"Ummetus" helpottaa \o/

Puoli vuotta kulunut, satoja tunteja penkinpainantaa takana (ja edessä) ja romaanin valmistuminen etsimistä täynnä. Suurennuslaseja ja taskulamppuja omaa sisintä kohti suunnattuna. Tuntuu että nyt syntyy "jotain".

Koska olen loputtoman itsekeskeinen ja itseriittoinen, niin otan vastaan kysymyksiä työskentelyyn liittyen. (pieni itseironian siemen)

Rehellisesti sanottuna odotan oikeastaan vain haistatteluja, mutta sekin on ok. Sekin on kivempi kuin täydellinen hiljaisuus :)

Antaa palaa, folks.

Onneksi olkoon, siitähän tuo lähtee. Ittelläni on tällä hetkellä 30 sivua tehtynä, jatkoa keväällä julkaistulle esikoiskirjalleni, mutta kauhean innoissani en uskalla olla. Vaatimattomuutta se kai on, toivottavasti.

Ai kun kiva! Kiitos teille.

Vaikeaa, vaikeaa, ahdistavaa? Mikä siitä tekee vaikeaa, vaikeaa, ahdistavaa? Edellisten kirjojen menestys? Tai menestymättömyys? Suoristuspaineet? Omia (huonoja) arvauksia vain, kerro itse!

Tavattoman monet ihmiset haaveilevat kirjan kirjoittamisesta, mutta useimmat eivät pääse kymmentä sivua edemmäksi. Onnitelkaamme itseämme ja toisiamme :)

Jossain ketjussa joku nimimerkki (laitan sen tiedon mahdollisesti myöhemmin) sanoi, että kirjoittamaan ajaa pakko. Tämä on vastaukseni siihen paljonko kirjoitan päivässä. Kirjotustyö imaisee ihmisen, ainakin minut, niin kokonaaan mukaansa, että täytyy nousta öisinkin kirjoittamaan kun teksti pyrkii ulos. Siis lähes joka yö!

Ongelma on se, että... kuten monilla, minullakin on "virallinen toimi", joka häiritsee kirjoittamista. Ja kirjoittaminen häiritsee "tointa". Yleensä kirjoitan joka päivä, mutta koneelle ajaa se pakko, ei niinkään oma tavoite. Nyt olen päässyt jo niin pitkälle, että olen alkanut tehdä sitä kirjoitustyön epämiellyttävintä hommaa, eli katko turhat oksat, kasvata kauniit hedelmät. Järkityöskentelyä. Luova sekoilu jatkuu siinä rinnalla kyllä, onneksi!

Kun minulla oli kuusi sivua, minulla ei ollut hajuakaan, mitä siitä tulee. Vain tieto siitä, että siitä se tulee! Voisi olla aika mielenkiintoista keskustella kirjoittajien kanssa juuri siinä hedelmällisessä hetkessä, kun homma on lähteny skulaa, mutta kokonaisuus ei ole vielä hahmottunut täysin. Tämä oli provokaatio....

Ah, ja koska niin suuresti tykkään kuunnella omaa ääntäni, niin kerrottakoon myös sivumäärä : jotakuinkin ysikyt (90) puolirankan editoinnin ja deletoinnin jälkeen.

Hihihi. Odotan taas haistatteluja. Oli näköjään jo ýksi miinus tullut kommentilleni :)

5kk kirjoitin käsikirjoitustani intensiivisesti tajunnanvirtana (näistä 3kk päivätyön ohella). Ei taukoja, ei ongelmapaikkoja. Tarinalla pituutta 208 arkkia. Loistavat palautteet koelukijoilta.

Toista tarinaa ehdin kirjoittaa kuukaudessa 60 arkkia, mutta hyllytin sen nyt vielä toistaiseksi. Aloin sen sijaan ajatella kolmannen kertomuksen kirjoittamista, täytyy vain ensin miettiä juonikuviot kuntoon.

Onnea ja menestystä sinulle.

Kiitos samoin mariamay!

Mua kiinnostaa olitko ennen tätä intensiivistä tajunnanvirtaasi kirjoittanut kuinka paljon noin niin kuin yleensä? Mikä oli se liikkeellepaneva voima, mikä sinut sai tuottamaan näin paljon tekstiä näin lyhyessä ajassa (ja ilmeisesti laadukasta sellaista)?

Palaute on hankala aihe. Ainakin itselle. Jos mun koelukijat (2kpl, täysin erilaiset lähtökohdat lukijoina) eivät löydä tekstistä moitteen sijaa, ainoastaan hehkuttavat, niin itselle tulee sellainen olo, että kuinka rehellisiä he ovat?

Suoraan sanottuna just nyt tällä hetkellä en jaksa uskoa siihen, että tulen ikinä löytämään (vakavasti otettavaa) kustantajaa.

Tekstin tuottaminen on tärkeä (tai tärkein) osa työtänikin, joskaan siinä ei voi paljon luovuttaa käyttää.

Jotenkin innostuin tarinastani aivan täysin, hurahdin suoraan sanoen. Mietin tarinaa, sen juonta ja pieniä yksityiskohtia, lähes tauotta. Missä vain. Lenkillä, bussissa, zumbassa ja etenkin nukkumaan mennessä, jolloin taisinkin menettää puolet yöunista useampanakin yönä. Ja kirjoitin intohimoisesti aina jokaisessa pienessä välissä, jolloin vain koneelle ehdin.

Sain toki korjausehdotuksia ja toimin niiden mukaan: lähinnä parannuksia lauserakenteisiin ja muutaman asiavirheen korjaus.

Kustantajien suhteen en minäkään juuri intoile. Sopimuksen saaminen taitaa olla yhtä todennäköistä kuin lottovoitto. Mutta ainahan sitä saa lottovoitosta haaveilla :)

Romaanin synty.

Tekstiä on paljon.
Liian paljon, että kaikkea siinä voi itse hahmottaa.
En tiedä.
Jos olisi hyvissä rahoissa, voisi palkata freelance-kustannustoimittajan. En ole hyvissä rahoissa.
Täydellinen sokeutuminen, eikä oikein voi muuta tehdä kuin kirjoittaa eteenpäin, vaikkei itse tiedä mikä tekstissä kusee (jos kusee), ja mitä kaikkea tulee ottaa huomioon kun tarinaa eteenpäin jatkaa.

Pitää vain yrittää? Mutta annetaanko toinen mahdollisuus, jos kustantaja katsoo hieman raakileeksi jääneen tekstin vain hylsyn arvoiseksi, "Mitä ***vettiä, mehän jo kerran hylkäsimme tämän, mitä sinä tätä enää meille tyrkytät!"

Käytin arvostelupalvelua. Sitten palautin Gummeruksen kisaan todella nolon version todella keskeneräisestä teoksesta. Sen jälkeen piilotin näkyvistä kaiken "oheismateriaalin" mikä teoksen kirjoittamiseen liittyy, ja nyt olen vain huilaillut. En ole ajatustakaan työlleni uhrannut!

Mutta nyt pieni kutina taas... kohta kutina yltyy, ja sitten se vieläkin yltyy, ja sitten se on niin pakottava, ettei vaan voi olla enää kirjoittamatta.

Mutta deadline on: ensi vuoden lokakuu.

Ajattelin omaksi huvikseni tehdä synopsiksen tekstistä, koska materiaalia on todella paljon, ja synopsis auttaisi itseäkin hahmottamaan ne pääkohdat ja oleelliset käänteet. Vai onko sellaisia edes?

"Vaikean tekstin" "vaikeus" ei ole itseisarvo. Joskus asioista on vain vaikeaa kertoa helposti ymmärrettävällä (yleistajuisella) tavalla. Etenkään jos yleistajuisuus ei saa kirjoittjaa itseään syttymään! Jos lukija ei saa kiinni ideasta... niin onko siis kyseessä kirjoittajan rike, vai epäsopivan lukijan ongelma..?

Jos kyseessä on kirjoittajan rike, niin miten kirjoittaja voisi edes korjata rikkeensä, jos lukija ei ole missään vaiheessa ollut samalla aaltopituudella? Kirjoittajahan voi yrittää vaihtaa omaa aaltopituuttaan tullakseen yleisen lukijatyypin tasolle,

mutta tämä ei oikeasti ole vaihtoehto.

Hmm, olen melkein samassa vaiheessa kuin sinä ekassa viestissäsi. Käsikirjoituksen ensimmäisen version kirjoittamisen aloitin tämän vuoden alussa ja nyt seitsemän sivua kasassa. Syynä se, että jumitin jo heti alkuun, en keksinyt miten tarina käynnistyisi. En osaa enkä pysty kirjoittamaan muuta kuin järjestyksessä alusta loppuun. Tarina, teemat ja hahmot hahmottuvat vasta kirjoittaessa. Samasta syystä olen perfektionisti, olen jo nyt kirjoittanut nuo ekat sivut uudelleen moneen kertaan, hionut sanavalintoja jne.

Perfektionismi on muutenkin ollut aina pahin viholliseni kirjoittaessa. Pelkään kokoajan epäonnistumista, että "pilaan" tekstin jotenkin lopullisesti, vaikka tiedän, että niin ei voi käydä eikä ekan version kanssa muutenkaan kannattaisi stressata... En ole koskaan kirjoittanut romaania loppuun, puoliväliin pääsin viimeksi. Nyt toivon, että useamman vuoden aikana kehitellyt suunnitelmat kantaisi viimeiselle sivulle asti.

Mutta on se vaan helpompaa ja hauskempaa suunnittella, kun ei voi epäonnistua! Kadehdin kyllä ihmisiä, jotka voivat ilman suunnitelmia istua koneen ääreen, kirjoittaa mitä mieleen tulee ja onnistuvat kokoamaan siitä laadukkaan lopputuloksen.

Rakas Jahkaaja. Tietokoneiden delete-toimintojen aikaan kaikki epäonnistumiset voi poistaa jälkeenpäin, eikä kukaan ikinä saa tietää miten olet mogaillut ja häpäissyt itsesi. Rohkeasti vaan!

Ja sitten tämä oma romaanini. Olen hankkinut itselleni terapeuttista oheistoimintaa, uuden romaanin hahmottelua ja runonlausuntaa. I've had it up to here tätä pitkään raavittua. Hyvä kun saa keskittyä aivan erilaisiin juttuihin oman kirjoittamisinnon saralla.

Asettamani "ensi vuoden lokakuu" dedis paukkuu ja pahasti, koska sehän on kuukauden päästä. Oh, hell with it.

Niin, rakas jahkaaja, et ehkä tarkoittanut ihan tuota, mutta toisaalta voin heittää haasteen ja katsotaan mitä siitä syntyy? Ootko messissä?

Kirjoita ihan sikana ihan täyttyä skeidaa, höyryä
ja höyheniä, ja sitten kun olet kirjoittanut 100 sivua... täysin pidäkkeettä..

Poista joka toinen lause.