antaa jonkun rakastaa itseään. Se hyvin vaarallista. Hyvin vaarallista. Voi joutua sitoutumaan ja minuahan ei omista kukaan. Pitäisi ottaa vastuuta omasta elämästään ja sen toisen. Tehdä yhdessä hyvää. Antaa rakastaa itseään ja antaa rakkautta. Todella pelottavaa. Olisinko nyt valmis.
Joko olisi aika
Pitää kysyä
16263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
;DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
PalstaByllerö muuta draamaa elämässäsi olekkaan kuin Ikävä palstan jutut ja niihin negatiivisesti vastaileminen.
Samoin..
Rakkautta on antaa tilaa toiselle. Rakkaus voi myös parantaa.
Niin. Draamaa hyvinkin. Katson itseäni syvälle silmiin ja kysyn, joko nyt.
jokaista rakastaa, mutta se miten meitä rakastetaan, se onkin elämän peruskysymys.
On vanhempien ja lasten välinen raakaus,
ystävä rakkaus ja
se suurimmista suurin rakkaus, se mikä on kahden aikuisen välillä sykkivää. Sitähän meistä jokainen hakee, hyväksymistä ja rakkautta mikä kaiken kestää, hylkäämättä koskaan.
Joo. Näinhän se on, kahden aikuisen välinen molemminpuolinen rakkaus. Koskaan sen ihmeen kokisi.
Aloittajalla lienee mielessä vielä poikuus, nuoruus.
suurin ja aidoin on itserakkaus
....Suomessakin suuret avioerotilastot, avoeroista ei edes tietoa...VictoriaMilan deittisivusto erittäin suosittu...se siitä "rakkaudesta"
Itse olisin rohkeana, heikkona, vahvana, paljaana, itseni likoon laittaen valmis rakkauteen. Näkäinen nainen, nälkäinen sydän sykkien sisälläni. Olla täysi toisesta. Rakkaus on myös "riski", mutta mitään ei saa jos ei uskalla antaa mennä. Lainaan erään kirjailijan sanoja. Viisaita ajatuksia.
Rakkaudesta Kahlil Gibral
Kun rakkaus kutsuu teitä, niin seuratkaa häntä. Vaikkakin hänen tiensä
ovat vaikeat ja jyrkät. Ja kun hänen siipensä sulkevat teidät syleilyynsä,
niin antautukaa hänelle. Vaikkakin hänen sulkiinsa kätkeytynyt miekka
voi vahingoittaa teitä.
Ja kun hän puhuu teille, uskokaa hänen sanojaan. Vaikkakin hänen äänensä
voi murskata teidän unelmanne niin kuin pohjoistuuli voi tuhota puutarhan.
Sillä samoin kuin rakkaus kruunaa teidät, se myöskin ristiinnaulitsee teidät.
Samoin kuin se saa teidät kasvamaan, samoin se myös karsii teidät.
Samoin kuin se kohoaa korkealle ja hyväilee teidän hennoimpia oksianne,
jotka värisevät auringonpaisteessa. Samoin laskeutuu se juurillenne ja ravistelee niitä
kun ne yrittävät pysyä kiinni maassa.
Niin kuin viljalyhteet rakkaus sitoo teidät itseensä. Se pui teidät alastomiksi.
Se seuloo teidät erottaakseen teistä akanat. Se jauhaa teidät valkoisiksi.
Se muovaa teitä, kunnes olette taipuisat. Ja sitten rakkaus luovuttaa teidät
pyhälle tulelleen, jotta teistä tulisi pyhää leipää Jumalan pyhää juhlaa varten.
Kaiken tämän rakkaus tekee teille, jotta te oppisitte ymmärtämään oman
sydämenne salaisuudet ja saavuttaessanne tiedon olisitte osana Elämän
sydämessä.
Mutta jos te pelkäätte ja etsitte ainoastaan rakkauden lepoa ja rakkauden
iloa. Silloin on parempi, että verhoatte alastomuutenne ja jätätte rakkauden
puimatantereen. Mennäksenne maailmaan, missä ei olevuodenaikoja, missä
saatte nauraa, vaikkakaan ette kaikkea nauruanne ettekä itkeä kaikkia
kyyneleitänne.
Rakkaus antaa vain itsensä ja ottaa ainoastaan omastaan. Rakkaus ei omista
mitään eikä kukaan voi sitä omistaa. Sillä rakkaudelle riittää rakkaus.
Kun te rakastatte, älkää sanoko "Jumala on sydämessäni", vaan mieluummin
"Minä olen Jumalan sydämessä".
Älkääkä uskoko, että te voitte ohjata rakkauden teitä, sillä rakkaus ohjaa
teidän tienne, jos se pitää teitä sen arvoisina. Rakkaus ei halua muuta kuin
toteuttaa itsensä.
Mutta jos te rakastatte ettekä voi luopua toiveistanne, niin olkoon toiveenne
tämän kaltaiset: Sulaa ja muuttua virtaavan puron kaltaiseksi, joka laulaa yölle
omaa säveltään. Oppia tuntemaan liian suuren hellyyden tuskan. Haavoittua
käsittäessänne rakkauden. Ja vuotaa verta mielellään ja iloiten.
Herätä päivän sarastaessa sydämessään siivet ja kiittää uudesta
rakkauden päivästä. Levätä keskipäivällä ja miettiä rakkauden
hurmaa. Palata illalla kotiin kiitollisena. Ja sitten nukahtaa rukous
sydämessänne rakkaimpanne puolesta ja kiitoshymni huulillanne
Vihaaminen on parempi.
Toki jokainen valitsee oman tapansa elää. Minulle taas viha, katkeruus, kateus ovat asioita, jotka vain syövät ihmistä varsinkin pitemmän päälle. Tottakai jokainen meistä noita tuntee hetkittäin, ihan normia.
tuo litania jäi kyllä lukematta
Ei runotkaan auta., joudut luovuttaan himosi kohteen toiselle.
Tämä hymyilytti, jos minulle osoitit viestisi. Tunnemmeko kenties toisemme? Noh, eipä tuolla niin väliä. Minusta on ihan mukava välillä lukea runojakin. Symboliikkaa, hyviä ajatuksia, vaikka ehkä hieman kuorrutettua. Näin sitä tunteellinen realisti joskus innostuu herkistelemään. Makuasioista on turha kiistellä. Kuka himoitee ja ketä se ei ole tässä pointti, mutta avoimin mielin ja silmin täällä tallustellaan. Kutsuuko rakkaus vai ei. Sen näkee.