aina alusta. Istuta niin kauan kunnes tyttö istuu sen hymyssä suin ja pyytää anteeksi ja halaa. Varmasti saat rahata monet kerrat on aika itseppäinen ja kuriton.

Anna raivota vaan ei se montaa kertaa raivoo kun tajuu että olet tosissasi, ja et anna periksi. Jos raivoo, itseppähän väsyy ja itse siitä kärsii.
Tommosia niistä tulee kun äidit antaa kaiken periksi.
Parasta olisi jos saisit vielä lapsen isän mukaan kurinpitoon, silloin lapsi varmasti alkaa tottelemaan paremmin, mutta tarvii kovia otteita.
Joskus vielä tyttö kiittää sinua, kun olet kasvattanut hänet loistavasti.

...tai kääri pressuun. Kyllä se siitä sopeutuu...

Siirryin muille areenoille. Kiitos asialliset kommentoijat.

Täytyy kyllä nyt sanoa, että uskokaa pois, kyllä 6-vuotiaat, etenkin tytöt, osaavat olla aika häikäilemättömiäkin. Ei ole aina oikein paapoa eron kokenutta lasta, laittaa kaikki eron ja erossaolon piikkiin ja katsoa asioita läpi sormien. Kyllä lapsetkin osaavat olla kieroja ja manipuloida aikuisia. Ja seuratkaapa vaikka hetki sivusta esim. kolmen tuon ikäisen tytön touhuja. Itse päiväkodissa ja eskarissa työskennelleenä olen huomannut, kuinka julmia nimenomaan tytöt osaavat olla. He osaavat järjestelmällisesti sulkea toisia pois leikeistä ja käyttävät henkistä väkivaltaa, kun taas pojat ovat suorasanaisia ja käyttävät nyrkkejään.

Minun ex-mieheni tyttö oli lähes 5 vuotias, kun aloimme seurustella mieheni kanssa. Tyttö on oikea pikku Cruella de Vil. Alussa räpytteli viattomana ripsiään ja oli oikea prinsessa, mutta sitten muutimme yhteen miehen kanssa, ja hän otti kovat aseet käyttöön. Ette voi uskoakaan, mitä kaikkea 5-7 vuotias tyttö voi keksiä. Tyttö selitteli sukulaisilleen, että minä juon viinaa ja poltan sisällä tupakkaa ja olen sillai miesten kanssa. Hän väitti isälleen kirkkain silmin, että minä olin hänen selän takanaan haukkunut ja tukistanut häntä. Hän silpoi tavaroitaan ja väitti minun tehneen sen. Hän veti minun tavaroitani alas vessanpöntöstä. Kun olin raskaana, hän muka "vahingossa" huitaisi tai potkaisi vauvamahaani, kun otin sohvalla päiväunia. Tätäkin tapahtui useita kertoja, ja aloin pelätä ja varoa kokoajan.

Kun saimme yhteisen lapsen, tyttöä ei voinut jättää hetkeksikään vauvan kanssa. Yllätin hänet usein piilottamasta vauvan kämmeneen pieniä legoja tms., toiveena että vauva laittaisi sen suuhun ja tukehtuisi. Hän nipisteli ja tukisteli vauvaa, heitti esineillä, ja väitti sitten vauvan "kaatuneen" kun vauva itki. Hän jäi usein kiinni itseteosta, kun luuli ettei kukaan näe. Kerran hän antoi vauvalle käteen kahvikupin, jossa kuumaa kahvia, ja lapsi poltti jalkansa niin että sairaalaan jouduttiin. Hän jätti tahallaan rappusten turvaporttia auki, kantoi lapsen yläkertaan ja jätti yläportin auki ja meni katsomaan videoita.

Tässä vain murto-osa siitä, miten tyttö käyttäytyi. Kyseessä on jotenkin todella pahasti häiriintynyt lapsi, ja minä erosin miehestäni hänen vuokseen. Tytön isä ja anoppi menivät kyllä toisinaan aika sanattomaksi tytön tekojen äärellä, mutta mitään muutosta ei tapahtunut. Aina pidettiin puhuttelua, mutta edelleen minä sain pelätä omassa kodissani sekä itseni että lapseni puolesta, joten me muutimme pois.

En anna lapseni isän tavata yhteistä lastamme yhtä aikaa hänen tyttönsä kanssa, koska pelkään lapseni hengen puolesta.

Häikäilemättömiä on aikuisten erot ja varsinkin uusperheiden perustamisprojektit. Koska tämmöinen moraalittomuus on päässyt normalisoitumaan? Käsittämättömän sekoa jengiä! Lukekaa itseänne!!!

Vinkiksi että seuraavat keskustelupalstat ovat hiukka aktiivisempia ja asiallisempia kuin tämä.

kaksplus.fi/keskustelu
vauva.info/foorumi
vauva.fi/keskustelu

Jotenkin ymmärrän 30.1 _._._. kirjoittajaa. Itse olen nyt elänyt tuon vaiheen ylitse ja pitkän aikaa meni hyvin. Nyt jälleen lapsen ollessa jo iso, tulee taas sama vaihe. Saan tietooni hänen valheitaan ja tekojaan. Tuntuu tosi pahalta, että kaikki onkin ollut vain esitytä. Kaikki se rakkaus ja hyvä mitä olen antanut, se kaikki pyyhitään pois. Olen taas ja aina ollut vain, paha äitipuoli. Eikä äitipuolen tunteilla ole mitään arvoa.

On se kumma jos äitipuoli ei saa kenenkään 6 vuotiasta kuriin! Nurkkaan vaan tunniksi, niin johan alkaa kiltteys maistua. Sinne vaan jokaisesta pienestä virheestä, tai vastaan sanomisesta, äitipuolen ei tarvi kuunnella vierailta kersoilta yhtään mitään eäkunnioitettavaa. Pikkulapsi ei määrää äitipuolta joka kaikkensa tekee.

Hänellä on oikeudet satprosenttisesti isäänsä mitenköhän on sinun oikeuksiesi laita?

Tilanteesi on haasteellinen, muttei mahdoton. Missään nimessä sinun ei tarvitse sietää lapsen asiatonta käyttäytymistä. Jokaisen vastuullisen vanhemman ja aikuisen tulee opettaa lapselle, kuinka heidän tulee käyttäytyä.

Keskustele asiasta puolisosi kanssa. Ymmärrettävästi isä haluaa hyvittää lapselle tämän erosta johtuvaa pahaa oloa, mutta sallimalla lapsensa asiattoman käyttäytymisen, isä itse asiassa tekee lapselleen karhunpalveluksen. Joillakin lapsilla vaatii toisia enemmän aikaa sopeutua uuteen aikuiseen. Valitettavasti tänä päivänä tämä uuden aikuisen perheeseen tuleminen on nykypäivää, johon lapsenkin on totuttauduttava. Käytöksellään lapsi viestii selvästikin pelkäävänsä, että isä hylkää hänet sinun astuttua kuvioihin. Siksi onkin erityisen tärkeää, että tuo ISÄ saa suunsa auki ja selittää tilanteen lapselle ja kertoo, että rakkautta riittää teille molemmille.

Kertokaa yhdessä isän kansa lapselle, että sinä et ole tullut korvaamaan hänen äitiään, mutta että koska te lapsen isän kanssa rakastatte toisianne, sinä tulet kuulumaan lapsen isän elämään ja sitä myötä myös lapsen elämään. Kertokaa, että te voitte kaikki yhdessä tehdä mukavia asioita, jos kaikilla on hyvä olla. Kerro, että sinuun sattuu hänen käyttäytymisensä.

Vaikka lapset ovatkin tärkeitä vanhemmilleen, ei lapsen kuulu saada määritellä sitä, ketä aikuisia perheeseen kuuluu. Sallimalla tämän, vanhempi ruokkii lapsen itsekkyyttä eikä lapsi opi koskaan elämässään kohtaamaan ikäviä asioita, saati hyväksymään uusia asioita – ja tämänhän vanhempien nimenomaan pitäisi lapsilleen opettaa, jos rakastavat heitä.

Toivon, että sinun ja 6-vuotiaan välit paranevat – tehkää vaikka yhdessä jotain. Mutta kun näin tulee tapahtumaan, valmistaudu siihen, että tytön äiti tulee ”puukottamaan sinua selkään”, niinkuin varmasti tapahtuu jo nytkin, koska lapsi oireilee noin.

Juuri näin.. lapsi on ykkönen sinä kakkonen, hyväksy se tai häivy. Lapsi on mustasukkainen isästään, ei häiriintynyt. Oon sivusta seurannut vastaavaa tilannetta, jossa isän ensimmäinen lapsi joutui vain väistymään uuden perheen tieltä. Ja jälleen kärsimään. Ottakaa järki käteen ihmiset, älkää itsekkyyttänne viekö lapselta isää tai äitiä, lapsettomia löytyy vapailta markkinoiltakin. Älkää sotkeko muiden elämää onnen tavoitteluillanne

Kukakohan on mustis?

Hyvä kun tiedostat tilanteesi, on aika hakea apua itselle. On kurja kun pieni lapsi joutuu kärsimään vieraan ihmisen mielenterveysongelmista.

Tovottavasti mies näkee sinut tuossa tilanteessa eikä anna muun sekoittaa, vaan ajattelee lastaan. Jos mies ei huomaa niin sydämestäni toivon että lapsen äiti ottaa tilanteen haltuun, ja pitää lapsensa puolta.

Tuossa iässä pieni lapsi on vaarassa saada traumoja jos häntä kohdellaan erittäin huonosti.
Jos yhtään ajattelet lapsen parasta, menet hakemaan itsellesi hoitoa, tai pyrit pois lapsen läheltä.

millää tavoin juonittelee sinua vastaan ? puhu isän kanssa ja tehkää yhteiset pelisäännöt.
tytär on mustasukkainen, olen ollut samassa asemassa,saman ikäinen tyttö. hän oli hirveän msutasukkainen ja hänen mielestään tein kaiken väärin ja minussa kaikki oli väärin, vaatteet, kynnet j n e. mä annoin hänen vain olla ja naureskelin.

osallistuin kuitenkin leikkeihin, juttelin paljon hänen kanssaan, ostin lahjoja ja annoin karkkeja. lopulta ei tytär ollut mustasukkainen vaan exä joka kyllästyi kuunteleen minusta aina jotain positiivista:)

sinun tilanteessasi tyttö vaistoaa sinun tunteet ja siksi uhmailee.