Olen parikymppinen nainen ja eronnut n. vuosi sitten miehestäni. Olimme yhdessä n. puolitoistavuotta virallisesti, epävirallisesti lähes kaksi vuotta. Mies oli minua 8 vuotta vanhempi ja olin hänelle ensimmäinen oikea kumppani sekä ensimmäinen seksikumppani. Minulla oli ollut kumppaneita niin parisuhteessa kuin seksissäkin useampi jo takana.
Luulin tosiaan suhteen loppumiseen saakka, että meillä menee hyvin ja että olemme kumpikin onnellisia. Rakastimme toinen toisiamme ja viihdyimme yhdessä. Asuimme ja asumme edelleen eri kaupungeissa, mutta suhteen aikana tapasimme yleensä vähintään kolmena päivänä viikossa, koska matka ei ollut pitkä. Mies sanoi rakastavansa minua ja yhteenmuuttoakin ajatustasolla suunniteltiin mahdollisuuksien mukaan ihan lähitulevaisuuteen. Mutta sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta hän eräänä päivänä aamuhalien yhteydessä ilmoitti haluavansa erota. Tilanne päättyi siihen, että minä vollotin sängyllä ja mies vain käveli pois ja lähti.
Emme nähneet toisiamme muutamaan kuukauteen, mutta sitten aloitimme seksisuhteen, näimme silloin tällöin ja harrastimme seksiä. Elättelin edelleen toiveita häneen, mutta hän tyrmäsi ne suoraan vaikka edelleen sanoi rakastavansa. Kertoi eron syyksi ensin tempperamenttisuuteni ja myöhemmin humalassa ulkonäköni. Selvinpäin ei enää myöntänyt ulkonäköä syyksi, vain tempperamenttisen luonteeni. Noh tätä jatkui suunnilleen tähän saakka, kunnes nyt tajusin olevani päässyt yli miehestä, kokonaan. Hän kuitenkin vielä kertoi, että hänen tunteensa minua kohtaan eivät ole kuolleet vaikka on katsellut muitakin naisia. On myös mustasukkainen muista miehistä elämässäni.
Saattaisin olla vielä valmis yrittämään miehen kanssa, mutta en tiedä kasvaisivatko tunteeni enää suuriksi miestä kohtaan. Olisiko siis parempi vain unohtaa vai pistää mies selkä seinää vasten ja vaatia päättämään? Rakastan miestä edelleen, mutten ole enää rakastunut häneen enkä oikeastaan enää halua häneltä edes seksiä, vain hellyyttä joskus kaipaan.
Luulin tosiaan suhteen loppumiseen saakka, että meillä menee hyvin ja että olemme kumpikin onnellisia. Rakastimme toinen toisiamme ja viihdyimme yhdessä. Asuimme ja asumme edelleen eri kaupungeissa, mutta suhteen aikana tapasimme yleensä vähintään kolmena päivänä viikossa, koska matka ei ollut pitkä. Mies sanoi rakastavansa minua ja yhteenmuuttoakin ajatustasolla suunniteltiin mahdollisuuksien mukaan ihan lähitulevaisuuteen. Mutta sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta hän eräänä päivänä aamuhalien yhteydessä ilmoitti haluavansa erota. Tilanne päättyi siihen, että minä vollotin sängyllä ja mies vain käveli pois ja lähti.
Emme nähneet toisiamme muutamaan kuukauteen, mutta sitten aloitimme seksisuhteen, näimme silloin tällöin ja harrastimme seksiä. Elättelin edelleen toiveita häneen, mutta hän tyrmäsi ne suoraan vaikka edelleen sanoi rakastavansa. Kertoi eron syyksi ensin tempperamenttisuuteni ja myöhemmin humalassa ulkonäköni. Selvinpäin ei enää myöntänyt ulkonäköä syyksi, vain tempperamenttisen luonteeni. Noh tätä jatkui suunnilleen tähän saakka, kunnes nyt tajusin olevani päässyt yli miehestä, kokonaan. Hän kuitenkin vielä kertoi, että hänen tunteensa minua kohtaan eivät ole kuolleet vaikka on katsellut muitakin naisia. On myös mustasukkainen muista miehistä elämässäni.
Saattaisin olla vielä valmis yrittämään miehen kanssa, mutta en tiedä kasvaisivatko tunteeni enää suuriksi miestä kohtaan. Olisiko siis parempi vain unohtaa vai pistää mies selkä seinää vasten ja vaatia päättämään? Rakastan miestä edelleen, mutten ole enää rakastunut häneen enkä oikeastaan enää halua häneltä edes seksiä, vain hellyyttä joskus kaipaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
eikös miehiä ole tuolla irl pilvin pimein??