Olen 47v nainen.
olen:
Pullea rotunainen, riski lautojenkantaja, auttava jokapaikan höylä,
kiltti ja ystävällinen. Olen opetellut kestohymyn, joka on minulla aina päällä.
Pehmeä äiti, ymmärtävä ystävä, luottettava puoliso, se joka muistaa aina tehdä matkoille herkulliset eväät.
Siivoilen ja korjailen lasten vaatteet lattialta, kuuntelen huolet ja etsin kuumeisesti niihin ratkaisuja.
Puhisten kumartelen roskia lattialta ja varpaankynsien leikkaus lähes salpaannuttaa hengityksen.
Pukeudun mustaan, vaikka se kuulemma
korostaa tummia silmäpusseja ja ryppyjä.
Etsin aina suurimmat koot kaupassa ja iloitsen, jos ne joskus sattuvat olemaan minulle isoja.
Suurissa vaatteissa olen piilossa, turvassa.
Hengästyn kun singahdan puhelimeen, odotan hetken ennenkuin vastaan tai soitan takaisin, kun hengitys on tasaantunut.
Kun nousen rappuja, odotan edellisellä tasanteella, että hengitykseni tasaantuu. Sitten loput raput mahdollisimman hitaasti.
Punotan, olen kuin pullea tomaatti, jos olen ollut ulkona pakkasessa.
Saan osakseni inhotus katseita.
Ruoka on minun rakkauteni, lohduttajani ja auttajani.
Samalla se on minun viholliseni, mieleni myrkyttäjä ja vaikeuksien aiheuttaja.
Olen LIHAVA.
haave:
Haluaisin olla nahkahousuihin pukeutunut prätkämimmi,
ajaisin kesäyössä vapaana kohti tuntematonta.
Haluaisin haistattaa pitkät vaatimuksille, jotka ympäröivät minut.
Pukeutisin kirkuvan punaiseen nahkapukuun ja valkoisiin pitkiin saappaisiin,
mustaa ei olisi kuin kengänpohjissa.
(tämä siis mielikuva, en oikeasti lähtisi kotoa ajelemaan pitkin teitä ja
jättäisi rakasta perhettäni)
Söisin, kun muistaisin. Syöminen ei olisi elämän keskipiste.
Kumartuisin notkeasti ja askeleeni olisi kevyt kuin unelma.
Hiki puskisi pintaan vain saunassa ja pitkällä lenkillä.
Haluaisin juosta, juosta kevyesti ja liikkua sulavasti.
Haluaisin olla LAIHA.
Tätä haavetta olen tavoitellut usein mm.
Painonvartiat
kaalikeitto dietti
mehiläisen dietti
atkins
karppaus
keloreiden laskemis dietti
kaveri laihtumis ryhmä
kunnan laihdutusryhmä
hypnoosi
personal treineri
ruokapäiväkirja ohjelmat
laihdutuslääkkeet
rasvansitojat
rasvanpolttopillerit
aineenvaihduntapillerit
vähäenergiset pussikeitot
ostettu kuntopyörä
ostettu soutulaite
ostettu koira
ostettu pyörä
ostettu sukset
ostettu luistimet
jotain unohtui varmasti...
ja NYT olen saanut lähetteen lihavuusleikkaukseen:
15.1.2013 puhuin omalääkärille asiasta
22.1.2013 sain kirjeen sairaalasta, jossa ilmoitettiin, että minulla on aika toukokuussa ravintoterapeutille ja lääkärille.
Olen hieman hämilläni, joko haaveeni olisi toteuttumassa?
T. Kuparipenni
olen:
Pullea rotunainen, riski lautojenkantaja, auttava jokapaikan höylä,
kiltti ja ystävällinen. Olen opetellut kestohymyn, joka on minulla aina päällä.
Pehmeä äiti, ymmärtävä ystävä, luottettava puoliso, se joka muistaa aina tehdä matkoille herkulliset eväät.
Siivoilen ja korjailen lasten vaatteet lattialta, kuuntelen huolet ja etsin kuumeisesti niihin ratkaisuja.
Puhisten kumartelen roskia lattialta ja varpaankynsien leikkaus lähes salpaannuttaa hengityksen.
Pukeudun mustaan, vaikka se kuulemma
korostaa tummia silmäpusseja ja ryppyjä.
Etsin aina suurimmat koot kaupassa ja iloitsen, jos ne joskus sattuvat olemaan minulle isoja.
Suurissa vaatteissa olen piilossa, turvassa.
Hengästyn kun singahdan puhelimeen, odotan hetken ennenkuin vastaan tai soitan takaisin, kun hengitys on tasaantunut.
Kun nousen rappuja, odotan edellisellä tasanteella, että hengitykseni tasaantuu. Sitten loput raput mahdollisimman hitaasti.
Punotan, olen kuin pullea tomaatti, jos olen ollut ulkona pakkasessa.
Saan osakseni inhotus katseita.
Ruoka on minun rakkauteni, lohduttajani ja auttajani.
Samalla se on minun viholliseni, mieleni myrkyttäjä ja vaikeuksien aiheuttaja.
Olen LIHAVA.
haave:
Haluaisin olla nahkahousuihin pukeutunut prätkämimmi,
ajaisin kesäyössä vapaana kohti tuntematonta.
Haluaisin haistattaa pitkät vaatimuksille, jotka ympäröivät minut.
Pukeutisin kirkuvan punaiseen nahkapukuun ja valkoisiin pitkiin saappaisiin,
mustaa ei olisi kuin kengänpohjissa.
(tämä siis mielikuva, en oikeasti lähtisi kotoa ajelemaan pitkin teitä ja
jättäisi rakasta perhettäni)
Söisin, kun muistaisin. Syöminen ei olisi elämän keskipiste.
Kumartuisin notkeasti ja askeleeni olisi kevyt kuin unelma.
Hiki puskisi pintaan vain saunassa ja pitkällä lenkillä.
Haluaisin juosta, juosta kevyesti ja liikkua sulavasti.
Haluaisin olla LAIHA.
Tätä haavetta olen tavoitellut usein mm.
Painonvartiat
kaalikeitto dietti
mehiläisen dietti
atkins
karppaus
keloreiden laskemis dietti
kaveri laihtumis ryhmä
kunnan laihdutusryhmä
hypnoosi
personal treineri
ruokapäiväkirja ohjelmat
laihdutuslääkkeet
rasvansitojat
rasvanpolttopillerit
aineenvaihduntapillerit
vähäenergiset pussikeitot
ostettu kuntopyörä
ostettu soutulaite
ostettu koira
ostettu pyörä
ostettu sukset
ostettu luistimet
jotain unohtui varmasti...
ja NYT olen saanut lähetteen lihavuusleikkaukseen:
15.1.2013 puhuin omalääkärille asiasta
22.1.2013 sain kirjeen sairaalasta, jossa ilmoitettiin, että minulla on aika toukokuussa ravintoterapeutille ja lääkärille.
Olen hieman hämilläni, joko haaveeni olisi toteuttumassa?
T. Kuparipenni
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä sinun haaveesi toteutuu.
Minulla samanlaiset haaveet ja olen myös menossa lääkärille ja ravitsenusterapeutille, sillä olen myös kokeillut kaikenlaiset painonpudotuskonstit. Eikä mikään ole auttanut pysyviin tuloksiin.
Missä päin suomea asut?
Oikein paljon sinulle tsemppiä(:
kiitos kannustavista viesteistä :))
Asun Pirkanmaalla.
Kärsivällisyys ei ole minun hyveeni ja tämä epätietoinen odotus kalvaa minua..
Mitä sitten, jos en pääsekään leikkaukseen?
Asia on kypsynyt päässäni elämän ja kuoleman kysymykseksi.
Muonta kertaa päivässä ajatukset vaeltavat leikkaukseen,
sen jälkeiseen elämään ja päätyvät tähän nykyiseen elämääni.
Jännitää!
Minulla samaa vikaa, olen kärsimätön laihdutuksen suhteen. Pitäisi tapahtua heti ja äkkiä.
Miksi et pääsisi leikkaukseen. Ainut asia, mikä olisi este tai viivyttäisi leikkaukseen pääsyä on, jos vatsalaukun tähystyksessä löytyy jotain, esim. kasvaimet ja vatsahaava. Sappikivetkin lykkäävät leikkausta.
Minä olen myös elänyt monta kertaa jo leikkauksen jälkeistä elämää, pukeutunut farkkuihin ja korkkareihin sekä elänyt uutta terveellistä elämää. Mutta....ei auta muu kuin odottaa......
niin, aika kuluu kuitenkin aikas nopeasti, vaikka tuntikin on odottajalle pitkä aika.
Kyllä minä olen sitä miettinyt, jos minulta vedetäänkin matto alta ja lääkäri toteaa, että ei sinua kannata leikata.
Muistakaa riskit. Lähipiiristäni eräs mies odotti leikkausta myös kuin kuuta nousevaa. Pääsikin siihen, leikattiin, mutta kotiin ei tämä herra koskaan palannut. Leikkauksen jälkeisenä komplikaationa sisäinen verenvuoto ja se oli sillä selvä.
Muistan ja tiedän kaikki riskit ja hyödyt. Kaikissa kirurgisissa toimenpiteissä on kuolemanvaara olemassa. Mahalaukun ohitusleikkauksen kuolemanriski on 0,5%.
Toisaalta tiedän myös sen, että ylipainoisena tulee oheis-sairauksia ja vaara enneaikaiseen kuolemaan.
Joten ole tarkkaan miettinyt hyödyt ja riskit.
Tunnen myös muutaman, joille tehty kyseinen leikkaus ja heillä kaikki mennyt hyvin.
Olen myös kokeillut kaikenlaisia laihdutus ohjeita ja syönyt pieniä eriä ja oikean ruuan määrä on ollut niin pieni, ettei sillä elä ja siksipä niitä makupaloja on tarvinnut. Nyt sain ohjeen että aterioilla pitää syödä vatsa täyteen, niin ei tee mieli makeaa eikä turhia välipaloja, koska laihtumiseenkin tarvitaan energiaa.